Vierailu Dell EMC Experience Centeriin

BETT-keskiviikon 23.1.2019 iltapäivällä sain tilaisuuden päästä vierailulle suomalaisryhmän mukana Dell EMC -yhtiön ”Client Solutions Experience Centeriin” Brentfordissa, Lontoon kupeessa.

Keskukseen oli rakennettu asiakasvieraita varten sarja erilaisia huoneita, joihin tutustumisen lomassa keskustelimme siitä, miten nykyaikainen tietotekniikka mahdolllistaa aika- ja paikkariippumattoman työskentelyn erilaisille ammattiryhmille.

Alla kuvien kuljettamana lyhyt tiivistelmä kierroksen vaiheista ja keskeisimmistä havainnoista. (Kuvat ja kuvatekstit saa suuremmaksi kuvaa klikkaamalla.)

Video / Dell: ”Workforce Transformation: Powering Creatives” – mukana mm. edellä mainittu Canvas.

https://www.youtube.com/watch?v=c1IegV5xtmk

Kiitos hienosta vierailumahdollisuudesta Dell EMC:lle ja Atea Finlandille!

Tallennettu kategorioihin BETT | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Vierailu Dell EMC Experience Centeriin

Atlantin molemmilta laidoilta – ISTE vs. BETT?

Valmistautuessani BETT-reissuun 2019 päätin peilata odotuksiani kokemuksiin, joita sain osallistuessani kesäkuussa 2018 ensimmäistä kertaa ISTE-tapahtumaan Yhdysvalloissa. Tapahtumapaikka vaihtuu vuosittain, mutta tällä kertaa paikkana oli Chicago.

ISTE ja BETT ovat ilmansuuntiensa suurimmat opetusteknologia-alan tapahtumat, joilla on paljon yhteistä, mutta myös eroja. Ehkä suurin ero on siinä, että ISTE on pohjimmiltaan  suuri konferenssi, jonka kainalossa on myös BETT-mittaluokan näyttelyhalli. Eurooppalaisesta näkökulmasta ajatellen kyse on tavallaan Online Educa Berlin + BETT yhdessä.

ISTE on mukavan monipuolinen siinä mielessä, että esille pääsevät niin suuret ja pienet firmat kuin aivan yksittäiset koululuokat ja oppilaat. Osallistujistakin suurin osa vaikutti olevan tavallisia opettajia ja muita kentän toimijoita, eikä hurahtaneita ”teknohörhöjä”. Toisaalta tapahtuma on aivan valtavan laaja erityyppisten aktiviteettiensa vuoksi ja sen vuoksi vaikeasti tiivistettävissä, mutta jos yritän lyhyeen blogitekstiin kiteyttää, mitä jäi päällimmäisenä mieleen kymmenien yksittäisten loistavien ideoiden ”yläpuolelle”, päädyn tällaiseen listaan:

1. STE(A)M ja maker-kulttuuri

Huomattavan suuri osa esityksistä ja varsinkin messuhallin osastoista perustui tavalla tai toisella STEM-ajatteluun (Science, Technlogy, Engineering, Maths). Ja USA:ssa tosiaankin ainakin toistaiseksi vallalla on STEM ilman A:ta. Euroopassa ja varsinkin Iso-Britanniassa on viime vuosina totuttu lisäämään yhdistelmään A eli ”Arts” = STEAM. Turun sivistystoimialallakin on käynnistynyt koko oppimispolkua koskeva  STEAM-kärkihanke.

Kokeilevaan ja tutkivaan työskentelytapaan ohjaaava oppiminen näkyi kaikkialla, ei pelkästään 3D-tulostimia, laserleikkureita tms. myyvien osastoilla. Teknologian käyttömahdollisuuksia lähestyttiin STEM-näkökulmasta myös esim. Microsoftin isolla osastolla, jossa laitteiden isojen screenien sijaan pääosassa olivat pitkät nikkarointipöydät kuumaliimoineen ja muine välineineen, joiden ääressä oli mahdollisuus askarrella esim. hai tai paperinen kaikuluotaava vene.

Omalla esittelyalueellaan esiintyi päivittäin useita kouluja, joiden oppilaat esittelivät tekemiään STEM-projekteja. Kuvassa roskakori, jossa Arduinolla tehty laskuri laskee sinne heitetyt roskat.

