Koulu ongelmia ratkaisevana systeeminä
Koulun tulisi hyväksyä kaikki jäsenensä ja huolehtia sekä aikuisten että lasten hyvinvoinnista ja kasvusta. Koulua voidaan tarkastella yksilöiden muodostamana kokonaisuutena, jonka tila riippuu yksilöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Esim. kiusaaminen on ryhmäilmiö. Kun tarkastellaan koulua systeeminä, tutkitaan kaikkien koulun ihmisten keskinäistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta. Koulussa toimivilla ihmisillä pitäisi olla ainakin jossain määrin yhteiset arvot ja tavoitteet sekä tietoisuus kuulumisesta ryhmään.
Oireet ja ristiriidat ovat muutoksen edelläkävijöitä ja niitä tulee käyttää hyväksi muutoksen käynnistämiseksi. Tilanteen uudelleen määrittelyssä oirekäyttäytyminen nähdään myönteisenä. Ainoa todellisuus, jonka tiedämme, syntyy havaintojen tekijän ja kohteen vuorovaikutuksessa. ”Tee jotakin, että asioissa tapahtuisi käänne parempaan”. Toisen tekemä ratkaisu ei ole siirrettävissä toiseen tilanteeseen. Asioihin ei ole vain yhtä oikeaa näkökulmaa. Pieni muutos on riittävä.
Satu ongelmia ratkaisevasta systeemistä
Sisällysluettelo
Seuraamusjärjestelmä
Ohjaava keskustelu
Meidän koulu
Ennaltaehkäisevä ohjaus
Ratkaisukeskeisyys ja systeemisyys
Kasvatusfilosofiset perusteet
Restoratiivinen oikeus
Sovittelu
Ohjaus kurinpitotilanteessa
Vertaissovitelu
Kehittäminen
Lähteet
Seuraamusjärjestelmä
On vaikea kuvitella koulua, jossa ei ole kaikkien tiedossa olevia sääntöjä ja kaikkien hyväksymää tapaa kontrolloida sääntöjen noudattamista. Koululait määräävät kurinpidon muodon ja menettelytavan, mutta laki ei määritä ohjaussisältöä. Vanha viisaus kuuluu: ”Joka kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee”. Näin on. Tässä sivustossa tarkastellaan seuraamusjärjestelmän keskeisiä rakenneosia. Kurinpitojärjestelmällä tai valistuneemmalla seuraamusjärjestelmällä on tärkeä rooli koulun kasvatustehtävässä. Toimiva palautejärjestelmä on koulun kasvatustehtävän toteuttamisen keskeisimpiä osa-alueita.
Seuraamusjärjestelmässä pyritään pääsemään eroon kuripitokäytännöistä, jolle on luonteenomaista ongelman eristäminen, poissiirtäminen ja rankaisemalla ohjaaminen. Vanhassa kurinpitojärjestelmässä ongelma siirretään pois jälki-istuntoon sovitettavaksi ja pyritiin ohjaamaan rankaisemalla. Se oli mekaaninen järjestelmä, jossa oppilas ei joutunut työstämään ongelmaansa. Kurinpitojärjestelmä ei tukenut opettajan opetussuunnitelman määrittämän kasvatustehtävän hoitamista. Uudessa suraamusjärjestelmääsä ongelmien käsittelyn tueksi on etsitty toimintatapoja, jotka ovat samansuuntaisia kuin opetussuunnitelman perusteissa esitetyt periaatteet. Keskeinen työmenetelmä on ohjaava keskustelu, jonka sisällöt on lainattu sovittelusta ja ratkaisukeskeisistä työtavoista.
