Navigare

Saavuimme tiistai-iltana pienelle saarelle Kökariin yöpymään. Syrjäinen ja pieni, vaikkakin kaunis saari vaikutti miltein autiolta, mutta Kökar on aiemmin ollut tärkeä levähdyspaikka Ruotsin ja Baltian välisellä purjehdusväylällä. Saarella vierailimme kirkossa, ja sen vieressä olevassa luostarikellarissa, jossa on esillä vanhan fransiskaaniluostarin jäännökset, sekä useita arkeologisia löytöjä.

Fransiskaanit olivat Fransiscus Assisilaisen vuonna 1208 perustama kerjäläisveljistö. Franciscus Assisilainen oli umbrialaisen rikkaan kauppiaisperheen poika, jonka isä toivoi pojastaan menestyvää sotilasta tai kauppiasta, jolloin Franciscuksen perheellä olisi ollut mahdollisuus jopa nousta aatelissäätyyn. Franciscus ei kuitenkaan suostunut isänsä suunnitelmiin, vaan muun muassa käytti perheen rahoja köyhien auttamiseen.

Kökarin fransiskaaniluostarista löytyy ensimmäiset merkinnät 1400-luvulta. Oma kappeli saarella on ollut jopa 1200-luvulla, jolloin saarella asui jo fransiskaanimunkkeja.

Fransiskaaniveljeskunta auttoi köyhiä ja huonompiosaisia, sekä harrasti hyvin aktiivista lähetystyötä. Kökarin laivaliikenne tarjosi tähän hyvät mahdollisuudet. Uskonpuhdistuksen jälkeen 1530-luvulla luostari lakkautettiin, ja sen rapauduttua korvattiin puukappelilla.

Veeti, Antton ja Linnea

Tarkastelimme silokallioita ja niiden piirteitä Sandvikin vierasvenesatamassa. Kallioissa oli uurteita, kouruja sekä sirppimurroksia. Nämä jäljet ovat syntyneet etenevän jäämassan liikkeiden seurauksena, kun kivet ovat hanganneet kallion pintaa vasten. Niistä pystymme päättelemään jään liikkumissuunnan, joka on luoteesta kaakkoon.

Tarkastelimme myös muinaisrantaa (pirunpeltoa) Hamnön kappelin edustalla. Muinaisrannat ovat syntyneet maankohoamisen seurauksena. Nimensä mukaan ne ovat vanhoja rantoja. Aaltoeroosion vaukutuksesta kivet ovat hioutuneet sileiksi eikä niissä ole teräviä kulmia. Mm. Lapissa olevia rakkakivikkoja ei tule sotkea muinaisrantoihin. Näiden muodostelmien eroina ovat niiden syntytavat. Rakkakivikot ovat syntyneet pakkasrapautumisen yhteydessä. Jäätyessään vesi laajenee ja saa aikaan kivien halkeamisen.

Maakravut, Axel, Juhani ja Kerttu

Heräsimme aamulla Kökarin Sandvikissa. Aamutoimien jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle, jonka yhteydessä sijaitsevat vanhan fransiskaaniluostarin rauniot. Pyöräilimme kirkolle värikkäillä polkupyörillä, jotka lainasimme vierasvenesatamasta.

Ennen lähtöä otimme näytteitä vierasvenesataman laiturilta. Mittasimme veden suolapitoisuutta ja lämpötilaa eri syvyyksissä, sekä käytimme  Ekman-pohjanäytteen otinta saadaksemme pohjan eliöitä myöhempää tarkastelua varten.

Mittausten jälkeen lähdimme purjehtimaan kohti Aspötä. Matka meni hyvin ja pääsimme nostamaan purjeet jo alkumatkasta. Ja loppumatkasta nostimme spinaakkeri-purjeen, joka näytti mahtavalta.

Mukailimme purjehtiessamme keskiaikaista kauppareittiä, jota pitkin kauppiaat purjehtivat Itään Novgorodiin,Tallinnaan ja muihin kaupankäynnin keskuksiin. Tällä reitillä sijaitsevat Lemböten kappeli sekä  Kökarin fransiskaaniluostari.

Nyt olemme  Aspön saarella, väsyneinä ja puolikuolleina mutta onnellisina kun pääsimme aivan mahtavaan rantasaunaan ja uimaan pitkän päivän päätteeksi. Hyvää yötä!

