Kohti koillista

Lähdimme kello kaksi Vaxholman vierasvenesatamasta kohti Ahvenanmerta. Lähtö sujui ongelmitta sään ollessa puolipilvinen ja tuulen ollessa noin 3 m/s. Myös navigointi sujui vaivatta Tukholman saaristossa. Ruorimiehen työkään ei ollut hankalaa, sillä yhteistyö kartturin ja tähystäjän kanssa sujui mutkattomasti, eikä tuuli paimentanut alustamme. Matkan alussa kartturi erehtyi merimerkeistä ja kippari auttoi. Menetimme matkan aikana keittiömme muovisen pöytäliinan. Kovasta yrityksestä huolimatta emme onnistuneet paikantamaan liinaa ja valitettavasti lisäsimme Itämeren jo valmiiksi suurta jätemäärää. Pian navigoinnin jälkeen siirryimme opiskeluvahtiin, jossa kirjoitimme blogia ja otimme vesi- ja pohjanäytteitä vedestä. Tuloksista löytyi yllätyksiä, esimerkiksi 26 metrissä mittarimme kertoi lämpötilaksi 56,0 astetta celsiusta. Mittarimme kalibrointia täytyy nyt vähän tutkia.

Oskari, Tuukka, Ville

 

5 vastausta artikkeliin “Kohti koillista”

  1. Mikä on merilinjan virallisen kumiveneen nimi sekä kenen mukaan se on nimetty?

  2. Kiitos hyvästä kysymyksestä
    Vasen vahti tietää kumiveneen nimen, joka on siis Usva. Ehdotuksia nimen alkuperästä tuli monia, esimerkiksi:
    – Usvan hankinta-aikana vallassa olleen rehtorin nimi tai
    – nostettu usvassa jostakin haaksirikosta
    – nousee kuin usvasta, vaikka on joutunut Viking Gracen alle törmäyksessä
    – löydetty sumun tai usvan keskeltä ja otettu merilinjan käyttöön,

    Tiedoksi kaikille, että Usva on nimetty Dalskärin veistospolussa meitä auttaneen kuvanveistäjän Miika Karttusen tyttären, Usvan, mukaan.

  3. Ei hätää, aiemmin on traagisesti menetetty myös kuminen matto ja siitäkin pääsimme ajan myötä yli! Onko teidän tarkoitus purjehtia yön yli? Miksi yöllä merikarttaa lukiessa käytetään yleensä punaista valoa?

  4. Kovasti on siis Itämerikin ilmaston lämmetessä kuumentunut! Tuokaa tuliaisia, vaikka jotain levää bilsan tunnille.

  5. Merilinjalaiset vastaavat: Tulimme yöksi Söderarmin majakkasaarelle. Silloin oli jo pimeää.
    ”Punaista valoa käytetään ettei pimeänäkö katoa ja koska se on rakkauden väri.”Punainen valo ei hajota näköpurppuraa eli rodopsiiniä.

Kommentit on suljettu.