Aamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena Kökarin samassa, josta lähdimme heti aamiaisen jälkeen pyöräilemään Hamnöhon. Hamnössä tutustuimme saarella olleen fransiskaaniluostarin historiaan ja vierailimme paikallisessa kirkossa. Opimme myös siitä, kuinka saaren kalliot ja saaristomaisema ovat muodostuneet. Pyöräretki oli lyhyt, joten jo muutaman tunnin jälkeen palasimme takaisin satamaan.
Satamassa opimme Suomen kallioperästä ja kivilajeista, jonka jälkeen jakauduimme kahtia. Osa lähti katsomaan lähellä sijaitsevaa laivan hylkyä ja osa jäi tutkimaan meren eliöstöä. Ongimme merenpohjasta erilaisia leviä ja muita eliöitä, joita tunnistamme myöhemmin.
Meren eliöitä tutkiessamme törmäsimme useisiin meduusoihin, jotka olivat osalle miehistöstä jopa täysin uusi elävänä nähty eliölaji. Meduusat ovat polttiaiseläimiä ja Suomessa ainoana meduusalajina esiintyy korvameduusa. Korvameduusa on halkaisijaltaan noin 10-15 senttimetriä ja ne viihtyvät vähäsuolaisissa merissä, kuten Itämeressä.
Meduusat syövät ravinnokseen kasviplanktonia. Korvameduusa on väriltään vaalean punainen, jonka läpikuultavassa uimakellossa on neljä tummempaa rengasta, jotka ovat meduusan sukurauhaset. Sukurauhasten väristä voidaan kertoa, onko meduusa uros vai naaras, uros on lila ja naaras on oranssi. Tällä hetkellä eli loppukesästä korvameduusoja on helppo havaita, sillä niillä on lisääntymisaika. Lisääntymisaikana meduusat hakeutuvat pintavesiin, jonka johdosta niitä on helppo havaita. Meduusat ovat yleensä päiväsaikaan merenpinnalla ja yöksi ne menevät syvemmälle veteen. Korvameduusojen uskotaan hyötyvän meren rehevöitymisestä ja lämpötilan noususta.
Lilli ja Minna