Merenkurkun saaristo (Kvarken) ja Högakusten muodostavat yhdessä Unescon maailmanperintokohteen. YK:n Unesco valitsee arvokkaita alueita ja nimittää niitä luonnon- ja kulttuuriperintökohteiksi. Jos aluetta ei suojella tarpeeksi, se voidaan myös poistaa maailmanperintölistalta. Esimerkiksi Oman menetti perintökohteensa, koska se ei suojellut riittävästi Arabiankeihäsantilooppeja. Suomessa maailmanperintökohteita on seitsemän, muun muassa Suomenlinna, Merenkurkun saaristo ja Vanha Rauma.
Suomen ja Ruotsin rannikot eroavat toisistaan monilla eri tavoilla, vaikka Veiksel-jäätikkö painoi molempien alueiden maankuorta yhtä paljon alaspäin. Erot johtuvat osittain siitä, että vain Ruotsin korkeiden rannikoiden alueella oli muinoin vulkaanista aktiviteettia ja isoja siirroksia. Maankuorten väleistä pursuava magma kasautui, ja muodosti korkeita vuoria.
Skulebergenistä (jonne kiipesimme) näkyi heti jään sulamisen jälkeen vain kahdeksan metriä ja nyt sen huippu sijaitsee 286 metriä merenpinnan yläpuolella. Maa kohoaa Ruotsin ja Suomen alueella yhtä nopeasti, eli noin 8 mm vuodessa, kohoaminen on kuitenkin paremmin huomattavissa Suomen puolella. Samalla, kun Ruotsin 300 m vuoret saavat vajaan sentin lisää pituutta, Suomessa maankohoaminen kasvattaa Suomen pinta-alaa noin neliökilometrillä vuodessa.
Aluetta tutkineet arkeologit päättelivät, että Ruotsin korkeilla rannikoilla ei ollut asutusta ennen jääkauden päättymisen jälkeen. Myöhemmin alkuperäinen oletus on kuitenkin todistettu vääräksi, kun etsinnät kohdistettiin vuorten alarinteiden sijaan ylärinteisiin, jotka aikanaan olivat muinaisrantoja. Esihistoriallisen ajan asutus on ollut rantasidonnaista.
Samuel ja Oskar
Kuinka monta kertaa olette käyneet uimassa T: Okke ja Julle 🙂
Sinilevän takia uimareissut ovat ikävä kyllä olleet harvassa, saunottu ollaan senkin edestä.