Osasto Arhon ja Pinatovan armadan jäljillä

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Nauvo, jossa pistäydyimme tunnelmallisessa Merenkulkutalon museossa katsomassa ”Pinatovan armadan” vaiheista kertovaa näyttelyä. Aihe on meille merilinjalaisille sikäli läheinen, että toinen koululaivamme, vuonna 1885 rakennettu kuunari Olga, on saattanut osallistua tähän erittäin salaiseen operaatioon. NNE-purjehduksemme reitti seurailee tämän laivueen reittiä ja tavoitteena on saada selville mahdollisimman paljon sekä itse operaatiosta, että Olgan mahdollisesta osallistumisesta siihen.

Vuonna 1944 Suomi solmi välirauhan Neuvostoliiton kanssa halutessaan irrottautua sodasta. Suomi sopi Neuvostoliiton kanssa ajavansa saksalaiset sotilaat pois Lapista, mutta se ei vielä Neuvostoliitolle riittänyt. Viron saaristossa oli vielä saksalaisia sotilaita asemissa ja Neuvostoliitto tarvitsi pieniä puulaivoja purjehtimaan matalien vesien ohitse laukaisematta magneettimiinoja. Neuvostoliitto vaati Suomelta aluksia vedoten rauhansopimuksen pykälä 17:a, jonka mukaan Suomen piti luovuttaa Neuvostoliitolle kauppalaivastonsa rauhanomaisiin tarkoituksiin. Aluksi Neuvostoliitto vaati 100 purjevenettä ja moottorivenettä, mutta 31.9.1944 suoritettujen intensiivisten neuvotteluiden jälkeen Suomi sai puolitettua määrän. Neuvostoliiton vaatimuksiin kuului, että purjelaivoihin mahtui 20-50 miestä ja moottoriveneet olivat vähintään 7m pitkiä.

Suomessa alusten keräämistä johtamaan valittiin Olavi Arho.  Hänen oli määrä koota alukset Hankoon tarkastettavaksi 2.10 mennessä. Suurin osa aluksista yksityisiä ja alukset pakkolunastettiin. Laivojen omistajat haluttiin mukaan operaatioon, mutta moni kieltäytyi ja näin syntyi miehistöpula. Siviileille luvattiin 250 mk päiväraha osallistumisesta operaatioon ja tällä tavoin saatiin houkuteltua mukaan satamatyöläisiä. Rahan maksu kuitenkin saattoi loppujen lopuksi myöhästyä jopa vuodella ja summa oli usein liian pieni. Lisäksi vahvistuksia operaatioon saatiin 130 miehen voimin eri puolustusvoimien eri aselajeista, joista monet luulivat kyseisen operaation olevan pelkkä harjoitus.

Hangon satamaan saapui aluksi 93 purjevenettä, mutta neuvostoliittolaiset eivät kelpuuttaneet kaikkia niiden huonon kunnon takia ja osa purjeveneistä tuhoutui lisäksi jo Hangon satamassa. Operaatiosta puhuttiin nimellä operaatio Arho, mutta se sai toisen nimen, kun Helsingin Sanomat julkaisi Kippari Kalle -sarjakuvan, jossa Kippari Kalle johti Pinatovan sekalaista Armada laivastoa. Tästä syntyi nimitys operaatio Pinatova.

Hangon satama ei ollut tarpeeksi iso vastaanottamaan niin isoa määrää aluksia, joten alukset jouduttiin kiinnittämään vierekkäin satamaan, eivätkä kelitkään myöhään syksyllä olleet enää kovin hyvät ja jotkut aluksista tuhosivat toisensa jo ennen lähtöä. Loppujen lopuksi 5.10 mennessä kohti Viroa oli lähtenyt 61 purjevenettä ja 50 moottorivenettä. Näiden alusten avulla Neuvostoliitto onnistui valloittamaan saksalaisten halussa pitämät Viron saaret, mutta 22 purjevenettä ja 30 moottorivenettä ei koskaan palannut. Lisäksi 7-8 siviiliä menetti henkensä.

 

Jessica, Martti, Patrick ja Arttu

 

popeye-pic-rex-728330205

 

Aurinkoinen Nauvo

Nauvo

Sää: Aurinkoinen, lähes pilvetön, , 3m/s SW

Saavuimme klo 13 aurinkoiseen Nauvon satamaan. Pienen tauon jälkeen suuntasimme Nauvon merenkulkutaloon, jossa oli meneillään  erikoisnäyttely  Pinatovan laivastosta II maailmansodan aikana. Pinatova liittyy kiinteästi purjehduksemme tämänvuotiseen teemaan Hiidenmaalle.  Aluksi opas kertoi meille museon sisällöstä ja opettajamme kertasi meille toisen maailmansodan pääpiirteet. Tämän jälkeen kiertelimme itsenäisesti näyttelyssä ja perehdyimme museon tarjontaan. Lopuksi saimme hetken vapaa-aikaa, jonka jälkeen palasimme takaisin Lokkiin. Nyt menemme koneella kohti Utötä.

