ISE2020 AV-suunnittelijan silmin

ISE2020 messut Amsterdamissa olivat allekirjoittaneen ensimmäiset oikeasti suuret messut ja suomalaisiin messuihin tottuneelle alueen laajuus oli mykistävä. Kolmessa täydessä päivässä ehti kiertää suurimman osan alueesta, mutta silti joitakin osastoja ehti tutkia vain pintapuolisesti. Lisäksi Korona -viruksen takia muutamia näytteilleasettajia oli jäänyt kokonaan pois tapahtumasta. Mm. OLED -näyttöihin erikoistunut LG oli yksi pois jääneistä.

Etukäteen olin asettanut muutamia tavoitteita joihin kiinnitän erityisesti huomiota:

  • AVoverIP ratkaisut ja erityisesti ne, jotka toimivat matalampaa 1Gbit verkkonopeutta hyödyntäen
  • Käyttöjärjestelmästä riippumattomat, ajurittomat ja langattomat AV-ratkaisut
  • Kuvan ja äänen siirtäminen erikoistiloissa, kuten auditorioissa, liikuntasaleissa ja aulatiloissa
  • Korkean valotehon näyttöratkaisut sekä laser- ja led-teknologiaan nojaavat projektorit
  • PoE kaiutinratkaisut, jotka soveltuvat osaksi Dante AVoverIP ääniteknologiaa
  • Pöytäkaivoratkaisut sekä sähkökotelointiin integroitavat HDbaseT ja AVoverIP ratkaisut
  • Neuvotteluhuoneiden AV-ratkaisut ja langattomat videoneuvottelumahdollisuudet

 

AVoverIP ratkaisuja messuilla oli tarjolla valtavasti, mutta erittäin suuri osa käytti perinteistä JPEG2000 pakkausta ja vaati toimiakseen dedikoidun 10Gbit verkon. Yhteensopivat verkkolaitteet ovat vielä erittäin kalliita, eikä vähääkään vanhemmissa kiinteistöissä myöskään kaapelointi riitä 10Gbit nopeuteen.

Keskiviikkopäivän vietin lähes kokonaan ATEAn järjestämällä kierroksella, jonka viimeinen tapaaminen oli Crestronin valtavalla osastolla. He olivat ottaneet 1Gbit verkkoa hyödyntävän teknologian kehittämisen haasteen tosissaan ja esittelivät valtavalla screenillä sen toimivuutta. JPEG2000:sta oli jatkokehitetty Crestronille oma pakkaustapansa ja sillä saavutettiin 750Mbit/s nopeudella vain 15ms viive, joka on käytännössä täysin huomaamaton. Toistaiseksi hinnaltaan laitteet olivat vielä muutaman tuhannen euron luokkaa, mutta tekniikan halventuessa AVoverIP on varmasti tulevaisuuden arkea myös koulumaailmassa.

(https://www.crestron.com/en-US/Products/Video/DigitalMedia-Streaming-Solutions/Encoder-Decoders/DM-NVX-350)

 

 

Langattomia AV-ratkaisuja oli tarjolla valtavasti. Apple helpotti tilannetta huomattavasti avaamalla Airplay2 päivityksen yhteydessä oman standardinsa myös ulkopuolisille ja AirPlay yhteensopivia ratkaisuja olikin nyt tarjolla paljon. Valitettavasti kuitenkin monessa ratkaisussa on käytettävä usb-c donglea tai HDMI+usb donglea kuvan välittämiseksi esityslaitteelle. Osa käytti kuvansiirtoon tilan olemassaolevaa langatonta wifi -yhteyttä ja toiset taas loivat oman jopa 60Gbit verkkonsa.

Yksi lupaava täysin ajuriton ratkaisu messuilta kuitenkin löytyi, jossa on kyky siirtää kuvaa jopa kolmen samanaikaisen verkon kautta. Toivottavasti saan laitteen pikaisesti testiin myös tänne Suomeen, jotta nähdään toimiiko tuote todellisuudessa myös luokkaympäristössä. (https://www.screenbeam.com/)

Myös yksi kokonaan langaton dokumenttikamera löytyi yhdeltä osastolta. Sekin tieto oli erittäin hyödyllinen joitakin erikoistilanteita ajatellen.

Näyttöteknologia ja laserprojektorit olivat myös vahvasti esillä ja valmistajia tuntui olevan reilusti kolmatta kymmentä. ISE ja muut teknologiamessut ovat tapahtumana siitä mielenkiintoisia, että monet uudet julkaisut ovat nykymaailmassa jo muutamassa vuodessa tavallisten kuluttajien saatavilla. Muutamia vuosia sitten mm. 4K näyttötarkkuuden laitteet olivat erittäin harvinaisia ja kalliita ja vuonna 2020 on enää vaikeaa löytää laitteita, joissa tukea sille ei olisi.

