STEAM – BETT 2018 -messuhöyryjä purkamassa

Vuoden 2016 BETT-messuilla Microsoftin Anthony Salcito nosti esille uudenlaisen maker-kulttuurin nousun. Samana vuonna julkaistiin myös BBC:n Micro:bit, edullinen ohjelmoitava pieni tietokone. Nyt kaksi vuotta myöhemmin  Arduinon kaltaiset mikrokontrollerit, robotiikka ja Micro:bit ovat tulleet vahvasti myös Suomeen. Turussakin on käynnissä erilaisia hankkeita ja kerhoja, joissa kehitetään maker-toimintaa ja opetellaan ohjelmointia. Valtakunnallisesti tärkeää kehitystyötä tekee Innokas-verkosto.

Vuonna 2018 robotiikkaan, ohjelmointiin ja maker-toimintaan liittyvää tarjontaa oli messuilla valtavasti. Esimerkiksi erilaisia robotti- ja rakennussarjoja löytyi jopa kyllästymiseen asti. Melkeinpä kiinnostavimpia näistä yksittäisistä tuotteista olivat pienille oppijoille kolmannesta ikävuodesta ylöspäin suunnatut tuotteet, kuten Duplo-yhteensopivat rakentelupalikat (esim. Taco Robobricks).

Trendikäsitteenä nousi esille STEAM, eli Science, Technology, Engineering, Arts and Mathematics ja sen taito- ja taideaineita vajaampi versio STEM. Maailmalla, mm. Yhdysvalloissa opetus rakentuu pitkälti STEM-ajattelun varaan.  STEM-pohjainen opetussuunnitelma painottaa ongelmanratkaisua, luovuutta, oppiaineiden rajoja ylittäviä kokonaisuuksia ja oppilaan omasta kokemusmaailmasta lähtevää oppimista. Kuulostaako tutulta? Messuilla käsitteen avulla markkinoitiin niin 3D-tulostimia, laserleikkureita, ohjelmointia, robotiikkaa kuin elektroniikkaakin. Mitään Micro:bitin kaltaista ”mullistavaa” härpäkettä en löytänyt. Arduino-mikrokontrollerin ja Micro:bitin kanssa yhteensopivat sarjat saattavat kuitenkin toimia aihepiirin popularisoimisessa, jos vain löytää laajasta tarjonnasta itselleen sopivan, pedagogisesti mielekkään vaihtoehdon. Yksittäisten tuotteiden sijaan huomio kiinnittyi oikeastaan siihen, kuinka tämä kaikki oli saatu askeleen lähemmäs oppijoita ja opettajia.

Edellisenkappaleen loppuun viitaten myös suuret toimijat – kuten Microsoft ja Google – olivat panostaneet STEMiin vahvasti. Microsoftin Hacking STEM -portaali tarjoaa luokkakäyttöön kattavan valikoiman erilaisia vapaasti ladattavia projektimalleja ja aktiviteettejä. Messuilla oli esillä mm. tuulen nopeutta mittaava itse rakennettu laite, joka syötti tiedot automaattisesti päivittyvään Excel-taulukkoon. Pääosin projekteissa hyödynnetään helposti saatavia ja edullisia materiaaleja, mutta monesti tarvitaan myös mikrokontrolleria (Arduino, Lego WeDo).

 

 

Osa yrityksistä tarjosi myös konsultointia ja eräänlaisia ekosysteemipalveluita, jos haluaa hankkia kaiken tarvittavan kerralla. Kuvissa Fab Factoryn STEAMachine ja Engino Educationin ”Total education solution: combination of STEM & robotics” -malli.

Joitakin vuosia sitten alkanut maker- ja STEM-buumi ei siis ole osoittanut laantumisen merkkejä. Isojen toimijoiden tuottama sisältö sekä laite- ja ohjelmistovalikoiman kattavuus herättänee Suomessakin vähitelleen laajempaa kiinnostusta aiheeseen.