Seuraamusjärjestelmä on porrasteinen järjestelmä, jonka avulla ohjataan oppilaan toimintaa tilanteissa, jossa hän on toiminut vastoin perusopetuslain määrittämiä velvoitteita ja koulun järjestyssääntöjä. Seuraamusjärjestelmällä tarkoitetaan koulun käytäntöjä, joilla ohjataan oppilaita tarkoituksenmukaiseen koulutyöhön ja ennaltaehkäistään ongelmia. Järjestelmän keskeiset elementit ovat osapuolten kohtaaminen, vuorovaikutus ja ongelman ratkaiseminen. Seuraamuksen vaikuttavuus lisääntyy vaiheittain, jos oppilas toistaa rikkeen. Seuraamusjärjestelmän sisältämän ohjauksen tavoitteena on
-
- oppilaan itsetunnon,
- itsearvioinnin,
- vuorovaikutuksen ja
- ongelmaratkaisutaitojen kehittäminen sekä
- inhimillisen arvojen ja
- toisen huomioon ottamisen edistäminen.
Kun lähdetään kehittämään koulun kurinpitokäytänteitä, tulee huomioida, että samalla kehitämme koulun toimintakulttuuria. Siihen kuuluvat kaikki koulun viralliset ja epäviralliset säännöt, toiminta- ja käyttäytymismallit sekä arvot, periaatteet ja kriteerit, joihin ohjaustyön laatu perustuu.
Seuraamusjärjestelmän kehittäminen
Ohjaava keskustelu
Jokapäiväiset kouluarjen ongelmatilanteet tarjoavat mahdollisuuksia ohjauskeskustelulle. Ne ovat tilanteita, jossa voi toteuttaa perusopetuksen tehtävää, jonka mukaan oppilaalle on annettava mahdollisuus monipuoliseen kasvuun, oppimiseen ja terveen itsetunnon kehittymiseen. Siksi kouluissa tulisi kiinnittää huomiota olemassa oleviin ohjausmekanismeihin eli niihin ohjausrakenteisiin, jonka varaan koulun kurinpitokäytännöt on rakennettu. Jokainen opettaja voi ohjaustyössään pohtia, millaiseen ihmiskäsitykseen ja oppimiskäsitykseen omat ohjauskäytännöt perustuvat kaikkein haastavimmissa ohjaustilanteissa.
Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan Ihminen on kohde. Oppimista säätelevät toiminnan seuraukset ja vahvistaminen. Havaittavan käyttäytymisen muutoksen kannalta kunkin oppijan älyllisille toiminnoille ei anneta niin suurta merkitystä. Näihin käsityksiin tukeutuu psykoanalyyttinen ja rangaistuskeskeinen työtapa. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan ihminen on toimija ja on oman tietonsa rakentaja. Kokemus on oppimisen ja kehittymisen raaka-aine. Ratkaisukeskeiset ja systeemiset työtavat sekä restoratiivisen oikeuden periaatteet tukeutuvat tähän käsitykseen.
Konstruktivismista johdetua työtapaa nimitämme seuraamusjärjestelmässä sovitteluksi, joka on keskustelua ongelman osapuolten kesken. Tässä kasvatuskeskustelussa ongelmalle etsitään ratkaisua. Ongelman ratkaisuun pyritään ratkaisukeskeisellä työtavalla; ongelman tunnistamisen, rajaamisen ja keskustelun avulla. Toimintatavassa huomioidaan vähäiset voimavarat ja pyritään aktivoimaan kaikki ongelman osapuolet. Ohjauksen avulla pyritään
-
- saamaan oppilas ymmärtämään tekonsa, toiminnan seuraukset tai vaikutukset,
- ohjaamaan oppilasta ottamaan huomioon toiset ihmiset ja ympäristönsä sekä
- ennaltaehkäisemään suurempia ongelmia.
Sovittelulla pyritään ennaltaehkäisemään suurempia ongelmia ja ohjaamaan oppilasta tarkoituksenmukaisempaan ja ympäristöä huomioivampaan käyttäytymiseen. Sovittelu voi tapahtua oppilaan koulupäivän aikana tai sen jälkeen. Koulupäivän jälkeen tapahtuva sovittelu rinnastuu jälki-istuntoon, joten asiasta on tiedotettava huoltajalle.
