Millaiset ovat sinun kulttuuriset silmälasisi? Joskus emme näe olemassa olevaa. Koulumaailma saattaa poiketa suuresti kodin maailmasta. Tässä kokoamme lyhyesti seminaaripäivien antia pyrkimyksenämme samalla sanallisesti ravistella lukijaa hereille kertomalla suomenmaalaisista, muukalaisista, puhekulttuurin romaneista ja salonkikelpoisista sateenkaariperheistä.
Mikko Lehtonen muistuttaa, että kieli voidaan nähdä joko ongelmana, oikeutena tai voimavarana. Koulun tulisi aina hyödyntää lapsien kielivarantoja. Jokaisella on oikeus käyttää omaa äidinkieltään. Oppilas ei saisi milloinkaan kokea tulevansa kiusatuksi, kun hän käyttää omaa äidinkieltään. Muistatko sinä hyödyntää oppilaiden omaa äidinkieltään opetuksessasi? Luokkahuone tulee täyttää lempeydellä.
Mikko Lehtosen mielestä sana ME on maailman vaarallisin pronomini, mutta samanaikaisesti jos kaikki ovat meitä, meitä ei ole. Muut ovat välttämättömiä ”meidän” identiteetille. Ja herää kysymys, kuka määrittelee keitä me olemme, kenellä on määrittelyvalta? Meidän ei tulisi käyttää termiä suomalainen vaan suomenmaalainen, toteaa Lehtonen. Se sisältää eri kansallisuudet. Kaikki kulttuurit ovat monikulttuurisia. Silti suomalaisuutta kuvataan edelleen yleispätevänä ja tavallisena ilmiönä, sekä osana luontoa olevana ja urbaaneilla suomalaisillahan on 500 000 mökkiä.
Miten sinä määrittelet maahanmuuttajan ja millä perustein? Mikko Lehtonen toi esille äärikäsitteet ksenofobia = vieraan pelko ja ksenofilia = vieraan ihailu. Tämän lisäksi hän toi esille uuden termin ksenosofia eli vierasta koskeva viisaus. Entäpä sitten muukalaisen käsite. Muukalainen ei ole tunnistamaton olento, vaan hän on tuttu ja lähellä oleva henkilö. Väärässä paikassa ollessaan muukalainen muistuttaa likaa. Esimerkiksi pöydällä ollessaan vesipullo on vesipullo. Lattialle pudotessaan se muuttuu liaksi. Tämä johtuu luokittelujärjestelmästämme eli likaa on siellä missä on järjestelmä.
Lehtosen haaste meille kaikille on: ”Kuinka voi olla sekä täällä, että erilainen, kuulua joukkoon olematta erilainen?”
Onko koulussasi romanivähemmistön kuuluvia oppilaita? Marko Stenroos herätti yleisön puheenvuorollaan, jossa hän totesi, että 500 vuotta syrjintää tuntuu harteilla. Hän kertoi siitä, miten romanit elivät maailmassa, jossa he eivät olleet olemassa. Vielä 1960-1970 luvun taitteessa lapsia otettiin pois romaniperheistä ja siirrettiin valtaväestökoteihin elämään ns. hyväksyttyä elämää. Vasta tämän jälkeen romanit ovat olleet tietoisia omasta toiseudestaan.
Voisimme jälleen todeta, että koulumaailma saattaa poiketa suuresti kodin maailmasta. Romanit kokevatkin, että koulutus itsessään etäännyttää romanikulttuurista. Esimerkiksi romanit menevät naimisiin hyvin nuorena ja kun seurustelukumppania ei luultavasti löydy omasta koulusta, sitä haetaan toisaalta, jolloin koulusta jäädään helpommin pois. Myöskään romanikulttuurille ominainen perhekeskeinen ajattelutapa ei kannusta jatkokoulutukseen. Koulutuksen ongelmiin päästään käsiksi kun katsotaan kokonaisuutta. Romanikulttuuri on voimakkaasti puhekulttuuria, jolloin esimerkiksi Wilman käyttö saattaa aiheuttaa suuria ongelmia. Kyse on marginaalisesta osasta romaneja. Viime vuosina romanien keskuudessa on kuitenkin alettu arvostamaan koulutuksen merkitystä. Miten sinä olet valmis kohtaamaan suomenmaalaisen?
