Jo muinaiset kreikkalaiset merimatkoillaan keksivät luonnonilmiöille myyttisiä selityksiä ja uskoivat korkeampien voimien johdatukseen, kuten voi Iliasta ja Odysseijaa lukiessa huomata. Kun kristinusko rantautui Suomeen lännestä -saaristomerelle ensimmäisenä- alkoivat suomalaisetkin merimiehet ja kalastajat hakea siunausta purjehduksilleen Herrasta. Tästä ovat hienoja esimerkkejä Jurmon merimieskirkko, Utön majakkakirkko , ja muut saaristokirkot.
Tapana oli myös lahjoittaa votiivilaivoja kirkoille: laivan pienoismalleja, joita ripustettiin katoon roikkumaan jotta ne soisivat turvaa alukselle ja sen miehistöille. Näitä votiivilaivoja löytyy useimmista rannikon ja saariston kirkoista. Esimerkiksi Jurmon kirkon laivalla on erityinen tarina, sen on kirkolle lahjoittanut 1700-luvulla saaren edustalla haaksirikkoutuneen ruotsalaisen partioaluksen perämies, ainoa tapaturmasta selvinnyt, kiitoksena korkeamman ohjauksesta joka hänet pelasti. Samainen merimies myös jäi työskentelemään saarelle renkinä, rakastui talon isännän tyttäreen ja kolmen vuoden työskentelyn ja kosiskelun jälkeen isäntä viimein suostui.
Utöstä löytyy majakkakirkon lisäksi myös pieni kappeli jonka alttaria koristaa kymmenjalkainen hopakynttelikkö, muisto niille jotka eivät koskaan kotisatamiinsa palanneet. Kynttelikkö on omistettu 1947 Park Victoryn haaksirikossa viidenkymmenen miehistöstä menehtyneille kymmenelle merimiehelle joiden nimet koristavat ristinmuotoisia kynttilänjalkoja. Kynttelikön ovat Utöläiset teettäneet selvinneiltä merimiehiltä saatujen sokeri- ja kahvilähetysten toisilleen myymisestä saaduilla rahoilla.
Otso