Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Aamupäivällä opiskelimme luonnonmaantieteen aihepiirejä biologian ja maantieteen opettaja Kalle Viherän johdolla. Kökarissa. Aloitimme päivän kivilajien tunnistuksella sekä tunnistimme erilaisia pilviä taivaalta ja ennakoimme niiden perusteella tulevaa säätä (epävakaat säät jatkuvat). Tämän jälkeen perehdyimme ilmansuuntien määritykseen ilman kompassia tai karttaa. Näitä tapoja ovat esimerkiksi puiden, jäkälien sekä sammaleiden erilaiset kasvutavat. Kuvassa näkyvässä kalliossa näkyi hyvin myös jäätikön liikkeen suunta (Sandvikissa luode-kaakko). Havainnollistimme myös etelän määrittämistä keppimenetelmällä, seuraten kepin varjon muutosta. Auringon varjon ollessa lyhyimmillään, on Aurinko etelässä.

Opiskelutuokion jälkeen saunoimme, jonka yhteydessä sukellettiin meribiologian näytteitä myöhempiä tutkimuksia varten. Saunan jälkeen teimme pyöräretkeen Hamnöön, jossa tutustuimme fransiskaanikappeliin ja kirkkoon.

Lähdimme Kökarin Sandvikista klo 17.40 kohti Utötä. Miehistön jäsenet ottivat varmuudeksi matkapahoinvointilääkkeitä ennen lähtöä Kökarista, mutta onneksi aallokko ei ollut niin suurta kuin eilen, koska purjehdimme enemmän saariston suojassa. Purjeet (genoa ja staysail 2) nostettiin melkein heti ylös. Tuulen voimakkuus oli parhaimmillaan 15 m/s luoteesta. Loppuosassa matkaa ihailimme upeaa sateenkaarta ja auringonlaskua. Saavuimme illan hämärtyessä Utön saareen n. klo 21.45.

Teksti: Eemeli, Jere, Joona

Irrotimme köydet Furusundista klo 12. Sää oli aurinkoinen ja kirkas, pohjois- ja myöhemmin luoteistuulta 10–12 m/s, puuskat jopa 15 m/s. Nostimme purjeet hieman Kapellskärin jälkeen, ylhäällä ykkösreivattu isopurje ja 2. staysail. Ahvenanmerellä kohtasimme Finnsiriuksen, jossa mukana seilasi ykköslegin kipparimme Sakke. Vilkutimme Sakelle ja saimme hienoja kuvia seilauksestamme.

Ahvenanmeren ylitys sujui oikein vauhdikkaasti miehistön kunnon vaihdellessa. Tällä hetkellä olemme jo Ahvenanmaan puolella, suuntana Sandvikin satama Kökarin saarella. Merellä on pilkkopimeää ja etenemme edelleen purjeilla. Tuuli on kylläkin hiljentynyt ja kääntynyt länteen. Matkaa Furusundista Sandvikiin kertyy tällä tuulella noin 80 mailia ja olemme perillä arviolta kahden aikaan yöllä.

Teksti: Joona, Senni ja Asmo

”Tänäänkin tosiaan on onnenpäiväni, sen näkee selvästi.” – Peppi Pitkätossu

Saavuimme yöllä Furusundiin. Myös Halsholmenina tunnettu saari on ollut ensimmäinen suojaisa satama avomereltä tultaessa tämän jo 800-luvulla käytetyn laivaliikenneväylän varrella. Väylä on ainoa isoille laivoille mahdollinen reitti Tukholmaan ja sieltä pois.

Saarella sijaitsee myös yksi pohjoismaiden vanhimmista kallioon kaiverretuista kompassiruusuista vuodelta 1463. Siinä Ruotsin kuninkaan kruunu osoittaa silloiseen magneettiseen pohjoiseen. Nykyään pohjoisnuoli osoittaa hieman eri suuntaan, sillä magneettinen pohjoinen on siirtynyt Pohjois-Kanadasta lähelle nykyistä maantieteellistä pohjoisnapaa. 

