Viron historian aikana valta on vaihtunut usein. Tanskalaiset, Baltiansaksalainen ritarikunta, Ruotsi ja Venäjä ovat kukin vuorollaan pitäneet Viron aluetta hallussaan. Suuren pohjan sodan jälkeen Viro siirtyi Venäjän keisarikunnalle ja pysyi osana sitä vuoteen 1917 asti. I maailmansodan lopussa Venäjä antautui Saksalle ja sen myötä Virosta tulisi osa Saksan nukkevaltiota ja lopulta vuonna 1918 Virosta tuli itsenäinen. Toisen maailmansodan seurauksena Neuvostoliitto miehitti Viron ja siitä tuli osa Neuvostoliittoa Neuvosto-Eesti. Vuonna 1991 Viro sai itsenäisyytensä takaisin.
Keskiviikkona tutustuimme Tallinnan edustalla olevaan Pranglin saareen ja Viron historiaan. Ajelimme ympäri saarta vanhalla neuvostoliittolaisella armeijan kuorma-autolla Gaz-66:lla. Kuskimme oli entinen rallikuski. Pysähdyimme metsässä paikalla, josta maasta tulevasta putkesta purkautuu maakaasua. Näimme vanhan maakaasuputken pään. Putken päästä pääsevän kaasun sai sytytettyä tuleen ja paikalla olikin grillipaikka. Maakaasua syntyy syvällä maan sisällä (samankaltaisissa olosuhteissa kuin öljy), josta sitä porataan ja otetaan sitä kautta hyötykäyttöön. Pranglissa kuitenkin maakaasua on niin lähellä pintaa, että sitä pulppuaa pelloilta ja merestä. Pranglissa tätä maakaasua ei juurikaan hyödynnetä.
Eestirandin muistomerkillä kuulimme, miten Saksalaiset lentokoneet upottivat aluksen toisen maailmansodan aikana. Aluksessa oli yli 3000 matkustajaa. Aluksen kapteeni oli Boris Nelke, joka vastoin Neuvostoliiton käskyjä ohjasi aluksen kohti Pranglia. Tämän teon avulla hän onnistui pelastamaan 2700 värvättyä virolaista. Puhuimme paikalla myös Estonian onnettomuudesta ja pidimme puolen minuutin hiljaisen hetken.
Viereisellä rannalla Brander selitti meille rannan muodoista ja dyynien muodostumisesta, jonka jälkeen hän lähetti meidät tutkimaan rannan lajistoa, eläimistöä ja jääkauden muodostumia. Hetken tutkimuksen jälkeen jatkoimme matkaa suurelle siirtolohkareelle. Geologit ovat päätelleet, että siirtolohkare on kulkeutunut Suomesta Veiksel -jääkaudella, jäätikön mukana Ukrainaan asti ja takaisin Viron rannikolle, ja jäänyt Pranglin saarelle, jossa se sijaitsee siis tällä hetkellä keskellä mäntymetsää, hiekka-alueella. Lyhyen esittelyn jälkeen muutama oppilas kiipesi kivelle.
Matka jatkui läpi pehmeiden rantadyynien ja jäimme melkein jumiin hiekkaiseen maastoon. Sen jälkeen kuskimme valitsi tien joka kulki noin 40 cm syvyisen merenlahden läpi. Hyvin hauskan matkan jälkeen pysähdyimme pienelle valkoiselle kirkolle. Oppilaat tutkisimme paikallista hautausmaata ja kuulimme Viron uskontojen historiasta. Viron pakanalliset uskonnot murskattiin, ei niin tunnetuissa Baltian ristiretkissä ja levitti alueelle katolisen uskonnon. Uskonpuhdistuksessa Viro kantauskonto vaihtuisi protestanttiseksi ja Venäjän vallan alla ortodoksinen uskonto oli ottamassa otetta alueesta. Neuvostoliitossa uskonnot kiellettiin, joka johti enemmistö kansan uskonnottomuuteen.
Lopulta palasimme Lokkiin ja rentouduimme ennen viimeistä purjehdustamme. Kaiken kaikkiaan Prangli ja sen historia molemmat ovat erittäin hienoja ja kiinnostavia ja olisi hienoa palata sinne uudestaan.
Vinski, Rasmus ja Timo