Näyttöjen kohdalla ylitettiin jo reilusti 4000lm kirkkaus, jonka avulla mm. ulos asennettavat laitteet toimivat myös täysin kirkkaassa auringonpaisteessa. Lisäksi sekä näyttöjen että led/laserprojektoreiden etuna on se, että kirkkaus on todellista värien kirkkautta, eikä vain mustan ja valkoisen välillä mitattua. Perinteisiä projektoreitakin oli vielä tarjolla, mutta selvästi vähemmän.

Projektoreiden osalta UST projektorit olivat hyvin esillä, mutta linssiteknologian kehittyessä ja muuttuessa yhä edullisemmaksi, myös muita erikoisprojektoreita oli tarjolla. Joissakin linssit mahdollistivat kuvan kääntämisen jopa 180 astetta, mikä helpottaa asennusta hankalissa paikoissa tai erikoisratkaisuissa. Kuten esimerkiksi käytettässä useita projektoreita saman kuvan jatkamiseksi esimerkiksi sisäkulman ympärille, puolipallon sisälle tai vaikka samaan aikaan kattoon, seinälle ja lattiaan. Tykkeihin oli myös kehitetty automaattisia kalibrointitoimintoja, jolloin useamman laitteen asennuksissa tykki hoitaa kameran avulla itse linjaamisen vieruskaverin kanssa luoden saumattoman kuvan.

 

Kiintokalusteasennuksiin liittyen messuilla oli myös muutama osasto. Erityisesti tutkin näyttöjen asennuksia erikoistilanteissa mm. pölysuojatuissa tiloissa sekä AV-laitteistojen integroimista kalustuksiin sekä erilaisiin seinäkotelointeihin. Tämän osalta messujen tarjonta olisi voinut olla parempikin.

Mukana oli myös yksi valmistaja johtosukituksiin liittyen, ja heillä olikin esillä US standardiin sopiva koteloläpivienti suoraan johdonsuojasukkaan. Näin voitaisiin välttää vika-alttiita seinärasiointeja tietyissä kohteissa. EU standardin mukainen läpivientimalli oli tulossa vielä tämän vuoden aikana. Sekin menee testiin kunhan Suomeen asti saapuu.

(www.techflex.org/en/cable-outlet-system-wall-mounts-flexo-mounting.html)

 

Videoneuvotteluratkaisuihin käytettiin reilusti yli puolet keskiviikkopäivästä ja mielenkiintoisia uutuuksia oli laitepuolella mm. niin Logitechilla kuin Lenovollakin. Monet valmistajat tekivät myös yhteistyötä niin Teams- kuin ZOOM- ympäristöjenkin laitevalintojen kanssa ja mm. Logitechin kameroita näkyi monilla osastoilla niin seinäasennuksina, soundbarina kuin pöytämalleinakin. Ruotsalaisyritys PEXIP oli myös mielenkiintoinen uusi toimija. Heidän ohjelmistonsa idea oli tuoda yhteen kaikki yleisimmät videoneuvotteluohjelmat ja hallita niitä kuin yhtä ja samaa ympäristöä. Helpottaa siis käyttäjän elämää huomattavasti!

 

Reissun viimeisen päivän käytin messualueen ulkopuolella tutustuen Amsterdamin valtiolliseen merimuseoon. Etukäteen tutustumalla selvisi, että museossa on useita erilaisia osastoja, joissa hyödynnetään AV-tekniikkaa monin eri tavoin.

Museossa olikin mm.:

  • Parikymmenpaikkainen VR huone, jonka avulla sai nähdä virtuaalisesti alueen kulta-ajan näkymän alueella ja sen ympäristössä.
  • 360 videona kuvattu tuontituotteen merimatka kontista kaupan hyllylle neljän näytön merikonttiteatterissa.
  • Erikoislaajakulmaisia projektoriasennuksia oli kymmeniä ja mm. ilmastonmuutokseen ja jäätiköihin liittyvällä osastolla kuljettaessa lähes kaikki seinät olivat videoseiniä.
  • Näyttöjä oli asennettu myös lattiapinnoille ja pöydiksi, jolloin pystyttiin esittämään mm. karttoja kävijän valitsemalta aikakaudelta. Niiden avulla oli mm. mahdollista havaita virtuaalisesti alueen maa-alueiden muutokset ja merenpinnan korkeuden muutokset.
  • Ohjelmoitavia valoja oli myös hyödynnetty mm. tähtinavigointiin liittyvällä osastolla ja opasteina karttatyössä laivaliikenteeseen liittyvällä käyttäjää osallistavalla osastolla.
  • Lasten osastolla oli hauska ”lautapeli” -osasto, jossa jokaiselle oli oma sinkkiämpäriin integroitu android tabletti, jonka avulla navigoitiin osaston läpi samalla vastaten merenkulkuun ja merielämään liittyviin kysymyksiin.

