Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

NNE26- purjehduksen reitti kulki kahden viikon ajan kolmen eri Merilukion miehistön voimin Turusta Örön Utön ja Kastelholman kautta Maarianhaminaan, Maarianhaminasta Märketin, Arholman, Sandhamnin ja Furusundin kautta Tukholmaan ja Tukholmasta Sandhamnin ja Hiidenmaan kautta takaisin Turkuun.  Merilukiolaiset ohjasivat koululaivaamme kuunari Lokkia yhteensä noin 650 mailia Itämeren halki.

Alun perin NNE26-kurssin teemana olivat Itämeren suuret saaret: Ahvenanmaa, Gotlanti ja Hiidenmaa. Merellä suunnitelmat ovat kuitenkin aina vain suunnitelmia, sillä lopulta luonto määrittää mahdollisuutemme. Tällä kertaa Gotlanti jäi saavuttamatta, kun toisen legin aikana tuulet tyyntyivät lähes kokonaan. Myös saarten vierailujärjestys muuttui matkan aikana sääolosuhteiden mukaan. Vaikka kaikki ei toteutunut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, juuri siinä piilee purjehduksen erityinen opetus: on osattava lukea olosuhteita, tehdä uusia ratkaisuja ja hyväksyä se, että joskus paras reitti on jokin aivan muu kuin aluksi suunniteltu. Merellä ei voi hallita tuulta eikä säätä, mutta omaan asenteeseen, yhteistyökykyyn ja joustavuuteen voi aina vaikuttaa. Niin merellä kuin maissakin tarvitaan kykyä hyväksyä muuttuvat olosuhteet, tehdä uusia ratkaisuja ja suunnata tarvittaessa uudelle reitille.

Kahden viikon aikana opiskelimme yhdessä meribiologiaa, maantiedettä, historiaa, purjehdusta ja navigointia. Jokainen vahti, jokainen satamakäynti, jokainen muuttunut suunnitelma ja yhdessä ratkaistu haaste opetti kaikille uusia asioita, yhteistyötä ja luottamusta. Juuri tällaisissa hetkissä Merilukion purjehdusten todellinen arvo näkyy.

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka mahdollistivat vuoden 2026 NNE-kurssin toteutumisen. Erityiskiitos biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille, jonka kanssa olemme kehittäneet tätä kurssia sekä Merilukion koululaivatoimintaa. Nina opetti kahdelle miehistölle meribiologiaa ja maantiedettä. Kiitokset myös äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Salla Pulkkiselle, 25M-ryhmän ryhmänohjaajalle, joka osallistui ensimmäiselle legille sekä Merilukion opolle Seija Simolalle, joka saattoi ja haki kaksi ryhmää Tukholmasta. Kiitokset myös taloudellisesta tuesta TSYKin kannatusyhdistykselle.

Merilukion purjehduksilla turvallisuus on aina kaiken muun edellä. Sydämelliset kiitokset s/y Lokin taitaville kippareille Sakari Kalskeelle ja Jyrki Nurmelle turvallisesta purjehduksesta sekä korkeatasoisesta merenkulun ja purjehduksen opetuksesta. Isot kiitokset förstit Tuukka Lehto, Teemu Grönroos ja Jukka Elo, jotka ohjasitte ja koulutitte nuoria merenkulun saloihin rauhallisesti, ammattitaidolla ja innostavalla otteella.

Lopuksi haluan kiittää teitä merilukiolaisia. Osoititte joustavuutta, sitkeyttä ja erinomaista yhteishenkeä sekä kykyä kohdata muuttuvat tilanteet hyvällä asenteella. Vaikka reittiä ja suunnitelmia jouduttiin muuttamaan, piditte suunnan eteenpäin.

Oppimisen lisäksi NNEstä syntyy muistoja. Purjehduksellamme Ahvananmerellä meidät huomasi kolmen purjeveneen eskaaderi, jossa seilasi 4 yli 10 vuotta sitten kirjoittanutta Merilukiolaista. He lähettivät meille alussa olevan kuvan upean kuvan kuunari Lokista, joka on kuljettanut meitä turvallisesti, uskollisesti ja vakaasti jo yli kymmenen vuoden ajan.

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Merilukion koordinaattori

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Purjehduksemme aikana olemme tutustuneet Itämeren pahimpaan rauhanaikaiseen merionnettomuuten – Estonian uppoamiseen. Estonia upposi syysmyrskyssä 28.9 1994 klo 01.50 matkalla Tallinnasta Tukholmaan vieden mukanaan mereen 852 ihmisen hengen.

Ykköslegi vieraili Utössä helikopterikentällä, jota saarelaiset pitävät omana Estonian muistomerkkinä. Sieltä johdettiin pelastustoitä Suomen puolella.

Vierailimme yhdessä 2. legin kanssa Estonian muistomerkillä Tukholmassa. Tukholman muistomerkki sijaitsee Wasa- museon vieressä.  Muistomerkin seinät on tehty kivestä ympyrän malliseksi, jonka keskelle on istutettu puu. Seinissä lukee uppoamisessa menehtyneiden nimiä. Pidimme hiljaisen hetken menehtyneille, ja pohdimme miksi lapsia ei selvinnyt ja naisia hyvin vähän. Lapset olivat hyteissä nukkumassa, joten suuri osa heistä ei päässyt pois. Estonia oli myös kallistunut hyvin paljon, jonka vuoksi kiipeäminen oli haastavaa ja se vaati voimaa.

Purjehdimme yöllä matkalla Hiidenmaalle navakassa tuulessa Estonian uppoamispaikan läheltä. Tuulemme oli vain puolet siitä mitä ne olivat uppoamisyönä. Estonian uppoamisyönä tuuli noin 20-21m/s, joka on jo myrskylukemia.

Tahkunan majakan läheisyydessä vierailimme muistomerkillä lapsille, jotka menehtyivät Estonian uppoamisessa tai jäivät orvoiksi. Muistomerkki on metallinen kehikko, jossa on kello. Kello alkaa soimaan itsestään aina, kun tuulet ovat yhtä kovat, kuin Estonian uppoamisyönä. Muistomerkissä on neljät lasten kasvot, jotka osoittavat jokaiseen pääilmansuuntaan. Estoniasta ei selvinnyt yhtäkään lasta elossa.

Aleksi

Aleksi, Eero ja Liisa

Tiistaiaamuna saavuimme Kärdlan satamaan klo. 7.48. Pääsimme lämmittelemään saunaan yöllä tulleesta syväjäästä ja käymään suihkussa. Saunan jälkeen kaikkien iloksi opevahti oli tehnyt aamupalaa, joten loputkin saivat syötyä vihdoin 24h tunnin purjehduksen ja lukuisien oksennuskertojen jälkeen. Aamupalan jälkeen saimme siesta-aikaa ja pääsimme nukkumaan.

Tutustuimme saaren historiaan ja luontoon pikkubussilla, jonka Ala-Nissilä taikoi jostain. Päivän ensimmäinen kohde oli Ristimägi, joka on yksi Hiidenmaan tunnetuimmista historiallisista kohteista. Ristimägi liittyy saaren vanhoihin perinteisiin, ja alueelta löydetään paljon luonnon materiaaleista tehtyjä ristejä. Paikan historia liittyy vahvasti rannikon kautta kulkeneisiin ihmisiin ja merimatkoihin. Kuulimme legendan virolaisten talonpoikien ja rannikkoruotsalaisten seka-avioliittojen synnystä. Paikallisen uskomuksen mukaan, jos  Ristimäellä käy eikä tee itse ristiä, siitä seuraa pahaa onnea. Pahaa onnea välttääksemme teimme myös ristin. Ristit pitää tehdä luonnon materiaaleista.

Ristimäki kertoo myös Viron historian synkistä hetkistä. Jo Katariina suuren aikana 1700-luvulla Hiidenmaalle. Stalinin vainojen aikana  paikallisia nuoria miehiä vietiin Siperiaan. Nuoria miehiä siirrettiin paljon, koska haluttiin minimoida riski kapinoille.

