Vellamo

Finlandian pienoismalli

Vierailimme maanantaina Kotkassa sijaitsevassa merikeskus Vellamossa. Vellamossa sijaitsevat Suomen merimuseon, Kymenlaakson museon, Merivartiomuseon ja Tietokeskuksen toimitilat.

Museokierroksella näimme monia mielenkiintoisia esineitä ja kuulimme niihin liittyviä tarinoita.

Yksi niistä oli  Finlandia-laivan pienoismalli. Alus oli aikanaan Ruotsin Itä-Intian kauppakompanian käytössä. Aluksella oli myös suomalaisia merimiehiä. Suomalaisiin liittyi monia myyttejä merimiesten keskuudessa. Tuulinoidat olivat laivassa olevia suomalaisia, joiden uskottiin tuovan laivaan huonoa tuulionnea. Joissain tapauksissa suomalaisia katosi salaperäisesti laivasta. Tuulinoituutta hyödyntäen jotkut suomalaiset alkoivat myydä tuulta. Suurissa satamakakaupungissä he möivät tuulisolmuja. Ne olivat köysiä köysiä, jossa oli kolme solmua. Kun solmut solmut avasi laivalla tuuli nousi. Yksi solmu oli kevyttä tuulta, toinen solmu oli navakaa tuulta ja kolmannen solmun avaaminen tarkoitti hirmumyrskyä. Tuulinoitia yritettiin karkoittaa erilaisilla ”tuuliloitsuilla.”

Näimme museossa Vellamoa varten rakennetun s/s Arcturuksen laivamallin. S/s Arcturus oli vuonna 1898 Skotlannissa valmistettu matkustaja-alus, jolla on ollut merkittävä rooli Suomen historian käännekohdista. Moni suomalainen lähti siirtolaiseksi Amerikkaan laivan kyydissä. Alus liikennöi  Suomesta Tanskan salmien kautta Englannin Hulliin, josta siirtolaisten matka jatkui valtamerilaivoilla Amerikkaan. Sisällissodan alkaessa vuonna 1918 täpötäyisi laiva kuljetti jääkärit Suomeen Vaasaan. Jatkosodan aikana moni suomalainen lapsi lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin. Vaikka aluksessa kuljetettiinkin matkustajia, se toimi pääasiassa rahtilaivana, jolla kuljetettiin muun muassa voita Englantiin.

Joulukuussa 1930 Arcturus törmäsi sumussa saman yhtiön matkustaja-aluksen, Oberonin kylkeen. Kohtalokkaan törmäyksen johdosta Oberon upposi  Tanskan salmissa vieden 43 henkeä.  Alusten kapteeneina toimivat veljekset, joilla oli tapana ajaa alukset lähelle toisiaan kohdatessaan, mutta onnettomuusraportissa tällaista ei kuitenkaan mainittu. Kulkee kuitenkin huhu, että veljekset olisivat toimineet vanhojen tapojensa mukaisesti ja ajaneet lähelle toisiaan, mutta sumu olisi kuitenkin yllättänyt ja toinen veljeksistä olisi ohjannut s/s Arcturuksen kohti Oberonin kylkeä. Tämän seurauksen s/s Oberonin kapteenin  5- vuotias tytär kuoli hypotermiaan ja myös hänen vaimonsa menehtyi onnettomuudessa.

Oberonin kyydissä oli turmamatkalla suuri lasti Valion voita, joka oli matkalla Suomesta Englantiin. Valio oli perustettu 1905 voinvientiyhtiöksi edistämään voin vientiä ja laatua. Tanskassa tapahtuneen törmäyksen johdosta voi vajosi meren pohjaan laivan mukana. Voin arvo kuitenkin nousi maailmanlaajuisesti, joten hylyssä oleva lasti päätettiin nostaa ylös. Tuote oli säilynyt lähes virheettömänä A.I. Virtasen keksimän voinsuolausmenetelmän ansiosta.  A.I.Virtanen sai  vuonna 1945 Nobelin kemianpalkinnon AIV-rehun kehittämisestä.