 

 

PS. Jos matkustat ISE2021 tapahtumaan Barcelonaan, ota mukaan erittäin hyvät kengät. Askelia sai päivässä helposti yli 20000!

 

Tuomas Auremaa

AV-suunnittelija, sivistystoimiala

Tallennettu kategorioihin ISE | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa ISE2020 AV-suunnittelijan silmin

Immersiivisyyden ihmeitä

2020-luvun alussa suuren videokuvan heijastaminen on jo arkipäivää, teknologia kypsää ja hinnaltaankin jo kohtuullista – ainakin suurikokoisiin LED-näyttöpintoihin verrattuna. Ehkä tästä syystä jättimäiset videoseinät ja usealle pinnalle projisoidut tilat olivat varsin näyttävästi läsnä ISE 2020 -tapahtumassa.

Kirjoittaja immersiivisyydestä hämmentyneenä

Suomessakin on lähinnä korkeakoulusektorilla ja yrityspuolen erikoiskohteissa ollut entuudestaan  nk. cave-tiloja, joissa parhaimmillaan kaikki seinät ovat kuvapintoja, mutta joskus  vain esim. 2-3 seinää. Huoneet voivat olla neliömäisiä tai pyöreitä. Parhaimman kokemuksen saa pyöreässä 360-asteen tilassa. Nyt teknologian hintojen laskiessa tällaisia tiloja tai ainakin nurkkauksia on alkanut tulla hiljalleen myös yleissivistävälle puolelle, esimerkiksi Vantaan Robotiikan oppimiskeskukseen ja Viherkallion kouluun Espoossa.

Mitä iloa tällaisista huoneista voisi olla? Opetustilanteessa VR-sisällön hyödyntämisessä törmätään aina siihen, että oppilaita on ryhmässä yleensä yli 20, mutta vastaavaa määrää laseja tai edes puolta siitä ei ole mahdollista hankkia ja ylläpitää. Sekään ei pitkälle lämmitä, että 1-2 oppilasta kerrallaan pääsee virtuaalitodellisuuteen muiden odotellessa vuoroaan. 360-tila mahdollistaa sen, että maailmaan voidaan astua yhdessä ja kaikki ovat kiinni samassa hetkessä. Toki kokemus ei ole yhtä immersiivinen kuin laadukkaalla VR-lasisetillä eikä interaktiivisuutta ainakaan toistaiseksi saada yhtä hyvin toteutettua. Näissä huoneissa yleensä onkin kyse valmiin videosisällön katselusta.

Tässä piilee myös konseptin kompastuskivi – ainakin vielä tällä hetkellä. Teknologia on hyvällä mallilla ja kehittyy koko ajan. Hieno 360-tila on helppo hankkia, jos kukkarossa on tarpeeksi euroja ja kiinteistössä tilaa sellaisen pystyttämiseen. Mutta mistä saadaan kustannustehokkaasti tai peräti maksutta laadukasta ja nimenomaan opetukseen (OPS) soveltuvaa sisältöä jatkuvasti siinä määrin, että kallis investointi itse tilaan tulee perustelluksi? Kun revontulet ja aurinkokunnat on kerran katsottu, niin mitä seuraavaksi? Alla mainituista esimerkeistä ensimmäisessä (Epson) oli mahdollista ajaa vaikka itse tuotettua 360-videota tai hyödyntää YouTuben 360-sisältöjä, mutta jälkimmäinen nojasi ainakin myyntipuheissaan pelkästään kaupallisesti varta vasten tuotettuun sisältöön. Pahimmassa tapauksessa tila jää vajaakäytölle, jos sopivaa sisältöä ei saa riittävästi ja helposti tai siihen ei ole varaa. Tai jos opettajalla kuluu kohtuuttomasti suunnitteluaikaa sisällön raapimiseen kasaan eri paikoista.