 

 

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa STEAM – BETT 2018 -messuhöyryjä purkamassa

Suomalaista koulutusvientiä, kosketusnäyttöjä ja liikuntateknologiaa

Näin ensikertalaisena Bett -matka Lontooseen oli hieno kokemus. Kuulemani mukaan osallistujia  melkein 40 000 yli sadasta maasta ja erilaisia yrityksiä tuhannen paikkeilla. Mahdollisuus verkostoitua ja nähdä isossa kuvassa missä maailmalla mennään.

Isoimpina teemoina mieleen jäivät ohjelmointi ja koodaus eri sisältöineen, VR/AR/ 360 -aihiot opetuksessa sekä interaktiiviset kosketusnäytöt ja lattiapinnat. Kaikenlaisia aasialaisia härpäkkeitä oli myös esillä sekä erilaisia luokan hallintaan ja oppituntien pitämiseen liittyviä ohjelmistoja, joita on vaikea tuoda suoraan Suomen koulumarkkinoille.

Suomalaiset yritykset olivat hyvin esillä omalla osastolla Education Finland -ohjelman kanssa. Opetushallituksen toteuttama ohjelma tarjoaa yrityksille ja muille opetuksen organisaatioille tietoa liiketoimintamahdollisuuksista, tukee koulutusvientiä ja vie suomalaista koulujärjestelmää tutuksi maailmalle.

Esillä olivat mm. seuraavat yritykset: Moomin Language School, Seppo -pelintekoalusta (Bett -Awards palkinnon finalisti) ja3D -teknologioita opetuksessa hyödyntävä 3DBearCloubi tarjoaa kustantajille työkaluja digitaalisen oppimateriaalin kehittämiseen. Uusi tuttavuus oli Kokoa, joka tarjoaa arviointityökaluja opetusalan tuotteiden laadun ja pedagogisen merkityksellisyyden arvioimiseksi. Villeä viedään myös kovasti ulkomaille.

Keskusteluissa korostettiin sitä, että Suomessa oppimisympäristöjä suunnitellaan yhdistämällä fyysinen ja digitaalinen ympäristö kokonaisuudeksi, jossa oppija on aktiivinen ja motivoitunut toimija, joka oppii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tähän pitäisi sopia messuilla vallalla ollut Maker -kulttuuri varsin hyvin. Hyviä aihioita, mutta meilläkin työ on vasta alkamassa. Suomalainen koulutusjärjestelmä selvästi kiinnostaa maailmalla. Voisimme vieläkin rohkemmin viedä sitä jatkossa ulkomaille.

Isot kosketusnäytöt olivat messuesittelyissäkin nyt selvästi ajaneet videotykkien ohi koulujen av -ratkaisuissa. Sinänsä teknologia ei ole aivan uusi, mutta taulut ovat kehittyneet ja vallanneet markkinat. Yksi iso syy on hintojen aleneminen. Järkevät tuumakoot menevät 86´kokoon asti, jonka hinta pyörii noin viiden tuhannen paikkeilla.

Jokaisella tunnetulla ja vähän tuntemattomammallakin merkillä oli malleja esillä, joten valinnanvaraa on. Miten näitä sitten lähteä vertailemaan? Ulkoisesti tarkasteltuna ei suuria eroja ole. Kaikki tarjoavat laadukasta 4K -kuvaa, joka on läheltäkin katsottuna erittäin terävä. Monessa taulussa on tarjolla samanlaiset liitokset ja niissä toimii monikosketus. Taulujen pinnatkin ovat turvalasia.

Vertailuun pitääkin ottaa mielestäni ainakin seuraavia ominaisuuksia

  • taulun ohjelmistot ja käyttöliittymä
  • takuu-ja huoltoratkaisut
  • taulun peilausominaisuudet
  • mahdolliset korkeussäätöratkaisut

Tykin kosketuspintaisen kuvan suuntaus on siirtynyt seinältä lattiapintoihin. Monipuolisin ratkaisu tästä oli Nautiluksen Netboard Portable, all in one ratkaisu, jossa kuvan voi heijastaa seinälle, pöydälle tai lattialle ja siihen voi integroida ulkopuolisen laitteen. Lapsia aktivoivia interaktiivisia liikuntamattoja oli paljon mm. Sensory Curyn Magic Carpet. Näiden etu on helppo siirreltävyys. Taas pitää tutustua siihen, minkälaisia softia niihin saa. Onko pelkkää liikkumisen vai myös oppimisen iloa?

Messuilla pysähdyin tämän ständin kohdalla miettimään. Videon kaltaisia laitteita ovat huvipuistot ja pelihallit täynnä. Miksei niitä yms. liikuttavia pelejä voisi olla myös koulujen auloissa ja käytävillä. Lapset ja nuoret saataisiin aktiivisiksi välituntiliikkujiksi pois oman kännykän näpyttelyn ääreltä.

Lopuksi huomioni kiinnittyi moniin erilaisiin skannauslaitteisiin.

HP:n Sprout Pro:ssa voit skannata minkä tahansa kolmiulotteisen kappaleen ja muokata niistä omanlaisiksi koon ja lisättyjen elementtien suhteen. Tuotoksen voi liittää vaikka Powerpoin -esitykseen. Aika hintavia ovat vielä, mutta yksittäisinä kokeiluina kouluihin ihan mielenkiintoisia ja lisäarvoakin tuovia laitteita. 3D -tulostimia kuitenkin kouluissa alkaa olla.

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalaista koulutusvientiä, kosketusnäyttöjä ja liikuntateknologiaa

Virtuaalitodellisuutta, robotteja ja roinaa

Lontoon BETT 2018 -messuilla oli jälleen koossa mahtava määrä tuotteita, palveluita, esittelijöitä ja osallistujia eri puolelta maailmaa. STEM/STEAM-asiat olivat selkeästi nyt se juttujen juttu, mutta myös pienempiä trendejä oli aistittavissa.

Virtuaalisuutta kouluihin

Virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) alkavat lähetyä pistettä, jossa katselulaitteiden sekä 3D-materiaalin pyörittämiseen tarvittavien tietokoneiden hinta-/laatusuhde lähestyvät kouluille mahdollista tasoa. Erityisesti Windows-yhteensopivien virtuaalilasien ja ohjauskahvojen käyttö oli jo sujuvaa ja näytti hyvältä. Johtojen määrä oli saatu minimoitua yhteen per laite ja virtuaalimaailmassa pystyi liikkumaan, siirtelemään esineitä ja kurkkimaan sinne tänne. Hintaliukumäessä seuraavana tulivat vastaan heppoisemmat VR-lasit ilman erillisiä ohjaimia; näitä olikin sitten jo tarjolla laukuittain eli koko luokka pääsee todellisuudesta irti kerralla. Pohjimmaisena olivat kännykkään klipsillä kiinnitettävät linssit, joilla pystyi katselemaan stereoskopista 3D-kuvaa.

VR/AR-skenen merkittävin ongelma tuntuu kuitenkin liittyvän laadukkaan materiaalin puutteeseen sekä sen tuottamisen vaikeuteen. Microsoftin opetusdemo kertoi kyllä hienosti videota ja animaatiota yhdistelemällä Rooman historiasta, mutta mitä sen jälkeen? Pedagogista lisäarvoa tuovaa materiaalia on hankalaa rakentaa, vaikka 360-kameralla saadaankin helposti kuvia ja videota virtuaalilaseilla katsottavaksi. Lisätyn todellisuuden (eli todellisuuden päälle tuotavan digimateriaalin) kohdalla on hieman helpompi kuvitella monipuolisempaa koulukäyttöä, sillä se ei vaadi kaiken sisällön tuottamista digitaalisena. Aika näyttää minne VR meitä vie.

