Yksitoista TSYKkiläistä kuvataiteen taituria olivat opintomatkalla toukokuussa yhdessä Italian opiskelijoiden kanssa. Pääsimme opiskelemaan kahteen arvostettuun Firenzeläiseen taidekouluun freskoa ja metalligrafiikka. Lisäksi kävimme läpi kaupungin uskomatonta historiaa ja taidetta. Blogi on kuvataideopettajan ja muutaman opiskelijan kirjoittama. Kuvat ovat Monika Tiiran sekä kuvataideope Marjan ottamia.
’Maanantai 8.5 -Freskoa ja kaupunkikierrosta
Maanantaipäivä alkoi Leonardo da Vinci -koululta jossa meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Taidekoulun johtaja esitteli meille koulun joka on vanha Boteca, aito Firenzeläinen taiteilijoitten ateljee, taidepaja. Puitteet freskon tekemiseen oli todella kohdillaan. Joka puolella upeita teoksia, marmoriveistoksia, vanhoilla menetelmillä tehtyjä maalauksia. taiteilijamestareiden ateljeet ja koulun tilat sijaitsevat käytännössä samoissa tiloissa, joten mikä voisi olla enää inspiroivampaa.
Opiskelijat aloittivat frescon tekemisen omista luonnoksistaan perinteisiä menetelmiä käyttäen. Opettaja Julia oli itse freskoteiteilija ja konservatoija. Hän oli yllättynyt siitä että meillä oli mukana niin hienot omat luonnokset. Opiskelijoiden teokset lähtivät inspiroitumaan vanhoista freskoista ja esimerkiksi renessanssiajan maalauksista, joita olimme luonnostelleet jo Suomessa. Meillä on niin uskomattoman lahjakkaista ja taitavia opiskelijoita että Firenzeläinen fresko-opettajammekin yllättyi miten tekeminen lähti luistamaan. Intohimoisesti ja keskittyen. Hiukan hän ihmetteli hiljaisia Suomalaisia, mutta kun taiteen valtaan joutuu niin ei enää suomalainen saa sanaa suustaan. Freskotekniikka oli haastavaa mutta antoisaa.
Iltapäivällä läksimme kävelykierrokselle ja tutustuimme kaupungin mielettömään historiaan.
Illalla menimme kuvisporukan kanssa yhdessä syömään ulos terassille, ihanalle Italialaiselle Piazzalle. Ukkonen ja rankkasade yllätti meidät joten jälkkärit jäi syömättä.
Kirjoittanut: Marja kuvisope
Keskiviikko 10.5.2017
Keskiviikkona kuvisryhmällä oli vapaapäivä, ja aamulla saimme nukkua pitkään sillä aikaa, kun italian-ryhmä meni koululle. Kun kuvislaisetkin olivat saaneet päivän käyntiin, lähdimme yhdessä Palazzo Vecchioon secret passage –kierrokselle. Jossa saimme ihastella vanhoja salakäytäviä ja –huoneita oppaan kertoessa rakennuksen historiasta ja maalauksista. Vuonna 1540 Cosimo Medici muutti Palazzo Vecchiosta Palazzo Pittiin turvatakseen Medicien valta-aseman Firenzessä. Hän palkkasi Giorgio Vasarin rakennuttamaan salakäytävät Palazzo Vecchiosta, Uffizin läpi ja Ponte Vecchion yli Palazzo Pittiin asti.
Francescon Studiolo on yksi rakennuksen salahuoneista, joka oli myös Vasarin suunnittelema. Huoneen seinät ja katto ovat täynnä maalauksia. Francesco I oli kiinnostunut tieteistä ja alkemiasta. Hän rakennutti salahuoneen ja piilotti keräilemiään arvokkaita tai harvinaisia esineitä maalausten taakse. Huoneen maalauksilla on kaikilla oma merkityksensä ja ne ovat kaikki jollain tapaa yhteydessä toisiinsa. Neljä elementtiä (vesi, tuli, maa ja ilma) ovat myös keskeisissä osissa maalauksia.
Tämän jälkeen tapasimme italian-ryhmän ja lähdimme yhdessä kohti Giardini di Bobolia. Se on Palazzo Pittin yhteydessä oleva suuri ja kaunis puutarha. Siellä oli mukava kävellä ja kierrellä ruusuistutuksien, veistoksien ja suihkulähteiden ympäröimänä lämpimässä auringonpaisteessa. Puistosta avautuu myös hieno näkymä Firenzen kaupunkiin.
Osa ryhmästämme meni ostamaan gelatot, jonka jälkeen menimme istuskelemaan keskelle Arno-jokea vedenjakajalle. Siellä oli rentouttavaa istuskella, kuunnella musiikkia, ottaa muutama kuva ja seurata ihmisvilinää läheisellä sillalla.
