Tieto- ja viestintätekniikka, oppikirja ja oppilaanohjaus

Kirjoittanut Petri Niemi

Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävä oppilaanohjaus ei poikkea kovinkaan paljon oppikirjavetoisestatyöskentelystä: oppilaiden tavoitteellinen työskentely edellyttää tehtävärajausta (työkirja), lähdeaineiston rajausta (oppikirja) ja tehtävän suorittamisen arviointia. Olennaisin ero lienee se, että oppikirjan sijasta käytetään Internet-lähteitä ja oppilas tutustuu yläkoulun aikana sivustoihin, joihin hän tukeutuu myöhemminkin urapolkunsa aikana. Hyvä oppituntikin rakentuu perinteisesti: oppilaanohjaajan orientoiva puhe, oppilaiden työskentely ja tehtävän purku. Molempien työmuotojen tavoite on rajattu opetussuunnitelmassa: oppilaiden omatoimisuuden vahvistaminen ja voimaannuttaminen oman uran ohjaamiseen.

Mielestäni yläkouluikäisten urapohdinta poikkeaa muista urapohdinnan vaiheista: yläkouluaikana oppilas aloittaa urapohdinnan tuolloin ja oppii keskeiset urapohdintataidot ja -tiedot. Yläkoulun aikana oppilas tekee ensimmäisen urapohdintaa suuntaavan valinnan ja sen onnistuminen on lukuisten selvitysten mukaan keskeinen syrjäytymistä ehkäisevä tekijä.

Urapohdinnan alkeiden opettelu tapahtuu siis yläkoulun aikana. Riippumatta siitä käytetäänkö tieto- ja viestintätekniikkaa vai oppikirjaa, prosessi yläkoulun alusta päätöksentekoon päättöluokalla on samansuuntainen: seitsemäsluokkalaisten orientoiminen urapohdintaan ja oman toiminnan ohjaamiseen, keskeisten urapohdintatietojen opettelu sekä oma urapohdinta. Kyl määki, Turun peruskoulujen oppilaanohjauksen käsikirjassa olen kuvannut oppilaanohjauksen vaiheita

Oppilaiden tietotekniikkataidot ja työskentelyvalmiudet vaihtelevat ja keskeisiin TVT-perustaitojen harjoitteluun tulee varata aikaa. Tieto- ja viestintätekniikkaa tehokkaasti hyödyntävä menetelmät, esimerkiksi videohaastattelu ammatinharjoittajasta ja videon editointi, onnistuu omatoimisesti vain muutamilta oppilailta. Osa oppilaista tarvitsee oppitunnin aikana tukea kohdentaakseen huomion tehtävään ja pystyäkseen löytämään lähdeaineistosta oman urapohdinnan kannalta olennaisin.

Yläkouluikäisille kohdennetun materiaalin tuotannossa, riippumatta siitä, onko kyse paperiprintti tai digitaalinen materiaali, tulisi kiinnittää huomiota siihen että, yläkoululainen kykenee näkymän avulla muodostamaan kokonaiskuvan asiasta, ja halutessaan pystyy aineiston avulla saamaan lisätietoa oman urapohdinnan tueksi. Oppilaan urapohdinnan tukeminen ja olennaisimman aineisto rajaaminen tämän työn tueksi tulisi olla yläkouluikäisille kohdennetun aineiston kokoamisen keskeinen tavoite.  Kaiken tiedon kokoamisen sijaan tulisi pyrkiä ensisijassa selkokieliseen kirjalliseen ilmaisuun ja siihen, että oppilas voi kokonaiskuvan muodostamisen lisäksi perehtyä aiheeseen syvemmin.

Oppituntityöskentelyn tulisi viedä eteenpäin jokaisen oppilaan henkilökohtaista urapohdintaa.  Digitaalinen porttofolio toki toimii yläkoulun aikana oman urapohdintatyökalujen (tehtävät) säilyttämisen paikkana. Toisaalta kuten muukin digitaalinen materiaali se jää helposti tiedostokansioon maatumaan ja siihen ei palata myöhemmin oman urapohdinnan vaiheissa. Tämän takia paperiprintti ja yksi päiväkirjamainen oma yläkouluaikaisen urapohdinnan työkirja puoltaa paikkansa. Lähdeaineistona voi käyttää oppikirjaa tai Internet-lähteitä. Kuvitukseen ja visualisointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kuvituksen tulee nostaa jotain erityistä esille ja sillä tulee olla selkeä viesti, jonka oppilaan tulisi ottaa vastaan ja hyödyntää osanai omaa urapohdintaa.

Opettajan oppaan avulla voidaan helpottaa yksittäisen oppitunnin suunnittelua. Erilaisten työmenetelmien, esimerkiksi toiminnalliset menetelmät, tuloksellinen hyödyntäminen edellyttää, että opinto-ohjaaja on perehtynyt niiden taustalla oleviin ohjausteorioihin. Opettajan työtä helpottaa, jos hänellä on valmista materiaalia oppilaiden omatoimiseen työskentelyyn orientoimisen tueksi. Oppilaan urapohdintaprosessin ohjaaminen lienee samansuuntainen kaikissa yläkouluissa ja opinto-ohjaajan orientaatiosta riippumatta. CIP-teoriaan ja CASVE-sykliin (Readon ym. 2008, 59–77) tukeutuen oppilaan päätöksentekoprosessi voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:

  • minä-tieto eli tieto omista vahvuuksista,
  • tieto koulutusmahdollisuuksista ja työmarkkinoista,
  • tietoisuus valintatilanteesta,
  • oman tilanteen arviointi,
  • omien valintaperusteiden hahmottaminen,
  • vaihtoehtojen rajaaminen ja ensisijaisen vaihtoehdon valinta,
  • vaihtoehdon valinta ja
  • toimeenpano.

Tuloksellisinta ohjaus on silloin, kun oppituntityöskentely, henkilökohtainen ohjaus ja pienryhmäohjaus integroidaan välineiksi, jotka täydentävät toisiaan. Työmuotoja on syytä integroida ainakin seuraavissa aiheissa: opiskelutekniikka, koulutus- ja työelämätieto, työelämään tutustuminen, urasuunnittelu, yhteishaku, lukion ainevalinta ja pääsykokeet. Näiden teemojen avaaminen opettajan oppaassa ja opinto-ohjaajan työskentelyä helpottavat oppilaan urapohdintaa eteenpäin vievät ohjauskysymykset lienee syytä koota oppaaseen.

Lähteet

Niemi, P. 2011. Kyl määki. Turun peruskoulujen oppilaanohjauksen käsikirja. Turun ammatti-instituutti, Painoviestintä. Saatavilla http://www.oppilaanohjaus.fi/materiaalit/OKE-kasikirja.pdf.

Readon, R.C., Lentz, J.G., Sampson J. P. & Peterson G.W. 2008. Career Development and Planning.A Coprehensive Approach. Third edition.

 

0saves
If you enjoyed this post, please consider leaving a comment or subscribing to the RSS feed to have future articles delivered to your feed reader.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *