Laajennettu oppivelvollisuus on jo osa oppilaanohjauksen arkea. Oppilaan oikeutta tehostettuun henkilökohtaiseen oppilaanohjaukseen toteutetaan kouluissa. Valtioneuvosto on julkaissut tutkimusraportin työelämään tutustumisen käytäntöjen kehittämistarpeista.  Karvi ja korkeakoulut kokoavat tietoa laajennetun oppivelvollisuuden toimeenpanosta, ohjauksesta, siirtymävaiheen opinto-ohjauksesta ja tukitoimista oppivelvollisuuskouluissa. On aika esittää kolme toivetta siitä, miten oppilaanohjausta tulisi edelleen kehittää.

1.   Työelämään tutustuminen

Työelämään tutustuminen on lukuisten selvityksien perusteella tärkeä osa ohjausprosessia. Vuoden 2019 Nuorisobarometrin mukaan työelämäkokemuksilla on ollut eniten vaikutusta (47 %) nuoren ammatin, toimialan tai uran valintaan. Tämän takia on luonnollista tarkastella TET-jaksoja yhtenä oppilaanohjauksen tärkeimpänä työmuotona, jota hyödynnetään, kun tehostetaan yksittäisen oppilaan ohjausta.

Jokaisen oppilaan tulisi pystyä hyödyntämään TET-jaksoa ura- ja koulutusvalintoja suunnitelmia tehtäessä (ePerusteet). Lukuisten eri selvitysten perusteella näin ei kuitenkaan ole, vaan sattumanvaraisuus määrittää TET-paikan valintaa (esim. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022: 33, 99-100). Työssäkäyntialueiden kouluille yhteinen TET-verkosto ja oppilaan omatoimisuutta tukeva digitaalinen TET-oppimisympäristö puuttuu valtaosasta kuntia. Tästä poikkeus on Turun TET-tori.

Ainakin perusopetuksen kahdeksannen ja yhdeksännen luokien oppilaat suorittavat TET-jakson koulun ulkopuolella. Elinkeinoelämän toimijat ovat tunnistaneet TET-jaksojen merkityksen, mahdollisuuden kantaa yrityksen yhteiskuntavastuuta ja lisätä yrityksen näkyvyyttä. TET-jaksot eivät kuitenkaan ole yritysten intressien mukaista ensisijaista toimintaa. TET-jakso on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden rajamaa toimintaa ja jakso tulisi toimeenpanna sen tavoitteiden mukaisesti. Tämän takia työelämään tutustumiseen liittyvää toimintaa tulisi koordinoida ja yhteiskehittää alueellisesti ja kansallisesti, kuten Valtioneuvoston julkaisussa ehdotetaan.

Valtaosaan ongelmiin, joita on esitetty “Työelämään tutustumisjaksojen toteutus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja saavutettavuus perusopetuksen aikana -raportissa”, voitaisiin vastata siten, että koottaisiin yksittäisten oppilaanohjaajien hallinnoimat TET-paikat yhteistyöverkostoksi ja rakennettaisiin opetussuunnitelman perusteiden mukainen digitaalinen oppimisympäristö. Verkostoa ja oppilaan omatoimisuutta tukevaa oppimisympäristöä rakennettaessa tulisi huomioida Valtioneuvoston ja Lapsiasiavaltuutetun julkaisuissa esiin nostetut ongelmat ja pyrkiä vähentämään oppilaiden eriarvoisuutta ja edistämään tasa-arvoa. Työssäkäyntialueille tulisi rakentaa työelämäyhteistyön alusta, TET-oppimisympäristö, jonka avulla erilaiset oppijat voisivat etsiä ja löytää eri koulutusalojen ja ammattialojen mukaisia TET-paikkoja.

