Vuosi: 2017

 

Tämän vuoden Navigare necesse est -kurssilla purjehdimme Saarenmaan Kuressaaresta Gotlantiin, sieltä Gotska Sändön-saarelle, Tukholmaan, Maarianhaminaan ja lopulta kotisatamaamme Turkuun. Merilinjan miehistö vaihtui Tukholmassa ja Maarianhaminassa ja mukana purjehduksella oli yhteensä 29 merilukion opiskelijaa. Purjehdus toteutettiin ensimmäistä kertaa kolmella legillä.

NNE-kurssilla opiskellaan purjehduksen lisäksi historiaa, biologiaa, maantiedettä  sekä Itämereen ja sen ympäristöön liittyviä aiheita.

Tämän vuoden Navigare-kurssin historianopiskelun teemana oli keskiaika, keskiajan kaupunki ja keskiajan merenkulku. Olemme tutustuneet keskiaikaisiin kaupunkeihin Tallinnaan, Visbyyn, Tukholmaan ja lopulta Turkuun, linnoituksiin, lukuisiin kirkkoihin ja kappeleihin.  Olemme purjehtineet muinaisia meriväyliä ja opiskelleet biologiaa ja maantiedettä: tuulta, merta, aaltoja ja kalliota. Pitkä purjehdus Saarenmaalta Gotlantiin, Tukholmaan ja Ahvenanmaalle opetti säästä, muutoksista kivilajeissa, ihmisen kädenjäljen ja esimerkiksi jääkauden merkeistä maisemassa.

Viime aikoina kasvatustieteissä ja työelämässä on alettu puhua geneerisistä taidoista ja niiden opettamisen merkityksestä. Olemme pohtineet mitä geneeristen taitojen opettaminen tarkoittaa lukio-opetuksessa. Erään määritelmän mukaan geneerisiksi taidoiksi luetaan esimerkiksi ryhmätyö-, kommunikaatio-, ongelmanratkaisu- ja ajankäyttötaidot, joita tarvitaan työelämässä.

TSYKin Merilukion koululaivapurjehduksen teemat kytkeytyvät lukion uusiin vuonna 2016 voimaan tulleisiin opetussuunnitelmiin. Tiivis yhteistyö aluksessa opettaa väistämättä yhteistyötaitoja, toisten huomioimista ja tiimityöskentelyä, jossa kukin tuo oman panoksensa ja osaamisensa yhteiseen päämäärään. Myös joustavuutta tarvitaan, koska tilanteet ja suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Tänä vuonna uutiset ikävistä tapahtumista ja terroriteosta Turussa tavoittivat meidät viiveellä Gotlannista. Tällöin jouduttiin pohtimaan myös kriittisen ajattelun merkitystä. Hiljennyimme hetkeksi.

On ollut ilo seurata, miten kokeneemmat purjehtijaopiskelijat opettavat muita veneilyn perustaidoissa, pentterissä ja esimerkiksi vesi- ja pohjanäytteenotossa. Opiskelijoiden erityisosaaminen voidaan ottaa käyttöön aivan toisella tavalla kuin perinteisessä oppimisympäristössä. Hyvänä esimerkkinä drone-kuvauskopterin käyttö merellä, jolloin jouduimme yhdessä miettimään miten kuvaus toteutetaan. Lopulta päädyimme siihen, että kuvaus on paras toteuttaa kumiveneestämme Usvasta. Kuvausta harrastanut opiskelija kuvasi, toinen huolehti kopterin laskeutumisesta ja kiinniottamisesta merellä ja opettaja ajoi kumivenettä opiskelijoiden ohjeiden mukaan. Kun sitten yhdessä katsoimme upeita ilmakuvia Lokki-aluksestamme, maiseman muotoja ja kuvia rakennetusta ympäristöstä, jossa näkyi eri kulttuurikerrosten jäljet – onnistumisen ilo oli yhteistä. Kun vielä meribiologi Heidi Arponen vahvisti Merentutkimusasemalla vieraillessamme miten tärkeä työväline kuvauskopteri on merentutkimuksessa monelle valkeni aivan uudella tavalla erilaisten taitojen soveltamismahdollisuudet työelämässä. Oppimista tapahtuu monella tasolla ja välillä täytyy pysähtyä pohtimaan mitä kaikkea oikeastaan opimmekaan haastavassa ja luokkahuoneesta poikkeavassa oppimisympäristössä.