Ristimäeltä jatkoimme matkaa Tahkunan majakalle. Tahkunan majakka on rakennettu 1800-luvulla ohjaamaan laivoja Hiidenmaan pohhjoispuolella ja auttamaan merenkulussa. Majakka sijaitsee aivan meren läheisyydessä, joten pääsimme samalla ihailemaan hienoja merimaisemia ja tutustumaan alueen luontoon. Näimme majakan toiminnassa jo matkalla Hiidenmaalle, ja navigoimme majakan avulla kohti päämääräämme Kärdlaa.

Päivän aikana saimme hyvän kuvan Hiidenmaan monipuolisuudesta. Ristimäen historiallinen ympäristö ja Tahkunan majakan merellinen maisema tekivät päivästä kiinnostavan ja erilaisen. Oli hienoa päästä näkemään paikkoja, joilla on tärkeä merkitys Viron historiassa. Retki auttoi myös parantumaan yön pahoinvoinnista, väsymyydestä ja jatkuvasta heilumisen tunteesta.

Aleksi, Eero ja Liisa

Kuljimme yhdellä halssilla auringon laskusta auringonnousuun Sandhamnista Ruotsista Hiidenmaalle Kärdlaan. Yön pimeinä tunteina meitä valaisi kuu, tähdet sekä upea linnunrata. Loputtomalta tuntuneeseen vuorokauteen liittyi tapahtumia aina huikeasta purjehduksesta, isoista mainingeista, merisairaudesta, kajuutan lattialla nukkumiseen, seinästä seinään heilumiseen sekä unohtumattoman auringonnousun näkemiseen.  Vuorovedoin ohjasimme ja navigoimme yön läpi kohti itää. Tuulta oli keskimäärin 10 m/s ja aallonkorkeus vähän yli metrin. Suurimmat aallot olivat kuitenkin yli kolmemetrisiä.

 Teimme paikanmääritystä säännöllisesti muutaman tunnin välein ja etenimme aina maili kerrallaan eteenpäin. Etenkin öisin paikanmääritys oli tärkeää, koska kiintopisteitä ei juuri ollut ja suunta muuttui äkillisesti mainingeissa. Onneksi Paavo hallitsi mainingin kuin tanssin. Myös GPS-häirintä on mahdollista.

Onnekkaina saimme täydelliset tuulet koko yön yli juuri oikeasta suunnasta, luoteesta, joten eteneminen oli vauhdikasta ja purjeiden säätäminen vaivatonta. Yön aikana opimme esimerkiksi purjehtimaan kuun ja tähtien avulla. Osa sai nukuttua enemmän ja toiset eivät lainkaan. Nukkumispaikkoja oli mitä parhaimpia, esimerkiksi kajuutan lattia sekä sohva, kannen ”sittlåda” sekä tavaroista sekaisin olevat punkat.

 Yön aikana ei juuri kenellekään ruoka maistunut ja osa ei edes kyennyt menemään kannen alle vessaan pahoinvoinnin vuoksi. Niille harvoille ketkä vessaan pääsivät, edessä oli harvinaisen rankka haaste. ”Voipi olla, että rapatessa roiskuu”. Vahteja vaihdettiin 3 tunnin välein, jonka pitäisi tarkoittaa jokaiselle kuuden tunnin yöunia vahtien välissä. Lopputulos suuremmalle osalle unen määrästä oli kuitenkin lähempänä kuutta minuuttia. Netittömässä ja pimeässä yössä Iida haaveili äidille soittamisesta, mutta onneksi upea linnunrata, jonka näimme kohtisuorana päällämme, valaisi kaikkien mieltä sekä helpotti oloa.  

Ikimuistoinen 22 tunnin kokemus painuu varmasti kaikkien mieleen. Matkamme oli ainutlaatuinen elämys, jota muistellaan vielä vuosien päästä.