Anu, Jemina ja Ella

Poseidon otti ohjat käsiinsä

Perjantai 21.8.2015 klo. 11.20, keskinopeus 5,5 solmua. 60 ̊ 18’20N, 22 ̊ 02’143E

Sää: lounaistuulta 2 m/s, aurinkoista ja lämmintä noin 17 ̊ C.

Ryhmämme Poseidonin ensimmäinen navigointivahti sujui hienosti totutellen alukseen kauniissa kesäisessä kelissä. Opimme erilaisia manuaaliasia navigointitaitoja sekä kertasimme vanhoja merenkulkukurssin aiheita kuten solmuja ja merimerkkejä. Ohjasimme Lokin Aurajoesta Airistolle asti pysähtyen välissä Satavassa poimimassa mukaan merilinjan kumiveneen Usvan. Sen jälkeen saimme pullakahvit ja matka jatkui iloisin mielin. Onneksemme minkäänlaisia yllätyksiä ei tapahtunut ja matka jatkuu turvallisesti eteenpäin seuraavan ryhmän hellissä käsissä.

 

Jessica, Arttu, Patrick, Martti

Lähtölaukaus!

Sijainti: 60°22′, 22°07′, Loistokari ohitettiin ja nyt haetaan merilinjan kumivene Usva Satavan vierasvenesatamasta mukaan.

Sää: Lounaistuulta 3m/s ja aurinkoinen ja lämmin Rajakarin säähavaintoasemalla.

Perjantaina 21.8.2015 lähtö starttasi Aurajoen jokirannasta kello 9.00 kohti Nauvoa. Lokki-purjevene laitettiin lähtökuntoon miehistön avulla. Miehistöön kuuluvat kippari Kimmo Hotanen ja  Jari Viskari sekä historian opettaja Christiane Ala-Nissilä ja maantieteen ja biologian opettaja Nina Brander. Oppilaat jaettiin vahtivuororyhmiin: Poseidon, Merimakkarat sekä Norpat. Poseidon aloitti navigointivuorossa, Norpat keittiössä sekä me Merimakkarat opiskelemme ja kirjoitamme tätä blogia.

IMG_7197

 

IMG_7196

Viivi, Maria ja Saara

Turun Suomalaisen yhteiskoulun merilinjan elokuun 2014 NNE-kurssi on päättynyt kotisatamaamme Turkuun. Viikon purjehduksen aikana on opiskeltu biologiaa, historiaa, maantietoa, purjehdusta ja elämää.

Ensimmäinen ryhmä purjehti koululaivamme Lokin Turusta Isokarin majakalle, Getaan ja Maarianhaminaan. Toinen ryhmä purjehti Maarianhaminasta Kastelholman, Jungfruskärin ja Utön kautta takaisin Turkuun.

Biologiaa ja maantiedettä menomatkalla opetti Nina Brander ja paluumatkalla Kalle Viherä. Purjehduksen ja navigoinnin opetuksesta vastasi Lokin ammattimiehistö,  kippari Kimmo Hotanen ja Valtteri Itäranta.

Maarianhaminassa molemmat ryhmät suorittivat Ahvenanmaan meripelastuskeskuksessa (Ålands sjösäkerhetscentrum) meripelastusharjoitukset Jouko Moisalan ja Jarkko Gestraniuksen johdolla. Lämpimät kiitokset heille tärkeästä ja merkityksellisesta opetuksesta.

Purjehduksen keskeinen teema on ollut merenkulun turvallisuus. Opiskelijat oivalsivat, että haastavissa tilanteissa merellä kukaan ei pärjää yksin. Tarvitaan saumatonta yhteistyötä ja luottamusta siihen, että asiat hoidetaan yhdessä oli kyse sitten aluksen kuljettamisesta, pelastautumisesta onnettomuudessa tai vedenvaraan joutuneen tajuttoman pelastamisesta. Samaa voidaan soveltaa myös elämään koululaivalla; ruuan valmistukseen, siivoukseen tai opiskeluun. Näitä taitoja tarvitaan myös koulussa ja työelämässä.

Lämpimät kiitokset suurenmoisille merilinjalaisille, jotka ovat kuluneen viikon aikana oppineet paljon tärkeitä tietoja ja taitoja,  ammattitaitoisille kollegoille Ninalle ja Kallelle, sekä miehistölle Valtterille ja Kimmolle, jotka ovat kärsivällisesti jaksaneet opastaa merilinjalaisia turvalliseen merenkulkuun säällä kuin säällä.

