Saavuttuamme Söderarmille, Tukholman saariston uloimmalle luodolle, lähdimme tutkimaan saarta ja katsomaan upeaa tähtitaivasta. Saari oli kuitenkin liian syrjäinen tarjotakseen meille luksuspalveluita, kuten vessaa. Aamulla lähdimme luontokierrokselle viereiselle asumattomalle luodolle katsomaan paikallisia kukkasia, kallioita ja mineraaleja.
Suomen ja Ruotsin kallioperä, joka koostuu graniitista ja gneissistä, on hyvin vanhaa, yli kolme miljardia vuotta. Lisäksi Suomen kohdalla peruskallio on erityisen paksua, jopa 230 km (jykevintä koko Euroopassa). Gotlannin kallioperä koostuu taas pehmeästä kalkkikivestä, joka on 400-500 miljoonaa vuotta vanhaa. Atlannin keskiselänteellä sijaitsevan Islannin kallioperä puolestaan on nuorta vulkaanista kiviainesta, joka on uusiutuvaa. Eri Pohjoismaissa kallioperän rakenne ja ikä vaihtelevat siis paljon.
Söderarmin kalliot olivat gneissiä kallioiden harmaasta väristä päätellen. Niissä oli myös vaaleita juovia. Kalimaansälpä on mineraali ja väriltään se on välillä vaaleanpunaista, toisinaan ruskeanpunaista ja kaikkea näiden väliltä. On myös muitakin värivaihtoehtoja. Kalimaasälpä on olennainen osa graniittia ja gneissiä. Eniten kalimaansälpää käytetään kaikenlaisissa keraamisissa tuotteissa, kuten juomalaseissa.
Näimme saarella myös täysin klassisen koulukirjaesimerkin silokallioista, sekä mineraaleista kuten kalimaasälvästä, kvartsista ja biotiitista, joista graniitti koostuu. Tultuamme Lokille otimme pohjanäytteitä, joista löysimme aarteita kuten, kahta eri simpukkalajia, sinisimpukkaa ja idänsydänsimpukkaa, erilaisia leviä, kuten rakkolevää, punalevää, ahdinpartaa ja suolilevää, sekä vanha hylsyn.
Oikea vahti, Niilo, Vitalik, Allu ja Severi