Iida ja Eero

Rantauduimme purjehtijoiden unelmasatamaan  Sandhamniin sunnuntai-iltana kello 19.15 kauniin auringon paisteen saattamana. Navigoimme saarelle Tukholmasta noin 5 solmua genoan ja moottorin avustuksella. Olimme varanneet etukäteen lautan Sandhamnin läheisyydessä olevaan Lökholmenin saareen, jossa pääsimme nauttimaan saunasta. Illalla teimme vielä reittisuunnitelman Itämeren ylitystä varten ja tarkistimme säätiedot.

Aamulla ennen lähtöämme teimme kierroksen Sandhamnin kylään, jossa Christiane kertoi meille saaren historiasta ja Nina kertoi saaren pinnanmuodoista, levistä ja kasveista esimerkiksi jänönapilasta.

Sandhamn eli Sandön saari oli pitkään asumaton, ja ennen 1600-lukua saaren läheisyydessä kulkevaa väylää sai käyttää vain kuninkaalliset laivat. Ennen vakituista asutusta Sandön saari toimi läheisen Eklön saaren tilallisten karjan laidunmaana. 1600-luvulla saareen perustettiin luotsiasemat mutta vakituinen asutus muutti sinne vasta juuri ennen 1700-luvun alkua. Sandhamnin sijainnin vuoksi sieltä oli helppo valvoa laivaliikennettä Tukholma saaristoon ja nykyinen Tullhuset valmistui 1700-luvun loppupuolella. 1800-luvulla höyrylaivaliikenteen säännöllistyessä saarelle alkoi kehittyä kylpylä- ja lomakohteita.

Kierroksella kävimme myös Sandhamnin myllyvuorella saaren pohjoispuolella, joka on saanut nimensä kalliolla sijainneen myllyn mukaan. Aikanaan mylly sijoitettiin tälle pohjoiselle kukkulalle sen tuulisen sijainnin vuoksi. Se oli käytössä samaan aikaan karjanlaidunnuksen kanssa ennen ihmisasutusta.

Kunliga svenska segel sällskapet niminen pursiseura perustettiin saarelle vuonna 1830 kruunun toimesta. KSSS:nä tunnettu pursiseura toimii nykyään esimerkiksi kuuluisan Gotland runt:in lähtö- ja maalisatamana.

Venla, Niilo ja Isabella

Saavuimme aamulla klo 6.30 Tukholmaan Viking Linellä ja suuntasimme taksilla Lokille. Lokilla meitä odotti 2-legin valmistama aamupala. Miehistön vaihdon, Wasa – laivaan tutustumisen ja alusperehdytyksen jälkeen köydet irtosivat Wasahamnista klo 14.40. Suuntasimme koneajolla kohti Sandhamnia. Navigoimme Tukholman vilkkaita väyliä, joissa piti olla hereillä jatkuvan liikenteen vuoksi. Matkalla oli pohjoistuulta 5m/s. Emme kuitenkaan saaneet nostettua purjeita salmissa  tuulen pyörimisen vuoksi. Saimme genoan nostettua vasta 16.50. Matkalla ohitimme muun muassa Vaxholmin linnan ja vahti vaihtui Vårholman eteläpuolella. Jatkamme vajaan kahdeksan solmun nopeudella kohti Sandhamnia, johon saapumisaika on noin kahdeksalta paikallista aikaa.   

Aleksi, Liisa ja Eero

NNE2-legin aikana olemme tutustuneet Ruotsin itärannikon ikivanhoihin satamapaikkoihin. Märketin jälkeen yövyimme Arholmassa. Lähdimme heti aamusta Ninan ja Christianen historia-, biologia- ja maantiedekierrokselle saarelle.  Kuljimme saaren läpi, vieraillen mm. kukkulan päällä olevalla kirkolla sekä saaren toisella puolella olevassa kylässä.