Perusopetusikäisellä on hankala hahmottaa osaamisen ja työvoiman kysyntää työmarkkinoilla. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on peräänkuulutettu sitä, että oppijalla tulisi olla mahdollista tehdä tietoon perustuvia uravalintoja. Siitä huolimatta, että meillä on kaikki tarvittava kansallinen tieto, joka mahdollistaa oppijalähtöisen ja alueellisen tiedon kokoamisen, näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Sen sijaan, että jokainen kunta tai seutukunta rakentaisi oman TET-oppimisympäristön, kansallisen koordinoidun yhteistyön avulla tulisi tuottaa työssäkäyntialueille kopioitava alusta TET-yhteistyöverkostolle ja digitaalinen toimintaympäristö, johon koottaisiin oppijan kehitysiän ja tarpeen mukaista alueellista tietoa. Oppimisympäristössä voitaisiin hyödyntää ainakin. www.tyomarkkinatori.fi, www.ammattibarometri.fi  ja www.opintopolku.fi -palveluja.

Lapsiasiainvaltuutetun (Tuukkanen, 2019) mukaan toisille TET on myönteinen kokemus ja toisille ”TET-jakso on syystä tai toisesta epämieluisa, haastava tai jopa mahdoton toteuttaa”.  TET-jaksot tarjoavat luontevan mahdollisuuden arvioida ohjaustarvetta ja tehostaa oppilaanohjausta TET-paikkaa haettaessa, TET-jakson aikana ja TET-kokemuksia purettaessa.

Koulu-yritysyhteistyö ja sen kehittäminen ei rajaudu pelkästään TET-jaksoihin. Yritysvierailut ja alueellisen osaamisen näkyväksi tekeminen tulisi olla merkittävä osa ohjausprosessia. Laadukas työelämään tutustumisen toimeenpano edellyttää yhteistyötä yritysten kanssa ja toiminnan yhteissuunnittelua. Kun digitaalinen työelämään tutustumista tukeva verkosto on koottu, tulisi tukea alueilla TET-ohjauksen ja yritysvierailujen yhteiskehittämistä.

2.   Koulun vetovoiman lisääminen – oppimisen ja koulunkäynnin tuki

Ohjauksen tavoitteena on elinikäisen oppimisen halun synnyttäminen jokaiseen oppijaan. Parhaimmillaan elinikäinen oppiminen näyttäytyy tilana, jossa ihminen on halukas ja kykeneväinen purkamaan oman hyvän elämän esteitä muuttuvissa elämäntilanteissa. Jokaisen oppilaan päättäväisyyden tunteen heräämisen lisäksi tarvitsemme onnistumista ennustavia polkuja tavoitteisiin. Ohjaustyömme haaste on toivon kipinän synnyttäminen jokaiseen oppilaaseen.

Laajennetusta oppimismahdollisuudesta huolimatta Karvin (2022, 119) arviointiraportin mukaan 2–3 % ikäluokkansa oppilaista koulupoissaolot aiheuttavat suuria ongelmia heidän koulunkäynnilleen ja vaativat koululta toimenpiteitä.  Opetuksen järjestäjälle tulisi olla selkeä tiekartta sille, miten toimitaan, kun koulutason monialainen yhteistyö ja opetuksen työvälineet eivät riitä tai ole tuottaneet toivottua tulosta. Näiden harvojen tilanteiden varalta kunnan tulisi laatia toimintaohje opetus-, sosiaali- ja terveystoimen kanssa yhdessä.

Koulupoissaolojen taustalta on tunnistettu 60 erilaista syytekijää, joita voidaan tarkastella yksilön, vanhemmuuden, koulujen ja yhteisöjen näkökulmasta.  Minkään tietyn koulumenestyksen raja-arvon ei tulisi määrittää sitä, kuka saa tehostettua ohjausta (Niemi 2016).

Koska ongelmaa selittää moni tekijä, ratkaisutkin tulisi olla moninaiset: moniammatillisia, monialaisia, monimuotoisia ja monitasoisia. Tulisi kehittää oppijan ongelman mukaisia ratkaisuja ja toimivia mekanismeja sen mahdollistamiseksi, että jokaisella oppilaalla olisi mahdollista suoriutua oppivelvollisuuskoulutuksesta. Tulisi kehittää oppilaan voimavarojen ja toimintakyvyn mukaisia ratkaisuja, jotka palvelisivat myös koulujen tehtävää osallistaa ja kehittää oppijan toimijuutta.  Jotta toiminta olisi vaikuttavaa, tulisi toimintaa kuvata ja rakentaa prosesseista yhteinen ymmärrys.