Nostan tässä kirjoituksessa pari esimerkkiä ISE 2020 -messuilta. Ensimmäisenä esittelyssä Epsonin osastolla esitelty ”jaetun VR-kokemuksen” tila, joka messuille oli toteutettu puolikkaana eli 180 asteen kaarena, johon kuvaa heijastettiin kolmella projektorilla. Koko pakettiin homma kuuluisi tuplana, jolloin saadaan täysi 360 asteen kokemus. Esittelijän mukaan tällainen tila on toteutettu Tampereelle, mikäli oikein ymmärsin AMK:n tilohin.

jaettu VR-tilakokemus

3 projektoria

Toisena keissinä esittelen lyhyesti valkokangasvalmistaja Screenlinen Arena-ratkaisun. Pienempi ”kammio” mahtuu em. ratkaisua paremmin pienempiinkin tiloihin -kokohaitaria löytyy 4,5 m halkaisijasta aina 24 metriin. Messuilla oli esillä pieni osittainen kaaritoteutus kahdella projektorilla, mutta normaalisti projektoreita on vähintään kolme ja kankaan koko on kustomoitavissa aina 360 asteeseen saakka.

Screenline Arena

Konseptiin kuuluu Epsonin tapaan kaarelle pingotettu valkokangas, joka Arenan tapauksessa on myös hieman vinossa siten, että alareuna on yläreunaa lähempänä katsojaa. Sisältökumppanina Screenlinella on Zebra-niminen yritys, joka tuottaa 360-opetussisältöä heijastettavaksi. Alla olevan videon lisäksi latasin YouTubeen myös toisen videon samasta kopperosta.

Kolmas nosto on erityyppinen. Kyse ei ollut vielä kaupallistetusta tuotteesta, vaan yliopiston tutkimusprojektista. Ideana oli ajaa samalle heijastuspinnalle kuutta kuvaa päällekkäin. Tällöin kolme oppilasta omilla laseillaan pystyi katsomaan samaa 3D-kuvaa omasta näkökulmastaan. Tämä siis jälleen yksi mahdollisuus saada samaan immersiiviseen maailmaan useampi kuin yksi oppija kerrallaan. Laseiksi riitti kevyet 3D-lasit. Konseptiin kuului myös ”taskulamppu”, jolla pystyi osoittamaan kuvaan ja tässä tapauksessa paljastamaan kuvasta ”valokeilalla” eri aikakauden näkymän samasta kiviseinästä.

3D-seinä

Lopuksi vielä muutamia lyhyitä muita nostoja immersiivisyyden teemaan liittyen.

Tallennettu kategorioihin ISE | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Immersiivisyyden ihmeitä

(Teko)älyä kamerateknologiaan

Esimerkiksi etäneuvotteluihin ja opetustallenteisiin tarkoitettuihin kameroihin on viime vuosina tullut enemmän automaattisia toimintoja ja myös tekoälyä jo hyödynnetään.

Tyypillinen ja varsin hyödyllinen sovellus on käyttää kasvontunnistusta suuntaamaan kamera puhujaa tai läsnäolijoita kohti. Toiminto ei sinänsä ole uusi, mutta kehittyy ja paranee koko ajan. Esimerkiksi Logitechin suositut Rally ja Meetup -kokouskamerat osaavat rajata kameran kuvan sopivaksi sen mukaan, kuinka paljon kokoushuoneessa on osallistujia ja missä he istuvat (ks. video 1:05 alkaen).

Modernit kamerajärjestelmät pystyvät opetustilannetta kuvatessaan seuraamaan puhujaa, vaikka hän liikkuisi lavalla. Tämä seuranta voi toimia PTZ-moottorikameraa ohjaamalla tai em. kuvatulla tavalla kuvaa rajaamalla (auto framing) – tai tarvittaessa molemmilla. Nykyaikaiset järjestelmät tunnistavat ihmishahmon automaattisesti, kaulalla ei tarvitse enää roikkua anturia tms. jonka perusteella kamera suuntaa itsensä.

Tekoälyä hyödyntävä Sonyn Edge Analytics Appliance -laite (REA-C1000) tekee molemmat em. asiat ja osaa myös automaattisesti zoomata opiskelijaan, kun havaitsee jonkun luokan opiskelijoista nousseen seisomaan.

fläppikamera

Sonyn toteutus fläppikamerasta. Kuvan voit klikata suuremmaksi.

Microsoftin Content Camera -toimintoa tukevilla kameroilla, esim. Logitechin Brio, on mahdollista välittää etäkokoukseen/luennolle videokuvaa perinteisestä fläppi- tai tussitaulusta siten, että teknologia osaa poistaa tussia käyttävän ihmisen kuvasta. Toimintoa voi käyttää myös isossa auditoriossa normaalissa lähiopetustilanteessa, jossa fläppi ei muuten takariviin näy ja luennoitsija ei ole halukas siirtymään kokonaan sähköistettyyn fläppiin, kuten Samsung Flip 2.