 Ruotsin menetettyä Suomen alueet Venäjälle Haminan rauhassa 1809 perustettiin Furusundille tulli, joka valvoi laivaliikennettä ja maahantuontia. Kun Ruotsissa 1830–1850-luvuilla oli vaikeuksia koleran kanssa, saarelle perustettiin eristyksissä oleva sairaala taudin ehkäisemiseksi.

 Vuonna 1883 hovikultaseppä Christian Hammer osti saaren huutokaupassa 70 000 kruunulla, joka nykyään vastaisi suunnilleen puolta miljoonaa euroa. Hän perusti saarelle kylpylän luoden pohjan nykyiselle idylliselle kesänviettosaarelle. Kesäänsä ovat saarella viettäneet mm. kirjailijat Astrid Lindgren ja August Strindberg sekä taiteilija Karl Larsson.

Kävimme katsomassa Lindgrenin kesähuvilaa. Astrid Lindgren oli 27-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran astui Furusundiin. ”Furusund oli minulle kaikki kaikessa. Täällä syntyivät Eemeli, Ronja ja kaikki muut.” Astrid Lindgrenin oma lempihahmo oli Vaahteramäen Eemeli. Eemelin hahmo syntyi, kun Astrid kertoi tarinoita omille lapsenlapsilleen. Joka kerta kun lapset kiukuttelivat, ainut keino rauhoittaa heidät oli kertoa Vaahteramäen tarinoita.

Omia suosikkejamme Pepin viisauksista olivat :

”Jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti.”

”Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti.”

”Hän on maailman väkevin mies” ”Niin, mutta minä olen maailman väkevin tyttö.”

Maisema saarella oli kuin suoraan Lindgrenin omista tarinoista. Huvikumpumaiset puutalot toivat lämpimän tunnelman vehreiden lehtipuiden peittämälle saarelle. Korkealla saaren kalliolla sijaitsee tuulimylly, joka on toiminut maamerkkinä ohikulkeville aluksille.

Klo 12 irroitimme köydet Furusundissa ja lähdimme ikivanhaa laivaväylää kohti Kokaria.

Teksti: Aurora, Karppi, Senni

3. legi saapui aamulla Tukholmaan vietettyämme yön Viking Gracella. Viikkarin terminaalista kävelimme yhteysaluslaiturille, mistä SL ystävällisesti kuljetti meidät s/y Lokkiin aamupalalle.

Aamupalan jälkeen aloitimme historiapläjäyksellä. Ensimmäisenä Christiane vei meidät kaikki Estonian muistomerkille. 28.9.1994 Estonia, vasta itsenäistyneen Viron lippulaiva upposi syysmyrskyssä Utön eteläpuolella vieden mukanaan 852 henkeä yhteensä 989 matkustajasta. Salaliittoteorioita on levitelty, mutta varmaa on, että keulavisiiri oli auennut ja vesi tulvinut sieltä sisään. Nykyään Estonian keulavisiiri lepää Ruotsin laivaston Muskön tukikohdassa, Tukholman eteläpuolella.

Vasa-museossa Christiane kertoi meille Vasa-laivan historiasta. 1600-luvulla Ruotsi hallitsi Itämerta ja suurinta osaa sitä ympäröivistä alueista. Kuningas Kustaa II Aadolf halusi parantaa Ruotsin puolustusta erityisesti Puolaa vastaan, ja laittoi laivaston rakenteille. Laivaston lippulaiva oli surullisen kuuluisa Vasa.

Vasa valmistettiin Tukholmassa. Vaikka Vasa olikin näyttävä, se omasi vakavia suunnittelu virheitä. Kuningas oli halunnut Vasaan kaksi tykkikantta yhden sijaan, sillä hän halusi aluksesta mahdollisimman voimakkaan. Toisen tykkikannen lisääminen kuitenkin siirsi aluksen painopisteen ylemmäksi, mikä teki aluksesta erittäin epävakaan. Ongelmaa pahensi entisestään liian vähäinen painolastin määrä.

