Lähtö Katanpäästä 11.10 Puolipilvistä, tuulta lounaasta 10-12 sekunnissa. Luovimme 7 solmun vaudilla Maarluodon kohdalla Iniön aukon länsiosassa. Lokin kallistuskulma on 25-30 astetta.
Kaikki purjeet ovat ylhäällä: Fokka, forestaysail, Main staysail ja isopurje.
Valmistaudumme tekemään NNN2019- purjehduksen nopeusennätyksen kääntyessämme kohta sivutuuleen..
Merilinjan 3. Miehistö
16:10 irti Isokarin satamasta. Viimeksi nostimme purjeet Lumparnilla.Tämän vuoksi oli ideana purjehtia koko matka. Nostimme isopurjeen, megafishermanin sekä genaakkerin. Tuulet eivät suosineet matkan tekoamme, vaan jouduimme ajamaan konealuksena lähes koko matkan Katanpäähän. (Video on tulossa, kun pääsemme netin ääreen).
Huomiseksi on luvassa tuulta, joten edessä on pitkä selaus Turkuun.
Kävimme pienellä visiitillä Kastelholmassa. Vierailimme sekä Kastelholman linnassa että Jan Karlsgårdenissa, joka on ahvenanmaalainen ulkoilmamuseo. Saimme aimo annoksen historiaa päiväämme Christianen johdolla. Kastelholma oli erittäin hieno ja viihtyisä paikka ja ehdottomasti yksi reissun monista kohokohdista.
Kastelholman linna on rakennettu 1300-luvulla. Se rakennettiin aluksi pienelle saarelle, mutta maan kohoamisen myötä sen ympäristön vesialueet ovat pienentyneet. Ruotsin valtakunnan laajennuttua itään keskiajan alussa, linnat ovat toimineet vallan tukikohtana. Yksi Kastelholman linnan tärkeimmistä tehtävistä on ollut verojen keruu. Vuonna 1507 linna paloi Tanskalaisamiraali Sören Nörbyn valloituksen seurauksena. Linnaa on uudistettu vuonna 1500, jolloin sitä laajennettiin yksitornisesta puolustusasemasta suureksi linnaksi. Linnassa ei ollut vierailumme aikana oikeita alkuperäisiä kerroksia, jäljellä oli vain kerroksia kannattelevat rautakoukut. Linnan muureilta on ollut hyvä ampua vihollisia jousipyssyillä, varsijousilla sekä myöhemmin myös tuliaseilla. Sen fyysinen korkea asema sekä metsätön ympäristö ovat mahdollistaneet helpon puolustuksen joka puolelta linnaa.
Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen, Erik XIV nousi valtaan. Eerik syöstiin vallasta mielenterveysongelmien sekä väärän puolison valinnan takia. Aluksi hänet vangittiin Turun linnaan, mutta hänet siirrettiin Kastelholman linnaan, koska pelättiin, että hänet tultaisiin vapauttamaan. Kävimme katsomassa Erikin vankikoppia.
Salma, Tiia,Onni ja Leo
Linna on aikanaan sijainnut saarella. Maankohoaminen näkyy Antin ottamassa Drone- kuvassa.
22.8.19. Isokari
Tutustuimme aamupäivän Isokarin majakkasaareen. Sen sijainti avomeren reunalla Selkämerellä, Pohjanlahdella on luonut edellytykset ainutlaatuiselle luonnolle, elinkeinoille ja kulttuurille meren ehdoilla. Isokarissa merkittävä elinkeino on luotsaus ja sen ympärille muodostunut yhteisöelämä.
Isokari on perinteikäs luotsiasemasaari, jonka merkitys kasvoi suuresti 1800-luvulla Venäjän keisarikunnan alaisuudessa. Ruotsin valtakauden päättyessä Suomen sodan seurauksena 1809, uusi vallanpitäjä Venäjä ei voinut enää käyttää Ruotsin vallan aikaisia väyliä. Keisarin käskystä saaristoon viitoitettiin uusia väyliä taloudellisen vakauden ja rahtikuljetuksien turvaamiseksi. Isokarin majakka pystytettiin varoittamaan mm puutavaraa kuljettavia aluksia. Majakka valmistui 1833 venäläisvankien voimin kahdessa vuodessa. Majakkaan kuitenkin sytytettiin valo vasta viiden vuoden jälkeen muun väylän valmistuttua. Rakennustyömaa vaati arviolta miljoona tiiltä ja osa vajosi merenpohjaan kuljetuksen aikana rankan sään vuoksi. Majakan hirret tuotiin jäitä pitkin hevosvoimin ja veistettiin vasta saarella viimeiseen muotoon.
