Virtuaalitodellisuutta, robotteja ja roinaa

Lontoon BETT 2018 -messuilla oli jälleen koossa mahtava määrä tuotteita, palveluita, esittelijöitä ja osallistujia eri puolelta maailmaa. STEM/STEAM-asiat olivat selkeästi nyt se juttujen juttu, mutta myös pienempiä trendejä oli aistittavissa.

Virtuaalisuutta kouluihin

Virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) alkavat lähetyä pistettä, jossa katselulaitteiden sekä 3D-materiaalin pyörittämiseen tarvittavien tietokoneiden hinta-/laatusuhde lähestyvät kouluille mahdollista tasoa. Erityisesti Windows-yhteensopivien virtuaalilasien ja ohjauskahvojen käyttö oli jo sujuvaa ja näytti hyvältä. Johtojen määrä oli saatu minimoitua yhteen per laite ja virtuaalimaailmassa pystyi liikkumaan, siirtelemään esineitä ja kurkkimaan sinne tänne. Hintaliukumäessä seuraavana tulivat vastaan heppoisemmat VR-lasit ilman erillisiä ohjaimia; näitä olikin sitten jo tarjolla laukuittain eli koko luokka pääsee todellisuudesta irti kerralla. Pohjimmaisena olivat kännykkään klipsillä kiinnitettävät linssit, joilla pystyi katselemaan stereoskopista 3D-kuvaa.

VR/AR-skenen merkittävin ongelma tuntuu kuitenkin liittyvän laadukkaan materiaalin puutteeseen sekä sen tuottamisen vaikeuteen. Microsoftin opetusdemo kertoi kyllä hienosti videota ja animaatiota yhdistelemällä Rooman historiasta, mutta mitä sen jälkeen? Pedagogista lisäarvoa tuovaa materiaalia on hankalaa rakentaa, vaikka 360-kameralla saadaankin helposti kuvia ja videota virtuaalilaseilla katsottavaksi. Lisätyn todellisuuden (eli todellisuuden päälle tuotavan digimateriaalin) kohdalla on hieman helpompi kuvitella monipuolisempaa koulukäyttöä, sillä se ei vaadi kaiken sisällön tuottamista digitaalisena. Aika näyttää minne VR meitä vie.

Muoto muuttuu ja sisällöt sulautuvat

Etäopetuksesta kiinnostuneena ihmisenä pistin BETTissä merkille, ettei ”distance educationista” puhunut kukaan mitään. Sitten huomasin miten esimerkiksi australialaisessa Teams-esityksessä kuin ohimennen mainittiin Skype ja työskentely sen avulla. On luultavaa, että syvällisempi siirtyminen pilvipalveluihin tekee jaon etä- ja lähiopetuksen välillä tarpeettomaksi: kun yhä suurempi osa opiskeluun liittyvistä dokumenteista ja tehtävistä tehdään verkossa, fyysisen luokkatilan merkitys pienenee. Verkko tekee siis opetuksen muodolle samaa kuin STEAM sisällölle, yksityiskohtien sijaan kootaan kuhunkin tilanteeseen sopivia kokonaisuuksia.

Samaisessa australialaisessa esityksessä puhuttiin muuten myös Teamsista myös henkilökunnan työvälineenä. Olisikohan aika sähköistää opettajanhuoneita sen avulla myös täällä pohjoisella pallonpuoliskolla?

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.