10.8.1628 tukholmalaiset kokoontuivat katsomaan Ruotsin uuden lippulaivan lähtöä neitsytmatkalleen. Purjehdittuaan vajaat 1300 metriä voimakas tuulen puuska sai Vasan kallistumaan ja se hörppäsi vettä avonaisista tykkiluukuista. 5–20 minuuttia myöhemmin Vasa makasi Tukholman satamaväylän pohjassa. 300 vuotta myöhemmin laiva on nostettuna silmiemme edessä.

Irroitimme köydet Wasahamnenin vierasvenesatamasta 15:10. Yhteysalusten väistelyä lukuun ottamatta sujui matka oikein rauhallisesti Waxholmiin, missä pidimme kaupan mittaisen tauon. Waxholmin linnakkeen pikakierroksen kautta matka jatkuu Furusundiin.

Teksti: Asmo, Eero, Elias

Tiistaina irrotimme köydet kello 17.00 Visbyn satamasta kohti vellovaa maininkia Itämeren sydämeen. Tuuli oli korkeimmillaan 15m/s ja aaltojen korkeus yli kahden metrin. Nuori miehistömme ei ollut täysin varautunut edessä olevaan koetukseen. Kovan kelin takia suurin osa miehistöstä oli kannella ja sisällä keittiöön aseteltu kaunis iltapäiväkahvi ja pullat päätyivätkin valitettavasti Lokin lattialle sisälle jääneen miehistön yrityksistä huolimatta.

Koettelemukset eivät loppuneet siihen, vaan pikaisesti avomerelle päästyämme keulapurjeemme skuutti pamahti ja toimi herätyksenä alkaa reivaamaan purjeita. Seuraavat 23h olikin rankkaa kryssiä kovia aaltoja vastaan. Kaikista kuunari Lokin hyvistä puolista huolimatta kryssiminen ei ole sen vahvuuksia ja matkanteko oli hidasta ja raskasta. Juuri siivottu vene jäi vain muistoksi, kun ykkösprioriteeksi tuli nukkuminen ilman oksentamista.

Matka Visbystä Landsortiin on noin 70 mailia, mutta koska vastatuuleen ei voi purjehtia, jouduimme kryssimään ja matkan pituudeksi muodostuikin kokonaisuudessa noin 140 mailia. Käytimme tähän aikaa 22 tuntia 50 minuuttia. Mikä muodostuu näin ollen matkamme keskinopeudeksi?

Rankalla pätkällä todellakin korostui joustavuus ja yhteistyö, jossa kaikki teki mitä pystyi ja autettiin kaveria. Keulan punkat hyppivät n. kolme metriä ylös alas aalloissa ja oli pakko löytää parempia paikkoja. Keulaluukusta valui vettä aaltojen hakatessa ja kipparin punkan yläpuolella oleva ikkuna hajosi ja alkoi valumaan vettä. Allekirjoittanut on nukkunut kuudessa eri sängyssä vuorokaudessa. Sitloodastakin muodostui suosittu nukkumapaikka. Jotkut viettivätkin kannella makuupussissa melkein koko matkan turvallisesti lifelineihin kiinnitettynä.

Kiinnitimme köydet Ruotsin vanhimmalle majakkasaarelle Landsortiin keskiviikkona klo 15.50 23 tunnin seilauksen jälkeen. Siellä, miehistö, päällystö ja opettajat viettivät yhteenlaskettuna kolme tuntia saunassa ja rentoutuivat kunnolla. Oiva päätös noin vuorokaudelle huonoilla unilla, vähillä ruualla ja reissun tähän asti pahimmilla aalloilla.