Muoto muuttuu ja sisällöt sulautuvat

Etäopetuksesta kiinnostuneena ihmisenä pistin BETTissä merkille, ettei ”distance educationista” puhunut kukaan mitään. Sitten huomasin miten esimerkiksi australialaisessa Teams-esityksessä kuin ohimennen mainittiin Skype ja työskentely sen avulla. On luultavaa, että syvällisempi siirtyminen pilvipalveluihin tekee jaon etä- ja lähiopetuksen välillä tarpeettomaksi: kun yhä suurempi osa opiskeluun liittyvistä dokumenteista ja tehtävistä tehdään verkossa, fyysisen luokkatilan merkitys pienenee. Verkko tekee siis opetuksen muodolle samaa kuin STEAM sisällölle, yksityiskohtien sijaan kootaan kuhunkin tilanteeseen sopivia kokonaisuuksia.

Samaisessa australialaisessa esityksessä puhuttiin muuten myös Teamsista myös henkilökunnan työvälineenä. Olisikohan aika sähköistää opettajanhuoneita sen avulla myös täällä pohjoisella pallonpuoliskolla?

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa Virtuaalitodellisuutta, robotteja ja roinaa

Kuvakooste BETT2017-messuilta

Kooste: Teemu Tauriainen

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuvakooste BETT2017-messuilta

Kouluvierailulla ACS Hillingdonissa 26.1.2017

ACS Hillingdon on Lontoon Hillingdonissa sijaitseva yksityinen kansainvälinen koulu, joka on yksi neljästä ACS International Schools -organisaatioon kuuluvista kouluista. Oppilaat ovat 4-18-vuotiaita ja heitä on Hillingdonissa yhteensä 570. Opetuksessa käytetään amerikkalaista opetussuunnitelmaa sekä brittien omaa curriculumia.

Vuonna 2011 koulussa otettiin kerralla käyttöön 640 iPadia. Käyttöönoton tueksi koulutettiin muutamia koulun oppilaita, jotka yhdessä opettajien kanssa perehtyivät laitteiden käyttöön ja opettivat kaikille muutamien perussovellusten käytön. Lisäksi tukena oli myös Applen omia kouluttajia.

“Technology allows the connection”

Koulua esitelleen opettajan mukaan laitteiden käytössä perusajatuksena on ”Device is
secondary”, eli opetuksen ja oppimisen tavoitteiden tulee olla ykkössijalla. Teknologia mahdollistaa yhteyden oppilaiden, opettajien ja huoltajien välillä sekä pääsyn tietolähteisiin. Keskeisinä oppimistavoitteina mainittin 5 B:tä – Be smart, Be safe, Be responsible, Be respectful, Be mindful. Nämä koskivat sekä opetusta yleisesti että myös teknologian käyttöä.

Vierailimme kolmessa opetustilassa, joissa teknologia oli aktiivisessa käytössä: opettajan omassa luokassa, Genius Barissa sekä STEAM-monitoimiluokassa.

Opettajan omaan luokkaan oli rakennettu erilaisia toimintapisteitä, joissa oli hyödynnetty iPadeja monipuolisesti.
Yhdessä nurkassa oli time laps –kuvia ajastuksella tallentava iPad (iStopMotion-appi), joka kuvasi parhaillaan maljakossa olevia narsisseja ja niissä yhden viikon aikana tapahtuvia muutoksia. Yhdellä seinällä oli iPad-kuvausteline ja Green screen -kangas mm. uutislähetysten tekemiseen ja videoiden kuvaamiseen. Yhdellä näytöllä pyöri oppilaiden tabletilla kuvaamia ja editoimia videoita ja kuvakirjoja. Seinälle oli asennettu kaksi suurta televisiota, joita käytettiin kuvan peilaamiseen tabletin näytöltä AppleTV:n avulla. Opettajan mukaan tilan suunnittelussa oli pohdittu kosketustaulujen hankintaa, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin valitsemaan TV-näytöt, joissa ei ole kosketuksentunnistusta. Perusteluna tälle oli, että opettajan mielestä esiintyjän ei tule olla selkä yleisöönsä päin, kuten kosketustaululla, vaan heijastaminen tabletin näytöltä koettiin paremmaksi ratkaisuksi.

