Tätä blogia ei enää päivitetä. Vanhat artikkelit jäävät luettavaksi, mutta kaikki uudet artikkelit lisäämme uuteen Bittejä maailmalta -blogiin (2023-).
Käy tutustumassa tuoreimpiin reissukuulumisiin!
Tätä blogia ei enää päivitetä. Vanhat artikkelit jäävät luettavaksi, mutta kaikki uudet artikkelit lisäämme uuteen Bittejä maailmalta -blogiin (2023-).
Käy tutustumassa tuoreimpiin reissukuulumisiin!
Koronan aiheuttaman kolmen vuoden tauon jälkeen Opetus- ja kasvatusalan johtava tapahtuma Educa pidettiin jälleen Messukeskuksessa 26.-27.1.2023 Helsingissä.
Pääsimme TOP-keskukselta isolla porukalla mukaan messuille. Suunnittelijat Mikko Hirvonen, Saku Holmqvist, Antti Huttunen ja Anne Suonvieri, sekä AV-suunnittelijamme Tuomas Auremaa ja projektityöntekijämme Suvi Aflecht, Jukka Grönqvist ja Suvi Venäläinen suuntasivat kaikki kohti Educa-messuja etsien omaa työnkuvaansa tukevia ohjelmia, näytteilleasettajia ja esiintyjiä.
Tänä vuonna Educassa oli jopa 15 000 kävijää (mahduimme kuitenkin onneksi sisään Messukeskukseen), 350 näytteilleasettajaa, 200 ohjelmanumeroa ja 450 esiintyjää, sisältäen myös kansainvälistä tarjontaa.
Messujen teemana oli Tulevaisuuden sivistys – kasvatuksen, opetuksen ja tutkimuksen merkitys. Teemaan liittyvää messusisältöä oli mahdollista päästä seuraamaan, olipa näkökulmana mikä tahansa koulutusjärjestelmämme osa.
TOP-keskuslaisen varhaiskasvatuksen- ja esiopetuksen näkökulmasta messuilta löytyi yhtä ja toista. Otetaan pieni spiikki ohjelmalle:
#RoboRiksu -robotiikan oppimista taaperosta tohtoriksi. JES hyvä Riksu, todellakin robotiikka kuuluu kaikille!
#Pelastakaa Lapset- Opettaja lapsen tukena digitaalisissa ympäristöissä. Aina niin tärkeä aihe. Kiitos Pelastakaa Lapset myös loistavasta materiaalista.
#OAJ- Valmentava itsensä johtaminen. Työn Flow: ”Viisas työ ja valmentava ote kulkevat käsi kädessä.” – Jussi Venäläinen. Työssä kuin työssä Flow tilan etsiminen ja itsensä johtaminen nousevat arvokkaaseen kontekstiin.
Miten sitten näytteilleasettajat? Kuinka mukavaa olikaan törmätä tuttuihin, tehdä uusia tuttavuuksia ja päästä verkostoitumaan alan asiantuntijoiden kanssa. Nostetaan tässä esille vain murto-osa näytteilleasettajista.
Saapuessamme Messukeskukseen narikoiden vieressä törmäsimme heti Microsoftin pisteeseen, siitä jatkaessamme eteenpäin oli näytteilleasettajia noh se 350, joten kierreltävää riitti. Turku oli myös hienosti esillä messuilla, sekä Turun varhaiskasvatuksen pisteen ympärillä, että Turun Vapaa-ajan pisteen ympärillä pörräsi porukkaa mukavat määrät.
Mainittakoon tässä erikseen vielä mieleen jääviä näytteilleasettajia DigiOne, Näppistaiturit, Kide Science, Festo, ActiveFloor, Avion, ILT Education ja Lukulumo, Sähkölä, Uutismedian liitto ja Mediakasvatus sekä Aikakausmedian Medialautanen. Monia tuttuja näytteilleasettajia, mutta myös uusia tuttavuuksia, kuten tämä Medialautanen, jonka mediakasvatusmateriaali sopii muuten eskarista yläkouluun.
Kiitos Educa – ei muuta kuin uutta inspiraatiota täynnä viemään uusia tuulia kasvatuksen ja opetuksen kentälle!
ISE2020 messut Amsterdamissa olivat allekirjoittaneen ensimmäiset oikeasti suuret messut ja suomalaisiin messuihin tottuneelle alueen laajuus oli mykistävä. Kolmessa täydessä päivässä ehti kiertää suurimman osan alueesta, mutta silti joitakin osastoja ehti tutkia vain pintapuolisesti. Lisäksi Korona -viruksen takia muutamia näytteilleasettajia oli jäänyt kokonaan pois tapahtumasta. Mm. OLED -näyttöihin erikoistunut LG oli yksi pois jääneistä.
Etukäteen olin asettanut muutamia tavoitteita joihin kiinnitän erityisesti huomiota:
AVoverIP ratkaisuja messuilla oli tarjolla valtavasti, mutta erittäin suuri osa käytti perinteistä JPEG2000 pakkausta ja vaati toimiakseen dedikoidun 10Gbit verkon. Yhteensopivat verkkolaitteet ovat vielä erittäin kalliita, eikä vähääkään vanhemmissa kiinteistöissä myöskään kaapelointi riitä 10Gbit nopeuteen.
Keskiviikkopäivän vietin lähes kokonaan ATEAn järjestämällä kierroksella, jonka viimeinen tapaaminen oli Crestronin valtavalla osastolla. He olivat ottaneet 1Gbit verkkoa hyödyntävän teknologian kehittämisen haasteen tosissaan ja esittelivät valtavalla screenillä sen toimivuutta. JPEG2000:sta oli jatkokehitetty Crestronille oma pakkaustapansa ja sillä saavutettiin 750Mbit/s nopeudella vain 15ms viive, joka on käytännössä täysin huomaamaton. Toistaiseksi hinnaltaan laitteet olivat vielä muutaman tuhannen euron luokkaa, mutta tekniikan halventuessa AVoverIP on varmasti tulevaisuuden arkea myös koulumaailmassa.
(https://www.crestron.com/en-US/Products/Video/DigitalMedia-Streaming-Solutions/Encoder-Decoders/DM-NVX-350)
Langattomia AV-ratkaisuja oli tarjolla valtavasti. Apple helpotti tilannetta huomattavasti avaamalla Airplay2 päivityksen yhteydessä oman standardinsa myös ulkopuolisille ja AirPlay yhteensopivia ratkaisuja olikin nyt tarjolla paljon. Valitettavasti kuitenkin monessa ratkaisussa on käytettävä usb-c donglea tai HDMI+usb donglea kuvan välittämiseksi esityslaitteelle. Osa käytti kuvansiirtoon tilan olemassaolevaa langatonta wifi -yhteyttä ja toiset taas loivat oman jopa 60Gbit verkkonsa.
Yksi lupaava täysin ajuriton ratkaisu messuilta kuitenkin löytyi, jossa on kyky siirtää kuvaa jopa kolmen samanaikaisen verkon kautta. Toivottavasti saan laitteen pikaisesti testiin myös tänne Suomeen, jotta nähdään toimiiko tuote todellisuudessa myös luokkaympäristössä. (https://www.screenbeam.com/)
Myös yksi kokonaan langaton dokumenttikamera löytyi yhdeltä osastolta. Sekin tieto oli erittäin hyödyllinen joitakin erikoistilanteita ajatellen.
Näyttöteknologia ja laserprojektorit olivat myös vahvasti esillä ja valmistajia tuntui olevan reilusti kolmatta kymmentä. ISE ja muut teknologiamessut ovat tapahtumana siitä mielenkiintoisia, että monet uudet julkaisut ovat nykymaailmassa jo muutamassa vuodessa tavallisten kuluttajien saatavilla. Muutamia vuosia sitten mm. 4K näyttötarkkuuden laitteet olivat erittäin harvinaisia ja kalliita ja vuonna 2020 on enää vaikeaa löytää laitteita, joissa tukea sille ei olisi.
Näyttöjen kohdalla ylitettiin jo reilusti 4000lm kirkkaus, jonka avulla mm. ulos asennettavat laitteet toimivat myös täysin kirkkaassa auringonpaisteessa. Lisäksi sekä näyttöjen että led/laserprojektoreiden etuna on se, että kirkkaus on todellista värien kirkkautta, eikä vain mustan ja valkoisen välillä mitattua. Perinteisiä projektoreitakin oli vielä tarjolla, mutta selvästi vähemmän.
