Purjeet nousivat ensimmäisen kerran. Vanhassa laivassa purjeiden nostaminen tapahtui ilman vinssejä raa’alla lihasvoimalla köysistä roikkuen. Ensimmäisenä nousi mesaani, sitten iso, fokka ja viimeisenä klyyvari. Kaksisataaviisi neliömetriä purjetta mastossa, suuntana itä.
Päivän slogan: ”Mitä ei nää, ei tiedä”
Elias, norppa(Noora) ja Olli
Tässä tilanteeseen sopiva Raumalainen merimieslaulu 🙂
Pekka
MERIPOIKATTE VEIS
Meripoikki meit varjelkkon daevas,
vaevaloene o elämäm dääl’
ko me ansaitte leippätäm laevas
kaukans seilaile valdmeren bääl’.
Kon duul puhku ja aallo nep pauha,
sillo meill alka armoton dyä,
sillo miehill ei suadakka rauha
olkkom päev sitt taikk syyspimi yä.
Silloin gokkiki märsraagal huakka
eik pääs piilohom bannutes taa.
Sillo ei kerjet laittama ruakka,
mutt ko vyätäm mep piukota vaa.
Vede vallas on skandäkk ja reeling,
ja mek kiipusta reivama gaikk,
kapten huutta:
”Hei haala po jeeling.”
Se on dylkki ja totinen baikk.
Hän saa mielelläs huutta ja käski,
kyll hän leppy, gon kaikk o
”ol reitt”.
Ja meill syätetäm bauij, voit ja fläski
ja meill annetam dyyny ja peitt.
Ja ko haminan bäästä sitt kerra
ja saat ranttaha astia nokk.
niin me itten dee fiiniks ko herra,
mennä maihin ja ollan
”duu blokk”.
Meit o hent joka maailma loukos,
niingo hyvi sen ymmärrät kyl.
Niit o musti ja kredliinei joukos,
semssi konei ol paittaka yl.
Paras hent mei o Suamemaas sendä,
händ ei goska me unhotta voi.
Hänelp preivei meild yhtmitta lendä,
hänel silkki ja kultta met toi.
Meripoikki meit valjelkkon daevas,
vaevaloene on elämäm dääll!
Paras sendä on ollaksem laevas,
ko mes seilaile valdmeren bääl’.
– Aksel Törnudd –
– Hj. Nortamo –
Oi ihanaa pekka! Muistan kun flikkojen kanssa hoilattiin tuota laulua joskus vuonna -61. Seilailtiin saaristossa ja käytiin tansseissa. Kivoja muistoja tuli mieleen:))
Karhun kaato on alkanut!!
PuolukkA hillolla ja kinkulla höystettynä kiitos
Aurinkoista ravustusta t.Jokke-Pappa (leipis)
Syökää ahvenenanturoita
Se o apinat irti (€;&(!¥,$}%{$>