Landsortista lähdimme kohti Tukholmaa torstai-aamuna klo 8.00

Teksti :Niilo

Toinen NNE:n legi saapui iltapäivällä aurinkoiseen Kalmariin, jossa ensimmäinen legi oli jo valmiina vaihtoon. Kävimme ensiksi syömässä paikallisessa kauppakeskuksessa, jonka jälkeen suuntasimmekin jo kohti Kalmarin kuuluisaa linnaa. Kalmar tunnetaan erityisesti Kalmarin unionin perustuspaikkana, jonka takia lähdimme tutkimaan Kalmarin linnaa.

Kalmarin linna on keskiaikainen linna, jonka juuret ovat jo 1100- luvulla. Linnan arkkitehtuuria- ja puolustusjärjestelmää on muuteltu lukuisia kertoja aina 1500- luvulle saakka. Linnan alkuperäinen tarkoitus oli suojella Kalmarin kaupunkia sekä tähystää Kalmarin salmea. Kalmarin unioni oli vuosien 1397-1523 välillä toiminut Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakuntien muodostama personaaliunioni. Unionin tarkoitus oli vahvistaa pohjoismaiden asemaa erityisesti Hansaliitossa, sekä yhteinen puolustus ulkoisia uhkia vastaan.

Kun saavuimme linnaan, hämmästyimme kuinka suuri ja voimakas puolustusjärjestelmä linnakkeessa oli. Linnakkeen puolustukseen kuului useita vallihautoja, tykistöä, korkeat muurit ja nostosilta. Christiane kertoi meille linnasta ja sen merkityksestä, jonka jälkeen saimme tutkia ja kuvata linnaa omaan tahtiin. Linnassa oli hienosti tuotu esiin siinä vaikuttaneita henkilöitä kuten Kustaa Vaasa. Linnan historiaa tutkiessa oli hieno huomata, kuinka tärkeä osa Ruotsia ja Kalmarin unionia Turku on ollut.

Opimme visiitillämme paljon uusia asioita Kalmarin unionista, sen merkityksestä ja Ruotsin kuninkaallisista. Linnan seinillä olleet historialliset maalaukset loivat syvän kunnioituksen tunteen ja arvostuksen kaikkia linnan asukkeja kohtaan. Linnan harmoninen sisustus oli kierroksen viimeinen silaus, sillä se sai kulkijan koukuttumaan linnan saloihin viimeistä niittiä myöden.

Unionin perustuspaikan lisäksi Kalmar oli todella sympaattinen ja kaunis kaupunki, jossa olisi voinut viettää kaunista kesäpäivää pidempäänkin. Lokin köydet kuitenkin irtosivat Kalmarin marinasta 18.52.

Max, Kalle ja Joel

Yövyimme viime yön Grönhögenissä Öölannin eteläkärjessä, jonne rantauduimme klo 22.10. Satamaan navigointi ja ajaminen oli todella haastavaa pimeällä. Satamaa ympäröivät isot aallonmurtajat ja lateraaliviittaportti. Merimerkkejä piti havainnoida valojen avulla huomataksemme niiden heijastimet. Valojen avulla havainnoimme myös porttien etäisyydet ja kulmat toisiinsa nähden, jotta pystyimme ajamaan portin läpi turvallisesti. Navigoinnissa Elli ja Kia paikansivat kaiken olennaisen ja Linnea ruorissa ajoi Lokin portista satamaan.

Lähdimme aamulla klo 10.20 Grönhögenistä kohti viimeistä määränpäätä Kalmaria. Juuri köysien irrottua tuulenpuuska painoi Lokin peräpään suoraan kohti laituria, mutta tästä huolimatta onnistuimme lähtemään ilman kolhuja. Ruorissa Jutta ohjasi Lokin onnistuneesti pois satamasta ilman suurempia ongelmia. Lähdimme ajamaan koneella vastatuuleen ja aurinko paistoi lämpimästi. Purjeita ei nostettu koko matkan aikana vastaisen ja heikon tuulen takia.

Ofelia pääsi tarkastelemaan kippari Sakken kanssa paikanmääritystä tutkan avulla. Tasaisen kelin ansiosta Linnea ja Kia pääsivät töihin tyhjentämään pilssiä.

Lisäksi ehdimme ottamaan vesinäytteen matkanvarrelta, jonka mahdollisti rauhallinen meno. Tuloksista huomasimme, että näkösyvyys oli heikoin tähän mennessä, vain 4 metriä. Huomasimme jälleen, että pohjoisemmassa suolapitoisuus on pienempi, kuin aiemmissa kohteissamme.

Koko matka sujui leppoisasti. Köydet kiinni Kalmarissa klo 14.22 . Tästä jatkaa II legi.

Linnea, Kia, Elli

Silja, Jutta, Ofelia

Torstai-illalla saavuimme kapeaa väylää pitkin Karlskronaan. Matkaa tehtäessä pitää olla tarkkana, sillä väylän molemmilla puolilla on vedenalaiset puolustusmuurit. Tämä onkin merkkinä siitä, että ollaan saapumassa laivaston tukikohtaan. Kaarle XI perusti kaupungin 1680 Ruotsin laivaston uudeksi tukikohdaksi. Tähän Tanska vastasi perustamalla oman tukikohdan  50 mailin päähän Christiansöhön, josta juuri lähdimme.  Karlskronan siluetti oli tarkoituksella rakennettu jo kaukaa uhkaavan näköiseksi, jotta viholliset välttäisivät sitä.

Aamulla lähdimme reippain akselin kohti Stumholmenin laivastosaarta, joka on nykyisin museoalue. Ensimmäisenä tutkailimme kartasta mitä paikasta löytyy. Siellä oli vanhoja kasarmialueita, tehtaita ja laivaston varastoja. Kävimme Karlskronan upeassa merimuseossa. Ensin tutustuimme sukellusveneiden ihmeelliseen maailmaan. Tunnistimme mm vedenalaisia ääniä. Miltä kuulostaa lähestyvä torpedo, moottorivene, uiva ihminen tai kalaparvi. Hyvin tunnistettu, saimme kaikki oikein.

Kävimme myös kylmän sodan aikaisessa Neptun-sukellusveneessä. Pääsimme kuulemaan tarinoita erilaisista kohtaloista ja näkemään millaista elämä oli sukellusveneen sisällä. Tämän jälkeen saimme tutustua The Shipwreck Tunnel:iin, jossa oli oikea hylky meren pohjassa. Näkymät olivat ikkunoista hieman sumeat, mutta bongasimme sieltä muutama ahven. Osa miehistöstämme osallistui solmupajaan ja teki itselleen avaimenperät matkamuistoksi. Oman vahtimme lempipaikka oli lasihuone, joka oli täynnä  sotalaivojen keulakuvia. Pohdimme mikä niistä sopisi Lokkiin.

Museoalueeseen tutustumisen jälkeen teimme kaupunkikierroksen. Tutustuimme Fredrikin kirkkon barokkiarkkitehtuuriin uulkopuolelta. Kirkko rakennettiin suureksi ja jylhäksi. Matkaamme lähdettyä näimme merelle kauas kirkon, kun se kohosi korkeana. Samalla Stortorgetilla oli myös Pyhän kolminaisuuden kirkko, jossa vierailimme. Kultakoristein koristeltu kirkko oli kaunis, mutta hillitty.  Stortorgetin keskellä seisoi Kaarle XI kaupungin perustaja ja tuijotti meitä vihaisesti.