Projektoreiden osalta UST projektorit olivat hyvin esillä, mutta linssiteknologian kehittyessä ja muuttuessa yhä edullisemmaksi, myös muita erikoisprojektoreita oli tarjolla. Joissakin linssit mahdollistivat kuvan kääntämisen jopa 180 astetta, mikä helpottaa asennusta hankalissa paikoissa tai erikoisratkaisuissa. Kuten esimerkiksi käytettässä useita projektoreita saman kuvan jatkamiseksi esimerkiksi sisäkulman ympärille, puolipallon sisälle tai vaikka samaan aikaan kattoon, seinälle ja lattiaan. Tykkeihin oli myös kehitetty automaattisia kalibrointitoimintoja, jolloin useamman laitteen asennuksissa tykki hoitaa kameran avulla itse linjaamisen vieruskaverin kanssa luoden saumattoman kuvan.
Kiintokalusteasennuksiin liittyen messuilla oli myös muutama osasto. Erityisesti tutkin näyttöjen asennuksia erikoistilanteissa mm. pölysuojatuissa tiloissa sekä AV-laitteistojen integroimista kalustuksiin sekä erilaisiin seinäkotelointeihin. Tämän osalta messujen tarjonta olisi voinut olla parempikin.
Mukana oli myös yksi valmistaja johtosukituksiin liittyen, ja heillä olikin esillä US standardiin sopiva koteloläpivienti suoraan johdonsuojasukkaan. Näin voitaisiin välttää vika-alttiita seinärasiointeja tietyissä kohteissa. EU standardin mukainen läpivientimalli oli tulossa vielä tämän vuoden aikana. Sekin menee testiin kunhan Suomeen asti saapuu.
(www.techflex.org/en/cable-outlet-system-wall-mounts-flexo-mounting.html)
Videoneuvotteluratkaisuihin käytettiin reilusti yli puolet keskiviikkopäivästä ja mielenkiintoisia uutuuksia oli laitepuolella mm. niin Logitechilla kuin Lenovollakin. Monet valmistajat tekivät myös yhteistyötä niin Teams- kuin ZOOM- ympäristöjenkin laitevalintojen kanssa ja mm. Logitechin kameroita näkyi monilla osastoilla niin seinäasennuksina, soundbarina kuin pöytämalleinakin. Ruotsalaisyritys PEXIP oli myös mielenkiintoinen uusi toimija. Heidän ohjelmistonsa idea oli tuoda yhteen kaikki yleisimmät videoneuvotteluohjelmat ja hallita niitä kuin yhtä ja samaa ympäristöä. Helpottaa siis käyttäjän elämää huomattavasti!
Reissun viimeisen päivän käytin messualueen ulkopuolella tutustuen Amsterdamin valtiolliseen merimuseoon. Etukäteen tutustumalla selvisi, että museossa on useita erilaisia osastoja, joissa hyödynnetään AV-tekniikkaa monin eri tavoin.
Museossa olikin mm.:
PS. Jos matkustat ISE2021 tapahtumaan Barcelonaan, ota mukaan erittäin hyvät kengät. Askelia sai päivässä helposti yli 20000!
Tuomas Auremaa
AV-suunnittelija, sivistystoimiala
2020-luvun alussa suuren videokuvan heijastaminen on jo arkipäivää, teknologia kypsää ja hinnaltaankin jo kohtuullista – ainakin suurikokoisiin LED-näyttöpintoihin verrattuna. Ehkä tästä syystä jättimäiset videoseinät ja usealle pinnalle projisoidut tilat olivat varsin näyttävästi läsnä ISE 2020 -tapahtumassa.
Kirjoittaja immersiivisyydestä hämmentyneenä
Suomessakin on lähinnä korkeakoulusektorilla ja yrityspuolen erikoiskohteissa ollut entuudestaan nk. cave-tiloja, joissa parhaimmillaan kaikki seinät ovat kuvapintoja, mutta joskus vain esim. 2-3 seinää. Huoneet voivat olla neliömäisiä tai pyöreitä. Parhaimman kokemuksen saa pyöreässä 360-asteen tilassa. Nyt teknologian hintojen laskiessa tällaisia tiloja tai ainakin nurkkauksia on alkanut tulla hiljalleen myös yleissivistävälle puolelle, esimerkiksi Vantaan Robotiikan oppimiskeskukseen ja Viherkallion kouluun Espoossa.