Kuvio: Koulukäymättömyyden ennaltaehkäisyn osa-alueet

Kuluneen 20 vuoden aikana on tehty lukuisia selvityksiä nuorista, joilla on hankaluuksia perusopetuksen suorittamisessa ja jatkokoulutukseen sitoutumisessa. Tämän lisäksi on tutkittu nuoria, jotka eivät ole sijoittuneet jatkokoulutukseen tai ovat keskeyttäneet sen. Oppijan psykologista ympäristöä ja nuoren koulupoissaoloja voi määrittää vanhempien vakavat mielenterveysongelmat, päihteiden haitallinen käyttö tai huoltajuuskiistat. Huoli kotitilanteesta, koulupelko, masennus, ahdistus, uniongelmat tai väsymys voivat olla koulupoissaolojen syitä. Väärä alavalinta, itsenäistymisen haasteet, motivaation puute tai keskittymisvaikeudet voivat olla yksilöllisiä tekijöitä, jotka voivat johtaa opintojen keskeyttämiseen.

Nuoren oppimisen ongelmat ja koulunkäyntiin suhtautuminen viestivät ohjauksen tehostamisen tarpeesta. Oppilaan yksinäisyys, kotitilanne, elämäntilanteessa tapahtuneet muutokset ja sosiaalinen toimintakyky ja terveydentila, on syytä huomioida ohjauksessa. Ympäristön epärealistiset vaatimukset ja odotukset sekä epäselvä tulevaisuus kuormittaa nuoria.  Ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota oppilaan tapaan suhtautua vastoinkäymisiin ja hänen ajattelu- ja toimintaprosesseihin. (Niemi 2022.)

Kouluakäymättömyyden ennaltaehkäisy on monen hyvän ohjauskäytännön summa. Isoihin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Karvin Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi -väliraportissa on listattu muutamia kouluun kiinnittymistä lisääviä käytäntöjä:

• suunnitelma poissaolojen seurannasta
• suunnitelma poissaoloihin puuttumisesta
• suunnitelma kouluun kiinnittymisestä
• opettajakunnan sitouttaminen yhteisiin käytäntöihin
• yhteisöllisyyttä lisäävä toiminta
• kodin ja koulun yhteistyö
• koulun johdon tuki
• turvallisuuden tunteen ja osallisuuden vahvistaminen

Karvin (2021) ja Lapsiasiavaltuutetun raportin (2019) sekä Valtioneuvoston julkaisun (2022) mukaan ohjauksen liittyvää yhdenvertaisuutta tulisi parantaa. Tällä tarkoitetaan eriarvoisuuden vähentämistä ja tasa-arvon parantamista.  Suomessa tulisi kiinnittää huomiota oppilaiden välisiin osallistumiseroihin, arvioida ja ennakoida ohjaustarpeita moniammatillisesti ja -alaisesti sekä kohdentaa ohjausta.

Kouluissa ja ohjauksen kehittämisessä lähdetään usein siitä, että oppilas osallistuu lukujärjestyksen ja vuosisuunnitelman mukaiseen toimintaan. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Yleisessä tiedossa on myös se, että kaikkia oppilaat eivät saavuta riittäviä lukemisen, kirjoittamisen ja matemaattisen ajattelun perustaitoja. Osa oppilaista eivät viihdy lukemista ja kirjoittamista korostavassa perusopetuksessa. Tämän takia perustaitojen opettelua varten tulisi rakentaa toiminnallisempia polkuja suorittaa perusopetusta ja siirtyä toiselle asteelle.  Jokaisen oppilaan tulisi kyetä kokemaan oppivelvollisuuskouluissa, että omalla toiminnalla on merkitystä ja oma oppimisen tapa tuottaa tulosta. Tämä edellyttää oppijan lähtötason ja tarpeen mukaista ohjausta.

