Aamulla heräsimme kuudelta, sillä lento lähti jo 11:00. Väsyneenä ja haikein mielin suuntasimme kohti Naritan lentokenttää. Vajaan 10 tunnin lennon jälkeen matkasimme väsyneenä kohti Turkua. Reissu oli kaikenkaikkiaan aivan mahtava, mutta on myös kiva päästä kotiin.
– Onnimanni Hannonen
Maanantai
Menimme kouluun normaalisti aamulla hostimme kanssa, ainoana erona oli että meillä oli matkalaukut mukanamme. Oli viimeinen päivä kun näkisimme heidät. Koulussa oli ensimmäisenä kaksi tuntia liikuntaa. Pelasimme jälleen jalkapalloa. Sitten oli japania ja matikkaa. Vuorossa oli lounas. Menin tällä kertaa koulun ruokalaan syömään, sain ruoaksi riisiä ja jotain kastiketta. Esitimme esityksemme uudestaan tällä kertaa vain hosteille. He olivat järjestäneet pienen läksiäis juhlan, siellä kaksi suomalaista oppilasta ja japanilainen oppilas kertoivat heidän kokemuksistaan viikon aikana. Juhlan jälkeen olikin aika lähteä hotellille, sinne meni bussilla noin kaksi tuntia. Kun olimme hotellila saimme huoneiden kortit ja veimme tavaramme ja sitten oli vapaa-aikaa. Kahdeksalta piti olla syömässä, söimme kaikki buffetista. Jotkut lähtivät ruoan jälkeen vielä uimaan ja sitten nukkumaan.
Tiistai
Heräsin 6.30 hotellissa, tuli pieni kiire sillä ensimmäinen herätys ei ollut soinut. Vaihdoin vaatteet ja menin aamupalalle, tarjolla oli vaikka mitä. Aamupalan jälkeen menin pakkaamaan loput tavarani ja sen jälkeen aulaan ja huoneen palautus. Bussi tuli hotellille noin kahdeksalta, laukut laitettiin bussiin ja lähdimme kohti lentokenttää. Kentällä laukut vain ruumaan ja sitten turvatarkastukseen. Turvatarkastuksen jälkeen oli kyselyä kenellä oli mikäkin paikka koneessa, sain paikkani onneksi vaihdettua ja pääsin ystävieni viereen. Lento sujui hyvin ja meillä oli hauskaa, siinä tuli katsottua pari elokuvaa, pelailtu ja suurin osa ajasta kului nukkuessa. Kun laskeuduimme oli kauhea tungos sillä kaikki halusivat ulos. Vihdoin ja viimein olimme bussissa ja matka kohti Turkua ja kotia alkoi.
– Jasmin Varjo
Maanantaiaamulla herätessäni laukkuni odotti pakattuna lattialla. Lähtiessäni kouluun hyvästelin perheen, ja kiitin perheen äitiä hyvistä ruuista. Perhe toivotti hyvää jatkoa minulle. Niinpä lähdin koulua kohti. Kohei ystävällisesti kantoi matkalaukkuni koko matkan kouluun asti. Menimme normaalisti tunneille.
Lounaan jälkeen menimme suomalaisten kesken turistikierrokselle Keion lukioon ja yliopistoon. Yksi Keio Futsubu -koulun opettajista (vaihdon vetäjä Kazuaki YAZAWA toim. huom.) toimi oppaanamme. Pääsimme vähän shoppailemaankin koulun pikkukauppaan. Kierroksen jälkeen palasimme koululle ja esitimme esityksemme uudestaan, tällä kertaa 9 luokkalaisille. Esityksen jälkeen japanilaiset pitivät meille läksiäiset. Läksiäisissä yksi japanilaisista ja yksi suomalaisista pitivät puheen. Sen jälkeen kuka tahansa sai lisätä mitä nyt mieleen juolahti. Meille jaettiin myös lahjoja ja saimme jutella vielä viimeisen kerran japanilaistemme kanssa. Seremonian jälkeen otimme yhteiskuvan ja lähdimme bussilla kohti hotellia.
Hotellissa söimme yhteisen illallisen ja illallisen jälkeen osa oppilaista meni hotellin uimalaan uimaan. Aamulla herätessämme söimme yhteisen aamiaisen, keräsimme kimpsut ja kampsut, ja lähdimme lentokentälle.
Keio lukio

Keio yliopisto

Keio koulun luoja Yukichi Fukuzawa. Hänen kuvansa voi nähdä myös 10 000¥ setelissä.

