Alvaria ja aaltoja

Öölannissa lähdimme Borgholmista vuokrapyörillä kohti Borgholmin linnaa. Kävimme tutustumassa linnaan ja ihastelimme sieltä näkyviä merimaisemia. Rauniot sijaitsevat alvarin reunalla. Alvari tarkoittaa kalkkikiviylänköä ja se on luontotyyppi, joka muodostuu kalkkikivikalliosta ja sen päällä olevasta matalasta ja niukasta kasvillisuudesta. Se on täynnä kukkia ja heiniä, kuten esimerkiksi monia erilaisia kämmeköitä ja niittykukkia. Alvari vaatii leudon ja kuivan ilmaston sekä kalkkia liuottavan ja rapauttavan kylmän talven, ja roudan. Alvareiden kalkkikivi on muodostunut miljoonien vuosien aikana kerrostuneista sedimenteistä ja se on meille suomalaisille tuttuun graniitin verrattuna paljon pehmeämpää ja rapautumiselle alttiimpaa.

Alvarilla on laidunnettu karjaa keskiajalta aina nykypäivään asti. Laidunnuksen vuoksi ylänköjen kasvillisuus pysyy alvareille tyypillisenä, karuna ja matalana, mutta lajistoltaan monipuolisena (perinnebiotooppina). Alvareita sijaitsee Euroopassa vain vähän: Öölannissa, Gotlannissa, Virossa ja Irlannissa. Carl Linnén johtama retkikunta oli vuonna 1741 ensimmäinen, joka tutki Öölannin ja sen alvareiden luontoa perusteellisesti. Nykyisin Öölannin suurin alvari Stora Alvaret on UNESCO:n maailmanperintökohde.

Matkamme jatkui alvareilta alas vehreään rannikkometsään, jossa kasvusto oli täysin erilaista. Se oli kauttaaltaan jaloja lehtipuita täynnä, sillä ylängöiltä valuvat sadevedet ja niiden mukana tulevat ravinteet luovat vaativille puille suotuisat olosuhteet. Reittimme jatkui metsän läpi Borgholmin keskustaan, jossa palautimme pyörät. Söimme maittavan aterian ja valmistelimme Lokin lähtöön kohti aaltoilevaa Itämerta. Seilasimme läpi yön ja aallot olivat oikeastaan kohtalaisen hillittyjä, koska etenimme tasaisella tuulella Öölannin saaren suojissa.

Iida, Viivi, Oliver ja Roope