Iltapäivällä vielä osa meistä kuvisryhmäläisistä meni opettajan suosituksesta kuuluisan videotaiteilijan Bill Violan näyttelyyn Palazzo Strozziin. Heti näyttelyn alussa meille jaettiin tyynyjä, joiden kanssa sai jäädä lattialle istumaan ja ihastelemaan taideteoksia. Näyttelyssä oli oma tunnelmansa hämärässä valaistuksessa, ihmisten ollessa hiljaa ja istuskellessa tyynyjen päällä. Taideteokset olivat vaikuttavia, kun niissä oli yhdistetty ihminen ja luonnonvoimat.
Pinja Kiiski
Perjantai 12.5.17
Viimeinen päivä Firenzessä alkoi kuvataiteen ryhmän viimeisellä oppitunnillaGrafiikanpaja Il Bisontessa ja Italian ryhmän vapaapäivällä. Il Bisontessa kuvisryhmä viimeisteli etsaus työnsä ja pääsimme hyödyntämään kuivaneula, akvatinta ja monia muita tekniikoita töidemme parissa. Saimme kaikki painettua metallilaatoista mahtavia kuvia, joista tehdään näyttely TSYK:in käytävään. Patricia oli aivan mahtava ja kärsivällinen opettaja. Hän auttoi yksin koko suurehkoa kuvisryhmää ja kertoi meille kaikki etsaukseen liittyvät asiat ja tekniikat sekä sai ainakin minut innstumaan tekniikasta valtavasti. Toivottavasti tulen käyttämään etsausta tulevaisuudessa jossakin työssäni.
Patricia poistamassa painettuja kukkia metallilaatasta.
Il Bisontessa saimme myös mahdollisuuden tavata Simone Guaita, joka on Il Bisonten perustajan Maria Luigia Guaitan jälkeläinen ja paikan johtaja tällä hetkellä. Iltapäivällä pääsimme katsomaan Il Bisonten galleriaa ja kuuntelemaan paikan historiaa Simonen työhuoneeseen. Simone kertoi paikan ja etsauksen historiasta niin mielenkiintoisesti ja intohimoisesti, ettei mitään voinut jättää kuulematta. Miltei alkoi itkettää se miten hienosti ja kauniisti hän aisoista puhui. Simone kerto,i että Il Bisonte perustettiin vuonna 1959 graafisen alan painotalona. Paikan perustaja Maria Luigia Guaita oli juuri palannut Skotlannista, missä hän oli syventänyt hänen etsaustekniikan tuntemustaan. Firenzeen palattuaan hän sai tukea ystäviltään ja alkoi suunnitelma mm. paikan logoa, biisonia. Guaita oli valinnut bisonin tunnukseksi siksi että se kuvastaa ensimmäisiä kuvia mitä ihminen on luolamaalauksissa kuvannut ja toiseksi biisoni oli naisvartalon symboli amerikkalaisten intialaisten populaatioiden keskuudessa. Maria Luigia Guaita kuoli 26. joulukuuta 2007.
Il Bisonteen saapui taiteilijoita sekä Italiasta, että ympäri maailmaa. Useat heitä olivat futuristeja ja litografia alkoi työpajalla yleistyä. Vuosien kehityksen ja vaikeuksien jälkeen Il Bisonte tuli voittoa tavoittelemattomaksi kulttuurikeskukseksi ja pian sen jälkeen koulu avattiin Palazzo Serristorin entisissä tiloissa. Haluttiin tukea ja opettaa vanhoja taitoja nuorille taiteen parissa, kuitenkin hyväksyen ja kannusten taiteen muuttumista ja sen uusia olomuotoja. Koulu haluaa painottaa Il Bisonten seuraavan toimintansa puhtaaseen syövytykseen ja tuoda esille perinteisen litografian opetus ja painatus kiviin. Il Bisonteilla on perinne rohkaista ja pitää elossa historiallisia kaiverrustekniikoita, jotka ovat muun muassa kuivaneula, kuoppa, etsaus, akvatinta, mezzotinta.
Simone kertoo Il Bisonten historiasta.
Koulu päivän jälkeen meillä oli vapaata ennen kolmea, jolloin meidän piti mennä hakemaan matkatavaramme hostellista. Minä kävin Pinjan kanssa joen toisella puolella syömässä ja hakemassa gelatot aivan uskomattoman hyvästä paikasta. Istuimme Pescaia di Santa Rosan joenjakajan lähettyvillä ja muistelimme keskiviikkoa, joka oli ollut yksi reissun mahtavimmista päivistä.
Kolmen jälkeen lähdimme kohti lentokenttää. Vaikka koko muu reissu oli sujunut mutkattomasti, oli paluussa ongelmia valtavasti. Ensimmäinen lento oli monta tuntia myöhässä ja jatkolennolle meinasi tulla valtava kiire. Kuitenkin reissu oli hyvä ja kaikki siitä nauttivat, vaikka paluu oli hyvin raskas.
Kiitos koko ryhmälle mukavasta reissusta kuten myös kaikille opettajille Firenzen kouluissa!
Monika Tiira
Blogin kuvat Monika Tiira ja Marja Haapakangas.
Loppuun tunnelmia Il Bisontesta:
