Galleriat

Tänään heräsin klo 6.20 ja söin täyttävän perinteisen japanilaisen aamupalan. Lähdimme aamupalan jälkeen metroasemalle josta menee noin tunti kouluun.

Kun saavumme koululle kokoonnuimme koulun kirjastoon. Ensimmäisellä tunnilla meillä oli englantia ja toisella matikkaa. Matikan tunnilla katsoimme kun japanilaiset oppilaat teippasivat kolmioita yhteen. Tunnin jälkeen oli ”kaikenlaista liikuntaa” jossa testasimme free line skate ja j board nimisiä lautoja. Niillä oli vaikea ajaa.

Testailujen jälkeen siirryimme sisälle jossa pelasimme kori- ja lentopalloa. Kun lopetimme lentopallon menimme syömään pikaisen lounaan jälkeen suuntasimme matkamme kohti Tokyo Skytreetä. Se on 634 metriä korkea näköalatorni, mutta siellä pääsee vain noin 480 metriin. Näköala oli päätä huimaava.

-Lauri Wilppu

Heräsin aamulla normaalisti klo 7.00. Söin croissantia, kananmunaa ja kinkkua. Lähdimme klo 7.50 kävelemään kohti juna-asemaa.

Saavuimme koulun läheiselle juna-asemalle klo 8.30, vähän normaalia aikaisemmin. Tapasimme koulun kirjastossa klo 8.45. Koulupäivä alkoi biologialla, jossa vertailimme suomalaisia ja japanilaisia puita. Seuraavalla tunnilla oli liikuntaa. Pelasimme jalkapalloa japanilaisten poikien kanssa. Päivän kolmas tunti oli kaksoistunti liikuntaa. Aluksi rullailimme J-boardeilla, jonka jälkeen pelasimme koripalloa ja lentopalloa.

Tuntien jälkeen söimme nopean lounaan, ja lähdimme odottavaisin mielin kohti Tokyo Skytreetä, joka on 634 metriä korkea näköalatorni.

Näköalat olivat uskomattomat. Hissi oli ihmeellisen nopea, 600 metriä minuutissa.


Kaiken kaikkiaan päivä oli todella onnistunut ja ihmeellinen! Odotan innolla huomista.

– Aapo Valtonen

Aamu alkoi herätyksellä klo 6.30 ja aamupalapöydässä odotti perinteinen Japanilainen aamupala. Aamupala oli sekä mielenkiintoinen että täyttävä. Aamupalan jälkeen suuntana oli metroasema ja seuraava tunti meni matkaa tehdessä.

Koululle saavuttaessa kokoonnuimme niin kuin edellisinäkin aamuina, mutta tällä kertaa seuraava kohde ei ollut oppitunti vaan Kamakura. Vain suomalaiset oppilaat lähtivät tutkimaan Kamakuraa, joka on historiallinen kaupunki. Siellä oli sekä iso Buddha-patsas että hieno temppeli ja hyvä ravintola, jossa söimme lounasta.
Kamakurassa on tämä kuuluisa suuri Buddha-patsas, jonka sisällekin voi kuulemma mennä. Buddha-patsaan edessä olevassa metalliveistoksessa poltetaan ilmeisesti suitsukkeita.

Lounas syötiin paikallisessa ravintolassa Kamakurassa. Vaikkakin erilaista, ruoka oli hyvää ja saimme vatsat täyteen. Alkuruoaksi tarjottiin misokeittoa, joka on todella suolaista ja ruokajuomana oli joko jäätee tai jääkahvi.

Temppelin portaiden alapäässä oli tämä rakennus, jossa oli käynnissä häät. Temppeliin emme päässeet sisäänkäyntiä pidemmälle, mutta rakennus oli hieno.

Nähtävyyksien jälkeen meille annettiin tunti vapaa-aikaa tuliaisten ja muistojen ostamiseen. Matkamuistokaupat olivat itsessään jo tietynlainen nähtävyys. Jokainen täysin erilainen ja omanlaatuinen, mutta myös ahdas.

Tunnit kuluivat nopeasti ja ennen kuin huomasikaan oltiin taas junassa matkalla takaisin koululle, mistä japanilaiset oppilaat ottivat meidät vastaan ja ohjasivat jo tuttua reittiä Hiyoshin metroasemalle, josta tunnin kotimatka alkoi.

Kotona ehdin vaihtaa vaatteet ja sitten oltiinkin jo menossa syömään. Menimme sushiravintolaan, jossa ruoka liikkui liukuhihnalla ja siitä sitten otettiin oma annos. Ruoka oli todella hyvää ja jälkiruoaksi sain perinteistä vaniljajäätelöä. Koska ravintola sijaitsi Roppongi Hills-tornissa, menimme ylös näköalatasanteelle katsomaan kaupunkia ylhäältä päin. Vaikka Roppongi Hills ei ole lähellekään yhtä korkea kuin Tokyo Sky Tree, olivat näkymät uskomattomat! Ehdottomasti matkan paras päivä tähän mennessä!
Ylhäältä kaupunki näyttää uskomattomalta varsinkin pimeällä kaikkine valoineen. Kuvassa oikealla oleva torni on Tokyo Tower ja vasemmalla pienenä näkyy yli 600 metrinen Sky Tree.

– Kasper Vienanlinna

Päivä alkoi 6:30 herätyskellon soittoon. Lähdimme kotoa 7:30 Tamachin juna-asemalle, jolta pääsimme kahdella junalla Keio Futsubun koululle. Yhteensä koulumatka kesti noin 50 minuuttia.

Emme kuitenkaan jääneet tänään opiskelemaan tunnille, vaan lähdimme junalla Kamakuraan. Junamatkat sujuivat leppoisasti ystävien seurassa ja paikalla ensimmäinen kohteemme oli suuri Buddha-patsas, jota isäntäperheeni sanoi Kamakura Daibutsuksi.
Buddha-patsaan ympärillä oli suuri ihmisjoukko ja palavia suitsukkeita.

Patsaan luona otimme monia kuvia ja ostimme patsaan läheisistä kojuista matkamuistoja. Tämän jälkeen lähdimme syömään ”rice terrace” nimiseen ravintolaan.

Ruoka oli hyvää ja tämän jälkeen lähdimme Tsurugaoka hachimangu nimiselle temppelille. Temppelin jälkeen saimme tunnin vapaa-aikaa kierrellä temppelin läheisen kävelykadun kaupat läpi.
Temppelissä ei saanut ottaa kuvia sisällä, mutta ulkoapäin otetut hienot kuvat olivatkin aivan tarpeeksi.

Shoppailun jälkeen lähdimme junalla takaisin koululle.

Koululta lähdimme hostien seurassa kotiin. Kotona en ehtinyt kuitenkaan olemaan pitkään, koska lähdimme pian syömään perinteisen Japanilaisaterian. Ruoka oli hyvää, ja mahat täynnä oli mukava mennä kotiin valmistautumaan seuraavaan päivään. Tämä oli ehdottomasti paras päivä tähän mennessä!

– Walter Tjurin

Tänään heräsin kello 6.30. Aamupala oli puoli kahdeksalta. Menimme perheen pojan kanssa junalla kouluun varttia vaille 9. Koulussa ensimmäinen tunti oli kalligrafiaa. En ollut siinä erityisen hyvä.
Kalligrafian jälkeen meillä oli kaksi tuntia englantia. Molemmilla englannintunneilla tutustuimme japanilaisiin englanniksi.
Englannin tunnilla

Sen jälkeen meillä oli matematiikkaa. Se oli todella vaikeaa. Opettaja puhui pelkkää japania.

Viimeinen tunti oli luonnontieteitä. Saimme operoida kananpäitä. Se oli erikoista.
Kananpääoperointikitti

Koulun jälkeen kävimme eri klubeissa. Minä valitsin karaten. Karatekan harjoittelimme perus lyöntejä ja puolustuksia.

Klubien jälkeen menimme hostin kanssa kotiin. Söimme ruuan ja vietimme aikaa keskenämme.

– Jasmin Heino

Tänään heräsimme kello 07:00 söimme runsaan ja erikoisen aamupalan jonka jälkeen suuntasimme metroasemalle ja sieltä kouluun. Ensimmäisellä tunnilla oli kaligrafiaa.

Sen jälkeen kaksi tuntia englantia jossa esittelimme itseämme ja puhuimme paljon. Englannin jälkeen oli matematiikkaa jossa olimme kuunteluoppilaina.

Lounaalla ruokana oli jonkinlainen jauhelihapihvi, riisiä ja Misokeittoa. Sen jälkeen oli biologiaa jossa avattiin kananpää.
Kananpäitä

Kemian jälkeen oli vuorossa club aktiviteetti joissa oli mahdollisuus valita jalkapallo, rugby, tennis, koripallo, lentopallo, karate tai jousiammunta.

Kotiin saavuttuani söimme ison japanilaistyylisen päivällisen jonka jäkeen juttelimme perheen kanssa ja pelasimme vanhoja japanilaispelejä ja menimme nukkumaan.

– Valtteri Vänttinen

Ensimmäinen aamuni alkoi seitsemältä herätyskellon sointiin väsyneissä tunnelmissa. Sinänsä outoa, koska takana oli kuitenkin melkein 10 tunnin yöunet. Aamupalan ja kaiken laittautumisen jälkeen lähdimme metron kautta kohti koulua. Koko matka kesti melkein tunnin. Päivän aikana meillä oli neljä tuntia: kaksi tuntia englantia ja yksi kuvaamataitoa ja liikuntaa. Liikuntatunnin aikana en ole varmaan koskaan hikoillut yhtä paljon, vaikka jalkapalloa pelattiin rennosti vain reilu tunti. Lounaan jälkeen meillä oli noin tunti aikaa käydä tervetuliais seremonian esitys läpi ennen itse tapahtumaa.





Koulun loputtua minulla ja minun lisäksi muutamalla muulla suomalaisella oli mahdollisuus päästä Japanin parlamenttitaloon ohjatulle kierrokselle. Kokemus oli ainutlaatuinen, sillä pääsimme myös paikkoihin, joita ei normaalisti näytettäisi muille. Tämä johtui siitä, että erään hostin isä oli parlamenttitalossa töissä.
Metrossa

Japanin eduskunta eli Diet



Kierroksen jälkeen menimme kaikki yhdessä syömään japanilaista ruokaa hienoon ravintolaan. Meille tarjottiin niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, ettei kaiken maistamiseen riittänyt tilaa pienessä mahassa. Syömistä hankaloitti myös haarukan puuttuminen, eli syömisestä piti suoriutua tikuilla.

Syötyämme lähdimme ajamaan kohti kotia, jossa tarjottiin vielä viimeisenä iltatee ennen nukkumaanmenoa.

Kaiken kaikkiaan aivan mielettömän hyvä päivä mukavien kavereiden kanssa vieraassa kulttuurissa!

Loppuviikkoa odotellessa, Lotta Fager

Aamulla oli aikainen herätys, koska pitkä, ahdas metromatka kouluun kestäisi noin tunnin. Koululla pääsimme kahdelle englannin tunnille esittäytymään ja kertomaan kotimaastamme Suomesta japanilaisille.

Englannintunnilla

Aliisa japaniksi

Liikuntatunnilla meidät laitettiin juoksemaan jalkapallopelissä ja venyttelemään balettimusiikin tahdissa. Ennen ruokailua me menimme savipajalle muotoilemaan oman mielemme mukainen taideteos.

Kotoa saatu lounas luokassa nautittuna

Koulupäivän jännittävin osuus oli kuitenkin suomalaisten esitys 7 ja 8 luokkalaisille. Esitykseen mahtui paidatonta saunomista, formula haastattelu, eukonkantoa ja monia muita Suomen kulttuurin kohokohtia.

Koulun jälkeen alkoi hauskuus kun osa ryhmästä pääsi käymään parlamenttitalon sisällä katsomassa kokoustiloja ja kuninkaallisten huoneita. Kierroksen jälkeen suomalaiset saivat kahvikupposen jossa oli kaikkien pääministereiden kasvot piirrettynä.

Mielestäni paras osa koko päivästä oli ruokailu japanilaisessa paikallisruokapaikassa. Siellä valittiin monia pieniä annoksia joka japanilaisen kulttuurin mukaan jaettiin, joten saimme maistaa monia uusia makuja!

Pitkän päivän jälkeen oli ihana päästä takaisin kotiin ja jutella päivästä perheen kanssa ja mennä nukkumaan, koska pitkä lentomatka otti vieläkin voimille.

-Aliisa Lundén

Kaksi tuntia myöhässä Finnairin lento AY73 laskeutui Japaniin. Ilmassa oli suuren seikkailun haju, kainalossa sen sijaan alkava hikiputous.

Kahden tunnin kuluttua laskeutumisesta oltiin siirrytty bussilla koululle. Koulupäivä jäi lyhyeksi. Ehdimme kuitenkin maistelemaan lunch-boxin sisältöä sekä tutustumaan koulun tärkeimpiin paikkoihin.

Sen jälkeen alkoi jännittävin osuus. Oppilaat kohtasivat hostinsa koulun kirjastossa ja lähtivät tutustumaan perheisiin. Tämän kirjoittajan matka jatkui Kaito Sugiin kanssa.

Käveltiin metroon, oltiin siellä 20 minuuttia, äiti oli vastassa asemalla, josta matka jatkui autolla vielä kymmenisen minuuttia. Kotona oli hauska veli; suomalaiset kanssamatkustajat piti laittaa kivemmuusjärjestyksen mahdollisia yhdessäoloja varten.

Puhuttiin ruoasta, matkustamisesta, kulttuureista ja vielä lisää ruoasta. Isä, jota Keniksi kutsutaan, saapui kuuden jälkeen, lahjat avattiin ja salmiakille naurettiin, vielä vähän juteltiinkin. Seuraavaa päivää suunniteltiin ja tässä sitä kohta ennakkoeletään:

Hupsistakeikkaa voihan veikkaa!

– Maijastiina Hannonen

Kun kaikki olivat käyneet vessassa ja saaneet laukkunsa, lähdimme bussilla Keio Futsubun koululle. Koululla söimme lounaan, jonka jälkeen tutustuimme koulun paikkoihin.

Loppupäivä vietettiin perheiden kanssa. Olin isäntäperheeni kanssa päivällisellä ravintolassa ja hetken myös ostoskeskuksessa. Illalla annoin isäntäperheelle tuliaislahjat. Aamulla lähdimme metrolla kouluun.

– Julius Toivanen