Esitämme esitystämme ”A Little Vision of Finland” 9 luokkalaisille.

Hermanni pitämässä puhetta. Kaikki istuivat isossa ringissä.

Saimme kuvataidontunnilla itse tehdyt patsaamme lahjaksi, sekä kalligrafiatunnilla itsekirjoitetut kanji-merkkimme kavhimukin muodossa takaisin.

Yhteiskuva koulun edestä.

Matka kohti hotellia.
– Annarella Manninen
Aamulla herätys oli klo 6, sillä lähdimme autolla kouluun päin klo 7 aikaan. Matkani kesti noin 1h 20min. Mukanani oli matkalaukku, niin kuin kaikilla muillakin suomalaisilla oppilailla. Koulussa aamupäivällä oli eri oppitunteja. Minulla oli kemiaa, liikuntaa, maantietoa sekä matikkaa.
Maantiedon tunnilla kävimme läpi Suomen sijaintia, kaupunkeja jne.
Iltapäivällä meillä oli Keion yliopistolla kierros. Tämän jälkeen tulimme takaisin koululle ja pidimme jäähyväisjuhlan. Juhlassa esitimme valmistamamme Suomi-esityksen ja menimme kahvilaan, jossa jaettiin matkamuistoja, joita olivat kalligrafian- ja kuvataiteen tunneilla tekemämme saviukko ja termosmuki. Siellä oli myös pientä purtavaa. Sen jälkeen menimme juna-aseman ohi linja-auton luokse, jolla lähdimme hotellille päin.
Matka hotellille kesti noin 2h. Hotellin nimi oli Radisson Narita. Saimme aulassa punnita matkalaukkumme ja huomasin, että oma laukkuni oli hieman ylipainoinen… Hups! Sain kuitenkin korjattua tilanteen 🙂 Illalla menimme hotellin ravintolan buffettiin. Tarjolla oli salaatteja, japanilaista ruokaa, leipää, jälkiruokia sekä juotavaa. Illallisen jälkeen menimme huoneisiimme. Ilta kului mukavasti! 🙂
Kuva hotellin aulasta lähtöpäivänä
– Ulrika Lagerstam
22-23.10
Lauantai-illalla olin Jasminin, Rennon, Annarellan, Kohein ja Kamyun kanssa kiertelemässä paikallisia ostoskeskuksia. Nähtiin paljon upeita paikkoja ja meillä oli tosi hauskaa. Shoppailun jälkeen kävimme Kentucky Fried Chickenissä. Ruoka oli tosi hyvää. Tämän jälkeen kaikki lähtivät omiin suuntiinsa ja meidän suuntanamme oli Fuji Highland hotelli. Huoneemme oli tosi korkealla, joten tiesimme että näkisimme maisemat vasta aamulla.
Sunnuntai
Herätys oli normaalisti noin 6.30. Makoilimme vähän aikaa hotellihuoneessa kunnes päätimme lähteä yhdessä aamupalalle. Söimme aamupalaa hotellin omassa ravintolassa. Ruoka oli jälleen todella hyvää. Kun palasimme huoneelle näimme, että sumu oli hälvennyt Fujin päältä. Se oli ihmeellinen näky.
Tämän jälkeen me lähdimme Fuji Funpark nimiseen huvipuistoon. Huvipuisto piti nimissään 4 Guinness Worlds Recordia, kuten maailman nopein vuoristorata. Huvipuisto piti sisällään yhtä Aasian pelottavimmista kauhutaloista. Talo oli 900m pitkä labyrintti, joten matka kesti 50 minuuttia. Se tosiaankin oli aika pelottava!
Huvipuiston jälkeen kävimme todella hyvässä kiinalaisessa ravintolassa lounaalla. Maha täynnä oli mukava jatkaa matkaa kohti kotia.
Illalla lähdimme ajelemaan Ferrarilla. Sain matkalla tietää, että olemme menossa Tokyon parhaiten arvosteltuun italialaisravintolaan. Ruoka oli todella maittavaa.
Oli jälkiruoan aika, kun minulle tuotiin suklaa-annos, jossa luki: ”Hyvää Syntymäpäivää TOMI!!” Olin aivan sanaton. Ilta meni mukavasti ja kaikilla oli hauskaa!
Olimme shoppailemassa kunnes löysimme Pokémonkaupan ja tytöt halusivat kovasti päästä ostamaan Pokémon pehmoleluja.
Fuji Highlandissa olevat suuret kissapatsaat.

