Kestävä elämäntapa – arkea eikä powerpointeja

”Mitä vaan ikinä tehdään, se täytyy tehdä kestävästi. Juuri sen pitäisi olla perimmäinen ajatus kaikissa strategioissa”, toteaa Tampereen seudun ammattiopisto Tredun ravintola- ja catering-alan opettaja sekä työelämän asiakasvastaava Roosa Haapajoki.

Tredun strateginen ohjelma vuosille 2023–25 julkistettiin tammikuussa. Aikaisemmin strategian erilliset painopisteet – kestävä elämäntapa, yrittäjyys ja teknologia – on nyt yhdistetty toisiinsa niin, että kestävä elämäntapa sulkee sisäänsä yrittäjyyden ja älykkään teknologian.

Tredun strateginen ohjelma 2023-2025.

 

”Kun tiedetään, että nuoret ja aikuisetkin voivat huonosti, ja tunnetaan ilmaston tila ja suunta, johon ollaan menossa, olisi outoa, jos kestävyys olisi edelleen jokin erillinen palikka, kuten aikaisemmin. Ja koska painopistealueet ovat samoja kuin ennen, kukaan tredulainen ei voi sanoa, että tästä en ole kuullutkaan.

Strategian päivitys tuo uuden näkökulman myös yrittäjyyteen ja teknologiaan. Kestävyys on nyt saanut ansaitsemansa paikan, se on perusta kaikelle”, Haapajoki pohtii.

“Tämä on oikea ja ainoa oikea tapa toimia.”

Hiilijalanjäljen laskeminen tuo kaivattua konkretiaa

Yksi strategian toteutumisen mittareista on hiilijalanjälki.

”Kun hiilijalanjälki ja erilaiset siihen vaikuttavat toimet konkretisoituvat entistä laajemmin, henkilöstökin näkee paremmin, missä mennään. Näkemys omasta roolista toivottavasti kasvaa.”

Hiilijalanjäljen laskeminen ja seuraaminen kannustaa toimimaan sen laskemiseksi, ja tätä tietoa pitäisi voida välittää opiskelijoillekin.

Tieto ja tunne omien tekojen merkityksellisyydestä on tärkeää.

”Kun voidaan esimerkiksi käyttää vähemmän jotakin raaka-ainetta tai resurssia, se vahvistaa myös hyvinvointia: nämä ovat hyviä tekoja. Se kannustaa tekemään lisää.”

Haapajoki mainitsee, että kaikki strategian päätavoitteet, sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen hyvinvointi liittyvät tiukasti toisiinsa – niin tässäkin. Ekologinen kestävyys kietoutuu työ- ja opiskelijahyvinvointiin, ja se vaikuttaa puolestaan talouteen.

Kestävä elämäntapa opetuksessa

”Ravintola-alan opetukseen on aika helppoa liittää vaikkapa ekologinen kestävyys, koska meillä asiat ovat tosi konkreettisia, kuten esimerkiksi lajittelu, hävikin välttäminen ja järkevät hankinnat. Uskon, että jollakin toisella alalla voi olla hankalampaa miettiä, miten kestävyys saadaan mukaan jokaiseen opiskeltavaan asiaan. Mutta varmasti tätä on muillakin aloilla jo tarkkaan pohdittu.

Ja sitten toisaalta, vaikka olemme pitkällä, puutteita on yhä perusosaamisessa kuten vaikkapa jätteiden lajittelussa.”

”Asennekasvatusta ja jatkuvaa kertaustakin tarvitaan.”

Opiskelijan teknologiseen osaamiseen ei riitä, että digivälineet ovat käytössä. Osallistuminen ja ammattitaito edellyttävät, että digivälineitä pitää osata myös käyttää, ja se vaatii yksinkertaisten asioiden toistamista opetuksessa.

Haapajoki on pyrkinyt muuttamaan omat päivittäiset opetussuunnitelmat oppimissuunnitelmiksi: mitä opiskelijoiden on tarkoitus tänään oppia.

”Näin en voi piiloutua sen taakse, että minä olen tämän opettanut, mutta eipä sille mitään voi, jos eivät oppineet. Aika harvoin perusluennointi tuottaa nuorille sellaisia elämyksiä, että vau, tämä onkin mielenkiintoista ja jää mieleen. Pitää vain miettiä uudenlaisia tapoja toimia.”

Kestävyys on sujuvaa työskentelyä, ideointia ja yhteisöllisyyttä

Roosa Haapajoki pitää yhteen kokoontumista työyhteisölle tärkeänä voimavarana.

 

Tiimioppiminen parantaa yhteishenkeä ja työhyvinvointia sekä helpottaa työn tekemistä. Ravintola- ja cateringalan henkilöstön tiimi kokoontuu kerran kuussa aidosti yhteen.

”Tiimivastaavat ovat hienosti pitäneet kiinni, että jatkamme tätä toimintamallia. Läsnäolo ja se, että voimme yhdessä ideoida ja edistää asioita, johtaa hyvään. Aina on vastaväittäjiä ja entiseen palaajia, varmasti faktojakin, miksi näin ei pitäisi tehdä. Mutta kun on löydetty kestävä toimintamalli, olipa se tämä tai joku muu, sitä kannattaa sitkeästi puolustaa.”