Haluamme kiittää lämpimästi yhteistyökumppaniamme HG -Productionia ja kippariamme Kimmo Hotasta, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä viisi vuotta ja kehittäneet koululaivapurjehduksia jatkuvasti aikaisempien vuosien kokemuksien perusteella. Ammattitaitoinen työskentely ja opetus sekä  turvallinen merenkulku ovat takuu hyvälle yhteistyölle jatkossakin.  Suuret kiitokset myös perämiehellemme Jukka Elolle, joka opetti purjehdustaitoja ja turvallisuusasioita opiskelijoillemme rauhallisesti ja perusteellisesti kahden viikon ajan. Kokeneiden merenkulkijoiden kanssa on turvallista seilata vaativissakin olosuhteissa ja tiedämme, että merilukion miehistö selviää ammattitaitoisen päällystön johdolla haastavistakin tilanteista, joita merellä aina tulee eteen. Kiitokset myös biologian ja maantieteen opettaja Kalle Viherälle, joka oli mukana opettamassa biologiaa ja maantietoa purjehduksella Maarianhaminasta Turkuun.

Suuret kiitokset merilinjan opiskelijoille pitkällä purjehduksella. He ovat opettaneet toisiaan ja meitä. Yhdessä olemme oppineet monia uusia asioita ja olemme monta uutta kokemusta rikkaampia.

 

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Nina Brander

Biologian ja maantieteen lehtori

 

 

 

Vierailimme vuoden 2017 Navigare-purjehduksen aluksi Sikke Sumarin Namastessa Muhun saarella ja saimme hyviä vinkkejä ruuanlaittoon purjehduksille sekä lahjaksi Siken ihanan keittokirjan avuksi Merilukion purjehduksille.

Sikken keittiömestari Albert tosin ehdotti merelle ’ihan vaan purkkiruokaa ja riisiä’ (taisi aavistaa mitä tuleman pitää). Söimme Namastessa lounaan sesongin tuoreista raaka-aineista suoraan Sikken vihannes – ja yrttitarhasta (suolaheinäkeittoa mm.) ja lupasimme tehdä ainakin yhden ruuan keittokirjan ohjeiden mukaan, tonnikalapastaa.

Kokkaaminen 14 hengelle purjehduksella voi olla mukavaa ajanvietettä tai haastavaa selviytymistä hellaan köytettynä. Veitset ja kiehuvat vesikattilat voivat aiheuttaa oikeita vaaratilanteita kovassa mainingissa. Vahdit pyörittävät keittiötä vuorotellen. Ruokamäärien laskeminen, ruokien säilöminen ja niiden etsiminen, kattaus, tarjoilu, siivous ja tiskaus kuuluvat kaikki keittiövahtiin. Yleensä yhdellä keittiövahdissa olevista on jonkinlainen haalea aavistus, miten valitun ruuan valmistus etenee.

Ylittäessämme Varsinaista Itämerta ainostaan kipparimme Kimmo oli toimintakykyinen keittiöpuuhissa ja saimme kipparin version tonnikalapastasta. Myöhemmin teimme pastan myös Sikken keittokirjan ohjeen mukaan ja hyvää oli. Tällöin mausteina oli sardelleja ja tilkka valkoviiniä.

Opiskelijoiden kokkauksen harjoittelu meriolosuhteissa on aluksen aikuisten mielestä joskus aika haasteellista. Se on usein hidasta, tehotonta, hyvien mausteiden ja vihannesten välttelyä sekä sotkuista. Kaiken muun lisäksi ruoan ostaminen ja mitoittaminen  14 hengelle jopa kahdeksi viikoksi aiheuttaa opettajille runsaasti lisää työtä ja mietittävää.

Seitsemän vuoden koululaivapurjehdusten aikana olemme nähneet jos jonkinlaisia ruokalajeja vetisestä lihakeitosta huippu gourmet-annoksiin. Lähes aina ruoanlaitto alkaa sujua matkan edetessä ja ryhmien hioutuessa yhteen. Poikkeuksiakin toki on. Toisaalta keittiössä annetaan hyviä neuvoja ja käydään arvokasta keskustelua perheiden ruokatottumuksista, lempiruuista ja vertaillaan opittuja taitoja. Tärkeää on, että ruokaa tehdään pentterissä yhdessä, ratkaistaan ongelmia mm. miten korvataan puuttuvat raaka-aineet ja NAUTITAAN RUUASTA!