Oli todella sumuista, mutta Fuji näkyy vähän taustalla.

Kummitustalo
Jälkiruoka Italialaisessa!
– Tomi Kaunisto
Alkuviikosta luulin että sunnuntaina saisin nukkua pitkään, mutta se mielikuva vaihtui klo 6.15 herätykseen, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Disneylandia klo 7.
Päivä Disneylandissa alkoi Space Mountainilla, jossa kävimme päivän aikana yhteen kolme kertaa. Se oli paras harvoista laitteista, joita siellä oli. Noin kello kymmenen menimme syömään lounasta. Saimme pitsaa.
Sen jälkeen kävimme lisää erilaisissa laitteissa ja kaupoissa johon Walter halusi. Lopulta klo 16 menimme syömään hot dogeja. Päivä loppui muutamalla laitteella, hienolla paraatilla ja ilotulitteilla ja todella hyvän makuisilla popcorneilla. Kun pääsimme kotiin vaihdoimme lahjat ja söimme nuudeleita. Sen jälkeen olinkin jo ihan puhki ja menin nukkumaan heti pakkauksen jälkeen.
– Veikka Nurmio
Tänään heräsin klo 6.20 ja söin täyttävän perinteisen japanilaisen aamupalan. Lähdimme aamupalan jälkeen metroasemalle josta menee noin tunti kouluun.
Kun saavumme koululle kokoonnuimme koulun kirjastoon. Ensimmäisellä tunnilla meillä oli englantia ja toisella matikkaa. Matikan tunnilla katsoimme kun japanilaiset oppilaat teippasivat kolmioita yhteen. Tunnin jälkeen oli ”kaikenlaista liikuntaa” jossa testasimme free line skate ja j board nimisiä lautoja. Niillä oli vaikea ajaa.
Testailujen jälkeen siirryimme sisälle jossa pelasimme kori- ja lentopalloa. Kun lopetimme lentopallon menimme syömään pikaisen lounaan jälkeen suuntasimme matkamme kohti Tokyo Skytreetä. Se on 634 metriä korkea näköalatorni, mutta siellä pääsee vain noin 480 metriin. Näköala oli päätä huimaava.
-Lauri Wilppu
Heräsin aamulla normaalisti klo 7.00. Söin croissantia, kananmunaa ja kinkkua. Lähdimme klo 7.50 kävelemään kohti juna-asemaa.
Saavuimme koulun läheiselle juna-asemalle klo 8.30, vähän normaalia aikaisemmin. Tapasimme koulun kirjastossa klo 8.45. Koulupäivä alkoi biologialla, jossa vertailimme suomalaisia ja japanilaisia puita. Seuraavalla tunnilla oli liikuntaa. Pelasimme jalkapalloa japanilaisten poikien kanssa. Päivän kolmas tunti oli kaksoistunti liikuntaa. Aluksi rullailimme J-boardeilla, jonka jälkeen pelasimme koripalloa ja lentopalloa.
Tuntien jälkeen söimme nopean lounaan, ja lähdimme odottavaisin mielin kohti Tokyo Skytreetä, joka on 634 metriä korkea näköalatorni.
Näköalat olivat uskomattomat. Hissi oli ihmeellisen nopea, 600 metriä minuutissa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli todella onnistunut ja ihmeellinen! Odotan innolla huomista.
– Aapo Valtonen
Aamu alkoi herätyksellä klo 6.30 ja aamupalapöydässä odotti perinteinen Japanilainen aamupala. Aamupala oli sekä mielenkiintoinen että täyttävä. Aamupalan jälkeen suuntana oli metroasema ja seuraava tunti meni matkaa tehdessä.
Koululle saavuttaessa kokoonnuimme niin kuin edellisinäkin aamuina, mutta tällä kertaa seuraava kohde ei ollut oppitunti vaan Kamakura. Vain suomalaiset oppilaat lähtivät tutkimaan Kamakuraa, joka on historiallinen kaupunki. Siellä oli sekä iso Buddha-patsas että hieno temppeli ja hyvä ravintola, jossa söimme lounasta.