Parhaimmillaan strategia kannattelee arkea

Asiakasvastaavan työssä rakennetaan kestäviin toimintamalleihin perustuvaa yhteistyötä eri yrityksiin ja organisaatioihin, olipa kyse kumppanuusyrityksistä tai yksittäisen opiskelijan työssäoppimispaikasta.

”Työelämässä on oivallettu hyvin, mihin me oppilaitoksena voimme reagoida tai antaa apua. Ja myös me voimme rohkeammin hyödyntää työelämää, ei ole vain meidän tehtävämme palvella. Tasapainoinen suhde auttaa molempia.”

Haapajoen mielestä parhaimmillaan strategia kannattelee taustalla työn tekemistä. Vuositasolla voi olla hankalia aikoja ja vaiheita, jolloin pitää keskittyä aivan ruohonjuuritason asioihin – mutta strategia auttaa jatkamaan eteenpäin taas kun on helpompaa. Sen, mitä strategia on käytännössä, tulee olla selvää.

”Osa näkee punaista kuullessaan sanat missio, visio tai strategia. Koulutuspäälliköillä on suuri merkitys siinä, kuinka strategiaa edistetään. Strategian vire säilyy positiivisena, kun se on osa arkea, ei vain strategiaa.”

Kirjoittaja:

Hanna Määttänen, projektipäällikkö, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu/Kehitä osaamisesi kiertotaloudessa -hanke (KEOSKI)

Turun ammatti-instituutin hiilijalanjäljen laskenta oli työläs prosessi

Olemme jo muutaman vuoden saaneet lukea otsikoita, miten eri organisaatiot ja toimijat niin yritysmaailmassa kuin julkisella sektorilla pyrkivät hiilineutraalisuuteen. Myös Turun kaupunki on asettanut itselleen kunnianhimoisen tavoitteen olla hiilineutraali 800-vuotisjuhlavuoteensa eli vuoteen 2029 mennessä. Turun tavoite koskettaa osaltaan myös Turun ammatti-instituuttia, joten TAIssakin on nyt laskettu koulutalojen hiilijalanjälkeä.

Alun perin asetimme tavoitteeksi laskea ainakin yhden koulutalon hiilijalanjäljen, mutta laskennan käynnistyttyä huomasimme, että oikeastaan samalla vaivalla saamme laskettua sen kerralla kaikkien kuuden koulutalon osalta. Osa tiedoista oli jopa sellaisia, joita olisi ollut hankala jyvittää vain yhdelle koulutalolle.

Käytimme laskennassa VASKI-hankkeen ansiokkaasti laatimaa laskentatyökalua, eli excel-taulukkoa, johon on kerätty tarvittavat lähtötiedot sekä niiden päästökertoimet. Meidän tehtäväksemme jäi vain selvittää esimerkiksi sähkön, kaukolämmön, veden ja polttoaineiden kulutusmäärät, kaikki vuoden aikana tehdyt hankinnat, oppilaitoksessa tarjotun kouluruuan määrä, toiminnassa muodostuneen jätteen määrä ja laatu, tehdyt työ- ja virkamatkat, ja niin edelleen. ”Vain”.

Kuva: Pixabay, Joergelman

Aika pian oli selvää, että hiilijalanjäljen laskennassa tarvittavien lähtötietojen kerääminen on työlästä ja hidasta. Kaikkea tietoa ei välttämättä ole lainkaan saatavilla ja osan kohdalla on pakko tehdä yleistyksiä. Osa tiedoista on olemassa, mutta niitä ei välttämättä luovuteta tai kukaan ei tiedä, mistä tai keneltä tiedot löytyvät. Osa tiedosta sisältyy valtavaan taulukkomateriaaliin, josta se pitää yksitellen tunnistaa ja poimia. Kuitenkin laskenta pitäisi toteuttaa niin, että se on toistettavissa vuosittain, jotta voidaan seurata mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia.

Vaadittiinkin varsinaista salapoliisityötä selvittää, keneltä kannattaa kysyä ulkopuolelta vuokratun kiinteistön energiankulutustietoja (ei keneltäkään, tietoa ei ollut edes vuokranantajalla) ja keneltä koulutalojen jätemääriä (tarvittiin henkilö, joka aikoinaan oli tehnyt jätesopimuksen). Vahvoja istumalihaksia tarvittiin myös selvitettäessä, miten tulkitaan massiivista hankintataulukkoa sekä kahlattaessa läpi henkilöstön eri kulkuneuvoilla tekemiä työ- ja virkamatkoja.

Kaiken selvittelyn, laskemisen, tarkastuslaskemisen ja pohdinnan jälkeen olemme nyt kuitenkin onnistuneet laskemaan Turun ammatti-instituutin koulutalojen hiilijalanjäljen vuoden 2021 osalta. Seuraavaksi aloitamme alusta ja laskemme vuoden 2022 hiilijalanjäljen. Viimeinen osa prosessia lienee muokata laskenta sellaiseksi, että se voidaan suhteellisen kivuttomasti toistaa vuosittain, jotta voidaan seurata muutosta.

Ja mikä se TAIn hiilijalanjälki sitten on? Sen julkaisemme pian – kunhan saamme vielä viimeisen tarkistuslaskennan tarkistuksen tehtyä.

Kirjoittajat:
Sami Saarela, opettaja, Turun ammatti-instituutti
Sanna Paloposki, projektipäällikkö, KESTU-hanke