Koulumme opettajakunta esitti kevään VESO-päivinä (24.3.2018) ja opettajainkokouksessa (18.4.2018) toiveen, että oppilaiden käyttäytymiseen kiinnitettäisiin huomiota ja panostettaisiin ohjaustyöhön. Silloin kirjoitin seuraavan tekstin:
”Yhteisten toimintatapojen juurruttaminen sekä koulu- ja ruokarauhan parantaminen edellyttää systemaattisia toimia. Kyse on vakiintuneen oppilaiden toimintakulttuurin muutoksesta ja siksi tarvitaan suunnitelmallisia, monipuolisia ja koko lukuvuoden kestäviä toimia. Opettajat ovat siis toivoneet, että seuraaviin asioihin kiinnitettäisiin huomiota:
- KIELENKÄYTTÖ – asiallinen kielenkäyttö
- RUOKALAKÄYTTÄYTYMINEN – hyvät ruokailutavat ja rauhallinen ruokailutilanne
- VÄLITUNTIKÄYTTÄYTYMINEN – reippaasti ulos välitunnille
- LUOKKATILANNE – työrauha
Esille nostettuja aiheita tulisi tarkastella oppimisympäristöissään ja niitä on tässä tapauksessa kolme: oppitunti luokassa, välitunti ja ruokailu. Meillä opettajillakin voi olla eri käsitys siitä, mikä on riittävän hyvä käytös oman ja ops:n tavoitteiden näkökulmasta. Olennaista lienee se, että tarkastelemme kutakin ohjaustilanne oppimisympäristönä, jossa pyritään toimeenpanemaan opsin tavoitteiden mukaista ohjausta. OPS 2014-asiakirjassa käyttäytymistä lähestytään yhteistyövalmiuksien kehittämisen, erilaisten ihmisten kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja kunnioittamisen näkökulmasta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulussa voisi olla muutama yksinkertainen yhteinen sääntö ja ohje opettajien ohjaustyölle.
Mielestäni ensisijassa kyse on koko opettajakunnan toteuttamasta ohjaustyöstä, jonka tulos näkyy oppilaiden asiallisempana käytöksenä. Kehittämistyö tulisi aloittaa yhdenmukaistamalla opettajien toimintatapa. Toimintatapoja pitää työstää niin kauan, että valtaosa opettajista kokee toimintatavat toteuttamiskelpoisiksi. Lopputuleman pitäisi olla yksinkertainen ja helposti muistettava. Toimintakulttuurin muuttaminen ja käytäntöjen kehittämisprosessi voisi edetä seuraavasti:
Vaihe 1. Käytänteiden työstäminen
- Oppimisympäristöjen ja käytäntöjen arviointi
- Ensimmäinen työversio yhteisistä ohjauskäytänteistä
- Käytänteiden arviointi
- Toinen työversio käytänteistä
- Käytänteiden arviointi (oppilaskunta)
- Kolmas työversio käytänteistä
- Käytänteiden arviointi ja viimeistely
Vaihe 2. Yhteisten käytänteiden impelmointi
- Uusista käytänteistä tiedottaminen
- Uusista käytänteistä puhuminen luokittain
- Ohjauksen määrän lisääminen implemoinnin ajaksi
- Uusien käytäntöjen noudattamisen itsearviointi
- Seuraamuksista sopiminen ja niistä tiedottaminen
Vaihe 3. Yhteisten käytäntöjen vakiinnuttaminen
- Ohjauksen määrän palauttaminen normaalitasolle
- Oppilaiden toiminnan ulkoinen arviointi
- Ohjaus ongelmatilanteissa.
Yhteisten käytäntöjen lisäksi tulisi pohtia ohjausta. Oppilaan ohjauksen tapoja ovat tiedottaminen, välitön palaute, positiivinen palaute, muistuttaminen, kannustava palaute, motivointi, tavoitteen asettaminen, vetoaminen, itsearviointi, kehottaminen, käskeminen, seuraamus jne. Olennaista lienee, että ohjaus on aktiivista ja opettaja tarkastelee valvontatehtäväänsä mahdollisuutena kohdata oppilas ja toimeenpanna ops:n rajaamaa kasvatustehtävää.”
Yllä oleva teksti on siis kirjoitettu keväällä 2018. Ohjauksen kehittämisen kaava on yksinkertainen: ensin tunnistetaan ongelma, jonka jälkeen se ratkaistaan niin, että koko opettajakunta voi kokea sen omakseen ja toimia annetun ohjeen mukaan. Tässä tapauksessa ohjauksen kehittämisen johtaminen luovutettiin koulun ulkopuoliselle asiantuntijalle. Näillä näkymin meillä voi olla valmiita toimintaohjeita oppituntitilanteeseen joulukuussa 2020. Kehittämiskokonaisuus (oppitunti, ruokailu, välitunti) lienee valmis keväällä 2023.
Opettamisen rinnalla peruskouluilla on kasvatustehtävä. Joka lukuvuosi ja päivä nuori tarvitsee rajoja ja rakkautta koulutyönsä tueksi sekä sääntöjä, joiden mukaista toimintaa koko opettajakunta tukee. Jotta oppimisympäristö olisi koulu, tämän yhteisen kasvatustyön tekemiseen tarvitaan yhteistyötä ja sen tueksi pedagogista johtamista. Työaikaamme ja omaa osaamistamme tulisi käytää ongelman rajaamiseen ja ratkaisemiseen, yhteisen ymmärryksen rakentamiseen sekä ohjaustyömme kehittämiseen. Opettajakunnalla on kyky tunnistaa hyvän ohjaamiseen esteitä ja ratkaista ongelmia. Tarvitsemme yhteisen tahdon lisäksi työaikaa. KISS = keep it simple.