Sitra julkaisi Megatrendit 2023 ja niistä ensimmäinen on hätä luonnon kantokyvystä. Megatrendit ovat maailmanlaajuisia muutossuuntia, joita on koottu, jotta meillä olisi yhteinen tavoite tulevaisuuden rakentamisessa. Raportissa tarkastellaan haasteita mahdollisuuksina.

Olemme ekologisessa kestävyyskriisissä. Arvojenne ja asenteitamme tulisi muuttaa, jos aiomme ratkaista ongelman. Tulevaisuutemme suunta määräytyy toimiemme mukaan. Tässä tekstissä pohdin sitä, miten voimme huomioida ekologisen kestävyyskriisin perusopetuksen aikaisessa ohjauksessa, synnyttää oppijoille valmiuksia valita ja päättää toisin. Esittelen pohdintani tueksi kaksi teoriaa.

Ekologinen systeemiteoria

Urie Bronfenbrenner (2002) mukaan ihmisen kehitys on henkilön ja ympäristön vuorovaikutuksen tulos. Hän kuvaa ekologisessa systeemiteoriassa ihmisen kehitykseen vaikuttavia ympäristöjä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuoraan ihmisen kehitykseen. Hänen mukaansa tulisi kiinnittää huomiota prosesseihin, jotka tuottavat tulokset.

Ekologisessa systeemiteoriassa kiinnitetään huomiota kasvatukseksi tarkoitettuihin ympäristöihin sekä ympäristön henkilöiden suhteisiin, rooleihin, toimintoihin ja prosesseihin. Systeemi eli järjestelmä on joidenkin periaatteiden mukainen toiminnallinen kokonaisuus. Ekologiassa tarkastellaan eliöiden ja eliölajien vuorovaikutusta toistensa sekä niitä ympäröivän elottoman ympäristön kanssa. Eliön eli organismin tunnusmerkit ovat muun muassa itsenäisyys, vastaaminen ärsykkeisiin, kasvu ja mukautuvuus. Tietyllä alueella elävät eliöt ja eloton luonto muodostavat ekosysteemin. Bronfenbrennerin mukaan kehitys on muutosta, joka tapahtuu ajassa. Roolien, suhteiden ja toimintojen kokonaisuus vaikuttavat tekijöinä kehitykseen.

Bronfenbrenner kuvaa ekologisessa systemiteoriassa ihmisen kehitykseen vaikuttavat ympäristöjä mikro-, meso-. ekso, makro-, ja kronosysteemeinä. Esim.  koti ja koulu muodostavat mikrosysteemin, jossa kaksisuuntainen vuorovaikutus on voimakkainta. Mesosysteemin taso sisältää kehittyvän henkilön ja kahden tai useamman ympäristön väliset yhteydet esim. kodin ja koulun välisen yhteistyön. Mesojärjestelmä on mikrojärjestelmien järjestelmä. Olennaista on sosiaalistumiseen vaikuttavien tekijöiden toiminnan saman- tai erisuuntaisuus eli se, tukevatko eri mikrosysteemit toisiaan vai kokeeko kehittyvä yksilö niissä ristipaineita. Eksosysteemissä kehittyvä henkilö ei ole osallisena mutta tapahtumat vaikuttavat häneen (esim. vanhempien työpaikka). Makrosysteemi-sanalla kuvataan sosio-kulttuurista ympäristöä, joka vaikuttaa kehittyvään henkilöön. Sen sisältämät käyttäytymis- ja käsitysmallit siirtyvät sukupolvelta toiselle erilaisten sosialisaatioprosessien välityksellä. Kronosysteemi kuvaa ulkoisten ympäristöjen ajassa tapahtuvaa evoluutiota, kehitystä ja kehityskulkuja.

Lähde: Bronfenbrenner, U. 2002. Ekologisten järjestelmien teoria. Teoksessa R. Vasta (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä.

Ekologinen psykologia

Ekologinen psykologia keskittyy yksilöiden ja heidän fyysisen sekä sosiaalisen ympäristönsä välisiin suhteisiin. Se perustuu ajatukseen, että ihmisen käyttäytymistä ja kognitiota muokkaavat luonnollinen ja rakennettu ympäristö. Näkökulma korostaa yksilöiden ja heidän ympäristönsä välisten vuorovaikutusten ymmärtämisen tärkeyttä. (ChatGPT) J. J. Gibson sanoi, että ”maailman havaitseminen on itsensä ymmärtämistä”. Tällöin toimijoiden tulisi havaita omat voimavaransa suhteessa ympäristön resursseihin tai -tukeen.

J.J. Gibsonin affordance-käsite (= toiminnan mahdollisuus) on ekologisen psykologian ydintä. Gibsonin teorian mukaan eliö on riippuvainen ympäristöstä, mutta ympäristö ei ole riippuvainen organismista ollakseen olemassa. Toiminnan mahdollisuus -termi kuvaa ihmisen, eläimen, ja sen ympäristön välistä vastavuoroista suhdetta.