Meidän koulu
Koulun tulisi hyväksyä kaikki jäsenensä ja huolehtia sekä aikuisten että lasten hyvinvoinnista ja kasvusta. Koulua tarkastellaan yksilöiden muodostamana kokonaisuutena, jonka tila riippuu yksilöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Koulussa toimivilla ihmisillä pitäisi olla ainakin jossain määrin yhteiset arvot ja tavoitteet sekä tietoisuus kuulumisesta ryhmään. Kun tutkitaan kaikkien koulun ihmisten keskinäistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta, tarkastellaan koulua systeeminä.
Kurittomuutta on vaikeaa kuvitella siellä, missä ei ole ihmisiä. Kurittomuutta ei kuitenkaan tarvitse tarkastella ihmisen pysyvänä ominaisuutena. Abraham Maslowin mukaan hyvyys, totuus ja oikeudenmukaisuus voivat ohjata ihmisen toimintaa vasta, kun hänen turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja arvostuksen tarpeensa ovat tyydyttyneet riittävästi.
Kunkin koulun toimintaa ohjaavat vähitellen kehittyneet toimintatavat. Kehittämisen kohteena ovat siis menettelytavat, jonka mukaan koulussa toimitaan. Koulun tapa käsitellä ongelmia kuvastaa koko koulun toimintakulttuuria. Pahimmillaan käsittelemättömät pienet ongelmat kasaantuvat ja muodostavat esteitä koulun opetustehtävän toteuttamiselle.
Kurinpitojärjestelmän kehittämisen ongelmaa tulisi lähestyä tarkastelemalla koulua kokonaisuutena. Koululla on ympäristöönsä nähden rajat: fyysiset, ajalliset ja juridiset. Kurinpitojärjestelmän kehittämistyössä voitaisiin yrittää ratkaista, miten koulun olemassa olevat voimavarat käytetään tehokkaammin oppilaan hyvinvoinnin parantamiseen ja koulun perustehtävän toteuttamiseen.
Ennaltaehkäisevä ohjaustyö
Ennaltaehkäisevän ohjaustyöt tavoitteena on
-
- suojata mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä sekä edistää kouluyhteisön hyvinvointia,
- varmistaa kaikille tasavertainen oppimisen mahdollisuus,
- tukea yksilön ja yhteisön toimintakykyä,
- oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä koulunkäyntiin liittyvien muiden ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen ja
- poistaminen mahdollisimman varhain ja
- edistää välittämisen, huolenpidon ja myönteisen vuorovaikutuksen toimintakulttuuria kouluyhteisössä.
Ohjaustyö kuuluu kaikille kouluyhteisössä työskenteleville sekä oppilashuoltopalveluista vastaaville viranomaisille (ks. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014). Ohjaustyössä pyritään kehittämään oppilaan itsetuntoa ja minäkäsitystä. Ne ovat selittävinä tekijöinä mm. selonteoissa kiusaamisesta, päihdekäyttäytymisestä, työllistymisestä. Minäkäsitys on opittua. Myönteinen minäkuva, hyvä itsetunto on edellytys sille, että ihminen haluaa oppia, uskaltaa yrittää ja epäonnistua sekä suvaitsee ja kunnioittaa muita. Nämä taidot ovat osana persoonallisten valmiuksien kokonaisuutta jota kutsutaan elämänhallinnaksi. Ongelmia ennaltaehkäisevälle toiminnalle on yhteistä itsetunnon, itsearvioinnin, vuorovaikutuksen ja ongelmaratkaisutaitojen kehittäminen sekä inhimillisten arvojen ja toisen huomioonottamisen edistäminen. Syrjäytyminen johtuu karsinnasta ja torjunnasta. Tulee pyrkiä vastustamaan karsintamekanismeja ja edistämään yhteisöllisyyttä koulutyössä. Itsetuntoa vahvistavat ja vuorovaikutteiset työtavat ehkäisevät syrjäytymistä.
Kurinpitoon liittyvän ohjaustyön tavoitteena on
-
- oppilaan vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden kehittäminen,
- kouluympäristön ja yhteisön viihtyisyyden ylläpitäminen,
- riippuvuussuhteiden oivaltamiseen ohjaaminen sekä
- oppilaiden oikeudenmukainen kohtelu erilaisissa ohjaustilanteissa.
