HEJSAN!
Olen kasvatus- ja kuntoutuskoirakoulutuksen käynyt koulubeagle Winston ja toisinaan minut kielikoiranakin tunnetaan. Ennen syyslomaa vierailin ohjaajani, luokanopettaja Taina Järven kanssa Paattisten eskarilaisten ruotsin varhennushetkissä.
Tilan otin haltuun parilla haukahduksella. Haukulla ilmoitin lapsille, että nu kommer jag och vi ska spela tillsammans. Vieraita kieliä minun ei varsinaisesti tarvitse osata, kunhan eleet ovat tuttuja. Tottelen siis käskyjä monikielisesti.
Eskarilaiset tervehtivät minua tassusta pitäen: ”God dag Winston”! Ja sitten sain namin!
Kahdella nopalla pyöräytin lasten kannustamana silmälukuja, joita he laskivat taitavasti yhteen på svenska.
Dominojonoa pystytettiin ja hoettiin yhdessä: ett två tre fyra fem sex sju åtta nio tio…
Lopuksi minä sain kaataa jonon ja namipalkka oli taas taattu! Sekä taputukset! Dominoilla harjoiteltiin myös värejä. Yksi lapsi pystytti palikoita ja muut kertoivat, vilken färg…Lapset olivat motivoituneita ja värit ja numerot osattiin! Myös ne muutamat lapset, jotka minua aluksi arastelivat, halusivat lopulta osallistua.
Eräät koululaiset ompelivat minulle hienot tehtäväpussukat. Tänään niihin oli piilotettu kissan ja koiran kuvia. Jokainen lapsi sai vuorollaan minulta pussukan, jonka sisällä oli katten eller hunden. Lapset jaettiin siten kahteen ryhmään. Värikkäät kangaspussit osasin hakea jo aika rutiinilla, olinhan harjoitellut tehtävää tarmokkaasti kotioloissa ja koulussa arvoimme samalla tekniikalla viimeksi lukijaroolit.
Loppuhuipennus oli pallon heitto tunneliin, josta sen hain ja toin lapselle takaisin. Hämta bollen hoettiin uudelleen ja uudelleen. Sain hakea pallon ja tuoda sen takaisin lapsen käteen. Riemumielellä riensin uudestaan ja uudestaan tunneliin. Kurkkupalkalla!
Lopuksi lapset saivat rapsuttaa minua ja sanoa Hej då! Vi ses!
Kuvat ja teksti: Taina Järvi
Osana Kielitietoisesti kouluissa -hankkeen kielikokeiluja Winston vieraili keväällä 2018 myös muutamassa koulussa. Tässä tunnelmia toukokuulta:
Koulukoiran opissa
Winston tuli vierailulle ykkösluokkalaisten englannin tunneille. Jokaiselta lapselta oli kysytty etukäteen lupa siihen, että he saavat osallistua opetukseen koiran kanssa ja yhdestäkään koodisto (51kpl) ei tullut kieltävää päätöstä. Lapset odottivat kovin Winstonin saapumista ja Taina Järvi kävi etukäteen koululla ilman koiraa kertomassa, miten Winstonin kanssa toimitaan.
Pääsääntöisesti kaikki ryhmät toimivat rauhallisesti. Yksittäisiä levottomia oli joitakin, mutta jotenkin Winstonin rauhallinen olemus rauhoitti kaikkia. Winston ei juuri haukkunut enää toisen tuokion kohdalla, ensimmäisellä kerrallakin vai muutamia kertoja. Lapset vierailivat Winstonin luona pienissä 6-7-hengen ryhmissä. Yleisesti ottaen ryhmähenki oli hyvä ja tunnelma positiivinen.
Lusikkaleikki oli jännittävä ja namin siirtämistä lusikasta toiseen tarkkaillessa ei lapsi huomannutkaan puhuvansa englantia. Lapsia piti vähän muistuttaa kysymyksen esittämisestä, mutta kaikki esittelivät itsensä reippaasti englanniksi. Hassuja tilanteita syntyi, kun Winston nuuhki lusikkaa ja lasta jännitti, lusikka heilui ja nami putosi. Nopeimmat saivat namin takaisin lusikkaan ennen Winstonia ja esittelykierros jatkui. Ehdimme myös opetella numeroita, värejä Twister-hyrrän avulla sekä ”Get the ball” -komentoa tunnelista. Nauru ja ilo olivat läsnä.
Monet lapset olisivat halunneet toimia koiran kanssa pidempään ja he olivatkin harmissaan siitä, että Winston ei ole enää tulossa muille tunneille.
Sekä Winstonille ja Tainalle sekä lapsille ja opettajalle kokemus oli todella positiivinen ja kovasti tuli sellainen olo, että haluaisimme tämän kaltaisen toiminnan jatkuvan.
Thank you Winston! Kirjoittanut Hanna-Maaria Linja-aho yhteistyössä Taina Järven kanssa.