 1700-luvulla Arholman saari sai osansa suuresta pohjan sodasta, jonka aikana venäläiset polttivat koko saaren maan tasalle. Arholmin lisäksi myös Sandhamnin ja Furusundin historiaa varjostaa venäläisten harjoittama isoviha. Isoviha alkoi Venäjän miehitettyä Ruotsin alueita Suuren Pohjan sodan aikana vuodesta 1700 eteenpäin. Isovihasta kärsivät erityisesti suomalaiset naiset, nuoret ja talonpojat, joita venäläiset mm. piinasivat, kiduttivat ja orjuuttivat. Myös Ruotsin hallitsemat alueet kärsivät isovihasta, kun venäläiset polttivat ja tuhosivat asutuksia ja kyliä. Isoviha vaikutti Ruotsin rannikolla asti, mutta Tukholmaan se ei kuitenkaan koskaan ylettynyt. Isoviha päättyi Venäjän ja Ruotsin solmittua Uudenkaupungin rauhan vuonna 1721.

Arholmin kierroksen jälkeen suuntasimme kohti Sandhamnia. Sandhamn oli myös yksi saarista, joka tuhottiin lähes kokonaan.  Isovihan jälkeen Sandhamnin tullitalo rakennettiin uudestaan. Tullaus- ja luotsaustoiminta oli alkanut jo 1600-luvulla, kun kuninkaallisen laivaston lisäksi myös kauppalaivasto sai käyttää saaren ohi kulkevaa väylää. Saaren luotsit pyrkivät ohjaamaan veneet turvallisesti satamaan, ja tulleilla tahdottiin kerätä maksuja kuninkaalle.

Myöhemmin saarella pyrittiin keräämään rahaa eri tavalla, kun 1970- ja 1980-luvulla saaren omistaja Fleming Broman pyöritti tunnettua huumeliigaa. Saarella valmistettiin amfetamiinia ravintolan tiloissa, ja sitä kuljetettiin Tukholmaan pikaveneillä, jossa metron säilytyslokeroita käytetiin huumeiden jakeluun. ”Sandhamn-liigasta” on tehty myös ruotsalainen draamaelokuva ”Viattoman sininen taivas”.

Sandhamnin suuresta satamasta matkasimme Furusundiin. Aiempien saarten tapaan myös Furusund tuhottiin.  Vuonna Tanskan unionikuningas 1463 Kristian I hakkautti Furusundiin kompassiruusun ennen lähtöään Turkuun, josta matkan oli tarkoitus jatkua Venäjälle sotimaan. Kompassista on edelleen nähtävissä kuninkaan ja häntä seuranneiden aatelismiesten vaakunat. Se on Pohjoismaiden vanhin tunnettu kompassiruusu.

 Myös Furusundilla on Sandhamnin tapaan rikoshistoriaa. Saarella pyöritettiin 1920-luvulla Ruotsin kieltolain vastaista väkevän alkoholin valmistusrinkiä, jota salakuljetettiin Suomen mantereellekin asti. Suomeen salakuljetuksesta vastasi tunnettu suomalainen salakuljettaja Algoth Niska.

Furusundin saarella sijaitsee myös tunnetun ruotsalaiskirjailijan Astrid Lindgrenin kesähuvila, jonka ohi kuljimme kierroksen aikana. Astrid Lindgren tunnetaan mm. kirjasarjoistaan Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli. Astrid kirjoitti Vaahteramäen Eemelin tarinoita Furusundissa, ja otti saaresta inspiraatiota kertoessaan kirjan ympäristöstä.

”Metkuja ei keksitä, niitä vaan syntyy. Eikä sitä tiedä ennen kuin jälkeenpäin, että se oli metku.” – Vaahteramäen Eemeli. Ja Meluiltahan ne metkut onnistuvatkin.

Tällä hetkellä suuntaamme purjeet ylhäällä  kohti Tukholmaa ja ennen sitä Vaxholmaan, jossa käymme kaupassa seuraavaa legiä varten.

 Niko, Alarik, Elmeri

Lähdimme Furusundista kello 11.38. Tyhjemsimme septitankin ja täytimme vesitankkiin 1500 litraa vettä. Ajoimme moottorilla väylää pitkin kohti Tukholmaa. Matkalla meidät ohitti Ruotsin rannikkovartiosto.Teimme virallisen lipputervehdyksen.