Nina ja Christiane

Opettajat

 

 

 

Aamulla tutustuimme Aspön historiaan ja kävimme Aspön kirkkossa. Siellä saimme kuulla Aspön historiasta ja kirkkorakennuksesta. Kirkolla on monivaiheinen historia, ja se on rakennettu uudelleen 1900-luvulla, koska pyörremyrsky tuhosi vanhan kirkon. Kirkko sai nykyisen muotonsa toisen maailmansodan jälkeen nuorisoleirien avustuksella.

Aspö on pieni kylä, jossa on vähän asukkaita. Saaren asukkaat pyrkivät ylläpitämään kalastusta ja hylkeenpyyntiä ja vanhoja tapoja. Kylän juuret kantautuvat 1200-luvulle asti ja Aspasund mainittiin jo kuningas Valdemarin purjehdusoppaassa.

Iltapäivällä pysähdyimme vielä Seilissä Saaristomeren tutkimuslaitoksella, jossa mm. meribiologi Heidi Arponen esitteli meille tutkimustuloksiaa. Tapasimme myös muita tsykkiläisiä ja Kaarinan lukiolaisia, jotka olivat Seilissä meribiologian kurssilla. He esittelivät meille tutkimiaan lajeja.

Olemme nyt Aurajoen suulla ja otamme vielä yhden vesinäytteen. Näkösyvyys Aurajoen suulla oli 60 cm ja suolapitoisuus oli neljännes siitä, mitä se oli Kökarissa.

Laiturissa noin 20 minuutin kuluttua.

Juhani, Axel ja Kerttu

Kökarissa teimme meribiologista tutkimusta ja otimme vesi- ja pohjanäytteet laiturilta käsin. Vesi oli selvästi suolaisempaa ja kylmempää kuin sisäsaaristossa, mutta emme voi esittää tarkempia tuloksia, koska opettajamme Kalle hukkasi tulosvihon.

Lisäksi Kökarissa Alina snorklasi näytteitä lajistosta Sandvikin rantavesistä. Myöhemmin tutkimme keinuvalla kannella saalistamme ja määritimme lajeja. Saimme selville, että kyseisessä paikassa esiintyy sinisimpukoita, ahvenvitaa, ärviää, pikkusydänsimpukoita, merisukasjalkaisia, hankalasti määritetävissä olevia katkoja sekä kotiloita. Snorklatessa näkyi myös ahvenia ja niiden merkittävää ravintoa kolmipiikkejä.

Tähän aikaan vuodesta korvameduusoja on runsaasti rannassa ja snorklatessa sai jatkuvasti huitoa niitä kauemmas. Korvameduusa ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta ne haittasivat näkyvyyttä pinnan tuntumassa kelluessaan.

Vedestä löytyi myös irtonainen rakkolevän kappale, jossa oli jäljellä enää muutama rakko. Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista ja kärsinyt voimakkaasti rehevöitymisestä. Avainlajit ovat lajeja, joiden häviäminen vaikuttaa koko ekosysteemiin. Vaikka emme löytäneetkään vierasvenesatamasta elävää rakkolevää, tiedämme sitä kuitenkin olevan Kökarin alueella. Emme ehtineet hakea toista eliönäytettä ulompaa saaristosta.

Emilia ja Alina

31.08  klo 13-15

Vahdinvaihto tapahtui hieman ennen Korppoon lauttaa. Purjehdimme laivaväylää pitkin ja laskimme megafishermannin ja spinaakker-purjeet  alas. Purjehdimme Ominaisten saaren ohi, joka on tunnettu kummitustarinoistaan, sekä Insinööri Pettersson –loiston ohitse. Sää oli heman utuinen ja satoi vähän, tuulennopeus 4 m/s. Perämies Jukasta oli suuri apu purjeiden laskemisessa ja navigoinnissa.  Jukka joutui lähtemään Seilin kohdalla kumiveneellämme Turkuun. Suuret kiitokset Jukalla hyvistä neuvoista ja opetuksesta purjehduksellamme.

Emilia, Alina ja Frans

Saavuimme tiistai-iltana pienelle saarelle Kökariin yöpymään. Syrjäinen ja pieni, vaikkakin kaunis saari vaikutti miltein autiolta, mutta Kökar on aiemmin ollut tärkeä levähdyspaikka Ruotsin ja Baltian välisellä purjehdusväylällä. Saarella vierailimme kirkossa, ja sen vieressä olevassa luostarikellarissa, jossa on esillä vanhan fransiskaaniluostarin jäännökset, sekä useita arkeologisia löytöjä.