Majakkarakennuksen korkeus on 35 m, mutta valon korkeus merenpinnasta on 49,4 m ja kantama 19 mpk eli 35 km. Valo kytkeytyy automaattisesti hämäräkytkimellä päälle. Valojärjestelmä on Sautter, Lemonnier & Co vuodelta 1872. 500 W sähkövalo varoittaa aluksia. Ennen generaattorin saamista vuonna 1952 valo paloi milloin milläkin: lanttu- ja hamppuöljyllä, pirtulla, glyserolilla, petrolilla sekä asetyleenillä. Ensimmäiset polttoaineet saivat lasit nokisiksi ja majakka saikin pirtulastin puhdistukseen ja polttoaineeksi. Pirtu ei kuitenkaan päätynyt poltettavaksi , mutta seuraavan lastin ollessa glyserolia valo paloi taas kirkkaana.
Luotsien apuna toimi 1800-luvulla oma jälkikasvu, joka tähysti laivoja palkkion toivossa. Lapsien tähystäessä pääsi itse lepäilemään. Väylämerkkien valmistus ja ylläpito oli luotsien vastuulla. Ulkosaaristoissa pitää aina olla valppaana sillä usein muuttuvat olosuhteet saattavat johtaa jopa kuukauden mittaiseen eristykseen. Majan valmistumisen jälkeen luotsaajien ja majakanvartijoiden välillä oli ammattikateutta majakanvartijoiden paremman palkan vuoksi. Luotsaajien työhön sisältyi hengenvaara jopa päivittäin, kun taas majakanvartijoilla ei ollut vastaavaa uhkaa. Luotsit halusivat vähintäänkin saman palkan työstään.
Suomen itsenäistymisen jälkeen majakkasaari on ollut rannikkotykistön käytössä jolloin saaren ainut tietä muistuttava leveämpi polku on raivattu. Puolustusvoimat luopui 90-luvulla käyttöoikeudestaan saareen; samassa yhteydessä suunniteltiin kansallispuistoa.
Toisen maailmansodan aikana majakka toimi laivojen lisäksi liian selkeänä maamerkkinä venäläisille pommikoneille joten rannikon kaupunkien turvallisuuden takaamiseksi se aiottiin räjäyttää. Majakan tyveen asetettiin neljään kohtaan 160 kg dynamiittia valmiina odottamaan viimeistä käskyä. Majakan räjäyttämisestä kuitenkin luovuttiin, sillä majakan räjäyttäminen olisi myös jättänyt talvella selkeän maamerkin venäläisille. Isokarin majakka säätyi vahingoittumattomana sodista toisin kuin esimerkiksi Glosholmin majakka.
Luotsaustoiminta on muuttunut saarella talonpoikaispurjehduksesta suurten rahtilaivojen luotsaamiseen. Nykyisellään Isokarilla ei ole enää kuin tukiasema, mutta luotsiaseman kulta-aika oli 1960–1990 luvuilla. Saarella oli parhaimmillaan 14 luotsia ja 8 kutterikuskia. Uusi luotsiasema rakennettiin19 60-luvulla. Vanhat luotsisuvut omistavat vieläkin pääosan kiinteistöistä Metsähallituksen ohella, mutta vakituista asutusta saarella ei enää ole. Saarella asui 1800-luvulla vielä vakituisesti 40 ihmistä ja viimeinen vakituinen asukas oli kuuleman mukaan vanha majakkamestari 1990-luvulle asti.
Isokarin majakan valo ohjasi eilistä yöpurjehdustamme useiden tuntien ajan.
Linda, Emil ja Lassi
Im Moment segeln wir von Kastelholm Åland Inseln nach Isokari Leuchtturm. Der Weg beträgt von 70 Seemailen und dauert ungefähr 12 Stunden. Unsere voraussichtliche Ankunftzeit liegt bei drei Uhr Nachts. Der Sonnenuntergang ist um 21.14. Danach müssen wir im dunkeln navigieren.
Es windet 4m/s und wir fahren auf Motor. Im Westen von uns sehen wir Regenschauer im Horizont, dies bedeutet hoffentlich dass wir bald die Segel hochziehen können.
Lokki ist ein Schoner und ist zweimastig. Die Segel heissen Fokker, Fore staysail, Main staysail und Hauptsegel.
Alles Gut auf dem Schärenmeer!
Salma und Christiane
21.8.19. klo 17 sijainti: 60° 9,6’N 20°6,4’E
Nostimme purjeet Lumparnin aukolla noin viiden aikoihin. Sää on aurinkoinen, tuuli lounaasta noin 7 m/s. Lumparn itsessään on meteoriitin muodostama kraatteri, joka on muodostunut noin 500-1500 miljoonaa vuotta sitten, aikana jolloin elämä oli vielä kokonaan meressä. Kraatterin halkaisija on suunnilleen 5,5 mpk eli noin 10 km.