Kiitos myös kaikille blogimme lukijoille ja kysymysten lähettäjille. Kysymyksiin vastaamalla on myös opittu ja kerrattu tietoja. On myös mukava tietää, että blogiamme luetaan.

 

Kaikki mikä on tärkeää
Kaikki mikä on tärkeää

 

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Merilinjan koordinaattori

Kotia kohti

Paikka: 60°07′.710N 021°41′.054E
Tuuli: 4m/s /etelä

Seilasimme äskettäin Fagerholmin ohi ja suuntaamme kohti Pärnäistä. Otimme näkösyvyyden Utöstä, josta selvisi reissun paras tulos, jopa 6m. Utön edustalla otimme myös pohjanäytteen, jossa oli sinisimpukoita. Sää on ollut lämmin ja puolipilvinen ja reissun aikana on ollut heikko myötätuuli. Lisäksi olemme hiukan rentoutuneet ajamalla kumiveneellä ympäri purjevenettä ja olemme saaneet hienoja kuvia Lokista.
-Jaakko

Pohjanäytteen ottoa Ekmannilla Utön edustalla
Pohjanäytteen ottoa Ekmannilla Utön edustalla
Seilaamassa kotisatamaan
Seilaamassa kotisatamaan

 

Paikka: 60°07′.710N    021°41′.054E
Tuuli: 4m/s /etelä

Seilasimme äskettäin Fagerholmin ohi ja suuntaamme kohti Pärnäistä. Otimme näkösyvyyden Utöstä, josta selvisi reissun paras tulos, jopa 6m. Utön edustalla otimme myös pohjanäytteen, jossa oli sinisimpukoita. Sää on ollut lämmin ja puolipilvinen ja reissun aikana on ollut heikko myötätuuli. Lisäksi olemme hiukan rentoutuneet ajamalla kumiveneellä ympäri purjevenettä ja olemme saaneet hienoja kuvia Lokista.
-Jaakko

Utön majakka 200 vuotta

Utön majakka sijaitsee Turun ulkosaaristossa Utön saarella. Ensimmäiset maininnat Utöstä on 1200-luvulta. Vasta 1500-luvulla Kustaa Vaasa määräsi saarelle laitettavaksi maston jonka huipulla oli lyhty, sillä siitä oli tehty pääväylä Turkuun. Sen jälkeen siellä on poltettu erilaisia tulia merkkeinä laivaliikenteelle 1700-luvulle asti. Majakan rakennusmääräys annettiin 1724, sitä kuitenkin alettiin rakentamaa vasta 1753. Se valmistui jo samana vuonna.

Majakan rakennus aineena käytettiin räjäytettyä harmaakiveä ja maakiveä. Tornin sydänpilaria kiersi tiiliset portaat. Tornin huippu oli 12-kulmainen raudalla katettu puurakennus. Lyhdyssä poltettiin kuutta rasvalamppua ja valoa heijastettiin neljällä kuparipeilillä. Korkeutta tornissa oli 31 metriä.

Sitä hoiti kaksi majakan vartijaa, joille rakennettiin asuin rakennus Stenhuset.

Suomen sodassa 1808-1809 sodassa majakka räjäytettiin, vain länsi-muuri majakasta jäi pystyyn. 1814 rakennettiin majakka uudelleen, tällä kertaa neli-kulmaiseksi. Muurattu kivirakennus on majakan runkona vielä nykyäänkin.

1800-luvun alkupuolella utölaiset sisustivat majakan kolmannen kerroksen kirkoksi, jossa pidettiin joka pyhä jumalanpalvelus.

Talvisodassa 1939 Utö joutui vihollisen laivasto-osaston hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäys onnistuttiin kuitenkin torjumaan. Saarelaiset olivat olleet valmiudessa räjäyttämään majakan. Sitä ei tarvinnut tehdä.

Majakka täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Sen valotunnus on kaksi välähdystä kahdentoista sekunnin aikana. Majakka on väritykseltään valko-punainen.  Se tarkoittaa, että paikalta on saatavissa luotsi. Pohjoisseinä on pelkästään valkoinen eikä majakka lähetä valosignaalia lainkaan pohjoiseen.

1947 jouluaattona Utön edustalle upposi amerikkalaisalus Park Victory. Utöläiset saivat pelastettua suurimman osan miehistöstä, kymmenen epäonnekasta merimiestä sai kuitenkin surmansa tapahtuneessa. Amerikasta lähetettiin ruokaa kiitokseksi pelastustehtävästä, jotka myytiin. Rahoilla teetettiin kymmenjalkainen kynttiläjalka muistomerkiksi menehtyneille. Se sijaitsee Utön uudemmassa kirkkorakennuksessa.

Joonas, Eero, OSkari