Fransiskaanit olivat Fransiscus Assisilaisen vuonna 1208 perustama kerjäläisveljistö. Franciscus Assisilainen oli umbrialaisen rikkaan kauppiaisperheen poika, jonka isä toivoi pojastaan menestyvää sotilasta tai kauppiasta, jolloin Franciscuksen perheellä olisi ollut mahdollisuus jopa nousta aatelissäätyyn. Franciscus ei kuitenkaan suostunut isänsä suunnitelmiin, vaan muun muassa käytti perheen rahoja köyhien auttamiseen.

Kökarin fransiskaaniluostarista löytyy ensimmäiset merkinnät 1400-luvulta. Oma kappeli saarella on ollut jopa 1200-luvulla, jolloin saarella asui jo fransiskaanimunkkeja.

Fransiskaaniveljeskunta auttoi köyhiä ja huonompiosaisia, sekä harrasti hyvin aktiivista lähetystyötä. Kökarin laivaliikenne tarjosi tähän hyvät mahdollisuudet. Uskonpuhdistuksen jälkeen 1530-luvulla luostari lakkautettiin, ja sen rapauduttua korvattiin puukappelilla.

Veeti, Antton ja Linnea

Tarkastelimme silokallioita ja niiden piirteitä Sandvikin vierasvenesatamassa. Kallioissa oli uurteita, kouruja sekä sirppimurroksia. Nämä jäljet ovat syntyneet etenevän jäämassan liikkeiden seurauksena, kun kivet ovat hanganneet kallion pintaa vasten. Niistä pystymme päättelemään jään liikkumissuunnan, joka on luoteesta kaakkoon.

Tarkastelimme myös muinaisrantaa (pirunpeltoa) Hamnön kappelin edustalla. Muinaisrannat ovat syntyneet maankohoamisen seurauksena. Nimensä mukaan ne ovat vanhoja rantoja. Aaltoeroosion vaukutuksesta kivet ovat hioutuneet sileiksi eikä niissä ole teräviä kulmia. Mm. Lapissa olevia rakkakivikkoja ei tule sotkea muinaisrantoihin. Näiden muodostelmien eroina ovat niiden syntytavat. Rakkakivikot ovat syntyneet pakkasrapautumisen yhteydessä. Jäätyessään vesi laajenee ja saa aikaan kivien halkeamisen.

Maakravut, Axel, Juhani ja Kerttu

Heräsimme aamulla Kökarin Sandvikissa. Aamutoimien jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle, jonka yhteydessä sijaitsevat vanhan fransiskaaniluostarin rauniot. Pyöräilimme kirkolle värikkäillä polkupyörillä, jotka lainasimme vierasvenesatamasta.

Ennen lähtöä otimme näytteitä vierasvenesataman laiturilta. Mittasimme veden suolapitoisuutta ja lämpötilaa eri syvyyksissä, sekä käytimme  Ekman-pohjanäytteen otinta saadaksemme pohjan eliöitä myöhempää tarkastelua varten.

Mittausten jälkeen lähdimme purjehtimaan kohti Aspötä. Matka meni hyvin ja pääsimme nostamaan purjeet jo alkumatkasta. Ja loppumatkasta nostimme spinaakkeri-purjeen, joka näytti mahtavalta.

Mukailimme purjehtiessamme keskiaikaista kauppareittiä, jota pitkin kauppiaat purjehtivat Itään Novgorodiin,Tallinnaan ja muihin kaupankäynnin keskuksiin. Tällä reitillä sijaitsevat Lemböten kappeli sekä  Kökarin fransiskaaniluostari.

Nyt olemme  Aspön saarella, väsyneinä ja puolikuolleina mutta onnellisina kun pääsimme aivan mahtavaan rantasaunaan ja uimaan pitkän päivän päätteeksi. Hyvää yötä!

Linnea, Kerttu, Alina, Emilia

Irrotimme köydet 14:30 Sandvikin vierasvenesatamasta. Pian lähdön jälkeen nostimme ylös purjeet ja lämmin lounaistuuli kuljetti meitä eteenpäin. Tuulen nopeus oli noin 8-9 m/ ja sää oli poutainen. Liikuimme linjataulujen avulla eteenpäin kohti määränpäätämme Aspötä. Teimme vahdin vaihdon kuljettuamme puolitoista tuntia eteenpäin koordinaateissa 59*58’ 300N  021*04’170E. Näkösyvyys oli matkamme toisteksi suurin noin 4,5 metriä.