Kamakurassa on tämä kuuluisa suuri Buddha-patsas, jonka sisällekin voi kuulemma mennä. Buddha-patsaan edessä olevassa metalliveistoksessa poltetaan ilmeisesti suitsukkeita.
Lounas syötiin paikallisessa ravintolassa Kamakurassa. Vaikkakin erilaista, ruoka oli hyvää ja saimme vatsat täyteen. Alkuruoaksi tarjottiin misokeittoa, joka on todella suolaista ja ruokajuomana oli joko jäätee tai jääkahvi.
Temppelin portaiden alapäässä oli tämä rakennus, jossa oli käynnissä häät. Temppeliin emme päässeet sisäänkäyntiä pidemmälle, mutta rakennus oli hieno.
Nähtävyyksien jälkeen meille annettiin tunti vapaa-aikaa tuliaisten ja muistojen ostamiseen. Matkamuistokaupat olivat itsessään jo tietynlainen nähtävyys. Jokainen täysin erilainen ja omanlaatuinen, mutta myös ahdas.
Tunnit kuluivat nopeasti ja ennen kuin huomasikaan oltiin taas junassa matkalla takaisin koululle, mistä japanilaiset oppilaat ottivat meidät vastaan ja ohjasivat jo tuttua reittiä Hiyoshin metroasemalle, josta tunnin kotimatka alkoi.
Kotona ehdin vaihtaa vaatteet ja sitten oltiinkin jo menossa syömään. Menimme sushiravintolaan, jossa ruoka liikkui liukuhihnalla ja siitä sitten otettiin oma annos. Ruoka oli todella hyvää ja jälkiruoaksi sain perinteistä vaniljajäätelöä. Koska ravintola sijaitsi Roppongi Hills-tornissa, menimme ylös näköalatasanteelle katsomaan kaupunkia ylhäältä päin. Vaikka Roppongi Hills ei ole lähellekään yhtä korkea kuin Tokyo Sky Tree, olivat näkymät uskomattomat! Ehdottomasti matkan paras päivä tähän mennessä!
Ylhäältä kaupunki näyttää uskomattomalta varsinkin pimeällä kaikkine valoineen. Kuvassa oikealla oleva torni on Tokyo Tower ja vasemmalla pienenä näkyy yli 600 metrinen Sky Tree.
– Kasper Vienanlinna
Päivä alkoi 6:30 herätyskellon soittoon. Lähdimme kotoa 7:30 Tamachin juna-asemalle, jolta pääsimme kahdella junalla Keio Futsubun koululle. Yhteensä koulumatka kesti noin 50 minuuttia.
Emme kuitenkaan jääneet tänään opiskelemaan tunnille, vaan lähdimme junalla Kamakuraan. Junamatkat sujuivat leppoisasti ystävien seurassa ja paikalla ensimmäinen kohteemme oli suuri Buddha-patsas, jota isäntäperheeni sanoi Kamakura Daibutsuksi.
Buddha-patsaan ympärillä oli suuri ihmisjoukko ja palavia suitsukkeita.
Patsaan luona otimme monia kuvia ja ostimme patsaan läheisistä kojuista matkamuistoja. Tämän jälkeen lähdimme syömään ”rice terrace” nimiseen ravintolaan.
Ruoka oli hyvää ja tämän jälkeen lähdimme Tsurugaoka hachimangu nimiselle temppelille. Temppelin jälkeen saimme tunnin vapaa-aikaa kierrellä temppelin läheisen kävelykadun kaupat läpi.
Temppelissä ei saanut ottaa kuvia sisällä, mutta ulkoapäin otetut hienot kuvat olivatkin aivan tarpeeksi.
Shoppailun jälkeen lähdimme junalla takaisin koululle.
Koululta lähdimme hostien seurassa kotiin. Kotona en ehtinyt kuitenkaan olemaan pitkään, koska lähdimme pian syömään perinteisen Japanilaisaterian. Ruoka oli hyvää, ja mahat täynnä oli mukava mennä kotiin valmistautumaan seuraavaan päivään. Tämä oli ehdottomasti paras päivä tähän mennessä!

– Walter Tjurin