Mielenkiintoinen on myös mahdollisuus manipuloida videokuvan taustaa reaaliajassa ilman takana roikkuvaa green screen -kangasta.  Zoom-videoneuvottelujärjestelmässä on tällainen ominaisuus sisäänrakennettuna (ks. video). Sonylla em. tekoälypurkin ominaisuuksiin kuuluu myös tällainen toiminto (Chroma key-less CG overlay), ks. videoleike ISE-messuilta alla.

Oleellista kokonaisuudessa on, että myös ääni saadaan toimimaan yhtä sujuvasti ja laadukkaasti. Tätä onneksi valmistajat ovat miettineet ja kuvan tavoin myös äänen automaattiseen käsittelyyn on satsattu. Mikrofoneissa on taustamelua poistavia ominaisuuksia (mm. Ciscolla näppäimistöäänien tunnistaminen ja suodattaminen pois äänestä) ja erilaisia automaattiseen suuntaamiseen liittyviä toimintoja – eri kokoisiin tilaympäristöihin.

 

Tallennettu kategorioihin ISE | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa (Teko)älyä kamerateknologiaan

Pyörryttävän massiivinen ISE 2020

ISE logoISE eli Integrated Systems Europe on maailman suurin esitystekniikan tapahtuma. Vuoden 2020 tapahtuma pidettiin 11.-14.2. viimeistä kertaa Amsterdamissa. Valtavan laaja RAI-messukeskus on jäänyt pieneksi tapahtumalle, joka vuonna 2019 kokosi Amsterdamin 1300 näytteilleasettajaa ja 81 000 vierasta. Vuoden 2020 luvut ovat jäämässä alhaisemmaksi, koska varovaisuus koronaviruksen suhteen karsi noin 50 yritystä viime hetkillä ja myös osan kävijöistä. Vuonna 2021 ISE on ensimmäistä kertaa Barcelonassa.

ISE ei ole rajautunut opetusalan tapahtumaksi, vaan kyseessä ovat laajat AV-yleismessut, mutta sen valtavan laajuuden vuoksi mukaan mahtuu paljon luokkahuoneisiin, kokoushuoneisiin ja muihin tiloihimme soveltuvaa teknologiaa. Peräti 15 hallista ’vain’ yksi oli pyhitetty kokonaan opetusteknologialle.  Siellä oli lähinnä yrityksiä, jotka toimivat pelkästään opetussektorilla, kuten Promethean. Tosiasiassa opetukseen soveltuvia vempeleitä oli siellä täällä kymmenillä tai sadoilla osastoilla, sillä useimmat yritykset toimivat sekä yritys- että opetuspuolella ja heidän osastonsa oli jossain muussa hallissa. Esimerkiksi Turussa suosittu Newline kosketusesitysnäyttöineen ei ollut edu-hallissa, vaan yrityspuolella esittelemässä molempia mallistojaan.

ISE kartta

Opetuksen näkökulmasta mielenkiintoisia tuoteryhmiä olivat mm.

  • esitysnäytöt kosketuksella ja ilman – näitä oli ähkyksi saakka
  • modernit projektorit uusine mahdollisuuksineen
  • langaton kuvansiirto
  • AV over IP eli kuvansiirto tietoverkoissa perinteisten HDMI-kaapelien tms. sijaan
  • VR/AR eli virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden ratkaisut (tästä kirjoitan erillisen kirjoituksen)
  • esitystekniikan integrointiin tarkoitetut kalusteet yms. tarvikkeet
  • kokoushuoneiden teknologia, yhteistyötyökalut ja välineet mm. Teamsin yli ja siihen liittyvät räätälöidyt laitteet
  • opetuksen ym. videotallennukseen tehdyt järjestelmät
  • dokumenttikamerat, äänilaitteet, mikrofonit jne.

Kannattaako ISEen opetusalan ihmisen lähteä? ISE ei välttämättä ole sopivin tapahtuma kenelle tahansa opetuksen ammattilaiselle, jota teknologia kiinnostaa. TOP-keskuskin oli paikalla ensimmäistä kertaa. Takuuvarmempi kohde on BETT Lontoossa tai vaikka kotimainen ITK-konferenssi, joiden fokus on puhtaasti oppimisen tuotteissa ja ’suodatinta’ ei tarvitse pitää niin tiukalla. Sen sijaan opetussektorin esitystekniikan suunnittelijoille ja kehittäjäopettajille/rehtoreille ja muille teknisesti suuntautuneille avainhenkilöille, joilla on käsillä esimerkiksi suurempi kouluhanke tai AV-konseptin laajempi uudistaminen, ISE näyttää suunnan, johon ollaan menossa ja toisaalta mikä teknologia alkaa kääntyä vanhaksi muutaman vuoden tähtäimellä. ISEstä löytyy myös uutta, jota voi vaatia valikoimiin paikallisille myyjäkumppaneillemme.