Genius Bar -opetus- ja esittelytilassa oli esillä oppilaiden erilaisia teknologiaprojekteja. Yksi käynnissä olevista projekteista oli 3D-tulostamista tutkiva projekti, jossa selvitettiin liikkuvien rakenneosien (esim. kalanruoto) suunnittelua ja tulostamista. Oppilaat suunnittelivat, piirsivät ja tulostivat itse 3D-esineet ja tutkivat miten rakenteeseen saadaan tehtyä liikkuvia osia.

Toisena käynnissä olevana tutkimuskohteena oli lintujen elintapojen seuraaminen teknologian avulla. Oppilaat rakensivat linnunpöntöt, joihin asennettiin kamerat seuraamaan lintujen liikkumista ja lisäksi hankittiin sääasema, jonka avulla seurattiin sääolojen vaikutusta lintujen liikkumiseen. Genius Bar toimintaa rahoittivat osittain oppilaiden vanhemmat.

STEAM (Science, Technology, Engineering, Art, Math) -oppitunneilla toteutettiin erilaisia monialaisia projekteja, joissa oppilaat pääsivät tutkimaan ja rakentelemaan erilaisia aiheita käytännössä. Vierailumme aikana oppilaat esittelivät muun muassa itse tekemiään digitaalisia pelejä (mm. Hopscotch-apilla tehtyjä), käsin askarreltuja pelejä, joiden osana hyödynnettiin Little Bits -elektroniikkasarjaa sekä micro:bit-piirilevyllä ja Microsoft Block Editor -sovelluksella toteutettuja ohjelmointiharjoituksia. STEAM-tuntien tausta-ajatus on samantapainen kuin jo muutamia vuosia esillä ollut Maker Space -toimintamalli. Oppilaat osallistuvat STEAM-tunneille 2 h per viikko koko lukuvuoden ajan, ja tarkoituksena on kehittää muun muassa oppilaiden luovuutta, ongelmanratkaisukykyjä sekä laaja-alaisesti eri oppiaineisiin liittyviä käytännön taitoja.

 

Saila Visti

 

Tallennettu kategorioihin BETT, Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kouluvierailulla ACS Hillingdonissa 26.1.2017

Micro:bitin avulla digitaidot kuntoon

”Visio: Tulevaisuudessa jokainen lapsi voi olla keksijä.” Näillä sanoilla aloitettiin Micro:bit-piirilevystä kertova esittely. Alle 20 euroa maksava, luottokorttia pienempi minipakkaus on Iso-Britannian vastaus oppilaiden laajamittaiseen digitaitojen kohennuskampanjaan. Digitaitojen kohennus koettiin niin tärkeäksi asiaksi, että alakoulussa yksitoistavuotiaille jaettiin kyseinen tehopakkaus kautta maan ilmaiseksi.

Micro:bit on pieni ohjelmoitava piirilevy, jossa on pieni ledinäyttö, muutama painike sekä antureita. Se astuu samaan sarjaan Arduinon tai Raspberry Pi:n kanssa, mutta on edeltäjiään tosin hieman yksinkertaisempi. Micro:bittiä voi ohjelmoida suoraan internet-selaimessa. Ohjelmointikielinä voi käyttää mm. Microsoft PXT:ä, Pythonia, Javascriptiä tai Microsoft Blocks:ia. Ohjelmat tallennetaan ja siirretään laitteelle USB-johtoa pitkin – helppoa ja yksinkertaista, eikö vain? Ennen ohjelman siirtämistä sitä voi kokeilla ajamalla sen ruudulla olevassa virtuaalibitissä. Näin toimimatonta ohjelmaa ei tule siirrettyä turhaan. Ohjelmointivälineeksi sopii tavallisen tietokoneen lisäksi älypuhelimet tai tabletit. Tuki löytyy sekä Android että iOS-laitteille. Bluetoothin sekä pienen paristokotelon avulla laitteesta saadaan langaton, joten sen ei tarvitse olla koko aikaa kiinni tietokoneessa.

