KESTU-hankkeen tavoitteena on muuttaa oppilaitosten toimintakulttuuria kestävämmäksi ja vastuullisemmaksi. Se tarkoittaa toisaalta vaikuttamista oppilaitoksen henkilöstön ja opiskelijoiden tekemiin valintoihin, toisaalta uusien ohjeiden ja toimintatapojen luomista sen varmistamiseksi, että toiminnalla on mahdollisimman pienet ympäristövaikutukset.
Yksilön vastuu on paljon esillä kestävyyskeskustelussa. Pitäisi syödä vain kasvisruokaa, välttää yksityisautoilua, kuluttaa vähemmän, lajitella roskat ja jättää lentämättä lomalle. Toki meidän jokaisen pitäisikin muuttaa toimintaamme. Kaikkien panosta tarvitaan, sillä yhdessä saamme pienilläkin teoilla aikaan ison vaikutuksen. Mutta toisaalta vastuun sälyttäminen yksilöiden harteille tuntuu epäreilulta ja turhauttavalta, eivätkä kaikki ole valmiita tekemään muutoksia. Itsekin koen uskoni horjuvan kuljettaessani viiden hengen ruokaostoksia (soijaa, papuja ja kauramaitoa tietysti!) polkupyörällä kotiin tai laskiessani montako ylimääräistä päivää ja euroa vaatii opintomatka Hollantiin laivalla ja junalla lentokoneen sijaan.
Kun rakenteet muokataan sellaisiksi, että toimimalla organisaation sääntöjen ja toimintamallien mukaan ihminen tulee ihan huomaamattaan edistäneeksi vihreää siirtymää, ei vastuullisuus enää olekaan yksilön valinta, jonka voisi myös jättää tekemättä.
Tämän vuoksi tarvitaan KESTU:a ja muita vastaavia hankkeita, joiden tarkoituksena on muuttaa organisaatioiden ja yhteisöjen toimintakulttuuria kestävämmäksi. Kun rakenteet muokataan sellaisiksi, että toimimalla organisaation sääntöjen ja toimintamallien mukaan ihminen tulee ihan huomaamattaan edistäneeksi vihreää siirtymää, ei vastuullisuus enää olekaan yksilön valinta, jonka voisi myös jättää tekemättä.
Organisaation toimintakulttuuri pitää muuttaa sellaiseksi, että kestävien valintojen tekeminen on helppoa – helpompaa kuin ”epäkestävien” valintojen teko. Jos autolle ei oppilaitokselta löydy ilmaista tai edullista pysäköintipaikkaa (paitsi tietenkin esim. liikuntarajoitteisten autopaikat), mutta polkupyörille on tarjolla kunnolliset parkit tai bussilipun ostoon saa taloudellista tukea, valitsemme ehkä helpommin kestävämmän liikkumismuodon. Tai jos kasvisruoka on linjastossa ja ruokalistassa ensimmäisenä tai liharuuassa osa lihasta korvataan kasviproteiinilla, alamme lähes huomaamatta syödä kasvispainotteisemmin. Osa muutoksista ei edellytä ollenkaan käyttäjän tekemää valintaa. Näihin lukeutuvat esimerkiksi uusiutuvan energian käyttö koulutaloissa tai työmatkoista aiheutuvien päästöjen kompensointi organisaatiotasolla.
Tämän tyyppisiin muutoksiin tähdätään viiden ammatillisen oppilaitoksen yhteisessä KESTU-hankkeessa. Tavoitteenamme on luoda oppilaitoksille kestävyyssuunnitelmat, joiden avulla niiden toimintakulttuuria muutetaan vastuullisemmaksi. Kun rakenteet ja toimintakulttuuri ovat kunnossa, yksilö voi luottaa siihen, että toiminta on automaattisesti kestävää. Tällöin voimme toimia hyvillä mielin, eikä jokaista kestävyysvalintaa tarvitse tehdä erikseen.
Organisaatiotason muutoksilla ilmasto- ja ympäristötalkoisiin saadaan mukaan myös kriittisemin suhtautuvat henkilöt – ne, jotka lämpenevästä ilmastosta, kiihtyvästä luontokadosta tai lisääntyvästä eriarvoisuudesta huolimatta eivät näe vastuullisuustekoja yhtä tärkeinä. Kaikki meistä eivät ole halukkaita muuttamaan omaa elämäänsä ja toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi. Heidän ympäristöjalanjälkeään voidaan hankkeen avulla pienentää ihan huomaamatta, hienovaraisesti tuuppaamalla.
Luotamme siihen, että tulevaisuudessa Stadin ammatti- ja aikuisopistossa, Kainuun ammattiopistossa, Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa, Turun ammatti-instituutissa ja Vantaan ammattiopisto Variassa koulutetaan kestävyysnäkökulmien mukaisesti toimivia ammattilaisia, jotka ovat hankkineet koulutuksensa kestävästi ja vastuullisesti toimivissa oppilaitoksissa.
Kirjoittaja: Sanna Paloposki, KESTU-hankkeen projektipäällikkö, Turun kaupunki