ISTE-konferenssin päivän ensimmäinen kohokohta tulee vastaan nimilappua haettaessa. Ilmoittautumistiskejä on vain neljää eri kategoriaa: näytteilleasettajat (ilmoittautuminen eri kerroksessa), esiintyjät, uudet konferenssiin ilmoittautuvat sekä ennakkoon ilmoittautuneet.
Ennakkoon ilmoittautuneille on noin 15 tiskiä, joiden kunkin edessä parin metrin päässä pöydillä odottaa yhtä monta Surface tablettia. Missään ei näy jonoja saatikka sukunimien mukaan laputetuja tiskejä, kuten monissa kotimaisissa konferensseissa on tapana. Täällä valitset vain vapaana olevan koneen, syötät ruudulle nimesi, kävelet pari metriä tiskille ja saat käteesi kassillisen brosyyreitä sekä juuri tulostuneen taittoreitetyn-arkin mistä löytyy nimilätkä, iso kasa yksilöityjä arpalippuja sekä pääsyliput ennakkoon varattuihin (maksuttomiin tai maksullisiin) tapahtumiin.
Ilmoittautuminen sujuu äärimmäisen nopeasti ja pääsylippujen avulla saadaan ihmiset heidän ostamiin tai varaamiin tapahtumiin ilman suurempaa jonottelua tai tönimistä. Kaikki 20 000 ihmistä eivät samaan tilaan mahdu tai halua.
Vaikka päivän Keynote-puhuja Ashley Judd onkin kuuluisa ihmisoikeusaktivisti ja Emmy-palkinnon saanut näyttelijä en silti voi ymmärtää, että ihmiset ovat muodostaneet 700 metriä pitkän nelijonon jo kaksi tuntia ennen tilaisuuden alkua – niinpä jäänkin päivän pääesiintyjän väliin ja siirryn selailemaan kymmeniä erilaisia ISTEn tuottamia laadukkaita kirjoja. Kirjoja tarttuisit mukaan aikamoinen pino (kuten kuvasta näkyy) ja opettajat koululla toivottavasti ehtivät niitä alkusyksystä innokkaasti vilkuillakin.
Päivän kolmas huomio liittyy langattomiin verkkoihin, joita Suomessakin juuri nyt Digabin toimesta tiukasti mietiskellään ylioppilaskirjoituksiin liittyen. Täällä kaikilla on mukana useita päätelaitteita, joten IP-osoitteita tarvitaan seminaareissa, työpajoissa, käytävillä useita tuhansia. Georgia World Congress Centerin jättimäinen koko (kuusi kerrosta ja nopeasti käveltynä päästä päähän menee noin 15 minuuttia) lisää myös oman tuskansa wlan-verkkojen toteuttajille.
Verkot on toteutettu pääosin 2,5 metristen irtotolppien nokkaan 
nostetuista Merun tukiasemilla, joita kököttää siellä täällä joko ulkoisilla antennilla tai ilman. Yhdestä auditoriosta laskin niitä ainakin 18 kappaletta… Pääsalista, johon mahtunee ainakin puolet konferenssin väestä oli ratkaisu toteutettu Xirruksen XR-sarjan tukiasemilla. Nämä tukiasemat poikkeavat Suomessakin yleisesti käytössä olevista malleista siinä, että ne eivät tarvitse erillistä kontrolleria, vaan tukiasemat ovat älykkäitä ja hoitavat keskenään tukiasemalta toiselle siirtymisen, tietoturvan, load balancingin yms. Messuilla näkyy muutenkin paljon Wlan-laitteiden valmistajia – edellisten lisäksi löytyy ainakin Cisco, Aerohive, Ruckus sekä Aruba.
Yllätyksekseni löysin messuilta myös suomalaisväriä: Alakouluihin suuntautuneen Petran Planeetan osastolla tervehti kävijää Suomen lippu sekä vanha turkulainen tuttumme Kärpijoen Kimmo.
