Galleriat

Aamulla heräsin kello kuudelta, menin syömään aamupalaa, hoidin aamutoimet ja 6.40 istuinkin jo autossa matkalla kohti metroasemaa.

Erittäin täyteen lastatuilla metroilla puolentoista tunnin matkan taitettuani saavuin koululle. Koululta lähdimmekin heti kohti Harajukua. Matkaa taitoimme taas metrolla noin puoli tuntia. Perillä kävelimme Meijin temppelialueen läpi, jossa oli Japanin suurin Torii-portti.

Sen jälkeen menimme tutkimaan yhtä Harajukun kävelykaduista. Tytöt tekivät paljon ostoksia, mutta pojilla ostokset taisivat jäädä vähemmälle.

Harajukusta palasimme koululle katsomaan field dayta.

Viestijuoksussa koulun eri kerhojen jäsenet olivat pukeutuneet oman kerhonsa teeman mukaisesti. Laskettelijat juoksivat toppavaatteissa ja reput selässä, kendo-kerholaiset taas kendovarustuksessa. Jotkut rohkeat suomalaisetkin osallistuivatkin pussihyppelyyn tai 8x200m viestiin. Olimme saaneet kunnian olla ensimmäisiä ulkomaalaisia, jotka olivat koskaan osallistuneet Keion Field dayhin, Helka oli myös ensimmäisen osuuden juoksijana ensimmäinen tyttö, joka osallistui juoksuihin.

Koulupäivän jälkeen kaikki lähtivät omille poluilleen, itse lähdin Markuksen, Oskarin, Jussin ja Aaron kanssa metrolla kohti Yakatabunea.

– Pyry Iirola

 

Rebekan iltapäivä 10.10

Tänään Keio Futsubun oppilailla oli Field Day, eli kerran vuodessa järjestettävä urheilutapahtuma. Aluksi saimme katsoa, kun japanilaisilla oppilailla oli luokkien väliset juoksukilpailut. He olivat erittäin nopeita juoksemaan, vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja hiekkakentällä oli ainakin 25 astetta lämmintä. Seuraavaan lajiin, joka oli pussihyppely, saivat osallistua myös seitsemän vapaaehtoiseksi ilmoittautunutta meidän ryhmästämme. Se oli erittäin hauska laji ja meillä meni melko hyvin. Viestijuoksuun osallistui myös Luostarivuoren koulun oppilaita, kahdeksan kappaletta. Keio Futsubun oppilaat olivat pukeutuneet klubinsa vaatteisiin, mikä toi varmasti haasteita. Esimerkiksi uintiklubilaiset juoksivat ilman kenkiä ja kendoryhmä suojavarusteissaan.

Kilpailujen jälkeen vaihdoimme vaatteet ja lähdimme isäntien kanssa pois koulusta. Suuri osa meni yakatabune -sightseeingveneelle. Siellä saimme maistella monia erilaisia ruokia, kuten sienihyytelöä, vaaleita lihapullia ja tempuraa. Vene pysähtyi kerran niin, että pääsimme kannelle ottamaan kuvia Tokyo Skytreestä. Toisen kerran menimme ulos veneen mennessä Rainbow -sillan alta. Japanin öinen kaupunkimaisema oli todella kaunis. Veneen tultua maihin lähdimme isäntäperheiden kanssa kotiin. Luultavasti kaikki olivat melko väsyneitä ja menivät nukkumaan heti kotiin päästyään.

– Rebekka Melander

Tiistaina olimme koulussa

Heräsin 5.50 ja aamiaisen jälkeen lähdimme koululle. Metromatka kesti 1.5h. Metrot olivat aina niin täynnä, ettemme päässeet istumaan ja jouduimme tunkeutumaan metroihin, jotta ovet menisivät kiinni.

Kouluun saavuttuamme vaihdoimme sisäkengät, jonka jälkeen menimme tunneille. Minulla oli ensimmäisenä liikuntaa, jossa kokeilimme Kendoa. Kendō on japanilaiseen miekkailuun pohjautuva kamppailulaji, jossa saa pisteitä osumista vartaloon. Minun mielestäni se oli ihan mukava kokemus.

Tämän jälkeen oli japania, joka oli hiukan pitkästyttävää, koska opettaja ei puhunut sanaakaan englantia. Seuraavaksi menin englannin tunnille, jossa keskustelimme pienissä ryhmissä Suomesta. Olimme ostaneet ennen koulun alkua myyntiautomaatista lounaslaput, joilla saimme annokset ruokalasta. Ruokavaihtoehtoja oli noin 50. Kaikki niistä oli japaniksi, joten en voinut tietää, mitä ruokaa saisin. Ruoka oli onneksi todella hyvää ja maksoi vain 4 e.

Lounaan jälkeen olin vielä japanin ja matematiikan tunneilla, jonka jälkeen meillä oli Club Activities. Minä menin pöytätennikseen, joka oli ihan hauskaa. Pelasin monen japanilaisen kanssa ja sain onneksi vähän tasoitusta. Osa oli myös nyt Kendossa, josta kuva alla

Koulu loppui viiden aikoihin ja menin houstini kanssa kotiin. Lähdimme samantien katselemaan Tokyota Nellin ja Matildan sekä heidän houstiensa kanssa. Kävimme mm. Tokyo Stationilla.

– Viljami Luomala

Ensimmäiset päiväni Japanissa

Sunnuntai 7.10.

Aamulla heräsimme aikaisin ja olin hyvin uupunut, vaikka olinkin mennyt heti lounaan jälkeen nukkumaan. Päivä oli erittäin kuuma ja luvassa oli vaikka mitä hauskaa.

Aamupalapöydässä tutustuin perheeseen, maahan, sekä päivän suunnitelmiin. Sain myös tavata suloisen Noel-koiran, joka myöhemmin on ottanut minut lämpimästi vastaan, joka kerta tultuamme asunnolle.
Ensin lähdimme autolla liikkeelle ja maisemia ihaillessa aika kului nopeasti. Savuimme perheen tutun asunnolle, jossa pääsisimme tutustumaan perinteiseen Japanilaiseen tee-seremoniaan. Olin saanut perheeltäni lahjaksi pakkauksen, joka sisälsi kaiken tarvittavan.

Myös Hanna saapui perheineen paikalle ja pääsimme aloittamaan erityisen tilaisuuden, joka varmasti jää mieleen. Sieltä siirryimme suoraan Asakusassa sijaitsevaan pienkadun liikkeeseen, jossa saimme pukeutui kimonoon ja kirsikkana kakun päällä vieläpä juhlakampaukset. Pidin puvusta todella paljon, vaikka puiset sandaalit eivät ole paras kenkämalli pitkille kävelyille. Aivan, lähdimmekin sieltä kohti temppeleitä ja kauppakatuja yrittäen parhaamme selvitä tiukissa ja hiostavissa puvuissamme.

Lopulta vapauduttuamme kuumuudesta ja varvassukista kiertelimme vielä monissa paikoissa, kuten Tokio Skytree, tai taivaspuu näin suomalaisittain, sekä hieno sushi-ravintola, jossa ruoka kirjaimellisesti tuli luoksemme, liukuhihnoilla nimittäin.

Maanantai 8.10.

Seuraavana aamuna heräsin jälleen aikaisin, tällä kertaa paljon huonommin nukkuneena. Erikoisen riisi-kananmuna sekoituksen jälkeen pakkasimme tavarat ja poistuimme asunnosta. Tällä kertaa lähdimme kohti Shibyan aluetta, jossa kävimme suuressa teinien suosimassa ostoskeskuksessa, sekä ihailemassa suurta tienristeystä yläilmoista.

Sen jälkeen siirryimme Akihabaraan, jossa tapasimme Matildan ja hänen hostinsa. Kuljimme kaupoissa ja kaduilla niin kauan, ettei portaiden kiipeäminen enää onnistunut ilman apuvoimia

Tarpeeksi saatuamme erosimme kaksikosta ja tapasimme lisää väkeä. Tällä kertaa siirryimme Olivian ja hänen perheensä luo viettämään iltaa. Talo oli valtava ja katsoimme elokuvaa Olivian ”huoneessa”, eli hänen omassa kerroksessaan, jossa oli mm. hissi, wc, keittiö, valkokangas, monta sohvaa, sun muuta. Hetkessä kuitenkin tulimme toisiin aatoksiin, sillä ”it” olikin liian hurja, ja vain istuimme ja juttelimme, kunnes minun käskettiin mennä nukkumaan. Palasimme siis kotiin ja kaaduin sänkyyn nukahtaen välittömästi.

~Iida Liimula

Laskeuduttiin viimein Naritan lentokonekentälle…

Takana oli pitkä 9,5h lento ja maksimissaan 1h yöunia. Mutta jostakin kumman syystä minua ei väsyttänyt (jännitys oli kova). Heti kun saavuimme Japaniin huomasimme ilmastoeron sekä myös sen, kuinka tarkkoja Japanissa ollaan matkustajista ja siitä mitä heillä on mukanaan Japaniin tultaessa. Turvatarkastuksien jälkeen noudimme laukut ja piipahdimme vessassa missä odottikin eksoottinen kokemus.

 

Kentän ulkopuolella meitä odotti bussi joka vei meidät Keio-Futsubun kouluun. Bussissa saimme eväspussukat ja ensimmäiset maistiaiset japanilaisista välipaloista.

Istuimme noin 2,5 bussissa. Matkalla pysähdyimme kauppaan ja vessatauolle. Osa testasi myös juoma-automaatteja.

Kun viimein saavuimme  koululle kaikkia jännitti. Ilmapiiri oli yliväsyneen pirteä. Pääsimme koululla heti lounaalle josta menimme harjoittelemaan esitystämme. Sitten saimme esittelykierroksen koulusta.

Tämän jälkeen oli avajaisjuhlan aika. Japanilaiset juonsivat juhlan ja pitivät puheita ja me suomalaiset lauloimme Maamme laulun sekä Hämähämä häkin suomeksi ja japaniksi. Sekä minä että Seela juonsimme juhlan Suomi – tietovisa osuuden.

Juhlan jälkeen tapasimme host perheemme ja kaikki lähtivät omille teilleen. Minun matkani jatkui suoraan kotiin. Olimme kotona n.1h jonka jälkeen lähdimme kauppaan ostamaan välipalaa (asioita joita halusin maistaa).

Söimme ostokset ja kävimme kävelyllä. Tämän jälkeen annoin heille tuliaiset ja lähdimme syömään. Menimme sushiravintolaan jossa jouduimme jonottamaan 2h.

…mutta se oli sen arvoista. Kun olimme syöneet lähdimme kotiin. Kotona menin suihkun kautta nukkumaan. Tähän päättyi ensimmäinen päiväni Japanissa.

-Veera Sellgren