2. Robotiikka ja elektroniikka ohjelmoinnin konkretisoijana

Aiheena liittyy edelliseen, mutta sen silmiinpistävyyden vuoksi nostan omaksi kohdakseen. Viesti oli, että ohjelmointi on motivoivaa ja tavoitteelista, kun koodilla komennetaan jotain laitetta – robottia, mikropiiriä tms. Tähän on helppo yhtyä.

Meikäläisittäinkin tuttujen tuotteiden kuten VEX IQ, Lego Mindstorms, Sphero yms. lisäksi paikalla oli kymmenissä laskettavia kaukoidästä saapuneita ja ainakin itselleni täysin tuntemattomia yrityksiä, jotka myivät omia robotiikkasarjojaan, erilaisia rakennussarjoja, mikrokontrollereita yms. Selväksi tuli se, että valinnanvaraa ja vaihtoehtoja on huomattavasti enemmän kuin mitä Suomen vinkkelistä ajattelisikaan. Kuten matkakaverini totesi, epävarmempaa on se, mikä näistä tuotteista jää eloon ja mikä vähin äänin poistuu markkinoilta vuoden-parin kuluessa. Siinä mielessä vakiintuneilla tuotemerkeillä on etulyöntiasema.

3. Vuoden kuuma juttu: AR/MR/VR ja 360-kuvat

Opetusteknologia-alan luonteeseen kuuluu, että jokin aihe on joka vuonna se ”hypetetettävä” juttu, jonka odotetaan olevan seuraava suuri mullistus oppimisessa ja jonka tiimoilta innovoidaan kovaa vauhtia erilaisia sovelluksia – kaikkea innostavan ja hämmentävän väliltä.  Erityisesti opettajien pitämistä esityksistä välittyi se, että yhdysvaltalaiskouluissa nyt kokeillaan paljon eri asioita tällä saralla: 360-kameralla otettuihin kuviin lisätään objekteja erilaisilla sovelluksilla. Käytetään mobiililaitteen kameraa asioiden havainnollistamiseen lisätyn todellisuuden kanssa. Tai lyödään VR-silmikot ja sukelletaan syvemmälle.

Mainituksi useampaan otteeseen tulivat mm. ohjelmistot kuten CoSpaces Edu, Roundme ja Google Tour Creator. Härpäkkeistä esillä oli useampaankin otteeseen MergeCube, joka on vaahtomuovinen kuutio, jonka pintoihin saa sovelluksilla kytkettyä lisätyn todellisuuden objekteja. (Turkulaisope, voit lainata halutessasi TOP-keskuksesta testiin.) Kotimaisista toimijoista esillä oli tilapäisständillä 3D Bear ja toisaalla HundrED.

Nähtäväksi jää, kuinka samoilla linjoilla BETT-valtavirrassa vuoden 2019 tapahtumassa uidaan. Uskoisin, että pohjimmiltaan samoilla linjoilla – ovathan monet teknologiajätit globaaleja toimijoita – mutta lähestymistavassa teknologiaan saattaa olla eroja. Jo se, että meikäläisittäin STEAMissa on myös se A, laajentaa näkökulmaa huomattavasti. BETTin etuna ISTEen nähden on eittämättä se, että lähes kaikki, mitä siellä esitellään on saatavissa tavalla tai toisella myös Suomeen. Ja jos ei ole, paikalla oleville kotimaisille toimijoille on helppo vinkata, mitä kannattaisi ottaa myyntiin Suomessa.

Tapaamisiin BETTin käytävillä!

 

Tallennettu kategorioihin ISTE | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Atlantin molemmilta laidoilta – ISTE vs. BETT?

STEAM – BETT 2018 -messuhöyryjä purkamassa

Vuoden 2016 BETT-messuilla Microsoftin Anthony Salcito nosti esille uudenlaisen maker-kulttuurin nousun. Samana vuonna julkaistiin myös BBC:n Micro:bit, edullinen ohjelmoitava pieni tietokone. Nyt kaksi vuotta myöhemmin  Arduinon kaltaiset mikrokontrollerit, robotiikka ja Micro:bit ovat tulleet vahvasti myös Suomeen. Turussakin on käynnissä erilaisia hankkeita ja kerhoja, joissa kehitetään maker-toimintaa ja opetellaan ohjelmointia. Valtakunnallisesti tärkeää kehitystyötä tekee Innokas-verkosto.