Kaiken taustalla on säätiö, joka pitää huolta pedagogisista ratkaisuista. Koodausta ei tehdä sen itsensä vuoksi, vaan kaikella on selkeä pedagoginen tarkoitus, teknologian integroiminen luontevaksi osaksi oppimista. Säätiössä työskentelevät opettajat ovat luoneet lukuisia valmiita tuntimalleja, jotka ovat ilmaiseksi käytettävissä. Tällä hetkellä Micro:bit on laajamittaisesti käytössä vain Iso-Britanniassa, mutta maailmanvalloitus on alkanut Suomea myöten.

Mitä kyseisellä laitteella sitten voi tehdä? Vain mielikuvitus on oikeastaan rajana. Laitteessa on pieni ledinäyttö, jota voi ohjelmoida esim. kaupan valomainoksen tavoin. Eri antureista voi saada tietoa lämpötilasta, kiihtyvyydestä, laitteen asennoista tai suunnan muutoksista. Piirilevyyn saadaan kytkettyä myös lisälaitteita, jolloin se voi toimia vaikka robottiauton aivoina, kasvihuoneen keskuksena tai usean laitteen virtuaaliverkkona joka ilmaisee esim. älypuhelimelle, missä se sijaitsee rakennuksen sisällä. Tietoa voi käyttää hyödyksi vaikka pelastustilanteessa avun saamiseksi perille nopeammin. Tai miltä tuntuisi kävellä taidemuseossa ihailemassa maailmankuuluja teoksia ja kun olet lähestymässä kuuluisia töitä, puhelimeen ilmestyisi automaattisesti taustatietoa läheisestä työstä ? Enää ei tarvita paksuja esitteitä monella kielellä painettuna, vaan jokaiselle riittää oma älypuhelin ja museoappi, joka hyödyntää Micro:bittiä.

On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon tätä pikku vimpainta tulee eri yhteyksissä vastaan lähitulevaisuudessa. Hinnan ei ainakaan pitäisi olla esteenä laitteen käyttöönottoon myös meillä.

 

Teemu Tauriainen

 

Tallennettu kategorioihin BETT, Yleinen | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Micro:bitin avulla digitaidot kuntoon

VUC Sydissä on menty puheista tekoihin

TOP-keskuksen lähetystöllä oli tilaisuus vierailla laajemman suomalaisryhmän mukana Tanskan Haderslevissä sijaitsevassa VUC Syd -oppilaitoksen koulutalossa 22.9.2016. Vuonna 2013 valmistunut yksikkö on kiinnostanut jo 5000 vierailijaa, eikä ihme. Kohde on hieno esimerkki siitä, kuinka uudenlainen oppimisympäristöajattelu ja luontevan kokonaisvaltainen teknologian käyttö kohtaavat.

Uudessa ja prameassa kiinteistössä silmiinpistävintä on tilojen avaruus. Lähes koko kerros on silmälle avointa tilaa – joko täysin avointa tai lasiseinin rajattua. Yhtään tavallista luokkahuonetta ei ole.

Suljetuin muoto oppimisen tilasta on nk. donitsi, johon ryhmä voi kerääntyä leirinuotiomaisesti näyttökuution ympärille keskustelemaan.

vucsyd20160922_072133218_ios

Ulkoauditorion katossa piileskelee suuri näyttö, joka voidaan kääntää alas.