Sateenkaariperheet salonkikelpoisiksi, oletko sinä valmis? Entä, onko koulusi valmis? Sekä Minna Ikiviita, että Marita Karvinen avasivat molemmat tahoiltaan tärkeää ja tiedostamisen arvoista asiaa. Sukupuolitietous mahdollistaa oppilaan omana itsensä nähdyksi tulemisen eli persoonan näkemisen ennen sukupuolta. Samanaikaisesti sukupuolitietous on myös opettajan taitoa nähdä omia ja muiden sukupuolittuneita käytäntöjä ja toimintatapoja. Opettajan tulisikin laajentaa omaa käsitystään sukupuolesta. Hänen tulee olla yrittämättä mahduttaa oppilasta omiin käsityksiinsä ja samanaikaisesti hänen tulee pyrkiä laajentamaan muidenkin käsitystä sukupuolesta. Jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä itsensä. Jokaisella on myös oikeus määritellä identiteetin sisältö.
Sukupuolinen moninaisuus on eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. ”Sukupuoli on osa ihmisen omaa persoonaa, erilaisista geneettisitä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista koostuva jatkumo.”
Kun joku ei mahdu muottiin. Se voi aiheuttaa hämmennystä ja kiusaamista. Kiusaamisen yksi yleisin syy on se, että muut kokevat ”henkilön ilmentävän sukupuolta väärin”! Jokainen saa ilmentää itseään miten itse haluaa. Syrjintä on aina kiellettyä, on väite tosi tai ei. Väitettä ei tarvitse mitenkään todistaa oikeaksi tai vääräksi, vaan lähtökohtaisesti syrjintä on aina kiellettyä ja perusteluita ei tarvita.
Sallitaanko koulussanne tytöttely ja pojittelu? Entä sallitaanko työpaikallanne se, että naiset hoitavat eri asioita kuin miehet – vastaus on: ei sallita! Miksi siis se sallitaan oppilaille koulussa?
Check- lista nuoren kanssa työskentelevälle:
- luo turvallisuuden tunnetta koulussa
- luo hyväksyvämpää ilmapiiriä
- ota sateenkaarevat teemat esille ikätason mukaisesti
- toimi ajoissa ja yleisellä tasolla, jotta aihe ei yksilöidy yhteen oppilaaseen tai perheeseen
- sanallista asenteesi ja nosta aihe aika ajoin esille
- jaa ryhmät muuten kuin sukupuolen perusteella
- käytä sukupuolittamatonta kieltä
- muista, että puuttumattomuus syö opettajan auktoriteettia
- henkilö joka on syntymässä määritelty mieheksi, hänelle ei saa sanoa, että hän on biologisesti mies
- käytäthän termiä yhdenvertainen (älä sano suvaitsevainen)
- käytäthän termiä moninaisuus (älä sano erilainen)
- käytäthän nuoresta nimitystä homotyttö (älä sano lesbo)
- huomaathan jatkossa kysyä nuorelta ”seurusteeleko hän” tai ”onko hänellä kumppani”, sillä kysyjän ei tarvitse kysyessään määritellä mahdollisen seurustelukumppanin sukupuolta
- merkitkää vessat niin, että jokainen voi koulupäivän aikana käyttää koulun vessoja
”When someone with the authority of a teacher, say, describes the world and you are not in it, there is a moment of phychic disequilibrium, as if you looked into a mirror and saw nothing.” Jos peilistä ei näy mitään, kyseessä voi olla vain hetki. Mutta entä jos tämä ”peilistä ei näy mitään –kokemus” jatkuu koko kouluelämän ajan eli 12 vuotta?
Kerro kerro kuvastin.
Turun yliopistossa 31.10.-1.11.2018 pidetyn seminaarin ”KEITÄ ME OLEMME?” innoittamina: Assi Koskelainen ja Anita Zenger
