Kiitos onnitteluista ja tässä mietteitä matkan varrelta. Nollasta lähdettiin ja nyt on 180 opintopistettä täynnä, tunne on mahtava.
Viime kesä meni tiukasti suorittaessa pakollisia opintoja, miten kivalta tuntuikaan kerrata ihan perusasioita ja opetella samalla paljon uutta. Vaikkei pakollisilla opinnoilla ollutkaan sen suurempaa aikataulua niin jonkun oman aikataulun asetin että ne olisivat valmiit jouluksi ja tässä melkein pysyin, yksi tehtävä ja yksi kurssi jäi tälle vuodelle.
Ammatilliset opinnot sujuivat hyvin, harjoittelujakso aivan toisessa työpaikassa, ikäihmisten asumispalveluyksikössä avasi silmät hoitajan työn monipuolisuudesta. Ja ne pelottavat lääkelaskut… niistäkin selvittiin eikä ne niin pahoja olleet vaikka kaikki niistä aina ovat pelotelleet.
Hassuinta tässä kaikessa on se että kaikki nämä vuodet olen sanonut, että minusta ei koskaan tule lähihoitajaa. Tulipas. Tuli lähihoitaja joka opintojen aikana oppi ja kiinnostui alasta yhä enemmän ja toteaa että ehkä hänen sisällään on kaikki nämä vuodet ollut se lähihoitaja, joka nyt pääsi tämän hankkeen myötä ulos.
Vaikka kulunut vuosi on ollut rankka niin hyvällä hengellä, positiivisella asenteella ja toisia tsempaten tästä kaikesta on selvitty. Tämän tyylinen opiskelu sopi minulle ja kannustan myös muita lähtemään opiskelemaan. Vuosien aikana kertynyt osaaminen otettiin huomioon ja pystyin tunnustamaan osaamistani monilla eri tavoilla. Ja nyt on päivitetty vuoden 2000 tutkinto tälle vuosikymmenelle. Merkonomi vm. 2000 on nyt lähihoitaja vm. 2025. Ja nyt saan tehdä työtä, josta tykkään pätevänä lähihoitajana.
Kirjoittaja
Hanna- Kaisa Vuola, POLJIN-hankkeen osallistuja
Novida Uusikaupunki