Teorian ymmärtämisen kannalta on välttämätöntä erottaa kaksi tekijää: havainnoitsija ja objekti. Ihminen (havainnoitsija, toimija) on ajan saatossa muokannut ympäristöään (objekti) ja erilaiset sivilisaatiot ovat päässeet kehittymään sitä mukaa, kun teknologia (työvälineet) on kehittynyt. Objekti sisältää arvot, toimintaperiaatteet ja tarkoitukset, joita yritetään arvioida ja hyödyntää.

Affordanssit (afford= tarjota, tuottaa) ovat esineen tai ympäristön ominaisuuksia, jotka mahdollistavat tietyn toiminnan. Affordance on olemassa riippumatta siitä, havaittiin tai käytettiin sitä tai ei. Ne ovat ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia toimia. Kun mahdollisuus on havaittu, se on merkityksellinen ja sillä on arvoa ihmiselle. Liike on tärkeä, jotta ihminen havaitsisi maailman ominaisuuksia. Havainto on ennakoivaa tai tulevaisuuteen suuntautunutta.

Mahdollisuudet vaihtelevat ihmisten kehitysiän mukaan.  Affordanssi on resurssi tai tuki, jonka ympäristö tarjoaa ihmiselle. Affordanssit eivät ole esineiden tai ympäristöjen luontaisia ominaisuuksia, vaan ne määräytyvät tarkkailijan kykyjen mukaan.  Ihmiselle on oltava kyky havaita se ja käyttää mahdollisuuksia.  Ihmisen on opittava havaitsemaan tiedot ja viimeistelemään toimintoja, jotka tekevät siitä hyödyllisen.

Mahdollisuuden hyödyntäminen merkitsee vastavuoroista suhdetta havainnon ja toiminnan välillä. Informaation etsiminen on aktiivista toimintaa. Kyse on havainnoitsijan toimista (hyödyllisyys/vahingollisuus) suhteessa ympäristöön. Havainto antaa tietoa toimintaan ja toiminta tuottaa seurauksia, jotka vaikuttavat havaintoon. Tämän suhteen havaitseminen mahdollistaa toiminnan mukautuvan ohjauksen ja siten mahdollisuuden hallita ympäristön muutosta. Gibsonin teoriassa ensisijainen havainto on subjektiivinen ja perustuu eliön käsitykseen ympäröivästä maailmasta. Havainnot itsessään voivat olla ulkopuolelta ajateltuina oikeita tai vääriä, joten tarkempien havaintojen tekeminen edellyttää kriittistä ajattelun tukemista.

Lähde: Gibson, J. J. (1979) The ecological approach to visual perception. Boston: Houghton. Miffli.

Ekologinen oppimisympäristö

Jos haluamme saada aikaan merkittäviä muutoksia toiminnassa ja asenteissa, meidän tulee toimia usealla tasolla samaan suuntaan. Onko meillä yhteinen tavoite? Olemmeko valmiita arvioimaan itsekriittisesti elintapojamme ja tekemään elämäntapaamme muuttavia valintoja? Onko meillä yhteinen ymmärrys siitä, mikä elämässämme on olennaisinta? Miten teemme tilaa keskustelulle ja yhteisen ymmärryksen rakentamiselle ja henkilökohtaisille muutoksille? Miten oppijan koulupolun aikaisen ohjauksen tulisi muuttua, jotta oppijalle syntyisi valmius tehdä valintoja, valmius muutokseen, kyky asenteiden kyseenalaistamiseen ja elämäntapojen muuttamiseen. Voimmeko olla yhtä aikaa kiinnostuneita kilpailukyvystämme, jatkuvasta kasvusta, kuluttamiskyvystämme ja ekologisesta kestävyyskriisistä?

Ekologiassa tarkastellaan toimijoiden vuorovaikutusta: ihmisen suhdetta muihin ihmisiin ja eläimiin. CEDEFOPin mukaan elinikäiseen oppimiseen liittyvällä ohjauksella tarkoitetaan toimia, jotka auttavat ihmisiä tekemään tarkoituksenmukaisia päätöksiä ja hallitsemaan yksilöllisiä polkuja. Millaista olisi ohjaus, joka tuottaisi henkisiä ekosysteemejä, jossa ihmiselle jatkuvan suorittamisen sijaan olisi toimintakykyä tehdä oman elämän, yhteisön ja ekologisen kantokyvyn kannalta kestävämpiä valintoja?

Hyvässä työyhteisössä on tilaa kyseenalaistaa. Oman toiminnan itsearviointi ja kehittäminen on tämän kaltaisessa työyhteisössä arkipäivää.  Toiminta on ratkaisukeskeistä, suunnitelmallista, tavoitteellista, läpinäkyvää ja kaikki pyritään osallistamaan toimintaan. Tällaiseen työyhteisöön mahtuu toimintaa kehittävä arvokeskustelu ja asenteiden muuttaminen. Ympäristön havainnointiin kannustava didaktiikka, kokemukset ja niiden arviointi, arvokeskustelut ja argumentoinnin harjoittelu tekevät tilaa asenteiden muutokselle. Yhteistyöhön kannustava työilmapiiri on turvallinen kaikille ja sellaisessa tunnistetaan ja arvostetaan erilaisia toimijoita. Tällaisessa koulussa on tilaa muuttaa tapoja. Siellä on yhteinen ymmärrys tavoitteista ja toiminnan merkityksistä.