Ratkaisukeskeisyys ja systeemisyys
Kurinpitojärjestelmä perustuu valtaan ja vallankäyttö synnyttää aina vastustusta. Toisaalta on vaikea kuvitella koulua, jossa ei ole kaikkien tiedossa olevia sääntöjä ja kaikkien hyväksymää tapaa kontrolloida sääntöjen noudattamista. Sääntöjen noudattamisen kontrolloinnin ohella on yhtä tärkeää toimia ongelmia ehkäisevällä tavalla. Ongelmien käsittelyssä tulisi etsiä uusia myönteisiä näkökulmia ja painottaa sitä, mikä on mahdollista ja muutettavissa. Muutosta tarkastellaan prosessina. Opettajan tehtävä olisi tunnistaa muutos ja vahvistaa sitä. Se mitä ihminen odottaa vaikuttaa siihen mitä hän saa. Ensisijaista ovat oletukset, jotka painottavat voimia ja mahdollisuuksia. Olettamukset auttavat luomaan itseään toteuttavia ennusteita
Ratkaisukeskeisen ajattelun mukaan ongelmat ovat haasteita. Ristiriitoja tulee käyttää hyväksi muutoksen käynnistämiseksi. Syyllisten etsimisen sijaan ongelma voidaan ratkaista parhaiten keskustelemalla ongelmasta hyvässä yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Keskustelu on restoratiivisen oikeudenkin keskeisin työmenetelmä. Sen mukaan ongelman kohtaaminen ehkäisee teon ja vastuun mitätöimisen. Eri osapuolet voivat ilmaista tunteensa. Toisaalta anteeksipyyntö ja anteeksianto vapauttavat energiaa. Riippumatta siitä löytyvätkö ongelman syyt muualta vai tarkastelemmeko ongelman osapuolten vuorovaikutussuhteita, havaittuja ongelmia pitäisi pystyä käsittelemään tässä ja nyt.
Ratkaisukeskeisyys
-
- Pyritään ratkaisemaan ongelma yhteistyössä eri osapuolten kanssa.
- Oireet ja ristiriidat ovat muutoksen edelläkävijöitä.
- Ei korosteta päämääriä vaan muutosta prosessina.
Systeemisyys
-
- Kaikki asiaan liittyvät osapuolet pyritään aktivoimaan ongelmatilanteen selvittämiseen.
- Luovutaan luokittelevien ja leimaavien ilmaisujen käytöstä.
- Ongelman määrittäjiä on vähintään kaksi.
Kasvatusfilosofiset perusteet
Systeemisesti suuntautuneet ohjausmenetelmät kytkeytyvät Kurt Lewin kognitiiviseen kenttäteoriaan (henkilöön tai henkilöihin tilanteessa), Deweyn pragmatismiin (kokemuksellisuus) ja Vygotskyn lähikehityksen vyöhykeeseen.
Oppiminen on käsitystapojen muuttumista. Oppiminen ei kuitenkaan ole vain oppijan pään sisällä tapahtuvaa havaintojen ja kokemusten jäsentymistä. Käsitystapojen muutosten syntyminen edellyttää ajattelun ohella myös käytännöllistä toimintaa. Ihminen oppii tuntemaan ympäröivää maailma olemalla vuorovaikutuksessa (aktiivisessa tiedostustapahtumassa) sen kanssa. Vuorovaikutukselta vaaditaan tietoisen ja tavoitteellisen toiminnan piirteitä. Kaikki tekeminen ei näin ollen edistä maailman ymmärtämistä.
Kurt Lewinin kehittämän kenttäteorian mukaan kognitiivisuus ilmenee teoriassa tarkasteltaessa sitä, kuinka yksilöt saavuttavat ymmärryksen itsestään ja ympäristöstään ja kuinka he tätä kognitiota käyttäen toimivat ympäristönsä suhteen. Oppiminen on aktiivinen ja päämääräsuuntautunut, itsenäistä tai yhteistä ongelmanratkaisua sisältävä prosessi, joka johtaa käytännön ongelmien ratkaisemiseen. Tieto saa alkunsa kokemuksesta ja syntyy kokemukseen liittyvien asioiden selvittämisprosessissa.