Mitä iloa tällaisista huoneista voisi olla? Opetustilanteessa VR-sisällön hyödyntämisessä törmätään aina siihen, että oppilaita on ryhmässä yleensä yli 20, mutta vastaavaa määrää laseja tai edes puolta siitä ei ole mahdollista hankkia ja ylläpitää. Sekään ei pitkälle lämmitä, että 1-2 oppilasta kerrallaan pääsee virtuaalitodellisuuteen muiden odotellessa vuoroaan. 360-tila mahdollistaa sen, että maailmaan voidaan astua yhdessä ja kaikki ovat kiinni samassa hetkessä. Toki kokemus ei ole yhtä immersiivinen kuin laadukkaalla VR-lasisetillä eikä interaktiivisuutta ainakaan toistaiseksi saada yhtä hyvin toteutettua. Näissä huoneissa yleensä onkin kyse valmiin videosisällön katselusta.
Tässä piilee myös konseptin kompastuskivi – ainakin vielä tällä hetkellä. Teknologia on hyvällä mallilla ja kehittyy koko ajan. Hieno 360-tila on helppo hankkia, jos kukkarossa on tarpeeksi euroja ja kiinteistössä tilaa sellaisen pystyttämiseen. Mutta mistä saadaan kustannustehokkaasti tai peräti maksutta laadukasta ja nimenomaan opetukseen (OPS) soveltuvaa sisältöä jatkuvasti siinä määrin, että kallis investointi itse tilaan tulee perustelluksi? Kun revontulet ja aurinkokunnat on kerran katsottu, niin mitä seuraavaksi? Alla mainituista esimerkeistä ensimmäisessä (Epson) oli mahdollista ajaa vaikka itse tuotettua 360-videota tai hyödyntää YouTuben 360-sisältöjä, mutta jälkimmäinen nojasi ainakin myyntipuheissaan pelkästään kaupallisesti varta vasten tuotettuun sisältöön. Pahimmassa tapauksessa tila jää vajaakäytölle, jos sopivaa sisältöä ei saa riittävästi ja helposti tai siihen ei ole varaa. Tai jos opettajalla kuluu kohtuuttomasti suunnitteluaikaa sisällön raapimiseen kasaan eri paikoista.
Nostan tässä kirjoituksessa pari esimerkkiä ISE 2020 -messuilta. Ensimmäisenä esittelyssä Epsonin osastolla esitelty ”jaetun VR-kokemuksen” tila, joka messuille oli toteutettu puolikkaana eli 180 asteen kaarena, johon kuvaa heijastettiin kolmella projektorilla. Koko pakettiin homma kuuluisi tuplana, jolloin saadaan täysi 360 asteen kokemus. Esittelijän mukaan tällainen tila on toteutettu Tampereelle, mikäli oikein ymmärsin AMK:n tilohin.
Toisena keissinä esittelen lyhyesti valkokangasvalmistaja Screenlinen Arena-ratkaisun. Pienempi ”kammio” mahtuu em. ratkaisua paremmin pienempiinkin tiloihin -kokohaitaria löytyy 4,5 m halkaisijasta aina 24 metriin. Messuilla oli esillä pieni osittainen kaaritoteutus kahdella projektorilla, mutta normaalisti projektoreita on vähintään kolme ja kankaan koko on kustomoitavissa aina 360 asteeseen saakka.
Konseptiin kuuluu Epsonin tapaan kaarelle pingotettu valkokangas, joka Arenan tapauksessa on myös hieman vinossa siten, että alareuna on yläreunaa lähempänä katsojaa. Sisältökumppanina Screenlinella on Zebra-niminen yritys, joka tuottaa 360-opetussisältöä heijastettavaksi. Alla olevan videon lisäksi latasin YouTubeen myös toisen videon samasta kopperosta.
Kolmas nosto on erityyppinen. Kyse ei ollut vielä kaupallistetusta tuotteesta, vaan yliopiston tutkimusprojektista. Ideana oli ajaa samalle heijastuspinnalle kuutta kuvaa päällekkäin. Tällöin kolme oppilasta omilla laseillaan pystyi katsomaan samaa 3D-kuvaa omasta näkökulmastaan. Tämä siis jälleen yksi mahdollisuus saada samaan immersiiviseen maailmaan useampi kuin yksi oppija kerrallaan. Laseiksi riitti kevyet 3D-lasit. Konseptiin kuului myös ”taskulamppu”, jolla pystyi osoittamaan kuvaan ja tässä tapauksessa paljastamaan kuvasta ”valokeilalla” eri aikakauden näkymän samasta kiviseinästä.
