Mitä tarkoittaa GIS, rajapinta tai ilmakuva? Katso Paikkatietosanastosta!
Paikkatieto
Paikkatieto koostuu sijaintitiedosta eli missä jotakin sijaitsee ja ominaisuustiedosta eli mitä jossakin sijaitsee. Sijaintitieto ilmoitetaan koordinaatteina, osoitteena, paikkakuntana tai muuna tunnettuna kohteena (esim. kaupunginkirjasto). Paikkatieto esitetään usein karttana, jonka sisältö voi olla vektorimuodossa eli pisteinä, viivoina tai alueina (polygoneina) tai rasterimuodossa eli pikseleinä kartalla. Tietoteknisesti paikkatietoa voidaan käsitellä paikkatieto-ohjelmistoilla. Katso video paikkatiedosta!
Metatieto
Metatiedon määritellään yleisesti olevan ”tietoa tiedosta”. Metatietojen tehtävänä on dokumentoida paikkatietoaineistojen, kuten karttojen, ominaisuudet ja helpottaa aineistojen käyttöä. Arkikielellä voidaankin puhua yksinkertaisesti aineistojen kuvauksista tai lisätiedoista. Lue lisää metatiedosta tai katso video!
Paikkatietoaineisto
Paikkatietoaineisto koostuu useista paikkatietoelementeistä. Paikkatietoaineisto määrittää kohteiden ja rajojen maantieteellisen sijainnin Maan pinnalla. Esimerkiksi rakennetut kohteet, meret, järvet ja joet. Paikkatietoaineisto on usein tallennettu koordinaatteina ja topologiana.
Lisenssi- ja käyttöehdot paikkatietoaineistoilla
Rasteriaineisto
Rasterimuotoinen paikkatietoaineisto on kuvamuotoista paikkatietoaineistoa. Aineisto koostuu säännöllisistä ja tasasuuruisista ruuduista, joita kutsutaan pikseleiksi. Pikseli on kuvan pienin yksikkö, joka kuvaa tiettyä aluetta maastossa. Pikselin kuvaama alue voi olla laajuudeltaan esimerkiksi 10 x 10 metriä, jolloin aineiston resoluutio eli erottelukyky on 10 metriä.
Vektoriaineisto
Vektorimuotoisessa paikkatietoaineistossa kohteet kuvataan pikseleiden sijaan pisteinä, useampia pisteitä yhdistävinä viivoina tai viivojen rajaamina alueina eli polygoneina. Näin muodostuvien vektoriobjektien kullekin pisteelle määritellään niiden koordinaatit.
Vektorimuotoinen paikkatietoaineisto ei rasteriaineiston tavoin ole kuvamuotoinen vaan pikemminkin taulukko, jonne kunkin paikkatietokohteen sijainti- ja ominaisuustiedot tallennetaan. Karttakuvaksi vektorimuotoinen paikkatietoaineisto visualisoidaan vasta paikkatieto-ohjelman avulla.
Kaukokartoitus
Kaukokartoitus eli kaukohavainnointi on kohteen ominaisuuksien mittaamista sähkömagneettisten aaltojen avulla ilman fyysistä kosketusta kohteeseen. Sekä ilmakuvaus että satelliittikuvaus ympäristöstä ovat kaukokartoitusta. Kaukokartoituksessa mittalaitteiden instrumentit kulkevat yleensä lentokoneen, helikopterin tai satelliitin mukana. Mittalaitteiden instrumentit havaitsevat maata yleensä usealla eri aallonpituusalueella. Kaukokartoitus antaa mahdollisuudet valokuvaa monipuolisempaan kohteen tarkasteluun, koska havaintoja on tehty samanaikaisesti muillakin aallonpituusalueilla kuin ihmissilmän erottamalla näkyvän valon alueella. Lue lisää kaukokartoituksesta.
Ilmakuvat
Ilmakuvat ovat lentokeneesta otettuja kuvia maastosta ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi historiallisten kohteiden tutkimiseen tai ympäristömuutosten analysointiin. Ilmakuvia on saatavilla mustavalkoisena, värikuvina ja väri-infrana. Ilmakuvia on Suomesta saatavilla alueesta riippuen 1930-luvulta lähtien. Jatkojalostamalla ilmakuvista mittatarkkoja kuvia kutsutaan ortoilmakuviksi.