Kerrokset on teemoitettu aihepiireittäin (mm. kielten kerros) ja ylimmässä kerroksessa ovat henkilöstön työtilat – sekä hiljaiset että yhteistyöhön sopivat. Pihalle veden äärelle on rakennettu komea ulkoauditorio suurine näyttöineen.

Opiskelijat ovat pääsääntöisesti nuoria aikuisopiskelijoita, jotka kouluttavat itseään kohti jatko-opintoja. Osa on etäopiskelijoita, suurin osa lähiopintoja suorittavia. Välimuotoa eli ns. monimuoto-opetusta ei käytännössä toteuteta. Arviointi perustuu itsearviointia sisältäviin arviointikeskusteluihin.

vucsyd20160922_091824686_ios

Opetustilojen esitysnäytöt ovat tasa-arvoisesti opettajien ja opiskelijoiden käytössä.

Kaikilla lähiopintoja suorittavilla on käytössään iPad, opetustilojen esitystekniikka perustuu pelkästään Apple TV:hen, oppimateriaalien alusta on iBooks ja kurssien kotipesänä iTunes U. Opettajat käyttävät myös Macbookeja. Opiskelijoillekin jaettiin aluksi Macbookit, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen siirryttiin mobiilimmaksi koetuiksi iPadeihin. Applen ekosysteemi on otettu laajasti ja suunnitelmallisesti käyttöön kaikessa toiminnassa.

Kiinteistön viereen rakentuu ja pian valmistuu uusi Flow Factory -rakennus, jossa ryhdytään toteuttamaan täysin uudenlaista lukio-opetusta. Toiminnalliset painotukset ovat projektioppimisessa ja teknologian hyödyntämisessä. Ns. tavallisia oppitunteja ei pidetä ollenkaan. Tavoitteena on valmistaa opiskelijoita, jotka saavat vähintään yhtä hyvät päättöarvosanat kuin verrokkiryhmänsä, mutta sen lisäksi ovat luovia ja osaavat hyödyntää teknologiaa ”digitaalisten ninjojen” tavoin.

vucsyd20160922_144244

Kansallisen uudistuksen myötä opettajien työaika Tanskassa on 37 tuntia viikossa ja se vietetään koululla. Mielenkiintoinen osa VUC Sydin toimintaa on myös talon oma digitaalinen oppimateriaalituotanto. Mutta se olisi ihan oman blogikirjoituksensa aihe se.

Tallennettu kategorioihin Muut tapahtumat | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa VUC Sydissä on menty puheista tekoihin

Vierailu Chesterfieldin alakouluun

Tallennettu kategorioihin BETT, Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Vierailu Chesterfieldin alakouluun

”Tekemisen kulttuurin” nousu?

BETT-messuilla ei voinut välttyä C-kirjaimella alkavien (sikäli tärkeiden) sanojen tulvalta: creativity, critical thinking, communication ja tietenkin collaboration. Näiden jo kenties vakiintuneiden termien joukkoon Microsoftin edupuolen VP Anthony Salciton esityksessä nousivat käsitteet computational thinking ja (the rise of a new) culture of making. Ensimmäinen kytkeytyy erityisesti ohjelmointiin. Jälkimmäinen on puolestaan mielestäni laajempi yhteinen ja suhteellisen osuva nimittäjä monille messuilla esitellyille tuotteille – niin kemian ja fysiikan opetuksen datankeruuvälineille, liiketunnistuspeleille kuin ohjelmointityökaluille.

IMG_6117-crop

Salciton mukaan laajemman kultuurisen muutoksen myötä keskiöön nousee oppimisen immersiivisyys ja inklusiiviset oppismiskokemukset, jotka lähtevät lasten omasta kokemuspiiristä. Tästä esimerkkinä (luonnollisesti) Microsofti juuri ostama Minecraft, jonka maailmassa toimiessa henkilökohtaiselle lähestymistavalle on lukematon määrä mahdollisuuksia.