Yllä oleva Karvin kokoama lista perustuu siihen, että oppilas käy ainakin ajoittain koulussa ja oppilaan lisäksi koululla on suhde huoltajiin. Meillä on kuitenkin pieni joukko nuoria, jotka eivät käy koulua ollenkaan ja pulmien käsittely huoltajan kanssa on mahdotonta tai tuloksetonta. Näiden oppilaiden hyvinvoinnin ja koulunkäyntivalmiuksien kehittämiseksi tulisi olla myös monialaisia työvälineitä.

Edellisen oppilaanohjauksen hankekauden väliraportissa (Atjonen, Mäkinen, Manninen & Vanhalakka-Ruoho 2010, 40–42) kiinnitettiin huomiota siihen, että ilman jokaisen ohjauksen toimijan vastuunkantoa ja oman toimijapaikkansa kirkastamista, yhteistyöllä ei ole kehittävää voimaa. Jotta päästäisiin hyvään moniammatilliseen ja -alaiseen yhteistyöhön tulisi eri työtehtävien rajojen olla selvät ja eri toimijoilla tulisi olla yhteinen ymmärrys toisten toimenkuvista.

Yhteisöllisyys syntyy siitä, kun liitetään yhteen resurssit sekä yhteinen ymmärrys tavoitteista ja prosesseista. Koulun ja opetuksen järjestäjän tulee kuvata toimintaansa ja yhteistyötä, jotta monialainen oppilashuollollinen yhteistyö ja moniammatillinen pedagoginen yhteistyö olisi vaikuttava osa oppijan hyvinvointia ja oppimista edistävää toimintaympäristöä.

3.   Uraohjauksen hyvät käytännöt oppivelvollisuuskouluissa

Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023 -julkaisun mukaan elinikäiseen oppimiseen liittyvän ohjauksen avulla jokaisen suomalaisen tulisi pystyä eri elämänvaiheissa seuraaviin suorituksiin:

• Oman osaamisensa, taitonsa, rajoituksensa, kiinnostuksensa ja arvonsa tunnistamiseen.
• Itsetuntemuksen ja työmarkkinoiden mahdollisuuksien ja tarpeiden yhdistämiseen.
• Järkevien koulutukseen ja urapolkuun liittyvien suunnitelmien ja päätöksien tekemiseen.
• Yksilöllisten oppimistavoitteiden asettamiseen ja edistämiseen koulutuksessa ja työelämässä.

Oppivelvollisuuden laajentaminen toi mukanaan oppilaille oikeuden tarpeen mukaiseen oppilaanohjaukseen. Jotta oppilaanohjausta voidaan tehostaa, uravalintavalmiutta pitää tarkastella opetettavana, opeteltavana ja opittavana taitona (Niemi 2022). Oppijan tulisi oppia oppilaanohjauksessa seuraavia taitoja: itsearviointitaito, valintojentekotaito, argumentointitaito, vuorovaikutustaito, kokemusten reflektointitaito, mahdollisuuksien tunnistamistaito ja päätöksentekotaito. Tämän lisäksi oppilaalla tulisi olla mahdollisuus koota tietoa ja hankkia kokemuksia omista vahvuuksista, koulutus- ja uravaihtoehdoista sekä osaamisen kysynnästä. Opinto-ohjauksella on suuri merkitys ura- ja koulutusvalinnan ohjaamisessa, mutta uravalintavalmiuksien arviointiin ja kehittämiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja oppijan koulunkäynnin tukemiseen monialaista oppilashuollollista yhteistyötä.

PISA-raportin (2022) mukaan urasuunnittelutaitojen oppimista tulisi tarkastella elinikäisen ja jatkuvan oppimisen avaintaitona. Meidän tulisi tehdä näkyvämmäksi se, mitä on urasuunnittelutaitojen opettaminen perusopetuksessa. Vaikuttava oppilaanohjaus edellyttää moniammatillista ja -tasoista yhteistyötä ohjauksen tarpeen arvioimisessa, toiminnan suunnittelussa ja toimeenpanossa. Koska oppilaanohjaus on monimuotoinen kokonaisuus ja viimeisen 16 vuoden aikana ei ole riittävästi panostettu oppilaanohjauksen kansalliseen koordinointiin, tulisi nyt koota jo olemassa olevat hyvät uraohjauksen käytännöt ja näin luoda perusta ohjauksen edelleen kehittämiselle.