ISE hallikuva

Pedagogista ymmärrystä ei monellakaan 1300 osastosta ole valmiina tarjota, joten teknologian tarkoituksenmukaisuuden arviointi opetustarkoituksessa jää kävijälle. Ja tässä kannattaa olla rohkean kriittinen ja heittää kylmästi sivuun ne härpätinmyyjät,  joiden innovaatioilla ei näe sijaa koulussa. Loistavia neuloja heinäsuovassa kannattaa etsiä valikoiden ja luottaa omaan näkemykseensä.

Tallennettu kategorioihin ISE | Kommentit pois päältä artikkelissa Pyörryttävän massiivinen ISE 2020

Lego – tekniikkaa ja robotteja 1980-luvulta nykypäivään

Eräs viime vuosien isoimmista teemoista BETT-messuilla on ollut ohjelmointi ja robotiikka. Vuonna 2020 tarjonta oli robottien osalta ehkä hieman kaventunut ja muuttunut laadukkaampaan suuntaan.

Yleisnäkymä Legon messuosastolta

Aiemmin hieman mielestäni unohduksiin jäänyt Lego oli messuilla isosti esillä. Uutuutena esilteltiin Lego Education Spike Prime. Spike Prime on tiede- ja taideaineiden (STEAM) oppimista tukeva paketti ja se on suunnattu 5.-8. luokille. Setti sisältää palikoiden lisäksi ohjelmoitavan (blokkipohjainen Scratch) moniporttisen keskusyksikön. Tuotteena Spike vaikutti asialliselta ja helposti lähestyttävältä, mutta sen suhde ”isoveljeen” Lego Mindstorms EV3:een jäi hieman epäselväksi. Ainakin täällä kotimaassa EV3 on ollut yleisesti käytössä sekä ala- että yläkoulussa. Ehkä Legon tarkoituksena on ollut madaltaa kynnystä ohjelmointiin ja robotiikkaan käyttämällä värikkäitä palikoita, helpompaa ohjelmointikieltä sekä tarjoamalla valmiita STEAM-tuntisuunnitelmia. Lisätietoa sarjojen eroista löytyy mm. täältä.

Lego on edu-puolella pitkän linjan toimija ja monella tapaa edelläkävijä STEAM-teeman popularisoijana. Lego on myös siinä mielessä mielenkiintoinen valmistaja, että sen tuotteilla on mahdollista järjestää ohjelmoinnin ja robotiikan opetus varhaiskasvatuksesta yläkouluun ja jopa toiselle asteelle saakka. Legot ovat useimmille lapsille ja nuorille tuttuja,  joten kynnys tarttua toimeen saattaa olla muita vaihtoehtoja matalampi.

BETT-messuilla oli esillä yrityksen tuotteita aina 80-luvun alusta nykyhetkeen saakka:

 

Tallennettu kategorioihin BETT, Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Lego – tekniikkaa ja robotteja 1980-luvulta nykypäivään

BETT 2020

BETT 2020 – ensi kertaa paikalla

 

Sain hienon mahdollisuuden osallistua ensi kertaa BETT-messuille. Vaikka kokeneemmat kollegat asiasta olivat jo maininneet, ensimmäinen ihmetyksen aihe oli jo itse messuhalli itsellään ja tapahtuman massiivinen koko: kaksi valtavaa hallia täynnä kierrettävää ja ihmeteltävää! Käyn läpi ensimmäisen päivän tunnelmia ja päivän aikana heränneitä ajatelmia. 

Lontoon ExCel- halli teki ensikertalaiseen vaikutuksen.

 

 

Ensihämmennyksen helpotettua alkoi varsinainen messukiertely. Olimme TOP-keskuksen kollegoideni Teemun ja Mikon kanssa  keskiviikkona heti klo 10.00 paikalla ja päivä meni yllättävän nopeasti. Hallien osastot oli jaettu teemoittain: Opetusvälineet,  Oppimisvälineet, Hallintatyökalut, Laitteistot ja eri maiden opetusministeriöiden osastot. Varsin nopeasti kävi ilmi, että esimerkiksi erilaisia STEM/STEAM- henkisiä osastoja oli runsaasti; värkkäämö-henkeä huokuneet osastot robotiikkavälineistöineen olivatkin varsin mukavaa kierrettävää. Myös hyvinvointiteemoihin oli panostettu ja sitä oli lähestytty monelta eri kantilta: ei ainoastaan oppilaiden tai henkilökunnan tms. näkökulmasta. Kaikki osastot tuli enemmän tai vähemmän kierrettyä, mutta keskityn nyt raportoimaan vain niistä päällimmäisistä fiiliksistä, joita ensimmäinen messupäivä herätti. 

