Lähdimme Aspöstä klo 9.20 ja lähtö oli haastava pohjan mataluuden takia. Laiturista mitattuna näkösyvyys oli pohjaan asti eli tasan neljä metriä. Suolapitoisuus oli 7,1 promillea, joka kuulosti korviimme todella korkealta. Opettajamme Kalle kertoi, että kun syntyy matalapaineita, vedenpinta nousee ja etelästä virtaa ”semi” suolapulsseja, jotka vaikuttavat olinpaikkamme rannan suolapitoisuuteen.
Itämeri on lähellä monen suomalaisen sydäntä. Itämeren vesi on murtovettä eli siihen sekoittuu suolaista merivettä ja joista tulevaa makea vettä. Itämeri on luonnostaan matala meri ja hapettomat pohjat ovat yksi osa ongelmaa jo pitkän ajan. Itämeren suurimpia ympäristöongelmia tällä hetkellä ovat rehevöityminen ja siihen liittyvät hapettomat pohjat, sekä Itämereen päätyvät roskat ja muut ympäristösaasteet. Rehevöitymisellä tarkoitetaan liiallisen perustuotannon kasvua, joka aiheutuu mereen päässeistä ravinteista. Itämereen päätyvistä ravinteista suurimman ongelman aiheuttavat fosfori ja typpi. Itämeren päätyvien ravinteiden päälähteenä toimii maatalous, joka on ulkoista kuormitusta ja vielä tarkemmin sanottuna hajakuormitusta. Hajakuormituksella tarkoitetaan, sitä että ravinteiden lähdettä Itämereen ei tarkasti paikallistaa. Kun maantalouden lannoitteilla lannoitetaan peltoja, fosforia ja typpeä sisältävällä lannoitteet valuvat ojien kautta mereen tai suoraan sadeveden mukana. Liiallisten ravinteiden takia Itämeren ekosysteemin tila on häiriintynyt.
Itämeressä kasvaa nykyään suuria määriä levää. Levä jakautuu vedessä eri vyöhykkeisiin, jotka jakautuvat rannasta katsottuna tällilevä, viherlevä, ruskolevä ja punalevävyöhykeisiin. Rannoilla näkyvä tällilevä on yleisimmin sinilevää. Gramman verran fosforia voi ravita jopa kilon verran levää, joka puolestaan rehevöittää entisestään Itämerta. Syömällä lähikalaa ja suojelemalla Itämerta, kuten olla roskaamatta Itämereen, voidaan vähentää rehevöitymistä ja suojella meille kaikille rakasta Itämerta.
Valaat
-Miira ja Miina