Eilen aamulla, kun pyöräilimme Kuurin kynnäksellä, tapasimme rannalla naisen, jolla oli kädet täynnä meripihkaa. Meripihka on tyypillistä eteläiselle Itämerelle ja sitä huuhtoutuu merestä rantaan.
Meripihka on ollut arvokas kauppatavara, jota on viety alueelta jopa Rooman valtakuntaan. Jo lääketieteen isä Hippokrates tunsi meripihkan parantavat ja antiseptiset vaikutukset. Matkan aikana olemme nähneet Gdanskissa ja Sopotissa markkinoilla paljon meripihkasta tehtyjä tuotteita esim. patsaita ja koruja. Löysimme itsekin Kuurin kynnäksen Itämeren puoleiselta rannalta meripihkaa. Maailman meripihkasta 90% tulee Kuurin kynnäksen Kaliningradin puoleisista kaivoksista.
Liettulaiset olivat Euroopan viimeinen pakanakansa. Tunnettu liettualainen kansantarina antaa myyttisen selityksen meripihkan synnylle:
Liettualainen kalastajanpoika Kastytis ja jumalatar Jurate rakastuivat toisiinsa tulisesti. Jurate asui meripihkalinnassa syvällä meren pohjassa. Ylijumala Perkunas suuttui, koska jumalar oli langennut tavalliseen kuolevaiseen ja lähetti näin salaman tuhoamaan meripihkapalatsin. Siitä asti tuhoutuneen palatsin jäännöksiä on ajautunut rantaan muistoksi saavuttamattomasta rakkaudesta.
Myöhemmin tieteellinen maailmankuvan kehittyminen korvasi myyttisen selityksen meripihkan synnystä.
Disa, Ella, Linda ja Maria