Lähikehityksen vyöhykkeellä Vygotsky tarkoittaa kehitysvyöhykettä, johon kuuluvia ongelmia yksilö ei kykene itsenäisesti ratkaisemaan, mutta pystyy siihen aikuisen tai tiedollisesti kehittyneemmän kumppanin avustuksella. Ideaalinen oppimisympäristö tarjoaa sosiaalisesti tuetussa tilanteessa tehtäviä, jotka sijoittuvat oppijan lähikehityksen vyöhykkeelle.
Restoratiivinen oikeus
Rangaistusteorioissa on vaihtoehtoisia toimintatapoja rangaistuskeskeiselle käytännölle. Restoratiivisen oikeuden tavoitteena on korjata vääryys ja vähentää osapuolille aiheutunutta mielipahaa. Menettelyn on havaittu vähentävän rikkeiden uusimisriskiä ja lisäävän asianosaisten tyytyväisyyttä. Restoratiivinen oikeus on aina prosessi, jossa molemmille osapuolille pitäisi jäädä uskoa itseensä ja positiivisia tulevaisuudenodotuksia.
Keskeisiä restoratiivisia arvoja ovat kunnioittava vuoropuhelu, vastuunotto, hyvitys, armo, moraalinen oppiminen, tekijän hyväksyminen yhteisön jäseneksi ja uusien haitallisten tekojen ehkäisy. Prosessissa korjataan emotionaalisia ja symbolisia arvoja: loukatun turvallisuudentunnetta, omanarvontuntoa, itsemääräämisoikeutta ja oikeudentuntoa.
Restoratiivisen oikeuden keskeinen työmuoto on sovittelu. Sovittelussa ei keskitytä pelkästään tarkastelemaan sitä, onko tekijä rikkonut jotakin sääntöä, vaan huomion keskipisteenä ovat osapuolten väliset inhimilliset suhteet ja niissä tapahtuneet vahingot. Se on ihmissuhteet huomioon ottavaa oikeutta.
Kuvio. Restoratiivisuus ja oppimiskäsitys
Sovittelu
Sovittelu on konfliktinhallintamenettely. Koulusovittelu on ohjaava keskustelua ongelman osapuolten välillä. Osapuolet määräytyvät tapauskohtaisesti: koulukiusaamisessa kiusattu ja kiusaaja, tupakointirikkeessä tupakkalaki/koulun järjestyssäännöt ja oppilas, oppitunnin häiritsemisessä perusopetuslaki ja oppilas tai miksei häiritty muu luokka ja häiritsijä. Ongelmalle etsitään ratkaisua. Sillä pyritään saamaan oppilas ymmärtämään tekonsa vääryys, ohjaamaan oppilasta ottamaan huomioon toiset ihmiset ja ympäristönsä sekä ennaltaehkäisemään suurempia ongelmia. Oppilasta ohjataan tarkoituksenmukaisempaan ja ympäristöä huomioivampaan käyttäytymiseen.
Sovittelun luonne on varhaisesti puuttuvaa, ennaltaehkäisevää, tulevaisuuteen suuntautuvaa ja sosiaalista toimintaa, jolla aktiivisesti etsitään pysyväisluonteisia ja myönteisiä ratkaisuja. Sovittelu on uhrin ja tekijän välinen mahdollisuus käsitellä rikkeestä aiheutuneiden fyysisten, psyykkisten ja aineellisten vahinkojen hyvittämistä ja korvaamista. Sovittelussa osapuolet voivat turvallisesti kohdata toisensa ja vaikuttaa itse oman asiansa lopputulokseen. Sovittelun tavoitteena on
-
- vahinkojen korvaaminen
- ihmissuhteiden korjaaminen
- kunnioittava vuoropuhelu
- vastuunotto
- anteeksipyyntö
- moraalinen oppiminen
- uusien rikkeiden ehkäisy.