Jotta oppilaanohjaus ja nuorten urasuunnittelutaitojen kehittämistä voidaan tarkastella monitasoisena toimintana, meillä tulisi olla yhteinen ymmärrys mekanismeista, jotka tuottavat perusopetusikäisen ura- ja koulutusvalintavalmiuden. Urasuunnittelutaito-käsite tulisi olla tuttu opetustoimen johdolle, rehtorille ja opettajakunnalle, jotta voitaisiin määrittää yksittäisen oppilaanohjaajan kokoinen vaikuttava ohjaustehtävä. Hyvän oppilaanohjauksen mittarit tulee olla jaettuja ja kaikkien tiedossa.

Kun urasuunnittelutaitoa tarkastellaan opetettavana, opeteltavana ja opittavana taitona, voimme määrittää sen, mitä on urasuunnittelutaitojen alkuopetus ja mitä erityistä tulisi huomioida perusopetusikäisten ja siirtymävaiheen ohjauksessa. Tämän lisäksi voimme arvioida uraohjauksen ja ohjauksen tehostamisen tarvetta sekä määrittää oppijan tarvitsema tuki, jonka avulla ratkaistaan urasuunnittelutaidon kehittymisen esteenä olevia ongelmia. Tuen tulisi edistää oppilaan oppimaan oppimisen valmiuksien kehittymistä, psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia (ePerusteet).

Oppilas tarvitsee valinnantekovalmiuden lisäksi tietoa koulutus- ja työelämän mahdollisuuksista sekä hänen toimintahorisonttiaan laajentavia kokemuksia ura- ja koulutusvaihtoehdoista. Monimuotoinen ohjaus tulisi olla suunnitelmallinen prosessi, jonka aikana oppilaalla on mahdollisuus reflektoida kokemuksiaan ja kehittää urapohdintavalmiuttaan koko oppivelvollisuuskoulutuksen ajan. Tämän lisäksi tulisi tuottaa oppijan kehitysiän mukaista ja oppijan tarpeen mukaista alueellista ohjausmateriaalia.

Päättynyt Opinto-ohjauksen kehittämisohjelma, sen yhteydessä valmistuneet Hyvän ohjauksen kriteerit ja alkanut Karvin OHJA-arviointi mahdollistavat oppilaanohjauksen ja siirtymävaiheen opinto-ohjauksen hyvien käytäntöjen kokoamisen. Hyvistä käytännöistä syntyisi prosessikuvaus siitä, miten uraohjaus toimeenpannaan oppivelvollisuuskoulussa. Hyvien käytäntöjen kokoaminen tulisi olla itsenäinen projekti, jonka aikana koottaisiin, arvioitaisiin ja toimitettaisiin kooste siitä, millainen on uraohjausprosessi perusopetuksessa, siirtymävaiheessa ja toisella-asteella. Lopputulos toimisi oppivelvollisuuskoulujen uraohjauksen kivijalkana, jonka avulla arvioitaisiin tulevia kehittämistarpeita.

Tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa kootaan tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen hyviä käytäntöjä. Jyväskylän yliopistossa kootaan ohjaustyön osaamiskuvauksia sekä tieto ohjaajien monialaisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Hämeen ammattikorkeakoulussa on NOPO-hankkeessa kehitetty siirtymävaiheen opinto-ohjauksen malli.  EU:n CEDEFOP, ELGPN ja GreenComp voisivat toimia viitekehyksenä ja kriteerinä sille, mitä hyviä käytäntöjä prosessikuvaukseen valittaisiin. JOTPA ja ELO-foorumi voisivat toimia kehittämisprojektin ulkoisena arvioijana. Syntyvän koosteen avulla voitaisiin koota vaikuttavan oppilaanohjauksen ja opinto-ohjauksen mittari sekä koordinoida kansallisesti ja alueellisesti uraohjausta eri kouluasteilla.