Vuonna 2018 robotiikkaan, ohjelmointiin ja maker-toimintaan liittyvää tarjontaa oli messuilla valtavasti. Esimerkiksi erilaisia robotti- ja rakennussarjoja löytyi jopa kyllästymiseen asti. Melkeinpä kiinnostavimpia näistä yksittäisistä tuotteista olivat pienille oppijoille kolmannesta ikävuodesta ylöspäin suunnatut tuotteet, kuten Duplo-yhteensopivat rakentelupalikat (esim. Taco Robobricks).

Trendikäsitteenä nousi esille STEAM, eli Science, Technology, Engineering, Arts and Mathematics ja sen taito- ja taideaineita vajaampi versio STEM. Maailmalla, mm. Yhdysvalloissa opetus rakentuu pitkälti STEM-ajattelun varaan.  STEM-pohjainen opetussuunnitelma painottaa ongelmanratkaisua, luovuutta, oppiaineiden rajoja ylittäviä kokonaisuuksia ja oppilaan omasta kokemusmaailmasta lähtevää oppimista. Kuulostaako tutulta? Messuilla käsitteen avulla markkinoitiin niin 3D-tulostimia, laserleikkureita, ohjelmointia, robotiikkaa kuin elektroniikkaakin. Mitään Micro:bitin kaltaista ”mullistavaa” härpäkettä en löytänyt. Arduino-mikrokontrollerin ja Micro:bitin kanssa yhteensopivat sarjat saattavat kuitenkin toimia aihepiirin popularisoimisessa, jos vain löytää laajasta tarjonnasta itselleen sopivan, pedagogisesti mielekkään vaihtoehdon. Yksittäisten tuotteiden sijaan huomio kiinnittyi oikeastaan siihen, kuinka tämä kaikki oli saatu askeleen lähemmäs oppijoita ja opettajia.

Edellisenkappaleen loppuun viitaten myös suuret toimijat – kuten Microsoft ja Google – olivat panostaneet STEMiin vahvasti. Microsoftin Hacking STEM -portaali tarjoaa luokkakäyttöön kattavan valikoiman erilaisia vapaasti ladattavia projektimalleja ja aktiviteettejä. Messuilla oli esillä mm. tuulen nopeutta mittaava itse rakennettu laite, joka syötti tiedot automaattisesti päivittyvään Excel-taulukkoon. Pääosin projekteissa hyödynnetään helposti saatavia ja edullisia materiaaleja, mutta monesti tarvitaan myös mikrokontrolleria (Arduino, Lego WeDo).

 

 

Osa yrityksistä tarjosi myös konsultointia ja eräänlaisia ekosysteemipalveluita, jos haluaa hankkia kaiken tarvittavan kerralla. Kuvissa Fab Factoryn STEAMachine ja Engino Educationin ”Total education solution: combination of STEM & robotics” -malli.

Joitakin vuosia sitten alkanut maker- ja STEM-buumi ei siis ole osoittanut laantumisen merkkejä. Isojen toimijoiden tuottama sisältö sekä laite- ja ohjelmistovalikoiman kattavuus herättänee Suomessakin vähitelleen laajempaa kiinnostusta aiheeseen.

 

 

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa STEAM – BETT 2018 -messuhöyryjä purkamassa

Suomalaista koulutusvientiä, kosketusnäyttöjä ja liikuntateknologiaa

Näin ensikertalaisena Bett -matka Lontooseen oli hieno kokemus. Kuulemani mukaan osallistujia  melkein 40 000 yli sadasta maasta ja erilaisia yrityksiä tuhannen paikkeilla. Mahdollisuus verkostoitua ja nähdä isossa kuvassa missä maailmalla mennään.

Isoimpina teemoina mieleen jäivät ohjelmointi ja koodaus eri sisältöineen, VR/AR/ 360 -aihiot opetuksessa sekä interaktiiviset kosketusnäytöt ja lattiapinnat. Kaikenlaisia aasialaisia härpäkkeitä oli myös esillä sekä erilaisia luokan hallintaan ja oppituntien pitämiseen liittyviä ohjelmistoja, joita on vaikea tuoda suoraan Suomen koulumarkkinoille.

Suomalaiset yritykset olivat hyvin esillä omalla osastolla Education Finland -ohjelman kanssa. Opetushallituksen toteuttama ohjelma tarjoaa yrityksille ja muille opetuksen organisaatioille tietoa liiketoimintamahdollisuuksista, tukee koulutusvientiä ja vie suomalaista koulujärjestelmää tutuksi maailmalle.