Lopuksi vielä muutamia lyhyitä muita nostoja immersiivisyyden teemaan liittyen.
Esimerkiksi etäneuvotteluihin ja opetustallenteisiin tarkoitettuihin kameroihin on viime vuosina tullut enemmän automaattisia toimintoja ja myös tekoälyä jo hyödynnetään.
Tyypillinen ja varsin hyödyllinen sovellus on käyttää kasvontunnistusta suuntaamaan kamera puhujaa tai läsnäolijoita kohti. Toiminto ei sinänsä ole uusi, mutta kehittyy ja paranee koko ajan. Esimerkiksi Logitechin suositut Rally ja Meetup -kokouskamerat osaavat rajata kameran kuvan sopivaksi sen mukaan, kuinka paljon kokoushuoneessa on osallistujia ja missä he istuvat (ks. video 1:05 alkaen).
Modernit kamerajärjestelmät pystyvät opetustilannetta kuvatessaan seuraamaan puhujaa, vaikka hän liikkuisi lavalla. Tämä seuranta voi toimia PTZ-moottorikameraa ohjaamalla tai em. kuvatulla tavalla kuvaa rajaamalla (auto framing) – tai tarvittaessa molemmilla. Nykyaikaiset järjestelmät tunnistavat ihmishahmon automaattisesti, kaulalla ei tarvitse enää roikkua anturia tms. jonka perusteella kamera suuntaa itsensä.
Tekoälyä hyödyntävä Sonyn Edge Analytics Appliance -laite (REA-C1000) tekee molemmat em. asiat ja osaa myös automaattisesti zoomata opiskelijaan, kun havaitsee jonkun luokan opiskelijoista nousseen seisomaan.
Microsoftin Content Camera -toimintoa tukevilla kameroilla, esim. Logitechin Brio, on mahdollista välittää etäkokoukseen/luennolle videokuvaa perinteisestä fläppi- tai tussitaulusta siten, että teknologia osaa poistaa tussia käyttävän ihmisen kuvasta. Toimintoa voi käyttää myös isossa auditoriossa normaalissa lähiopetustilanteessa, jossa fläppi ei muuten takariviin näy ja luennoitsija ei ole halukas siirtymään kokonaan sähköistettyyn fläppiin, kuten Samsung Flip 2.
Mielenkiintoinen on myös mahdollisuus manipuloida videokuvan taustaa reaaliajassa ilman takana roikkuvaa green screen -kangasta. Zoom-videoneuvottelujärjestelmässä on tällainen ominaisuus sisäänrakennettuna (ks. video). Sonylla em. tekoälypurkin ominaisuuksiin kuuluu myös tällainen toiminto (Chroma key-less CG overlay), ks. videoleike ISE-messuilta alla.
Oleellista kokonaisuudessa on, että myös ääni saadaan toimimaan yhtä sujuvasti ja laadukkaasti. Tätä onneksi valmistajat ovat miettineet ja kuvan tavoin myös äänen automaattiseen käsittelyyn on satsattu. Mikrofoneissa on taustamelua poistavia ominaisuuksia (mm. Ciscolla näppäimistöäänien tunnistaminen ja suodattaminen pois äänestä) ja erilaisia automaattiseen suuntaamiseen liittyviä toimintoja – eri kokoisiin tilaympäristöihin.
ISE eli Integrated Systems Europe on maailman suurin esitystekniikan tapahtuma. Vuoden 2020 tapahtuma pidettiin 11.-14.2. viimeistä kertaa Amsterdamissa. Valtavan laaja RAI-messukeskus on jäänyt pieneksi tapahtumalle, joka vuonna 2019 kokosi Amsterdamin 1300 näytteilleasettajaa ja 81 000 vierasta. Vuoden 2020 luvut ovat jäämässä alhaisemmaksi, koska varovaisuus koronaviruksen suhteen karsi noin 50 yritystä viime hetkillä ja myös osan kävijöistä. Vuonna 2021 ISE on ensimmäistä kertaa Barcelonassa.
