Viikon teokseksi valittu Pihla joensuun teos on Ku7 maalauskurssin lopputyö. Pihla kertoo värikylläisen teoksensa syntyprosessista:

Maalaukseni on pitkälti prosessityö ja sen ilme on muuttunut koko ajan. Ostaessani maalauspohjaa en vielä tiennyt kuin, että tulisin maalaamaan jonkinlaisia kukkia. Ostamani pohja tuntui vain täydellisen kokoiselta, ihanan isolta ja jotenkin avaralta. Ensimmäinen ajatukseni oli maalata hyivnkin minimalistinen ja vaalea työ maljakosta ja muutamasta kukasta, sekä varisseista terälehdistä. Ajatus ei kuitenkaan tuntunut aivan minulta. Kaipasin sitä, että saan käyttää kunnolla erilaisia värejä ja leikkiä sävyillä ja väriyhdistelmillä. Kotimme portailla oli juuri tuohon aikaan täydessä kukassa ihanan persikan väriset, suuret ruusut.

Törmäsin Instagramissa maalari Carrie Smithiin ja ihastuin erääseen hänen akryylimaalaukseensa ”Be the Light”. Eityisesti ihastelin tummaa taustaa, joka sai punasävyiset kukat loistamaan kirkkaasti. Myös teoksen rentous, huolettomuus ja ekspressionistisuus viehätti. Tarkoituksenani ei ollut alunperinkään pyrkiä kopiomaan hänen työtään, joten työni edetessä sille kehittyi aivan oman laisensa luonne. Kuitenkin taustalla oli vielä sama tunne, johon ihastuin Smithin teoksessa.

Melko pian ymmärsin haluavani työhöni kunnon impastoa ja lisäsin myös voimakkaampia väriyhdistelmiä. Impastot loivat mielestäni mukavaa rentoutta työhön ja korostivat työhön syntynyttä syvyysvaikutelmaa. Osa kukista sai jäädä himmeämpinä ja epämääräisempinä tummaa taustaa vasten, kun taas joitakin kukkia pyrin nostamaan erityisesti esille.

Nimesin oman työni ”Loistoksi” ennen kuin olin edes kiinnittänyt huomiota alkuperäisen teoksen nimeen. Mielestäni Smith on siis onnistunut välittämään hyvin teoksensa viestin ja tunnelman. Toivon, että myös oma työni olisi jollakin tavalla viestimässä värien riemua ja herättelemässä huomioimaan, kohta kukkaan puhkeavaa, kukkaloistoa myös luonnossa. 

Pihla Joensuu, 16F

Olen sairastanut noin viisi vuotta syömishäiriötä ja ehkä vihdoin voin sanoa, että olen saanut käännettyä sen osalta elämässäni uuden sivun. Teoksessani halusin käsitellä tätä itselleni tärkeää ja henkilökohtaista aihetta tribuuttina niin sanotulle parantumiselleni ja kasvamiselleni.

Kuva sarjassa on kolme kuvaa kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen kuva kuvaa bulimialle tyypillistä herkkujen ja ruuan ahmimista, mutta tätä esiintyy muissakin määrittelemättömissä syömishäiriöissä. Toinen kuva on varsinkin kirjaimellinen itsensä oksentamiseen pakottava kohtaus. Vaikka tämä kuva on varsin silmiin pomppaava ja se ”oksentaa” aiheen suoraan katsojalle, halusin sen tehdä ja saada katsojan tuntemaan itsensä vaivaantuneeksi. Viimeisessä kuvassa juhlitaan syömishäiriön kanssa kamppailua ja siitä selviytymistä, mutta jää katsojan tulkittavaksi onko kolmen kuvan aikajana syömishäiriöstä parantumiseen vai kuvaako se yksittäisen ahminta ja oksennus jakson helpottavaa tunnetta.

Kuvaustilanteessa totta kai pelotti, sillä tällainen oli osa jokapäiväistä elämääni viiden vuoden ajan ja varsinkin viime keväänä. Pelkäsin sitä, että aiheuttaisinko itselleni ahdistusta aiheen takia tai, että aiheuttaisinko muille ahdistusta aiheellani. Kuitenkin halusin tämän aiheen näyttää näinkin rajusti juuri sen takia, että se on monille ihmisille jokapäiväistä elämää, josta pitäisi saada keskustella ja pohtia normaalissa keskustelussa. Tätä ei kuitenkaan tapahdu, sillä luultavasti mielenterveydelliset häiriöt ovat edelleen tabu.

Monika

Teos on Ku11 Valokuvaus ja pimiötyöskentely-kurssin lopputyö: Tekniikkana filminegatiivista pimiössä vedostettu mustavalkokuva(Hopeagelatiinivedos)

Tsykin lukion kakkoskerrokseen on valittu paikka viikottain vaihtuvalle kuvataiteen mininäyttelylle. Esille pääsee viikottain teos joka on jollain tapaa erityinen, erillainen ja vaikuttava. Ensimmäinen teos on ku6 kurssilla syntynyt teos josta tekijä itse alla kertoo.

Helene Honkala: Born to look, syntynyt katsomaan.

Tein Ku6 piirustuskurssilla kasvokuvan hiilellä. Ideana oli, että ensin värjättiin hiilellä valkoinen paperi kokonaan mustaksi ja sen jälkeen raaputettiin hiiltä pois erilaisilla työkaluilla ja tekniikoilla. Kuvan malli on nimeltään Karen Bengo ja löysin hänen kuvansa täysin sattumalta googlettaessani eri hakusanoilla. Halusin erityisesti mallikuvakseni henkilön, jolla on suuret silmät, hän on kalju ja myös tummaihoinen. Minulla ei ole muuta selitystä siihen miksi halusin juuri näihin kriteereihin sopivan mallin kuin vain se, että hänellä on kauniin paksut huulet ja intensiivinen katse. Hiuksia en halunnut siksi, koska halusin keskittyä kasvojen piirteisiin ja erityisesti silmiin. Lopulta päädyin siis ottamaan mallia tästä kyseisestä kuvasta; https://i.pinimg.com/originals/2c/b8/9c/2cb89cc7cb9301e049159a2f8bf2b960.jpg

Aluksi hiilen raaputtaminen pois paperilta oli tuskaa, mutta pikku hiljaa työ alkoi edistymään ja aloin hallita työtapaa. Loppujen lopuksi tämä työ on omasta mielestäni yksi parhaimmistani ja sen tekeminen kokonaisuutena oli todella terapeuttista. Annoin teoksen nimeksi Born to look, koska silmät ovat niin isossa osassa työtäni. Meistä jokainen on syntynyt katsomaan tätä maailmaa omilla silmillään ja sen takia silmät kertovat tunteistamme ennen, kun ehdimme sanoa sanaakaan.

Helene