Esillä olivat mm. seuraavat yritykset: Moomin Language School, Seppo -pelintekoalusta (Bett -Awards palkinnon finalisti) ja3D -teknologioita opetuksessa hyödyntävä 3DBearCloubi tarjoaa kustantajille työkaluja digitaalisen oppimateriaalin kehittämiseen. Uusi tuttavuus oli Kokoa, joka tarjoaa arviointityökaluja opetusalan tuotteiden laadun ja pedagogisen merkityksellisyyden arvioimiseksi. Villeä viedään myös kovasti ulkomaille.

Keskusteluissa korostettiin sitä, että Suomessa oppimisympäristöjä suunnitellaan yhdistämällä fyysinen ja digitaalinen ympäristö kokonaisuudeksi, jossa oppija on aktiivinen ja motivoitunut toimija, joka oppii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tähän pitäisi sopia messuilla vallalla ollut Maker -kulttuuri varsin hyvin. Hyviä aihioita, mutta meilläkin työ on vasta alkamassa. Suomalainen koulutusjärjestelmä selvästi kiinnostaa maailmalla. Voisimme vieläkin rohkemmin viedä sitä jatkossa ulkomaille.

Isot kosketusnäytöt olivat messuesittelyissäkin nyt selvästi ajaneet videotykkien ohi koulujen av -ratkaisuissa. Sinänsä teknologia ei ole aivan uusi, mutta taulut ovat kehittyneet ja vallanneet markkinat. Yksi iso syy on hintojen aleneminen. Järkevät tuumakoot menevät 86´kokoon asti, jonka hinta pyörii noin viiden tuhannen paikkeilla.

Jokaisella tunnetulla ja vähän tuntemattomammallakin merkillä oli malleja esillä, joten valinnanvaraa on. Miten näitä sitten lähteä vertailemaan? Ulkoisesti tarkasteltuna ei suuria eroja ole. Kaikki tarjoavat laadukasta 4K -kuvaa, joka on läheltäkin katsottuna erittäin terävä. Monessa taulussa on tarjolla samanlaiset liitokset ja niissä toimii monikosketus. Taulujen pinnatkin ovat turvalasia.

Vertailuun pitääkin ottaa mielestäni ainakin seuraavia ominaisuuksia

  • taulun ohjelmistot ja käyttöliittymä
  • takuu-ja huoltoratkaisut
  • taulun peilausominaisuudet
  • mahdolliset korkeussäätöratkaisut

Tykin kosketuspintaisen kuvan suuntaus on siirtynyt seinältä lattiapintoihin. Monipuolisin ratkaisu tästä oli Nautiluksen Netboard Portable, all in one ratkaisu, jossa kuvan voi heijastaa seinälle, pöydälle tai lattialle ja siihen voi integroida ulkopuolisen laitteen. Lapsia aktivoivia interaktiivisia liikuntamattoja oli paljon mm. Sensory Curyn Magic Carpet. Näiden etu on helppo siirreltävyys. Taas pitää tutustua siihen, minkälaisia softia niihin saa. Onko pelkkää liikkumisen vai myös oppimisen iloa?

Messuilla pysähdyin tämän ständin kohdalla miettimään. Videon kaltaisia laitteita ovat huvipuistot ja pelihallit täynnä. Miksei niitä yms. liikuttavia pelejä voisi olla myös koulujen auloissa ja käytävillä. Lapset ja nuoret saataisiin aktiivisiksi välituntiliikkujiksi pois oman kännykän näpyttelyn ääreltä.

Lopuksi huomioni kiinnittyi moniin erilaisiin skannauslaitteisiin.

HP:n Sprout Pro:ssa voit skannata minkä tahansa kolmiulotteisen kappaleen ja muokata niistä omanlaisiksi koon ja lisättyjen elementtien suhteen. Tuotoksen voi liittää vaikka Powerpoin -esitykseen. Aika hintavia ovat vielä, mutta yksittäisinä kokeiluina kouluihin ihan mielenkiintoisia ja lisäarvoakin tuovia laitteita. 3D -tulostimia kuitenkin kouluissa alkaa olla.