Tärkeänä maantieteellisenä seikkana on alueella rapakivigraniitin lomasta pilkistävät kalkkikerrostumat ordoviikkikauden jäänteenä. Kalkkikerrostumat ovat muodostuneet kuolleista eliöistä. Kalkkikivi on tyypillinen esimerkki sedimenttikivistä.
”Termarit” eli Linda, Lassi ja Emil
Saavuimme Maarianhaminaan Viking Amorellalla. Siirryimme välittömästi Åland Maritime Safety Centeriin, jossa saimme harjoitella erilaisia hätätilanteita. Harjoitus aloitettiin pukemalla pelastautumispuvut päälle ja hyppäämällä 17 asteiseen veteen. Ensimmäisenä tehtävänä jokainen pääsi kääntämään pelastuslautan oikein päin. Se on tärkeä taito, jos lautta ei käännykään oikein päin pudotessaan veteen. Lautta käännetään kiipeämällä lautan päälle, ottamalla köydestä kiinni, nojaamalla taaksepäin ja oman painon avulla kaadetaan lautta itsensä päälle. Lautan kääntäjä pääsee lautan alta pois samaa köyttä seuraamalla.
Meille simuloitiin aluksen evakuointi kovassa kelissä aaltosimulaattoria ja tuulikonetta hyödyntäen. Evakuoinnilla tarkoitetaan aluksesta pelastautumista pelastuslautalle ja aluksen tyhjentämistä henkilöistä. Kiipesimme kylmästä vedestä pelastuslautalle vuorotellen ja harjoittelimme vedenvaraan joutuneen tajuttoman henkilön pelastamista.
Harjoituksessa yllätti sen raskaus, kaverin pelastaminen ja kiskominen pelastuslauttaan ei ollutkaan helppoa. Ryhmäuinnin, lauttojen ja pelastautumishyppyjen jälkeen saimme vielä loppuhuipennuksena kokea simuloidun pintapelastuksen helikopteriin. Vedenvarassa olleet henkilöt puettiin nostovaljaisiin ja vinssattiin ylös.
Kaikille jäi hyvä fiilis ja 3. legin miehistö suoritti täydellä energialla ja kaverin kannustuksella annetut harjoitukset. Ilman hyvää Merilukion yhteishenkeä emme olisi selvinneet!
Lähestymme Maarianhaminaa. Uusi perämieheme Antti käski kaikkien tähystää koska lähetymme kolmen laivaväylän risteystä.
Arvio saapumisestamme Maarianhaminaan 01.00-01.30
Antti,Santeri ja Emmi
Irrotimme Utön laiturista klo 18.35. Fendarit perään, köydet vyyhtiin ja alus meriklaariin. Tuulta n. 8m/s etelästä eli spinnukeli! Päästyämme laivaväylälle nostimme isopurjeen sekä genaakkerin ylös. Hetken kuljettuamme päätimme vaihtaa genaakkerin spinaakkeriin, eli pallopurjeeseen. Purjeiden vaihto ei sujunut moitteitta, sillä genaakkerin falli jäi mastoon, taas. Tällä kertaa lähetimme Emmin mastoon hakemaan fallia. Nosto suoritettiin turvallisesti puosuntuolin avulla.
Klo 21.09 seilaamme 6,3 solmun vauhdilla fokka, staysaylit ja iso ylhäällä kohti Sandvikia.
Emmi ja Antti
Suomenlahden ylitys Naissaaresta Utöhön sujui vaihtelevasti.
Lähtiessä Naissaaresta meri oli tyyni ja matka eteni konettamalla autopilootilla.
Vasta kello 02.00 avattiin fokka ja nostettiin genaakkeri isopurjeen lisäksi. Klo 3 aikaan ylös vedettiin myös Megafisherman. Matkavauhti 6-7 solmua
Utööseen saavuimme 11.15. Matka-aikamme oli 18 tuntia.
Irroitimme köydet klo 14.00. Ajoimme koneella hetken aikaa ennen kuin nostimme purjeet ylös. Sää oli aurinkoinen ja tuuli jatkuvasti etelä-lounaasta 11-13 m sekunnissa. Puuskissa jopa 15m. Aloitimme kryssimisen avomeren reunaa myötäillen. Sää oli haastava ja aallot huuhtoivat kantta. Kastumiselta ei vältytty. Purjehdimme isopurjeella, staysaileilla ja fokalla. Teimme matkan aikana reilut kymmenen vendaa. Venda tarkoittaa vastatuulikäännöstä.