 

Opettajan työnkuvan muutos: pitikö tvt:n lisätä vai vähentää työtaakkaa…? 

 

Ensinnäkin, digitalisaatio kiihtyy kiihtymistään kaikkialla. Hiljattain Suomessakin uutisoitiin, kuinka arjen digitaitojen puuttuminen vaikeuttaa vankien sopeutumista tuomion jälkeiseen siviilielämään paluuta huomattavasti. Kärjistäen voisi todeta, että oppilaiden kanssa tilanne on samankaltainen; mikäli näitä tärkeitä taitoja ei opeteta jo alaluokilta lähtien, hankaloituvat mahdollisuudet ja vaihtoehdot peruskoulun jälkeisissä valinnoissa. Kenelläkään opetusalalla työskentelevällä ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää tätä asiaa huomioimatta. Opettajalle tämä merkitsee melkoista työnkuvan monipuolistumista, kun jo oman työssäjaksamisen puitteissa pitäisi kyetä enemmän tai vähemmän hallitsemaan tvt:n osa-alueita, aina sieltä ihan laitteiden ylläpidosta lähtien. Työnantajan tehtävä on taas antaa näiden velvollisuuksien täyttämistä varten työkalut. Tämä oli asia, jonka havaitsin keskeiseksi- ellen peräti keskeisimmäksi- johtoteemaksi, jonka alle messuilla selkeämmin näkyvät teemat, kuten vaikkapa juuri hyvinvointi, nivoutuivat.

Yhtenä näkyvänä todisteena tästä messuilla näkyi todella paljon erilaisia hallintatyökaluja niin opettajille kuin kokonaisille kouluille/organisaatioille/kunnillekin. Hallintatyökaluilla tarkoitan siis digitaalisia alustoja, joihin opettajat voivat tehdä kurssejaan tehtävineen ja testeineen, seurata oppilaidensa suorituksia, arvioida osaamista jne. Samalla työkalulla voidaan sitten myös hoitaa viestintä koteihin, oppilasrekisterien ja -ryhmien ja muiden vastaavien ylläpito, vuosiarvioinnit yms… eli ikään kuin Wilma, Primus ja (esim.) Microsoft Teams yhdessä paketissa. Itselläni ainakin heräsi kysymys: voisiko tällaisesta all-in-one-paketista olla jotain hyötyä yksittäiselle opettajalle tai koululle? Ainakin ajatuksen tasolla on vaikea ajatella, että nykyinen, usean eri rinnakkaistoimijan systeemi olisi jotenkin joustava ja että se säästäisi opettajan aikaa muille tärkeille tehtäville. 

 

Jättiläiset eivät luovu asemastaan helposti 

 

Valtavassa tarjonnassa, lukemattomien osastojen ”puristuksessa” on kyllä annettava kuitenkin tunnustus alan jättiläisten, Microsoftin ja Googlen osastoille. Ohjelmaa näissä paikoissa oli jatkuvasti; työpajoja ja erilaisia tietoiskuja/luentoja oli jatkuvasti. Monet näistä 20-30 minuutin pikkuluennoista osoittautuivatkin varsin antoisiksi. Microsoft tuntuu ainakin panostavan toden teolla koulutuspuoleensa ja erityishuomion tuntuu saaneen luokkahuoneiden inkluusiota edistävät työkalut; ts. erilaiset apuohjelmat, joiden avulla jokainen oppilas lähtökohdistaan huolimatta voi helpottaa ja osoittaa oppimistaan. Syventävän lukuohjelman (Immersive reader) voimakas kehittäminen on tässä isossa roolissa. Myös esimerkiksi videotyökalu FlipGridin integraatio Teamsiin on iso parannus tässäkin mielessä. 

Osa Googlen tyylikkäästä osastosta.

  

 Henkilökohtaisesti ihmetytti: missä oli Apple? Onko sillä todellakin varaa jättää alan isoimmat messut väliin ja antaa kilpailijoidensa esitellä omaa osaamistaan samalla, kun itse loistaa poissaolollaan? Ehkä näin. Oli silti harmittavaa huomata, että Applen kuulumisia halutessaan piti kääntyä pienten yhteistyökumppaneiden puoleen. Toki Applella oli oma Pop-Up Classroom toisen hallin yläkerrassa, mutta sielläkään ei (ainakaan itselle ja tuskin kellekään muullekaan hiemankin Applen tuotteita käyttäville) mitään uutta esiteltävänä ollut. 

 

Brian Cox– köyhän miehen Esko Valtaoja? 

