Suurin osa olemassa olevasta tiedosta voidaan paikantaa. Tällaista tietoa kutsutaan paikkatiedoksi.
Paikkatietoa esitetään useimmiten kartalla erilaisten symbolien, viivojen, pisteiden, alueiden, värien eli karttamerkkien avulla. Karttamerkit kertovat kartalla sijaitsevan kohteen ominaisuuksista ja ne kuvataan karttaselitteessä.
Paikkatieto koostuu sijaintitiedosta eli missä jotakin sijaitsee ja ominaisuustiedosta eli mitä jossakin sijaitsee. Sijaintitieto ilmoitetaan koordinaatteina, osoitteena, paikkakuntana tai muuna tunnettuna kohteena (esim. Turun tuomiokirkko).
Ominaisuustiedoilla kuvataan kohteen ominaisuutta. Ominaisuustietoja voidaan kerätä mittaamalla, kuvailemalla kohteen ominaisuuksia tai käyttämällä omia aisteja, tunteita tai kokemuksia. Ominaisuustiedot voidaan esittää karttamerkkien avulla tai se voi olla valokuva, teksti, numero tai video.
Otetaan kohteeksi puisto. Puistoon liittyviä ominaisuustietoja ovat esimerkiksi lämpötila: 21 C°, liikenteen äänet ja puistossa kävijän muistot. Alla olevassa kuvassa kartalle on merkitty pistekohde Kupittaan puistoon. Pistekohteeseen liittyy ominaisuustietoa kuva- ja tekstimuodossa liikenteen äänistä.
Paikkatietoa kootaan paikkatietoaineistoiksi. Tyypillinen paikkatietoaineisto on kartta.
Paikkatietoaineistoihin liittyy metatietoa, eli tietoa tiedosta. Kartan metatieto on tietoa kyseisestä kartasta. Käytännössä se tarkoittaa kuvausta tai lisätietoa kartasta.
Katso Maanmittauslaitoksen verkkosivuilta hyvä kooste demoista, joissa voi testata paikkatiedon hyötyjä eri tilanteissa.