Uudet näyttelyt pystyssä

Syksyn 2017 ensimmäinen jakso oli kuviksessa täynnä tohinaa. Nyt on uudet näyttelyt pystyssä: arkkitehtuuri-, nykytaide- ja maalauskurssin upeat teokset ovat edustettuna lähinnä 2.kerroksessa. Esillä on myös ku1 kurssin omakuvia ja ku2 kurssin kohtauspaikkoja pienoismalleina. Käykäähän ihailemassa lahjakkaiden opiskelijoiden aikaansaannoksia.

Arkkitehtuurin kurssilaiset (ku9) ovat ahkeroineet valtavan hienoja esityskuvia ja pienoismalleja teemalla MÖKKI/HUVILA/SAUNA. Tässäpä maistiaisia ja pari Scetchupillakin mallinnettua huvilaa videona:

Esityskuvan perspektiivikuva: Lara Dawood

Arkkitehtuurikurssi yhdistää luovuuden ja loogisen päättelyn, jee!

NYKYTAIDETTA

Nykytaiteen kurssin (ku5) teemana oli Pelon vastakohta. Kurssi alkoi opintomatkalla Helsinkiin, jossa tutustuimme peräti kolmeen näyttelyyn.Mieleenpainunein oli ehkä Generation 2017, nuorten näyttely:

Myös Hashimoton näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa poikkesimme.

Kurssin alussa rohkeat opiskelijat vetivät meille performansseja:

Kurssin lopputöiden Nykytaiteen materiaaleissa mahdollisuudet olivat rajattomat. Vaahtokarkkia Oona Saksmanin työssä:

Hilla ripustaa kunnianhimoista teostaan:

Laura Karusen videoteos Älä ole kertoo absoluuttisen rauhan ja hiljaisuuden hetkestä, keskellä kurjaa ja merkityksetöntä elämää. Video pyörii päivittäin 2. kerroksen käytävällä:Johanneksen nykyveistos:

Kaisa Koivunieme teos Virsi 499 teos kertoo turvallisuuden tunteesta kritisoiden sitä, miten ihmiset nykyään hakevat turvaa materiasta, esimerkiksi rahasta, samaan aikaan kun ääriliikkeet kylvävät terroria uskonnon nimissä.

Vitalik Niemen yllä olevan teoksen teemana on avautuminen, siihen liittyvän luottamuksen rakentaminen ja itsestä palan toiselle antaminen samalla kun maailma tuntuu syövän ja ottavan enemmän mitä pystyy tarjoamaan:

Amy Lakatosin teos The speck of colour kuvastaa yksinäisyyden ja pimeän vastakohtaa. Se esiintyy siinä niin, että on aina joku joka kannattelee sinua, vaikka sitä ei aina näkisi ja, että kaikesta pimeydestä löytyy aina jonkinlaista väriä.

Pertti Männistön teos Kasaa päälle kuvaa tapaamme harhauttaa itseämme epämiellyttäviltä ja pelottavilta asioilta kuluttamalla.

Alina Kovalaisen teos Metsän syvyydessä: Synkät, pimeät metsät kuuluvat satujen peruskuvastoon. Näissä metsissä voi törmätä mihin tahansa piparkakkumökkien mummoista ja puhuvista susista alkaen. Satumetsiin eksyviä nämä oudot kohtaamiset pelottavat kuitenkin yllättävän vähän ja he nukkuvat huoletta lumottujenkin metsälampien rannoilla.

Maija Marttilan teos Tuhoa ja toivoa kuvaa pelkoa; tuhoa ja ihmisen tekemiä virheitä (rikkinäiset johdot), ja pelon vastavoimaa; uutta elämää ja toivoa (kasvit), että voimme vielä korjata virheemme ja pelastaa tilanteen.

MAALAUSTA

Ku7 Maalauskurssin upeita lopputöitä:

Ja Sfumato tekniikalla tehtyjä kasvokuvia:

Impressionistisia maisemia:

Vastaa