Koko koulun opettajakunnan toteuttaman ohjauksen kehittäminen on haastavaa. Kun ohjauksen kehittämisen kohteena on yhtä useampi henkilö kehittämistyön tarkoituksenmukaisuutta voidaan arvioida seuraavien kriteerien avulla:

• ratkaisukeskeisyys
• omistajuus
• osallistavuus
• valtauttaminen
• kausaalisuus
• kehittämisprosessin läpinäkyvyys
• kumulatiivisuus
• tavoitteellisuus

Ohjauksen kehittäminen on ryhmän tai opettajakunnan kokemien ohjauksen ongelmien ratkaisemista. Jotta voidaan kehittää uusi yhteinen toimintamalli tai jalkauttaa ratkaisuksi olemassa oleva toimintamalli, pitää ensin tunnistaa tai rajata ongelma, joka estää opettajia toimimaan tavoitteiden suuntaisesti. Jos ei ole ongelmaa, ei tarvita ratkaisua. Ratkaisukeskeinen ohjauksen kehittäminen on systeemistä ja voimavaralähtöistä. Ohjauksen kehittämisessä ongelmaa tarkastellaan osana kokonaisuutta ja se rajataan sen kokoiseksi, että se voidaan ratkaista olemassa olevilla resursseilla. Työyhteisöstä ja olemassa olevista käytännöistä, etsitään vahvuuksia, joiden avulla voidaan viedä prosessia eteenpäin tai synnyttää ratkaisu ongelmaan.

Ohjauksen kehittämisen omistajuus tulee olla koulussa riippumatta siitä yritetäänkö koulussa hyödyntää olemassa olevaa toimintamallia vai synnyttää itse uusi toimintamalli. Omistajuuden ulkoistaminen tai vastuun pakoilu ei  johda ohjauksen kehittymiseen saatikka toimintakulttuurin muutokseen. Ulkopuolinen tuki voi kuitenkin auttaa opettajakuntaa tunnistamaan kehittämishaasteita ja puuttumaan niihin. Jonkun tulee ohjata kehittämistyötä ja huolehtia siitä, että kehittämisprosessi täyttää tässä nimetyt kriteerit ja johtaa ongelman rajaamisen ja ratkaisun kautta uuden toimintamallin juurtumiseen.

Ohjauksen kehittäminen on tavoitteiden ja toteutuneen toiminnan välissä olevan välimatkan pienentämisestä. Opettajakunta (tai ryhmä) tulee osallistaa koko kehittämisprosessiin, ongelman ratkaisemisesta uuden toimintamallin syntymiseen ja sen arviointiin. Osallistava työskentely on kollaboratiivista eli yhteisöllistä, vertaisoppimista ja koordinoitua. Kehittämistyö on kriittistä arviointia, merkitysneuvotteluja, argumentointia ja yhteisen ymmärryksen rakentamista.

Kun opettajien vähäistä yhteistä työaikaa käytetään ohjauksen kehittämiseen, tämän yhteisen työn tuloksia tulee myös hyödyntää kehittämistuloksien aikaansaamiseksi. Kehittämisprosessi tulee toteuttaa niin, että arviointituloksista johdetaan seuraava kehittämistyön vaihe. Kysely tai aineistonkeruu ja -koonta tulee toteuttaa niin, että kuka tahansa voi päätyä samaan tulokseen ja johtaa niistä kehittämistyön seuraavan vaiheen. Opettajakunnan valtauttaminen toteutuu, kun ratkaistava ongelma on yhteiseksi koettu ja opettajakunta voi kokea yhteyden kehittämistyön ja -tuloksen välillä.

Asioiden välillä tulee olla syy-seuraus -suhde. Osallistaminen, valtauttaminen ja kausaalisuus siis kytkeytyvät yhteen. Yhteistoiminnan, kehittämistyön ja -tulosten välillä tulee olla syy-seuraus-suhde eli kahden tapahtuman suhde, jossa toinen aiheuttaa toisen. Kehittämistyön tulee perustua tietoon. Työskentelyn tulee olla kumulatiivista ja kehittämistulos tulee koota pala kerrallaan.

Kehittämisprosessi tulee olla läpinäkyvä.  Opettajakunnalle pitää olla kutakuinkin yhteinen käsitys lähtötilanteesta, kehittämistarpeesta ja -tavoitteesta sekä tahtotila tilanteen korjaamiseen. Opettajakunnan tulee pystyä kokemaan, että kehittämisprosessi on tarkoituksenmukainen ja yhteiset toimet vievät  lähemmäs kehittämistavoitetta  Olemassa oleva ja kouluun siirrettävä toimintamalli voi juurtua osaksi koulun toimintakulttuuria vain, jos koulun kehittämisprosessi sisältää kriittistä reflektiota.

Kumulatiivisessa kehittämisprosessissa yritetään ratkaista yhteiseksi koettuja ongelmia ja etsiä ratkaaisuun johtavia voimavaroja koulun olemassa olevista käytännöistä. Kehittämistyön tulee rakentua olemassa olevien opetussuunnitelmasta tuttujen vakiintuneiden käsitteiden ympärille. Jos, kehittämistavoite edellyttää, jonkun uuden toimintaa kuvaavan sanan juurruttamista, niitä tulee olla todella vähän ja niiden (mieluummin sen) tulee ankkuroitua uskottaviin lähteisiin. Täältä löytyy esimerkki kolmen vuoden kehittämistyöstä, joka rakentui yhden sanan (sovittelu) juuruuttamisen ympärille. Ohjauksen kehittäminen on yhteisöllistä käsiteellistä tiedonrakentelua.

Kehittämistyötä tulee koordinoida niin, että yhteisen ymmärryksen muodostuminen ja sen rakentaminen on mahdollista. Jos halutaan, että ryhmä opettajakunnasta tuottaa tulosta itseohjautuvassa tiimissä ei riitä se, että työryhmää kutsutaan tiimiksi. Tiimiksi ja yhteistyöhön kasvetaan. Jonkun tulee rakentaa alusta yhteiselle työlle ja tuottaa työstettävää tietoa tiimille eli koordinoida työtä. Tämän lisäksi kunkin ryhmän jäsenen vahvuudet tulee tiedostaa ja hyödyntää kehittämistyössä. Työryhmällä tulee olla asenteellinen valmius kriittistä reflektioa edellyttävälle ohjauksen kehittämistyölle ja riittävästi työaikaa tai valmius organisoida työskentely niin, että tavoitteet ja työaika ovat samaa kokoluokkaa.

Vallanhakuisen eripuran ja vastakkainasettelun rakentaminen ovat tiimityön vastakohtia. Ohjauksen kehittämistyö on aina yhteisöllistä oppimista ja siksi on välttämätöntä, että kehittämistyötä koordinoivalla ryhmällä on yhteinen tulkinta lähtötilanteesta, tavoitteesta, osatavoitteista ja siitä, miten tavoitteet saavutetaan. Ryhmän jäsenten ristiriitaiset motiivit, tavoitteet ja tulkinnat voivat halvaannuttaa ryhmän yhteistyökyvyn. Tavoitteista ja työvälineistä tulee olla siis yhteinen ymmärrys. Ongelmanratkaisu edellyttää oman käyttäytymisen, kognition, motivaation ja tunteiden valvontaa sekä sitoutumista.