Ekologinen uraohjaus

Onnistuneen koulutusvalinnan kaava on yksikertainen: itsetuntemus + työskentelytottumukset + oppimiskokemukset + työelämä ja jatkokoulutuskokemukset + uratavoitteet + koulumenestys + motivaatio = onnistunut jatkokoulutusvalinta. Kun puretaan kaava osiin, syntyy ekologisen uraohjauksen ekosysteemi, joka tuottaa oppijalle hyvinvointia ja yhteiskunnalle osaajia.

Uravalinnan kannalta tarpeellisen itsetuntemuksen kehittäminen on oppilaanohjauksen ydintä. Omien vahvuuksien, arvojen tunnistaminen ja työskentelytottumuksien tunnistaminen luo perustan ura- ja koulutusvalinnalle ja se onnistuu ryhmäohjauksessakin. Jotta hyvillä ja huonoilla oppimiskokemuksilla olisi uravalintavalmiutta kehittävä merkitys, ajattelua tulee fasilitoida, edistää, ja synnyttää tila, jossa on mahdollista luoda elinikäistä oppimista edistäviä merkityksiä kokemuksille. Tämä onnistunee helpoiten henkilökohtaisessa ohjauksessa. Ura- ja koulutusvalintaa palvelevien työelämäkokemuksien ja osallisuuden sekä itseohjautuvuuden kehittäminen, edellyttää digitaalista TET-paikkaverkostoa ja yhteistyön kunnallista tai seutukunnallista koordinointia. Onnistunnut yritysvierailu on yhteistyön tulos. Oppilaan urapohdintaa palveleva monivaiheinen siirtymävaiheen yhteistyö perusopetuksen ja toisen asteen välillä, kokemusten synnyttäminen, on keskeyttämistä ennaltaehkäisevää uraohjausta.

Uravaihtoehtojen hahmottaminen alkaa oman koulutusalamielenkiinnon tunnistamisesta. Opintopolku.fi -palvelun rakenteessa tulisi huomioida tämä. Eri ammattivaihtoehtoihin on helpompi perehtyä, kun oppilas on tunnistanut itselle sopivan koulutusalan. Oppilaanohjaus on toiminnan mahdollisuuksien organisointia ja uravalintavalmiuksien kehittämistä niin, että oppilaalle syntyy valmius tehdä havaintoja, kyky kiinnittää olennaisimpaan informaatioon huomiota ja ennakoida (=affordance).

Lopuksi

Vance Peavy toteaa Sosiodynaaminen ohjaus -oppaassa, että ohjaus ja auttaminen on sama asia. Rohkenen olla ainakin jossain määrin eri mieltä. Etäännyn ajatuksesta, jonka mukaan oppilaanohjaaja toimii ikään kuin avuliaana portinvartijana, joka saattaa oppijan yli siirtymävaiheen. Oppilaanohjaaja on minun mielestäni mieluummin opettaja, mahdollistaja, siltojen rakentaja, kartoittaja, prosessi-insinööri ja oppimisympäristöjen rakennusmies, jonka ohjaus voimaannuttaa nuoren tekemään itse tietoon perustuvia valintoja ja päätöksiä.

Kestävyyskriisiä ei ratkaista peruskoulussa. Ohjauksen avulla voimme kuitenkin synnyttää valmiuksia valita toisin ja muuttaa omia asenteita. Ohjaus, jossa tavoitteet, resurssit ja ohjausmekanismit on synkronoitu on ekologista, vähän resursseja kuluttavaa, ohjausta.  Näin oppilaalle voi syntyä valmiuksia vuorovaikutukseen toisten ”eliöiden” kanssa sekä ”niitä ympäröivän elottoman ympäristön kanssa”.

Autoritaarisesti johdetussa tilassa, jossa ei ole paikkaa vuoropuhelulle ja rakentavalle kyseenalaistamiselle, ei ole tilaa asenteiden sekä arvojen muuttamiselle. Ekologisesti kestävät muutostavoitteet mahtuvat tilaan, joka on jatkuvan kilpajuoksun sijaan paikka kohtaamiselle. Ekologisemman oppimisympäristön rakentaminen alkaa oman toiminnan kehittämisestä, oman yhteistyön ja ympäristösuhteen arvioinnista.

Hyvä ohjaus tukee vuoropuhelua minän ja ympäristön kanssa. Ympäristö on, Kurt Lewiniä (1951) lainaten, yhtä totta kuin havainnot omista vahvuuksista. Ekologinen uraohjaus on vuoropuhelua oppilaan ja mahdollisuuksien välillä. Onnistunut uravalinta on oppilaan vahvuuksien varaan rakennuttua tavoitteellista työskentelyä, jossa elinikäisen oppimisen innon edistäminen on ensisijaista. Oppijalle syntynyt kyky kohdata haasteita, kyky suunnitelmalliseen työskentelyyn sekä yhteistyöhön johtaa yksilön ja ympäristön hyvinvointiin.