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalaista koulutusvientiä, kosketusnäyttöjä ja liikuntateknologiaa

Virtuaalitodellisuutta, robotteja ja roinaa

Lontoon BETT 2018 -messuilla oli jälleen koossa mahtava määrä tuotteita, palveluita, esittelijöitä ja osallistujia eri puolelta maailmaa. STEM/STEAM-asiat olivat selkeästi nyt se juttujen juttu, mutta myös pienempiä trendejä oli aistittavissa.

Virtuaalisuutta kouluihin

Virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) alkavat lähetyä pistettä, jossa katselulaitteiden sekä 3D-materiaalin pyörittämiseen tarvittavien tietokoneiden hinta-/laatusuhde lähestyvät kouluille mahdollista tasoa. Erityisesti Windows-yhteensopivien virtuaalilasien ja ohjauskahvojen käyttö oli jo sujuvaa ja näytti hyvältä. Johtojen määrä oli saatu minimoitua yhteen per laite ja virtuaalimaailmassa pystyi liikkumaan, siirtelemään esineitä ja kurkkimaan sinne tänne. Hintaliukumäessä seuraavana tulivat vastaan heppoisemmat VR-lasit ilman erillisiä ohjaimia; näitä olikin sitten jo tarjolla laukuittain eli koko luokka pääsee todellisuudesta irti kerralla. Pohjimmaisena olivat kännykkään klipsillä kiinnitettävät linssit, joilla pystyi katselemaan stereoskopista 3D-kuvaa.

VR/AR-skenen merkittävin ongelma tuntuu kuitenkin liittyvän laadukkaan materiaalin puutteeseen sekä sen tuottamisen vaikeuteen. Microsoftin opetusdemo kertoi kyllä hienosti videota ja animaatiota yhdistelemällä Rooman historiasta, mutta mitä sen jälkeen? Pedagogista lisäarvoa tuovaa materiaalia on hankalaa rakentaa, vaikka 360-kameralla saadaankin helposti kuvia ja videota virtuaalilaseilla katsottavaksi. Lisätyn todellisuuden (eli todellisuuden päälle tuotavan digimateriaalin) kohdalla on hieman helpompi kuvitella monipuolisempaa koulukäyttöä, sillä se ei vaadi kaiken sisällön tuottamista digitaalisena. Aika näyttää minne VR meitä vie.

Muoto muuttuu ja sisällöt sulautuvat

Etäopetuksesta kiinnostuneena ihmisenä pistin BETTissä merkille, ettei ”distance educationista” puhunut kukaan mitään. Sitten huomasin miten esimerkiksi australialaisessa Teams-esityksessä kuin ohimennen mainittiin Skype ja työskentely sen avulla. On luultavaa, että syvällisempi siirtyminen pilvipalveluihin tekee jaon etä- ja lähiopetuksen välillä tarpeettomaksi: kun yhä suurempi osa opiskeluun liittyvistä dokumenteista ja tehtävistä tehdään verkossa, fyysisen luokkatilan merkitys pienenee. Verkko tekee siis opetuksen muodolle samaa kuin STEAM sisällölle, yksityiskohtien sijaan kootaan kuhunkin tilanteeseen sopivia kokonaisuuksia.

Samaisessa australialaisessa esityksessä puhuttiin muuten myös Teamsista myös henkilökunnan työvälineenä. Olisikohan aika sähköistää opettajanhuoneita sen avulla myös täällä pohjoisella pallonpuoliskolla?

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa Virtuaalitodellisuutta, robotteja ja roinaa

Kuvakooste BETT2017-messuilta

Kooste: Teemu Tauriainen

Tallennettu kategorioihin BETT | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuvakooste BETT2017-messuilta

Kouluvierailulla ACS Hillingdonissa 26.1.2017

ACS Hillingdon on Lontoon Hillingdonissa sijaitseva yksityinen kansainvälinen koulu, joka on yksi neljästä ACS International Schools -organisaatioon kuuluvista kouluista. Oppilaat ovat 4-18-vuotiaita ja heitä on Hillingdonissa yhteensä 570. Opetuksessa käytetään amerikkalaista opetussuunnitelmaa sekä brittien omaa curriculumia.

Vuonna 2011 koulussa otettiin kerralla käyttöön 640 iPadia. Käyttöönoton tueksi koulutettiin muutamia koulun oppilaita, jotka yhdessä opettajien kanssa perehtyivät laitteiden käyttöön ja opettivat kaikille muutamien perussovellusten käytön. Lisäksi tukena oli myös Applen omia kouluttajia.