 

Yksittäisenä, vaikuttavana yksityiskohtana on mainittava yksi messujen pääesiintyjistä: Brian Cox, joka esiintyi keskiviikkona iltapäivällä 16.30-17.30 messujen päälavalla eli The Arenalla. Cox on fyysikko, joka on kotoisen Esko Valtaojan tyyliin onnistunut popularisoimaan hankalaksi miellettyä tieteenalaa ja tekemään itsestään halutun esiintyjän. Eikä ihme; Coxia oli todella miellyttävä kuunnella.  

 

Itse luennon sisältö oli sinällään melko yleisluonteista- Cox aloitti kuvalla, joka oli otettu Marsista ja jossa näkyi Maa ja Kuu valtavassa avaruudessa pieninä pisteinä. Tunnin aikana Cox kertasi nopeasti universumin historiaa aina alkuräjähdyksestä alkaen, pitäen esityksensä johtoajatuksenaan ehkäpä sen, kuinka valtava universumi on ja kuinka poikkeuksellinen tapahtumaketju elämän synty on aikojen alussa ollut. Nähtiinpä esityksessä ensimmäinen kuva mustasta aukosta. Yhtä kaikki, tunti meni kuin siivillä ja Cox poistui isojen aplodien saattamana lavalta.  

 

Ihmiset- niin nuoret kuin vanhemmat- innostuvat helpommin tieteistä, kun sen joku osaa selkeästi, mutta kuitenkin kuuntelijaa/katsojaa aliarvioimatta selittää. Koko yhteiskunnan aiempaa positiivisempi suhtautuminen tieteisiin varmasti näkyy ja heijastuu myös arvoihin ja asenteisiin ja sitä kautta myös yhteiskunnan koulutusinvestointeihin, ja näin esimerkiksi STEM- projektit puoltavat paikkaansa nyt ja tulevaisuudessakin. Ajatuskulku on ehkä hieman poukkoileva, mutta itse näen täten Coxin kaltaisten hahmojen merkityksen erittäin suurena koulutuksen(kin) kannalta. Onhan Suomessakin myynti-ja lainaustilastojen kärjessä toisen merkittävän tieteen popularisoijan, israelilaisen historioitsijan Yuval Noah Hararin ihmisen historiaa ja tulevaisuutta käsittelevät opukset. Kiinnostus tieteisiin on olemassa ja tätä “momentumia” tulisi nyt hyödyntää. Unohtamatta tietenkään sitä, missä niitä tulevaisuuden tieteentekijöitä koulutetaan! 

 

Summa summarum 

 

Brian Coxin jälkeen kello tulikin jo 18.00 ja kuulutukset kehottivat messuilijoita lopettelemaan tältä päivältä. Matkalla messupaikalta hotellille tuli mieleen, että meillä (sekä Suomessa että Turussa) asiat ovat pääosin hyvin ja tuntuu, että olemme ihan rehellisesti ja oikeasti monessa asiassa etujunassa, ellemme peräti edelläkävijöitä. Syy jämähtämiseen se ei tietenkään ole, mutta suunta tuntuu oikealta. Ja kun suunta on oikea, korjausliikkeet voivat olla pieniä ja hallittuja. 

 

 

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa BETT 2020

Pikselianimaatioita uudella tavalla

Osa meistä on niin vahoja alalla, että muistaa Osbornen olevan tietokonemerkki: Osborne 1 tietokoneen (julkaistiin 1981 ja oli ensimmäisiä kaupallisesti menenstyneitä kannettavia) sekä 2000-luvun alkupuolella kouluistakin löytyneitä Mikrologin nimen alla myytyjä tuotteita.

Pitkään aikaan en ollut itsekään ko. firmasta ja hämmästykseni olikin melkoinen kun messuilta löytyi Divoomuk niminen firma joka markkinoi ohjelmoitavaa pikselitaidetta toistavia laitteita, joiden valmistaja oli Osborne Tehnologies – sama firma tuntuu muuten myös tekevän meiltäkin löytyviä Catchbox -heittomikrofoneja.

Osaston mielenkiintoisin uutuus oli Pixoo Backpack nimillä kulkeva uutuus (ei vielä markkinoilla) johon saattoi matkapuhelimen sovelluksella siirtää helposti omaa pikselitaidettaan ja pakkohan sitä oli minunkin kokeilla 🙂

Terveisiä Suomesta

Ajatus hyvä, mutta 99 punnan hinta vaan tuntui vielä hieman kovalta hienosta pikseliscreenistä heikohkon repun selkämyksessä – ehkäpä sitten kun tuote oikeasti lanseerataan…

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa Pikselianimaatioita uudella tavalla