Satelliittikuva
Satelliittikuva on satelliitin tai useampien satelliittien ottama ja välittämä kuvaa ympäristöstä. Verrattuna ilmakuviin satelliittikuvat ovat alueelliselta erotuskyvyltään huomattavasti epätarkempia, mutta toisaalta satelliittien avulla saadaan pienen ajan sisällä kuvadataa isommalta alueelta. Satelliittikuvia voit tarkastella esimerkiksi Google Earth-palvelusta ja Suomen ympäristökeskuksen TARKKA-palvelusta, jossa on myös reaaliaikaista satelliittikuvaa tarjolla. Lue lisää satelliittikuvauksesta kohdasta ”kaukokartoitus”.
Paikkatieto-ohjelma/ohjelmisto
Paikkatieto-ohjelma on tietotekninen ohjelma, jonka avulla voidaan käsitellä, analysoida, tarkastella ja esittää paikkatietoa sekä luoda karttoja. Esimerkkejä työpöytäpohjaisista paikkatieto-ohjelmistoista ovat esim. QGIS, ArcGIS ja MapInfo. Useita paikkatieto-ohjelmia on myös selainpohjaisina, kuten kouluihin suunnattu PaikkaOppi, asiantuntijatasoinen Paikkatietoikkuna ja Google Earth.
Paikkatietosovellus
Paikkatietosovellus sisältää yleensä tarkasti jotain tiettyä paikkatietopohjaista aihetta käsittelevää tietoa, jonka tarkastelemiseen on tietty käyttöliittymä. Paikkatietosovelluksia ovat esim. Mobiililaitteiden erilaiset paikkatietosovellukset kuten Google Maps.
GIS
GIS (Geographical Information System) tarkoittaa suomeksi paikkatietojärjestelmää. Paikkatietojärjestelmä koostuu yleisesti neljästä osasta: laitteistosta, aineistosta, ohjelmistosta ja käyttäjästä. Järjestelmän avulla voidaan analysoida, käsitellä ja esittää paikkatietoa kartan avulla.
Pehmo-GIS
Pehmo-GIS tai Participatory GIS tarkoittaa menetelmää, jonka avulla kerätään esim. ympäristön asukkaiden kokemuksellista tai osallistuvaa paikkatietoa esim. internetissä. Osallistavia/pehmo-GIS-menetelmiä ovat esimerkiksi kunnan/kaupungin asukkaiden tuottama tieto kunnan/kaupungin tiestön tai kevyenliikenteen kunnosta. Esimerkiksi Turun kaupungin palautepalveluun kaupungin asukkaat voivat merkitä kartalle kohteen, josta ovat tehneet huomioita. Huomiot tallennetaan viestikenttään, josta palvelun ylläpitäjät voivat sitten viedä tietoa huoltoyksikköön. Paikkatietoa parhaimmillaan!
Karttapalvelu
Karttapalvelulla tarkoitetaan yleisesti paikkatietopohjaista verkkopalvelua, joka sisältää karttoja tietyltä alueelta. Palvelusta riippuen se voi sisältää loitonnus- ja lähennystoimintoja, karttaselitteen, mittakaavan ja useita erilaisia aineistoja palvelun tarkoituksesta riippuen. Suomessa karttapalveluja tarjoavat monipuolisesti eri toimijat, kuten esimerkiksi Maanmittauslaitos, SYKE, Metsäkeskus. Myös lähes jokaisella kunnalla tai kaupungilla on Suomessa oma reitinhakuun keskittynyt karttapalvelunsa. Kansainvälisiä karttapalveluja ovat esimerkiksi reitinhakupalvelut Google Maps ja OpenStreetMapin karttapalvelu. Karttapalvelut voidaan käyttötarkoituksen mukaan jakaa eri ryhmiin. Esimerkki tällaisesta ja erilaisista palveluista alla
Reitti- ja opaskarttapalveluja
Ammattilais- ja kansalaispalveluja
Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä Elinympäristön tietopalvelu Liiteri
Ilma- ja satelliittikuvia
Historiallisia karttoja
Useilla kunnilla, esim. Helsingin karttapalvelussa 1930-luvulta olevia aineistoja
Kansallisarkiston verkkopalvelu
Kartta-aineisto
Kartta-aineistolla tarkoitetaan maantieteelliseen sijaintiin perustuvaa aineistoa, joka on esitetty kartan muodossa. Nykyään useita kartta-aineistoja on saatavilla avoimena eli kansalaisten ilmaiseksi hyödynnettävissä olevina aineistoina. Esimerkiksi Maanmittauslaitos tarjoaa kattavan datakokoelman suomalaisia kartta- ja ilmakuva-aineistoja. Myös monet muut kansalliset palvelut ovat koonneet latauspalveluihinsa vapaasti hyödynnettäviä kartta-aineistoja. Alla muutama esimerkki latauspalveluista.
Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen latauspalvelu
Suomen ympäristökeskuksen latauspalveluja
Metsäkeskuksen paikkatietoaineistoja
Rajapintapalvelu
Rajapintapalvelu on käyttöyhteys, jonka avulla käyttäjä voi ottaa yhteyden jonkin palvelun ylläpitäjän palvelimelle ja saada näin palvelun aineiston käyttöönsä. Käyttö edellyttää jotain rajapintaratkaisua (WMS, OData, ESRI Rest) tukevaa sovellusta, kuten paikkatieto-ohjelmistoa. Paikkatietokentällä hyödynnetään paljon paikkatietoaineistojen rajapintapalveluita, joita tarjoavat esim. SYKE, Maanmittauslaitos ja Tilastokeskus
Joukkoistaminen
Joukkoistaminen on monissa eri asiayhteyksissä käytetty termi, jolla viitataan jonkin rajatun tehtävän ratkaisumalliin, jossa hyödynnetään jonkin yhteisön osaamista. Esimerkiksi asiantuntijatyöyhteisössä voidaan hyödyntää kansalaisten osaamista tiedonkeruussa. Eräs maantieteeseen liittyvä esimerkki joukkoistamisesta on OpenStreetMap-projekti (OSM). OSM on tavallisten ihmisten luoma maailmankartta. Palvelun käyttö on täysin ilmaista avoimen lisenssin ansiosta. Ihmiset voivat osallistua palvelun sisällöntuotantoon keräämällä dataa esim. GPS-laitteilla, ilmakuvilla ja muilla vapaasti käytettävillä aineistoilla. Myös erilaiset Mapathon-tapahtumat ovat esimerkki joukkoistamalla toteutetusta paikkatietopohjaisesta tiedonkeruusta.
Geomedia
Geomedia on suhteellisen uusi termi, joka voidaan määritellä usealla tavalla. Geomedialla voidaan tarkoittaa karttoja, kuvia, videoita, tilastoja, karttapalveluita tai muuta tietoa, joka liittyy aihepiiriltään maantieteeseen. Termin käyttö esimerkiksi opetussuunnitelmassa on melko tuore. Geomedian avulla oppilaita voidaan aktivoida osallistumaan ja mahdollistetaan näin uudentyyppistä oppimista, joka on oppilaslähtöisempää ja yksilöllisempää.
Geokätköily
Geokätköily (geocaching) on maailmanlaajuista kaikenikäisten aarteenetsintää. Maastoon piilotettuja kätköjä pääsee etsimään niin kaupunkialueella kuin vaikka kansallispuistossa. Kätköjen sijaintien etsimiseen harrastajan pitää ensin rekisteröityä maksuttomalle geocachnig.com -sivustolle. Kätkön piilottaja kätkee aarteen maastoon yleensä vedenkestävään pakkaukseen, jonka mukaan laitetaan ainakin lokikirja, kätkötiedote sekä kynä. Kätköilijä määrittää sitten piilon sijainnin satelliittipaikantimella ja julkaisee koordinaatit geocatching-sivustolla sekä piiloon liittyviä vihjeitä.
Lähteet: Maanmittauslaitos, PaikkaOppi.fi, Jyväskylän yliopisto, SYKE
Ehdota sanaa opetuksen paikkatietosanastoon tai lähetä kuvaus/lisäys sanaston sanasta.