Esityksessä ei sinänsä ollut mitään mullistavaa, mutta toisaalta se mielestäni summasi isohkoa osaa koko messujen annista melko hyvin – tutkiva oppiminen ja itse tekeminen olivat vahvasti läsnä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa ”Tekemisen kulttuurin” nousu?

BETT 2016 ensihavaintojen jälkeen

19_BETT_20-1-2016_Näkymää_14_Robotiikkaa_2
Robotiikkaa todella oli tarjolla joka lähtöön. Erilaisia mekaanisia logiikkaohjauksella varustettuja juttuja putkahteli vastaan vähän joka nurkan takana. Ei ollut tuollaisia minun lapsuudessani ja nuoruudessani. Mekanoilla silloin rakenneltiin ja puisilla Bilofixeilla …

39_BETT_20-1-2016_Näkymää_34_Robotiikkaa_3

Ohjelmointi tunki myös iholle monessa kohdassa ja alakoululaisillekin näytti olevan tarjontaa. Juniori-ikäisiä oli muutoinkin huomioitu. Tässä esimerkki tilttaavasta kosketusnäyttöpöydästä, jossa on suoraan tarjolla (valmistajan mielestä) tärkeimpiä juttuja.
26_BETT_20-1-2016_Näkymää_21_Junior_touch
Ja lisää junioreille suunnattua tarjontaa.
27_BETT_20-1-2016_Näkymää_22_ZU3D_lapsille
Ja sitä koodausta.
35_BETT_20-1-2016_Näkymää_30_Koodausta_lapsille_2

Ihan tärkein juttu oman työni osalta oli kuitenkin minulle demonstroidun ja sangen toimivalta vaikuttavan Moodle/OneDrive/Office 365 -palikan löytyminen. jos tämä saadaan käyttöön eli jos sen kustannukset eivät ole liian korkeat ja jos systeemi oikeasti toimii meidän ympäristössä, se ratkaisee t-o-d-e-l-l-a monta ongelmaa kertaheitolla.

Lainaan omaa feissariseinääni:
Tänään otin aikaa jutella esittelijöiden kanssa, mutta varsin valikoivasti vain itseäni eniten kiinnostavista asioista. Ja sitten löytyi se kultajyvä. Webanywhere -niminen firma tarjoaa integraatiopalikkaa Moodlen ja OneDrive/Office 365:n välille ja nimenomaan niin päin, että mennään moodlen ehdoilla. Se palikka tuo siis verkkotallennustilan repositoriona moodleen (vähän samalla tavalla kuin Edustoren ohjelmat nyt perusopetuksen moodlessa). OneNote toimii valmiina tehtäväpohjana ja sellaisen tehtävän voi lisätä kurssille suoraan moodlen omasta valikosta. Tehtävä tehdään OneNotella, mutta tulokset (ja mahdolinen arvosana) tallentuvat moodleen ihan kuten muissakin tehtävissä. Ja Office 365-tiedostoja voi lisätä suoraan valikosta ihan samalla systeemilä kuin lisätään mikä tahansa tiedosto (kurssi muokkaustilassa –> lisää aktiviteetti tai aineisto –> O365 Word). Jos tämä saadaan toimimaan niin JEEEEE! Vastahan tätä on pari vuotta etsitty …

Ei kuitenkaan unohdeta sitä tärkeintä:
29_BETT_20-1-2016_Näkymää_24_Finland_rules_1
Päätän raporttini BETT 2016 -messuilta tällä kertaa tähän. Kysellä toki saa ja broshyyreita (ynnä kartonkisia tai kuitukankaisia kasseja) on puoli matkalaukullista. Tulkaa selailemaan TOP-keskukseen jos jokin juttu kiinnostaa.

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa BETT 2016 ensihavaintojen jälkeen