Linnea, Kerttu, Alina, Emilia

Irrotimme köydet 14:30 Sandvikin vierasvenesatamasta. Pian lähdön jälkeen nostimme ylös purjeet ja lämmin lounaistuuli kuljetti meitä eteenpäin. Tuulen nopeus oli noin 8-9 m/ ja sää oli poutainen. Liikuimme linjataulujen avulla eteenpäin kohti määränpäätämme Aspötä. Teimme vahdin vaihdon kuljettuamme puolitoista tuntia eteenpäin koordinaateissa 59*58’ 300N  021*04’170E. Näkösyvyys oli matkamme toisteksi suurin noin 4,5 metriä.

Lähdimme Kastholmin linnakierroksen jälkeen kohti Kökaria 13 m/s tuulessa. Kallistuskulma ylitti ensimmäisen kerran kolmenkymmenen asteen kun ylitimme Lumparnia. Tämän jälkeen aloimme kohti etelää, kunnes saavuimme Långnäsin sataman edustalle. Tästä jatkoimme väylää pitkin itään päin auringon paistaessa.

Pitkä seilipäivä takana. Otimme kiinni laituriin Kökarissa 21.45. Nyt saunaan ja nukkumaan.

Axel, Juhani ja Kerttu

Tänään aamulla lähdime tutustumaan Kastelholman keskiaikaiseen linnaan. Meillä oli oppaana ennenkin merilinjalaisia opastanut Jaana. Jaana kertoikin linnan historiasta erittäin mielenkiintoisesti. Kiitos Jaana!

Varhaisimmat maininnat Kastelholman linnasta ovat 1300-luvun lopulta. Tällöin linna oli melko vaatimaton, sillä se koostui kehämuurin ympäröivästä tornista ja asuinsiivestä. 1400-luvulla Ahvenanmaasta tuli oma hallintoalueensa, jonka keskus oli Kastelholma. Kustaa Vaasan hallituskauden aikana 1500-luvulla linnaa suurennetiin ja korjattiin paljon. Kuninkaalliset kävivät Ahvenanmaalla metsästysretkillä, joiden aikana he majoittuivat Kastelholman linnassa. Ahvenanmaa oli tunnettu runsaasta riistastaan ja siellä myös tarhattiin hirvieläimiä. Kuninkaallisten metsästys saaliin turvaamiseksi vuonna 1537 asetettiin säädös, joka kielsi metsästyksen talonpojilta kuolemantuomion uhalla.

Keskiajan pidoissa linnassa järjestettiin huikeita pitoja, joissa ruosta ei ollut pulaa. Lihaa 5kg/henki, siilejä, joita voidaan pitää ”keskiajan hummerina, merilintuja ja  turvaruokaa eli munia, joita ei  voinut huomaamatta myrkyttää. Paikalliset toimittivat linnaan mm. runsaasti haahkojen munia. Keskiajalla olutta juotiin noin 5-7 litraa päivässä. Välillä vatsa tyhjennettiin työntämällä linnunsulka kurkkuun . Tavallisen kansan ruokavalio koostui 70% viljasta; puurosta, ruokaisasta oluesta ja leivästä. Paikalliset toimittivat linnaan mm. haahkojen munia.

 

Ahvenanmaalle tuotiin saksanhirviä eli isokauriita 1400-1500 luvuilla. Nykyisin isokauriita ei Ahvenanmaalla enää ole, mutta kyseinen eläin on kuvattuna Kastelholman linnan vaakunassa ja nykyisin myös Ahvenanmaan vaakunassa.

Kastelholman linna oli suurimmillaan 1600-luvun alussa, mutta sen merkitys väheni pian ja Ahvenanmaan linnalääni liitettiin osaksi Turun linnalääniin. 1700-luvulla linna vaurioituu pahasti tulipalossa. Suomesta tulee vuonna 1809 osa Venäjää eikä linnan kunnostamista nähdä tarvittavana, vaan noin 5 kilometrin päähän rakennetaan uusi linnoitus, Bomarsund. Bomarsund tuhoutui kuitenkin pian Oolannin sodassa. Kastelholman kunnostaminen aloitettiin 1800-luvun lopulla, mutta työt valmistuivat vasta 1990-luvulla.

Alina, Emilia ja Frans

Ps. Seilasimme Longnässin etelä puolella 13ms tuulessa 25 asteen kallistuskulmassa. Vesi pärskyy kannella läppärille kirjoittaessa. Opettaja pakotti kirjoittamaan. Lähettäkää apua! Frans

Aika: 16.00

Sijainti:

60º10´166N,

020º14´,470E

Sää: Tuulinen 11 m/s, aurinkoista ja lämmintä

Kuvaus: Aloitimme navigoinnin lähtiessämme Kastelholmin satamasta. Alkumatkan menimme koneilla ja plotterin avulla, mutta kun pääsimme avarimmille vesille niin pistimme koneet pois päältä ja purjeet ylös, siirryimme myös tässä kohtaa plotterista karttaan ja tähystäjään.  Tuuli etelästä ja todella navakasti. Vaihdoimme vahdin aikana tehtäviä, mutta tuntui siltä että Antton viihtyi eniten ruorissa ja Linnea sekä Veeti tykkäsivät eniten purjeiden kanssa toimimisesta.

