Suomenlahden pohjan happitilanne

kuva: Suomen ympäristökeskus 2019

Itämeren keskiosassa sijaitsevia hapettomia pohja-alueita on sanottu Euroopan suurimmaksi autiomaaksi. Hapeton pohja syntyy, kun meren valuma-alueelta tulee liikaa ravinteita ja pintakerrosten levät runsastuvat. Ulkoisen kuormituksen seurauksena syntyy pitkällä aikavälillä sisäistä kuormitusta, kun kuollut levä painuu meren pohjaan, hajoaa ja ravinteet sitoutuvat merenpohjan yhdisteisiin. Kun hajoavaa materiaalia on liikaa, se kuluttaa kaiken hapen pohjalta. Happikatoalueilla pohjan sedimenteistä vapautuu taas fosforia takaisin veteen, uudelleen levien käytettäväksi. Tätä kutsutaan sisäiseksi kuormituksesksi.

Otimme purjehduksella vedestä pintanäytteitä ämpärillä ja mittasimme niistä suola-, happi- ja pH-pitoisuuksia. Suolapitoisuus nousi tultaessa Kotkasta Prangliin ja pH-arvo pysytteli saman suuruisena. Happipitoisuus vaihteli välillä 8 mg/l-7,25 mg/l. Yritimme kovassa aallokossa saada vesinäytteen limnoksella syvältä, 25 metristä. Kippari käänsi Lokin kohti tuulta (purjeet lepattamaan) ja pyrki moottorilla pysyttelemään paikallaan, jotta saisimme laskettua limnoksen. Merikapteenimme Julius, Konsta ja Brander laskivat limnoksen alas tärisevällä ja liukkaalla kannella, saaden suhteellisen onnistuneesti syvää vettä, haastavissa olosuhteissa. Vesi oli kahdeksan asteista, eli selvästi pintavettä viileämpää, mikä voisi kertoa sen olevan syvemmistä vesikerroksista. Toistaalta kumpuaminen on aikaan saanut viileämmät päällysvedet tässä elokuun aikana Suomenlahdella. Suolapitoisuus oli 3.6 promillea (suolaisinta koko matkan aikana). Happipitoisuus oli 8.3 mg/l. Meidän laitteillamme emme päässeet tarpeeksi syvälle saadaksemme dataa pohjan läheisistä hapettomista vesistä, koska veden syvyys oli näytteenottoalueella noin 60 m. Näissä olosuhteissa virhemahdollisuus on aina myös se, että laite ei mennyt suoraan alaspäin, vaan laskeutui veteen viistosti, jolloin syvyys on pienempi, mitä sen luullaan olevan. Meidän tulostemme perusteella voidaan siis ainoastaan todeta se, että pintavedet ovat Suomenlahdella hyvin hapekkaita ja että, suolapitoisuus nousee tultaessa kohti länttä.

Samuel ja Konsta