Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari. Hiidenmaan maasto on erittäin vaihtelevaa. Maanpinta on kohonnut merestä jääkauden jälkeen ja takana on erilaisia kehitysvaiheita. Meri on muokannut voimakkaasti pinnanmuotoja. Hiidenmaan rannikoilla esiintyy rantavalleja ja saarella on sekä rantapenkereitä että rantadyynejä. Asukasluku Hiidenmaalla on noin 3000.
Iltapäivällä kävimme snorklaamassa Kärdlan rannassa ja löysimme monia eri Itämeren eliölajeja. Muun muassa kaikki Itämeren simpukkalajit, leväkatkoja, kolmipiikkejä, korvameduusoja ja erilaisia leviä. Teimme myös havaintoja merenpohjaan liittyen. Virossa merenpohja ja rannat ovat pääasiassa hiekkaa , (kallioperä on kalkkikivestä) ja rakkolevää ei ihan rannassa juurikaan ole, paitsi ajelehtineita kasoja. Suomessa taas kallioperä on paljolti graniittia. Muuten kasvillisuus ja eliöt ovat samantyyppisiä kuin Suomessa. Teemu pyydysti paljain käsin kolmipiikin.
”Auto läks katki” Lotta, Oona, Jetro, Teemu
Usvainen aamu Kärdlassa
Kello herätti 4.30 ja Autoläkskatki –vahti valmistautui kannelle. Laiturista irrottauduttiin klo 5.00. Ilma oli kosteaa, kylmää ja sumuista. Linjataulut hävisivät liian nopeasti sumuun ja suunnistimme kompassin avulla. Kuuden jälkeen nostimme purjeita: iso, rullafokka, mega fisherman, genaakkeri ja toinen staysail. Sumu hälveni ja oli mukava seurata auringonnousua; näimme yhden kalastusaluksen ja yhden lokin. Matkaa tulee 48 mailia Öröseen. Laskimme Viron vieraslipun ja aamupalana söimme Alvarin mesikäpit. Nyt olemme 16 mailin päässä Hiiumaast, aurinko paistaa, tuulen nopeus on noin 3-4m/s ja autoläkskatki –vahti menee nukkumaan.
Lotta, Oona, Jetro ja Teemu (+Alvar)