ISE ei ole rajautunut opetusalan tapahtumaksi, vaan kyseessä ovat laajat AV-yleismessut, mutta sen valtavan laajuuden vuoksi mukaan mahtuu paljon luokkahuoneisiin, kokoushuoneisiin ja muihin tiloihimme soveltuvaa teknologiaa. Peräti 15 hallista ’vain’ yksi oli pyhitetty kokonaan opetusteknologialle. Siellä oli lähinnä yrityksiä, jotka toimivat pelkästään opetussektorilla, kuten Promethean. Tosiasiassa opetukseen soveltuvia vempeleitä oli siellä täällä kymmenillä tai sadoilla osastoilla, sillä useimmat yritykset toimivat sekä yritys- että opetuspuolella ja heidän osastonsa oli jossain muussa hallissa. Esimerkiksi Turussa suosittu Newline kosketusesitysnäyttöineen ei ollut edu-hallissa, vaan yrityspuolella esittelemässä molempia mallistojaan.
Opetuksen näkökulmasta mielenkiintoisia tuoteryhmiä olivat mm.
Kannattaako ISEen opetusalan ihmisen lähteä? ISE ei välttämättä ole sopivin tapahtuma kenelle tahansa opetuksen ammattilaiselle, jota teknologia kiinnostaa. TOP-keskuskin oli paikalla ensimmäistä kertaa. Takuuvarmempi kohde on BETT Lontoossa tai vaikka kotimainen ITK-konferenssi, joiden fokus on puhtaasti oppimisen tuotteissa ja ’suodatinta’ ei tarvitse pitää niin tiukalla. Sen sijaan opetussektorin esitystekniikan suunnittelijoille ja kehittäjäopettajille/rehtoreille ja muille teknisesti suuntautuneille avainhenkilöille, joilla on käsillä esimerkiksi suurempi kouluhanke tai AV-konseptin laajempi uudistaminen, ISE näyttää suunnan, johon ollaan menossa ja toisaalta mikä teknologia alkaa kääntyä vanhaksi muutaman vuoden tähtäimellä. ISEstä löytyy myös uutta, jota voi vaatia valikoimiin paikallisille myyjäkumppaneillemme.
Pedagogista ymmärrystä ei monellakaan 1300 osastosta ole valmiina tarjota, joten teknologian tarkoituksenmukaisuuden arviointi opetustarkoituksessa jää kävijälle. Ja tässä kannattaa olla rohkean kriittinen ja heittää kylmästi sivuun ne härpätinmyyjät, joiden innovaatioilla ei näe sijaa koulussa. Loistavia neuloja heinäsuovassa kannattaa etsiä valikoiden ja luottaa omaan näkemykseensä.
Eräs viime vuosien isoimmista teemoista BETT-messuilla on ollut ohjelmointi ja robotiikka. Vuonna 2020 tarjonta oli robottien osalta ehkä hieman kaventunut ja muuttunut laadukkaampaan suuntaan.
Aiemmin hieman mielestäni unohduksiin jäänyt Lego oli messuilla isosti esillä. Uutuutena esilteltiin Lego Education Spike Prime. Spike Prime on tiede- ja taideaineiden (STEAM) oppimista tukeva paketti ja se on suunnattu 5.-8. luokille. Setti sisältää palikoiden lisäksi ohjelmoitavan (blokkipohjainen Scratch) moniporttisen keskusyksikön. Tuotteena Spike vaikutti asialliselta ja helposti lähestyttävältä, mutta sen suhde ”isoveljeen” Lego Mindstorms EV3:een jäi hieman epäselväksi. Ainakin täällä kotimaassa EV3 on ollut yleisesti käytössä sekä ala- että yläkoulussa. Ehkä Legon tarkoituksena on ollut madaltaa kynnystä ohjelmointiin ja robotiikkaan käyttämällä värikkäitä palikoita, helpompaa ohjelmointikieltä sekä tarjoamalla valmiita STEAM-tuntisuunnitelmia. Lisätietoa sarjojen eroista löytyy mm. täältä.
Lego on edu-puolella pitkän linjan toimija ja monella tapaa edelläkävijä STEAM-teeman popularisoijana. Lego on myös siinä mielessä mielenkiintoinen valmistaja, että sen tuotteilla on mahdollista järjestää ohjelmoinnin ja robotiikan opetus varhaiskasvatuksesta yläkouluun ja jopa toiselle asteelle saakka. Legot ovat useimmille lapsille ja nuorille tuttuja, joten kynnys tarttua toimeen saattaa olla muita vaihtoehtoja matalampi.
BETT-messuilla oli esillä yrityksen tuotteita aina 80-luvun alusta nykyhetkeen saakka: