Näin ensikertalaisena Bett -matka Lontooseen oli hieno kokemus. Kuulemani mukaan osallistujia melkein 40 000 yli sadasta maasta ja erilaisia yrityksiä tuhannen paikkeilla. Mahdollisuus verkostoitua ja nähdä isossa kuvassa missä maailmalla mennään.
Isoimpina teemoina mieleen jäivät ohjelmointi ja koodaus eri sisältöineen, VR/AR/ 360 -aihiot opetuksessa sekä interaktiiviset kosketusnäytöt ja lattiapinnat. Kaikenlaisia aasialaisia härpäkkeitä oli myös esillä sekä erilaisia luokan hallintaan ja oppituntien pitämiseen liittyviä ohjelmistoja, joita on vaikea tuoda suoraan Suomen koulumarkkinoille.
Suomalaiset yritykset olivat hyvin esillä omalla osastolla Education Finland -ohjelman kanssa. Opetushallituksen toteuttama ohjelma tarjoaa yrityksille ja muille opetuksen organisaatioille tietoa liiketoimintamahdollisuuksista, tukee koulutusvientiä ja vie suomalaista koulujärjestelmää tutuksi maailmalle.
Esillä olivat mm. seuraavat yritykset: Moomin Language School, Seppo -pelintekoalusta (Bett -Awards palkinnon finalisti) ja3D -teknologioita opetuksessa hyödyntävä 3DBear. Cloubi tarjoaa kustantajille työkaluja digitaalisen oppimateriaalin kehittämiseen. Uusi tuttavuus oli Kokoa, joka tarjoaa arviointityökaluja opetusalan tuotteiden laadun ja pedagogisen merkityksellisyyden arvioimiseksi. Villeä viedään myös kovasti ulkomaille.
Keskusteluissa korostettiin sitä, että Suomessa oppimisympäristöjä suunnitellaan yhdistämällä fyysinen ja digitaalinen ympäristö kokonaisuudeksi, jossa oppija on aktiivinen ja motivoitunut toimija, joka oppii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tähän pitäisi sopia messuilla vallalla ollut Maker -kulttuuri varsin hyvin. Hyviä aihioita, mutta meilläkin työ on vasta alkamassa. Suomalainen koulutusjärjestelmä selvästi kiinnostaa maailmalla. Voisimme vieläkin rohkemmin viedä sitä jatkossa ulkomaille.
Isot kosketusnäytöt olivat messuesittelyissäkin nyt selvästi ajaneet videotykkien ohi koulujen av -ratkaisuissa. Sinänsä teknologia ei ole aivan uusi, mutta taulut ovat kehittyneet ja vallanneet markkinat. Yksi iso syy on hintojen aleneminen. Järkevät tuumakoot menevät 86´kokoon asti, jonka hinta pyörii noin viiden tuhannen paikkeilla.
Jokaisella tunnetulla ja vähän tuntemattomammallakin merkillä oli malleja esillä, joten valinnanvaraa on. Miten näitä sitten lähteä vertailemaan? Ulkoisesti tarkasteltuna ei suuria eroja ole. Kaikki tarjoavat laadukasta 4K -kuvaa, joka on läheltäkin katsottuna erittäin terävä. Monessa taulussa on tarjolla samanlaiset liitokset ja niissä toimii monikosketus. Taulujen pinnatkin ovat turvalasia.
Vertailuun pitääkin ottaa mielestäni ainakin seuraavia ominaisuuksia
- taulun ohjelmistot ja käyttöliittymä
- takuu-ja huoltoratkaisut
- taulun peilausominaisuudet
- mahdolliset korkeussäätöratkaisut
Tykin kosketuspintaisen kuvan suuntaus on siirtynyt seinältä lattiapintoihin. Monipuolisin ratkaisu tästä oli Nautiluksen Netboard Portable, all in one ratkaisu, jossa kuvan voi heijastaa seinälle, pöydälle tai lattialle ja siihen voi integroida ulkopuolisen laitteen. Lapsia aktivoivia interaktiivisia liikuntamattoja oli paljon mm. Sensory Curyn Magic Carpet. Näiden etu on helppo siirreltävyys. Taas pitää tutustua siihen, minkälaisia softia niihin saa. Onko pelkkää liikkumisen vai myös oppimisen iloa?
Messuilla pysähdyin tämän ständin kohdalla miettimään. Videon kaltaisia laitteita ovat huvipuistot ja pelihallit täynnä. Miksei niitä yms. liikuttavia pelejä voisi olla myös koulujen auloissa ja käytävillä. Lapset ja nuoret saataisiin aktiivisiksi välituntiliikkujiksi pois oman kännykän näpyttelyn ääreltä.
Lopuksi huomioni kiinnittyi moniin erilaisiin skannauslaitteisiin.
HP:n Sprout Pro:ssa voit skannata minkä tahansa kolmiulotteisen kappaleen ja muokata niistä omanlaisiksi koon ja lisättyjen elementtien suhteen. Tuotoksen voi liittää vaikka Powerpoin -esitykseen. Aika hintavia ovat vielä, mutta yksittäisinä kokeiluina kouluihin ihan mielenkiintoisia ja lisäarvoakin tuovia laitteita. 3D -tulostimia kuitenkin kouluissa alkaa olla.