Teksti: Silja, Jutta ja Ofelia

Irrotimme köydet Karlskronasta tänään kello 14.45. Tuuli neljä metriä sekunnissa etelästä. Tovin konetettuamme ja tuulen noustua 8 metriin sekunnissa nostimme purjeet kello 16.05. Ensiksi nostimme isopurjeen ykkösreivillä, eli pienensimme sen pinta-alaa, jotta purjehtiminen sujuisi helpommin. Seuraavaksi vedimme auki rullagenuan keulaan. Lopuksi viimeistelimme purjevarustuksemme main- ja forestaysaileilla. Purjeet saatiin hienosti nostettua, kun Linnea ajoi vastatuuleen.

Saavutimme matkamme ennätysnopeuden 8 solmua. Ruoria oli hankalampi hallita verrattuna eiliseen, koska keli oli kovempi. Suuntaamme rannikkoa ylöspäin kohti Öölantia. Yritimme mahdollisimman hyvin löytää kipparin kanssa suunnan, jonne lähtisimme purjehtimaan. Kian ja Linnean ohjatessa Elli etsi paikkaamme kartalta ja piirsi alustavan reitin TS 110. Reittiä jouduttiin kuitenkin muokkaamaan, koska Lokkia oli vaikea ohjata tuulen ja aaltojen vuoksi.

teksti: Kia, Elli ja Linnea

Lähdimme seilaamaan Christiansöstä kohti Karlskronaa kymmenen aikaan aamulla. Purjeet nousivat, kun olimme päässeet salmesta pois. Matka on sujunut leppoisasti mukavassa sivuvastaisessa itätuulessa neljällä purjeella noin 6-7 solmun vauhdilla.

Seilatessamme avomerellä Christiane piti meille kannella luennon varjolaivastosta eli shadow fleet:istä. Varjolaivastolla tarkoitetaan aluksia,  jotka harjoittvaat laittomia toimia kiertääkseen pakotteita, välttääkseen turvallisuus ja ympäristö sääntöjä, vältelläkseen vakuutuskuluja ja estääkseen viranomaisten tarkastukset (IMO 12/23). Venäjän varjolaivaston suuruudeksi on arvioitu noin 1200-1400 alusta, joista iso osa liikkuu Itämerellä öljykuljetusten vuoksi.

Meitä kehotettiin bongailemaan nähtäisiinkö sattumalta varjolaivastoa ja suoraan sen jälkeen huomasimme kaukana horisontissa yhden laivan, joka ei näkynyt plotterissa. Pian tämän jälkeen kipparimme Sakke tuli kertomaan, että veharissa Tanskan meriturvallisuusviranomainen oli ottanut yhteyden tankkeriin selvittääkseen tankkerin aikeet. Yhteydenoton alkuperäinen syy oli se, että aluksen saapumisesta Tanskan aluevesille ei oltu tehty asianomaista raportointia. Ongelmana oli myöskin se, että aluksella ei ollut luotsia, joka tarvittaisiin kyseisellä alueella liikennöintiin. Veharissa tiedusteltiin myös että oliko tankkerin kapteeni itse päätösten takana vai oliko varustamolta tullut käsky toimia siten. Lopuksi ilmoitettiin, että alus on Tanskan meriturvallisuusviranomaisten tarkkailtavana kunnes se poistuu Tanskan aluevesiltä. Alukselle perusteltiin nämä säännökset IMO:n ohjeistusten mukaan.

Varjolaivasto on noussut keskustelunaiheeksi viimevuosina Venäjän hyökkäyssodan alettua. Venäjän päävientituote on öljy ja nyt Venäjälle asetettujen pakotteiden vuoksi, varjolaivaston toiminta on ajankohtaistunut ja konkretisoitunut. Venäjä käyttää varjolaivastoa mahdollistaakseen öljynviennin esimerkiksi Kiinaan ja  Intiaan.

Matkalla seuraavaan kohteeseemme Karlskronaan purjehdimme seuduilla, jossa vuonna 2022 räjäytettiin kaasuputki. Tapaus on epäselvä, mutta matkalla pohdimme, että oliko tämä mm. varjolaivaston tekosia?

Nyt matkamme jatkuu!

Teksti Kia, Linnea ja Elli