Linnea, Veeti ja Antton

Nimettömät

 

Maarianhaminasta lähdettyämme otimme kipparin johdolla kiinni Kappelvikenin kallioon ja vierailimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla.

Keskiajalla purjehtiminen tapahtui pääsääntöisesti rannikkopurjehduksena, jolloin levähdyspaikat olivat tärkeitä. Varhaisimmat maininnat Lemböten kappelista ovat 1200-luvulta, mutta ranta on jo aiemmin toiminut levähdyspaikkana. Alkujaan paikalla oli puinen kappeli, jossa rukoiltiin ja levähdettiin. 1500-luvulla paikalle rakennettiin uusi rakennus kivestä mutta sen käytöstä luovuttiin melko pian, sillä maan kohoamisen vuoksi suuremmat laivat eivät enään päässeet rantautumaan. Raunioitunut kappeli entisöitiin 1800-luvun lopulla ja katettiin 1970-luvulla. Se on todennäköisesti Ahvenanmaan vanhin rakennusjäänne.

Alina, Emilia,Frans, Poijupäälliköt

 

Lähdimme liikkeelle aurinkoisen kelin saattelemana Maarianhaminan Itäsatamasta. Sää oli melko tyyni, joten etenimme moottoria käyttäen. Navigoimme vahtivuoron aikana Itäsatamasta Lemströmin kanavalle, ja matkan varrella pysähdyimme ihastelemaan yli 800 vuotta vanhaa Lemböten kappelia ja jatulintarhaa. Navigointivuoro kesti 3 tuntia, josta viimeiset kaksi tuntia pyörimme ympyrää kanavan edustalla odotellessamme sen avautumista.

Juhani, Axel, Kerttu

Maakravut

Tänään oli Lokilla miehistön vaihto. Uusi miehistö irrotti köyden Maarianhaminan Itä-Satamasta klo 18:30. Matka alkoi kuitenkin Turusta jo klo 8:45 Viking Linen kyydillä.

Viking Linen laiva saapui Maarianhaminaan klo 14:10. Satamasta suuntasimme kohti Maritime Safety Center:iä, jossa pääsimme Jarkon avustuksella kokeilemaan erilaisia meripelastusharjoituksia. Centerissä oli allas, jossa simuloitiin ankaria sääolosuhteita. Altaan keskellä oleva 500kg painava pallo pomppi ylös alas muodostaen altaaseen rankan aallokon. Tuuli- ja sadekoneet hankaloittivat jo ennestään rankkoja olosuhteita, ja kaiken kruunasi täysi pimeys, lukuunottamatta valojen ”salamointia”.

Päällemme saimme ns. ”tunnin kuivapuvut”, jotka pitävät vedessä kehon lämpötilan miltein muuttumattomana tunnin ajan. Kuivapuvut päällä suoritimme ryhmänä mm. erilaisia kellunta- sekä pelastuslauttaharjoituksia, ja suoritimme pelastautumishypyt kolmesta sekä viidestä metristä. Lopuksi pääsimme myös lämmittämään toisiamme, ilman pukuja, altaan viileässä vedessä ryhmissä kellumalla, ja loppulämmittely tapahtui hypotermiapusseissa. Vaikka harjoituksien päätteeksi olimme poikki ja kävi ilmi etteivät saunat olleetkaan päällä, selvisimme tehtävistä tiimityöllä ja hyvällä fiiliksellä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno ja ainutkertainen!

 

Vertasimme Maarianhaminan länsi-sataman ja itä-sataman näkösyvyyttä. Mittasimme sen Secchi-levyllä.

Itä-satamassa näkösyvyys oli 1,45 m ja länsi-satamassa 3,49 m. Molemmissa mittauspaikoissa oli aurinkoinen sää. Pohdimme johtuuko ero esimerkiksi itä-sataman suojaisuudesta ja siitä,että siellä oli erittäin runsaasti pienveneitä. Länsi-satamassa vesi pääsee vaihtumaan paremmin Ahvenanmeren läheisyyden takia. Toisaalta länsi-satamassa pysähtyvät isot matkustajalaivat kuten Silja Line ja Viking line.

Illalla pysähdyimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla ja nyt 21.20 jatkamme kohti Kastelholmaa.

Linnea, Antton ja Veeti