“Technology allows the connection”

Koulua esitelleen opettajan mukaan laitteiden käytössä perusajatuksena on ”Device is
secondary”, eli opetuksen ja oppimisen tavoitteiden tulee olla ykkössijalla. Teknologia mahdollistaa yhteyden oppilaiden, opettajien ja huoltajien välillä sekä pääsyn tietolähteisiin. Keskeisinä oppimistavoitteina mainittin 5 B:tä – Be smart, Be safe, Be responsible, Be respectful, Be mindful. Nämä koskivat sekä opetusta yleisesti että myös teknologian käyttöä.

Vierailimme kolmessa opetustilassa, joissa teknologia oli aktiivisessa käytössä: opettajan omassa luokassa, Genius Barissa sekä STEAM-monitoimiluokassa.

Opettajan omaan luokkaan oli rakennettu erilaisia toimintapisteitä, joissa oli hyödynnetty iPadeja monipuolisesti.
Yhdessä nurkassa oli time laps –kuvia ajastuksella tallentava iPad (iStopMotion-appi), joka kuvasi parhaillaan maljakossa olevia narsisseja ja niissä yhden viikon aikana tapahtuvia muutoksia. Yhdellä seinällä oli iPad-kuvausteline ja Green screen -kangas mm. uutislähetysten tekemiseen ja videoiden kuvaamiseen. Yhdellä näytöllä pyöri oppilaiden tabletilla kuvaamia ja editoimia videoita ja kuvakirjoja. Seinälle oli asennettu kaksi suurta televisiota, joita käytettiin kuvan peilaamiseen tabletin näytöltä AppleTV:n avulla. Opettajan mukaan tilan suunnittelussa oli pohdittu kosketustaulujen hankintaa, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin valitsemaan TV-näytöt, joissa ei ole kosketuksentunnistusta. Perusteluna tälle oli, että opettajan mielestä esiintyjän ei tule olla selkä yleisöönsä päin, kuten kosketustaululla, vaan heijastaminen tabletin näytöltä koettiin paremmaksi ratkaisuksi.

Genius Bar -opetus- ja esittelytilassa oli esillä oppilaiden erilaisia teknologiaprojekteja. Yksi käynnissä olevista projekteista oli 3D-tulostamista tutkiva projekti, jossa selvitettiin liikkuvien rakenneosien (esim. kalanruoto) suunnittelua ja tulostamista. Oppilaat suunnittelivat, piirsivät ja tulostivat itse 3D-esineet ja tutkivat miten rakenteeseen saadaan tehtyä liikkuvia osia.

Toisena käynnissä olevana tutkimuskohteena oli lintujen elintapojen seuraaminen teknologian avulla. Oppilaat rakensivat linnunpöntöt, joihin asennettiin kamerat seuraamaan lintujen liikkumista ja lisäksi hankittiin sääasema, jonka avulla seurattiin sääolojen vaikutusta lintujen liikkumiseen. Genius Bar toimintaa rahoittivat osittain oppilaiden vanhemmat.

STEAM (Science, Technology, Engineering, Art, Math) -oppitunneilla toteutettiin erilaisia monialaisia projekteja, joissa oppilaat pääsivät tutkimaan ja rakentelemaan erilaisia aiheita käytännössä. Vierailumme aikana oppilaat esittelivät muun muassa itse tekemiään digitaalisia pelejä (mm. Hopscotch-apilla tehtyjä), käsin askarreltuja pelejä, joiden osana hyödynnettiin Little Bits -elektroniikkasarjaa sekä micro:bit-piirilevyllä ja Microsoft Block Editor -sovelluksella toteutettuja ohjelmointiharjoituksia. STEAM-tuntien tausta-ajatus on samantapainen kuin jo muutamia vuosia esillä ollut Maker Space -toimintamalli. Oppilaat osallistuvat STEAM-tunneille 2 h per viikko koko lukuvuoden ajan, ja tarkoituksena on kehittää muun muassa oppilaiden luovuutta, ongelmanratkaisukykyjä sekä laaja-alaisesti eri oppiaineisiin liittyviä käytännön taitoja.

 

Saila Visti

 

Tallennettu kategorioihin BETT, Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kouluvierailulla ACS Hillingdonissa 26.1.2017