 

Siiri, Jaakko, Konsta ja Samuel

Ahtaita väyliä

Huom. kuvassa oleva vahti ei liity tähän tekstiin

Koordinaatit 60015.9’ 2000’

Meidän purjehduspätkämme ei sujunut ongelmitta. Navigaattorit jättivät yhden viitan huomioimatta, joka johti siihen, että kippari joutui puuttumaan navigointiimme. Tilanne kuitenkin saatiin hallintaan, ja siitä eteenpäin navigaattorit ovat olleet tarkempia.

Väylä oli kyllä todella haastava, joten virhe on ymmärrettävissä. Kokemus oli kuitenkin opettavainen, koska saimme taas hieman lisää oppia merenkulusta.

Tällä hetkellä kello on 21:17 ja olemme matkalla Långholmiin, Porvoon edustalle, jossa aiomme yöpyä.

Timo, Rasmus ja Vinski

Kalojen keskellä

 

Maretarium – kalojen keskellä

Kotkan venesatamassa sijaitsevassa Maretarium-akvaariossa on lähes kaikki Itämeren alueella elävät kalalajit. Saimme mahdollisuuden (lippujen suolaisesta hinnasta huolimatta) tutustua kyseiseen akvaarioon maanantai-iltapäivällä vapaasti kierrellen.

Päällepäin Maretariumista ei arvaisi, kuinka runsaaseen ja monipuoliseen lajistoon sen sisällä pääsee tutustumaan.  Monet sen kalalajeista ovat sellaisia, joista asiaan tarkemmin perehtymätön ei ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi peilikarpit, joita käytetään merenalaisessa maisemanhoidossa ja puistolammissa, ja siperiansampi, jonka kannat ovat lähes kadonneet Itämerestä sen pyynnin takia (kaviaarin).  Altaiden vieressä olevat pienet infotekstit kertoivat muun muassa, että ahvenet voivat elää jopa 30 -vuotiaiksi ja vanhimmat nahkiaiset ovat syntyneet vuonna 1976, joten ne ovat yhtä vanhoja kuin meidät vanhemmat.

Altaat on suunniteltu muistuttamaan mahdollisimman tarkasti luonnonvesistöjä aina sisustusta ja veden pH-arvoa myöten.  Muitakin veden laadun mittareita täytyy tarkkailla jatkuvasti, sillä jo esimerkiksi puolen promillen muutos veden suolapitoisuudessa saattaa olla kohtalokas joillekin lajeille. Altaiden vesi otetaan suoraan Itämerestä ja se käsitellään vain UV-valolla, joka tappaa bakteerit ja hiekkasuodatuksella, joka estää suurempien partikkeleiden pääsyn altaisiin.

Milja, Julia ja Matilda

Kotkan Maretariumissa

Lähtö Kotkasta tiistaiaamuna

 

Lähdimme Kotkasta klo 10.50 kohti Svartholmaa. Vaikka on pilvistä, niin aurinko paistaa silti pilven läpi. Ennen lähtöä teimme pieniä tutkimuksia satama-alueella, Tutkimme meriveden ominaisuuksia ja testasimme näkösyvyydeksi 2,1m, suolapitoisuus oli 1.0 ppt ja pH arvo oli 6.20. Happipitoisuus oli 8 mg/l . Aamupalaa syödessämme kävimme läpi aluksen turvallisuuteen liittyviä perusasioita, merisairauden ehkäisyä ja toimintaa sen iskiessä. Lähtö sujui suurempia ongelmia. Ajamme Kotkan edustalla kauemmas satamasta. Mereltä käsin näimme öljysataman, bulkkisataman ja konttisataman. Lisäksi näimme merialueen, jossa on käyty Itämeren suurin meritaistelu Ruotsinsalmen taistelu.

 

Timo, Vinski ja Rasmus

Vahdin nimi: Virkamiehet