Sunnuntai-iltapäivänä tapahtumarikkaan päivän jälkeen on aika kirjata päivän tapahtumia. Laivalla noudatetaan vahtijärjestelmää: Byssavahti, kansivahti, navigointivahti ja vapaavahti. Kaikki ovat ovat olleet päivän aikana niin tiukasti kiinni köysissä, että blogia ei ole ehditty päivittää.
Aamu alkoi parin tunnin turvallisuuskoulutuksella. Pauli piti lyhyen oppitunnin purjehduksen aerodynamiikasta. Tämän jälkeen ryhmät kiersivät kolmella rastilla: palo- ja pelastautumis info, kone- ja bryga info ja köysi- ja purje info. Ja sitten nostimme ankkurin. Ankkurin nosto tapahtui kahden miehen käsipumpulla jolla paksu kettinki saatiin pikkuhiljaa nostettua. Seuraavana vuorossa oli purjeiden nosto. Kansi vahdissa oli Valtteri, Toni, Ville M, Oskari, Nina ja lisäksi apuna Otso, Juho ja Ville V . Navigoinnista huolen piti kapteenin opastaessa Marko ja Christiane, Markon ohjatessa alusta. Byssavahti oli puolestaan kannella apuna tai seuraamassa tilanteen kehittymistä. Byssavahdissa paikalla oli molemmat Teemut, Jimi ja Robert. Purjeiden noston jälkeen suuntasimme nopeasti kohti Söderskärin majakkaa, joka sijaitsee avomeren tuntumassa Porvoon ulkosaaristossa.
Tuulen nopeus oli lähtiessä 10 m/s. Purjehdimme sivutuulessa ja pyrimme ajamaan lähes vastatuuleen. Ja sitten kryssittiin.. Aurinko paistaa ja valkoiset vaahtopäät valtaavat maisemat, vuonna 1862 rakennetun historiallisen majakan siintäessä taustalla horisontissa. Vauhtimme hiipui lähes 9 solmun nopeudesta n. 4 solmuun aaltojen kasvaessa ja vastatuulen yltyessä. Aallon korkeus oli reilusti toista metriä eli mainingit olivat melkoiset (Söderskärissä n. 3 m). Tuuli yltyi parhaimmillaan puuskissa jopa 15 m/s! Aallokko alkoi tuntua ruorin takana melkoiselta kun aallot löivät kansimiesten yli kastaen heidät läpimäriksi. Alapuoleltamme kuului kolinaa jonka jälkeen saimme viestin byssasta, jossa tavarat olivat tippuneet hyllyiltä. Arvioimme tilanteen ja päädyimme tekemään vastakäännöksen ja palata purjehtimaan rauhallisemmille vesille. Kapteenin johdolla lähdimme valmistautumaan kurssin muuttamiseen. Alusta käännettäessä tapahtui jotain odottamatonta: isopurjeen kahvelipuomi napsahti poikki!
Tämän jälkeen kaikki olivatkin siten tiukasti tositoimissa noudattamassa miehistön ohjeita. Jatkamme tästä kokemusrikkaasta päivästä hieman myöhemin. Nyt töihin.. Pysykäähän kuulolla. 😉
Aurinkoisin terveisin,
Marko ja Jimi
Aikamoinen seikkailu teillä! Onneksi suojasatama saaristossa on yleensä lähellä. Kahvelin tai muiden puomien vauriot eivät ole onneksi ihan jokapäiväisiä, mutta joskus kovassa kelissä sellaista sattuu – Inga-Lilillä on tainnut kerran aikaisemmin kahveli myrskyssä katketa.
No, eipä hätää, uusi on jo tilattu. Jos intoa riittää, niin katkenneen voisi laskea kannelle alas ja purkaa pois uuden tieltä. Onneksi kolme toimivaa purjetta on jäljellä – eipä muuta kuin huikean hienoa jatkoreissua.
Inga-Lillin reittiä <pääsee seuraamaan livenä tästä http://www.marinetraffic.com/ais/fi/default.aspx?mmsi=230981150¢erx=25.3459¢ery=60.17393&zoom=10&type_color=0#
Vuosien saatossa monet koulun kurssit unhoittuvat, mutta
tämän merilinjan lukiokurssin te muistatte varmasti aina.
Teidän blogia seuratessa tuntuu kuin pääsisi itsekin vähäksi aikaa kyytiin mukaan….
Puomi ja purjeet saatiin alas. Oskari ja Ville kiipeilivät kolme tuntia mastossa ja aamulla purettaneen helat irti.
Muutkin purjeet saivat lieviä myrskyvaurioita; muutamat kokoajat irtosi kiinnikkeistään ja taisi yksi mennä poikkikin.
Purjeiden laskuun meni normaalin varttitunnin sijasta vajaa pari tuntia. Parhaimmillaan neljä miestä poukkoili isopurjerodeossa kiinni samassa köydessä väsyttäessään hurjana riehuvaa purjetta. Lopulta purje talttui märästä kiinnitys trossista improvisoituun kokoajaan. Vaati viekkautta, tarkkavaisuutta, sekunnin sadasosan tarkkaa ajoitusta sekä viiden hengen saumatonta yhteistyötä että isopurje saatiin luopumaan hetkeksi saavuttamastaan vapaudesta.
Henkilövahingoiltakaan ei melkein vältytty. Yhdet pelastusliivit pyyhkäisi tuuli yli laidan.
No on teillä ollut tapahtumarikas päivä! Hengissä ja taas kokemusta rikkaampana. Nämä retket ja ”koulutunnit” jättävät hienon muistijäljen kuten ed.viestissäkin hyvin kommentoitiin. Täällä voi melkein aistia ja haistaa meren vaahtopäät! Kiitos kuvista ja tilanne infoista. Se sadepuku ei ollut sitten turha hankinta:) Edelleen hyviä tuulia ja nauttikaa joka hetkestä:)) Nyt unten maille välillä täällä Turussa!!!
Häntiq mökillä on kuuma lamppu joka tappaa norsuja
Häntiq syö kaikkien sillit