Enskärissä tutkimme merenpohjaa lehtori Branderin johdolla. Tutkimuslaitteet, joita olemme legin aikana oppineet käyttämään, ovat esimerkiksi Ekman, Limnos-vedennoudin, salinity-anturi ja Secchi-levy. Ruotsalaisen valtameritutkijan, Walfrid Ekmanin mukaan nimetyllä pohjanoutimella saadaan otettua merenpohjasta näytteitä. Viritimme Ekmanin metalliset kauhat laukaisuvalmiiksi laiturilla, ja Venni ohjasi laitteen köyden avulla merten syvyyksiin. Kun luodilla laukaistu näytteenottolaite oli kauhaissut pohjasta ( 2,5 m syv.) pohjanäytteen, puhdistimme liejun seasta eliöitä tutkittavaksi. Löysimme näytteestä runsaasti pienehköjä sinisimpukoita, lieju- ja idänsydänsimpukoita, sekä ainakin yhden merisukasjalkaisen, jonka tunnistimme mikroskoopilla. Opimme myös, että yhtä eliötä tarkemmin tutkimalla voi löytää useampia toisiinsa kiinnittyneitä eliöitä. Esimerkiksi sinisimpukkaan oli kiinnittynyt merirokkoa, jonka näki paljaalla silmällä. Lisäksi havaitsimme samasta simpukankuoresta vielä sammaleläimen (levärupi). Sen tunnistimme pitsimäisistä suomuista sinisimpukan pinnalla.
1800-luvulla Paavin luonnontieteellinen avustaja Angelo Secchi käytti Välimerellä Secchi-levyä mitatessaan meren näkösyvyyttä. Laitteen yksinkertainen toimintaperiaate perustuu valkoiseen levyyn sekä mittaköyteen, jota lasketaan alaspäin syvemmälle mereen, kunnes valkoinen levy ei enää näy merenpinnalle. Näkösyvyys mitataan köyden mitoista. Muun muassa Höga Kustenilla käytimme Secchi-levyä kun mittasimme näkösyvyyden. Päättelimme sen perusteella, kuinka syvällä yhteyttäminen on alueella mahdollista. Näkösyvyys oli 5-metriä, joten Höga Kustenilla kasviplanktonit voivat yhteyttää noin 10-metrin syvyyteen asti.
Paras A-ryhmä