Sovittelijan tehtävä on mahdollistaa rauhanomainen ongelman osapuolten kohtaaminen. Sovittelija ei ratkaise osapuolten ongelmaa vaan toimii sovinnon mahdollistajana. Sovittelussa käsitellään rikkeen/rikoksen syitä, sillä tavoitteena on ratkaista konflikti ja niiden taustalla olevia ongelmia. Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos. Prosessin tulisi vahvistaa yhteisöllisyyttä. Koulusovittelussa ohjaajan tehtävä vaihtelee rikkeen luonteen mukaan. Koulukiusaamistapauksissa ohjaaja mahdollistaa osapuolten kohtaamisen. Kun on rikottu esim. koulun järjestyssääntöjä, ohjaajan tehtävässä painottuu kasvatus. Vertaissovittelussa ohjaaja toimii ohjaavan oppilaan tukihenkilönä.
Sovittelussa uhri saa äänen ja rikkeentekijä ei ole kurinpidon ja seuraamuksen näkökulmasta passiivinen kohde vaan osallinen. Hyvin toteutettu korjaava prosessi vaatii rikkeentekijältä enemmän kuin perinteinen rankaisukeskeinen menettely. Sovittelu edellyttää uhrin kohtaamista, rikkeen seurauksista keskustelua ja tämä vaikeuttaa teon ja vastuun vähättelyä. Avoin vuorovaikutus mahdollistaa ongelman kohtaamisen ja konfliktin käsittely vapauttaa psyykkistä energiaa. Restoratiivinen, korjaava, oikeus pyrkii palauttamaan molempien osapuolten itsemääräämisoikeuden ja omanarvontunnon ja näin voidaan välttää syrjäytymistä. Sovittelu vähentää kostonhalua. Toisaalta sovittelu nostaa muiden seuraamuksien merkitystä.
Ohjaus kurinpitotilanteessa
Ongelman ratkaisuun pyritään ratkaisukeskeisellä työtavalla. Toimintatavassa huomioidaan vähäiset voimavarat ja pyritään aktivoimaan kaikki ongelman osapuolet. Keskeiset työvaiheet ovat
-
- ongelman tunnistaminen,
- ongelman rajaaminen ja
- keskustelu.
Keskustelun avulla koulutyötä häiritsevälle ongelmalle pyritään etsimään ratkaisua. Sillä pyritään saa-maan oppilas ymmärtämään tekonsa vääryys, ohjaamaan oppilasta ottamaan huomioon toiset ihmiset ja ympäristönsä sekä ennaltaehkäisemään suurempia ongelmia. Oppilasta ohjataan tarkoituksenmu-kaisempaan ja ympäristöä huomioivampaan käyttäytymiseen. Tätä ohjaussisältöä seuraamusjärjes-telmässä kutsutaan sovitteluksi.
Kuten oheinen kaavio Lähikehityksen vyöhyke -teoriasta kuvaa, kasvatustavoitteet määräytyvät ta-pauskohtaisesti. Olennaista on, että oppilaalla on mahdollisuus saavuttaa asetetut kasvatustavoitteet ja vaiheittain kasvaa kohti tarkoituksenmukaisempaa käyttäytymistä.
Kuvio. Ohjaustavoite lähikehityksen vyöhykkeellä
Vertaissovittelu
Nuoruudessa rakennetaan kuvaa omasta itsestä suhteessa vertaisiin eli ystäviin ja koulutovereihin. Nuoret kuuntelevat toistensa mielipiteitä ja näkemyksiä usein aikuisten mielipiteitä herkemmin. Nuori kokeilee rooleja ja toimintatapoja sekä tavoittelee itsenäisyyttä. Mannerheimin lastensuojeluliitto huomioi nuorille suunnatuissa koulutuksissaan vertaisuuden. Esimerkiksi tukioppilaskoulutus luo hyvän perustan oppilaiden ryhmätyötaidoille. Tukioppilaille voidaan opettaa ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen lisäksi ongelmaratkaisutaitoja.
Vertaissovittelu on ratkaisukeskeisyyteen pohjautuva menetelmä, joka tuo vaihtoehtoisen ja vapaaehtoisen tavan ratkaista oppilaiden välisiä ristiriitoja koulun arjessa. Menetelmän tarkoituksena on oppilaiden vuorovaikutustaitoja edistämällä vähentää koulujen toimintahäiriöitä. Ajatuksena on luoda myönteinen ilmapiiri, jossa ristiriitatilanteet ymmärretään tavalliseen elämään kuuluviksi ilmiöiksi, joiden ratkaiseminen on enemmänkin haaste kuin hankala tai ikävä asia. Vertaissovittelulla puututaan mieltä pahoittavaan tilanteeseen mahdollisimman varhain. Tavoitteena on, että vertaissovittelu koulussa kasvattaisi nuorten itsetuntoa vastuunottamisen ja vuorovaikutuksen myötä ja antaisi parempia valmiuksia yhteistoimintaan myöhemmin elämässä.
Katso:
Vertaissovittelun periaatteet opettajalle
Oppilaan ohjeet vertaissovittelutuokioon
Vertaissovittelupöytäkirja
Tukioppilaiden vertaissovittelukoulutuksen kehittämisen taustaa
Seuraamusjärjestelmän kehittäminen
Koulun seuraamusjärjestelmä -malli ovat Puropellon koulussa toteutetun kehittämistyön tuloksia. Kehittämistyö toteutettiin vuosina 2001-2004. Jälki-istuntoja määrättiin Puropellon koulussa lukuvuonna 2000-2001 yhteensä 496 kappaletta. Tuolloin koulussa oli 391 oppilasta. Kehittämistyö eteni pääpiirteittäin seuraavasti:
11.5.2001 Hanke-ehdotus opettajakunnalle
21.11.2001 Kehittämisehdotus opettajakunnalle
23.5.2002 Uusi toimintamalli kokeilukäyttöön
5.2.2003 Seuraamusjärjestelmän arviointi
26.5.2004 Seuraamusjärjestelmä osaksi koulun opetussuunnitelmaa
Aiemmin voimassa olleen käytännön mukaan opettaja siirsi rikkeen sovitettavaksi yleisenä jälki-istuntopäivänä. Virallisesta käytännöstä puuttuivat vuorovaikutuksen ja kohtaamisen elementit. Rikkeiden sovittamiseen uhrattiin lukuvuoden aikana 672 oppitunnin mittaista jaksoa. Jälki-istunnoista 176 kappaletta oli kahden tunnin jälki-istuntoja ja 320 kappaletta yhden tunnin jälki-istuntoja.
Osa opettajista koki silloisen kurinpitokäytännön turhauttavaksi ja toimimattomaksi. He ohjasivat oppilaita koulun virallisista käytännöistä poiketen etsien ongelmatilanteissa ratkaisuja. Toisaalta taas osa opettajista määräsi pienistäkin rikkeistä jälki-istuntorangaistuksia. Ristiriita opetussuunnitelman kasvatustavoitteiden ja koulun kurinpitokäytäntöjen välillä oli ilmeinen. Lisäksi vakiintuneiden toimintatavat eivät toimineet.
Perinteisen jälki-istunnon pelotearvo vuosiluokilla 7-9 on todettu monessa koulussa olemattomaksi. Kun käytetään perusopetuslain rajaaman käyttäytymisen ohjaamiseen muita kasvatuksellisempia tapoja, nostetaan myös jälki-istunnon pelotearvoa. Toisaalta voidaan kysyä, onko koulun vastuualueella sellaisia ongelmia, jotka voidaan ratkaista rankaisemalla, vai kuuluko oppilaan häiriökäyttäytyminen ennaltaehkäisevän ohjaustyön piiriin.
Kehittämistyö toteutettiin aineryhmissä ja virkaehtosopimuksen rajaamalla oppituntien ulkopuoleisella työajalla. Rehtori antoi kehittämistehtävän oppilaanohjaajalle, osoitti kehittämistyölle voimavarat ja tuki toimintaa hankkeen eri vaiheissa. Tämä vaikutti olennaisesti kehittämistuloksen syntymiseen. Hankkeen ohjausryhmässä oli koulun ulkopuolisia yhteistyökumppaneita (koulupoliisi ja sosiaalityöntekijä).
Onnistuneen kehittämistuloksen kannalta on välttämätöntä, että opettajakunta osallistuu koko kehittämisprosessiin. Uuden järjestelmän rakentamisen lisäksi kehittämistyön aikana käsiteltiin oppimis- ja ihmiskäsitystä, jotka ovat uuden toimintamallin taustalla. Kehittämistyö eteni toimintatutkimuksellisen syklin ohjaamana (suunnittelu – toiminta – havainnointi – reflektointi). Kehittämistyön aikana uusi sisältö tulee opettajille tutuksi ja uuden toimintamallin muotouduttua keskeiset uudet käsitteet ja mallin edellyttämät toimintatavat ovat opettajakunnalle jo tuttuja. Uuden toimintamallin mukaisen toiminnan arviointi on kuitenkin tarpeellista mallin juurtumisen kannalta.
KUVIO. Kehittämishankkeen organisaatio
Artikkeli ohjauksen kehittämisesen perusteista
Lähteet
Bigge, M. & Hunt, M. (1965). Psychological Foundations of Education. Tokyo. Waterhill.
Bruhn, K. 1973.1900-luvun pedagogisia virtauksia. Keuruu: Otava.
Child, J. L. 1950. John Deweyn kasvatusfilosofia. Kasvatus ja koulu. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ja Suomen kansakoulunopettajain liiton kasvatusopillinen aikakauskirja. 1950 (kuudesviidettä vuosikerta) 127-131. Suomentanut Aune Ovaskainen. The Saturday Review of Literature.
De Shazer, S. (1995). Ratkaisevat erot Ratkaisukeskeinen terapia auttamistyössä. Vastapaino. Tampere
Dewey, J. 1915. The School and Society. (suom. 1957. Koulu ja yhteiskunta. Helsinki: Otava) New York: MacMillan.Dynamics. University of Michigan. New York: Herper & Brothers.
Helander, J. (2000). Oppiminen ratkaisusuuntautuneessa terapiassa ja ohjauksessa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 169.
Kurtakko, K. 1989. Toiminta, ajattelu, tieto. Opetus kasvuympäristöstä orientoivaksi -projektin loppuraportti. Lapin korkeakoulun kasvatustieteellisiä.
Laaksonen, P. & Wiegand, E. (1989). Oppilasko ongelma? Oppilashuolto koulun systeemissä. Gummerus kirjapaino oy. Jyväskylä.
Lewin, K. 1951. Field Theory in Social Science. A Bublication of the Research Center for Group
O`Hanlon,W.H. & Weiner-Davis Michele. (1990). Ratkaisut löytyvät Psykoterapian uusi suunta. Karisto oy. Hämeenlinna.
Olkinuora, E. & Mattila E. (2001). Miten menee peruskoulussa. Kasvatuksen ja oppimisen edellytysten tarkastelua Turun kouluissa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 195.11
Riikonen, E. 1992. Auttamistyön ongelmakäsitykset ja haastattelukäytännöt. Ongelmakielestä kompetenssikieleen. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 32. Helsinki.
Rinne, R. Kivirauma, J. Lehtinen, E. 2000. Johdatus kasvatustieteeseen. Porvoo. WSOY
Tarkkanen, T. (1990). Ratkaiseva ajatus – ongelmien selityksistä niiden ratkaisuihin. Uudenmaan kirjapaino oy. Helsinki.
Toiskallio, J. 1984. Pedagogiikka 1. Juva: WSOY.
Internet-lähteitä
Vastuun portaat www.kidsskills.org
Suomen sovittelufoorumi www.sovittelu.com
Sovittelu ry www.sovittelu.fi
Rikostorjuntaneuvosto. 1998. Koulun mahdollisuudet rikollisuuden ehkäisyssä. www.rikoksentorjunta.fi