Lukutaito yhdenvertaisuuden mittarina

Lukemisen vähenemiseen ja suomalaisten lukutaidon heikkenemiseen on viime vuosina herätty valtakunnallisesti, ja aihetta on tutkittu ja siitä kampanjoitu kiitettävästi. Lukukeskuksen sivuille koottu tutkimustieto paljastaa, että toisiinsa verrattaessa ekaluokkalaisten kielellisissä taidoissa saattaa olla jopa vuoden ero koulun alkaessa. Lukutaito kytkeytyy vahvasti yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoisiin toimintamahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Kuluneen vuoden poikkeusolot tuskin parantavat lukutaidon tilaa. Ei sovi myöskään unohtaa lapsia, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Poissaolo päiväkodeista ja kouluista on voinut tarkoittaa joillekin lapsille säännöllisten lukuhetkien merkittävää vähenemistä. Koska lukutaidon perusta rakennetaan jo varhaislapsuudessa, voi tällä olla pidemmällekin kurkottavia vaikutuksia. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja esi- ja alkuopetuksella voidaan tasata taustatekijöistä kumpuavia eroja. Kuluneen vuoden lisäksi ehkä myös lukemisen nykytason voisi nähdä poikkeusolona, josta lähdetään etsimään uutta yhteistä suuntaa suomalaiseen lukemiseen.

Kaksin keinoin etsimään uutta kurssia

Tasoittamaan poikkeusolojen vaikutuksia Lukutaito-projekti sai toisen lukukoordinaattorin syyskuun puolivälissä. Olen Pirita Kärkkäinen, mediatutkimuksen filosofian maisteri ja Henrikin tuore työpari. Kulttuuristen ja kielellisten merkitysten lisäksi olen kiinnostunut yleisesti ihmisestä, ja opiskelutaustastani löytyvät myös psykologian pitkät sivuaineopinnot. Nautin projektityöstä ja viestinnästä, ja niistä minulla on kokemusta esimerkiksi Taiteen edistämiskeskukselta. Sekä lukutaitotyössä että taiteen ja kulttuurin edistämiseen tähtäävässä työssä minua motivoi sama tavoite: pyrkimys yhdenvertaiseen kulttuuriin, joka on kaikkien saavutettavissa.

Tavoitteena jokaiselle sopiva lukemisen ja sen tukemisen malli

Olen itse 90-luvulla seikkaillut Ilpoisten kirjaston lastenkirjoja läpi ja viettänyt kesälomat mummolan vintillä syventyneenä eri vuosikymmenten Aku Ankkoihin. Vaikka aikuisiällä lukuharrastus ei aina ole jatkunut yhtä aktiivisena ja se on saanut uusia muotoja, lapsuuden lukeneisuus antaa suuntaa kauas aikuisuuteen. Olisikin ensisijaisen tärkeää juurruttaa lukeminen osaksi elämää jo varhaislapsuudessa. Lukemisen malleja on kuitenkin yhtä monta kuin lukijaakin, ja yksi tapa ei sovi kaikille. Tiettyjen tekstien lukemisen sijaan keskeistä olisi löytää jokaiselle omanlaisensa tapa syventyneeseen lukemiseen. Lukemiseen liittyy yhä myös ennakkoluuloja, ja monet asenteet kaipaavat ravistelua.

Kenties tärkein tehtävämme lukukoordinaattoreina on toimia tiedon etsijöinä ja tietoisuuden herättäjinä. Jokainen lapsen kanssa toimiva aikuinen voi vaikuttaa lapsen lukutottumuksiin. Päiväkotien ja koulujen henkilökunnalla saattaakin olla suurempi merkitys esikuvan ja lukutottumusten antajina, kuin mitä he itse monesti kokevat. Lukutaitotyöhön täydellä työajalla keskittyneinä me voimme toimia kasvatus- ja opetushenkilökunnan tuutoreina. Tavoitteenamme on etsiä ja jakaa lukemiseen liittyvää tietoa sekä hyviksi koettuja toimintatapoja, joilla lukemisen kurssi saadaan käännettyä.

Rakennetaan yhdessä toimivia malleja lukemisen tukemiseen!

Lukukoordinaattori Pirita Kärkkäinen