Lipputervehdys tehdään laskemalla veneen lippu hetkellisesti puoleen väliin ja nostamalla sen jälkeen ylös. Lipputervehdyksen tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta ja tervehtiä muita merenkävijöitä. Rannikkovartiosto vastasi tervehdykseemme omalla lipullaan ja vilkuttamalla valoja.

Eero, Otto ja Linus

Märketin luodosta tuli Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän keisarikunnan rajasaari, kun Venäjä valtasi Ruotsilta Suomen alueet vuonna 1809. Märketille rakennettiin majakka vuonna 1885 turvaamaan Pohjanlahden laivaliikenne. Majakan rakentaminen johti rajakiistaan Suomen ja Ruotsin välille, koska majakka rakennettiin saaren korkeimpaan kohtaan, joka tajuttiin vasta myöhemmin olevan Ruotsin puolella. Suomen ja Ruotsin valtakunnan raja siirrettiin vuonna 1985, niin että majakka jäi Suomen rajan sisäpuolelle. Tämän takia Märketillä sijaitsee Suomen ainoa paikka, jossa Ruotsi jää Suomen itäpuolelle. Lisäksi Märketillä sijaitsee Suomen läntisin sauna, missä saimmekin vierailullamme käydä kurkkaamassa.

Saimme mahtavan esittelyn saaresta ja sen historiasta Suomen majakkaseuran jäseniltä. Esittelijä Henri Olander on käynyt saarella joka vuosi 80-luvulta asti. Majakkaa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Saarella piti asua majakan toiminnan edellytyksenä, kunnes se automatisoitiin vuonna 1976. Vierailu olikin uniikki kokemus ja maisemat majakkatornin huipulla eivät unohdu koskaan.

Olavi, Samuel ja Mauno

Enskärin saarella vietetyn yön jälkeen, irroitimme köydet klo 10.30. Suuntasimme kohti Märketin majakkaa luettuamme Suomen Majakkaseuran blogista, että majakalle kaivattiin vieraita. Tuuli 3/m sekunnissa etelästä, joten kevyet tuulet mahdollistivat vierailun saarelle. Matka Märketiin sujui rattoisasti, vaikkei purjeita saatukaan nostettua. Märketiin saapuessamme olimme ankkuroimassa Lokin saaren pohjoispuolelle, mutta meidät ohjeistettiinkin menemään saaren eteläpuolelle, jossa sijaitsi poiju. Kiinnitimme Lokin poijuun, josta meidät haettiin saarelle kumiveneen avulla parissa erässä.

Märketin majakka rakennettiin vuonna 1885, ja siellä saimme oppia sen historiasta ja ekosysteemistä. Erityisen kiinnostaviksi koimme majakan rakentamisesta johtuneen rajakiistan, joka johti hieman rusettia muistuttavaan rajaan Ruotsin kanssa.

Opimme tunnistamaan erilaiset levävyöhykkeet: sinilevät, viherlevät, ruskolevät ja punalevät. Ylimmässä sinilevävyöhykkeessä esiintyy liukasta ”tömpähdys levää”. Seuraavassa eli viherlevävyöhykkeessä esiintyy suolilevää ja ahdinpartaa, joissa viihtyy leväkatkoja. Vielä hieman syvemmällä sijaitsee ruskolevävyöhyke, josta löysimme pikkuhaurua ja jouhilevää. Syvin vyöhyke on punalevävyöhyke, josta emme valitettavasti saaneet havaintoja.

Kiitämmekin majakkasaaren väkeä hienosta opastuksesta ja loistavista korvapuusteista. Lokilla otimme vesinäytteet 1- ja 21 m. Yhden metrin syvyydessä veden lämpötila oli 17 astetta ja 21 metrin syvyydessä 14 astetta celsiusta.

Lähdimme Märketiltä klo 14.51 kohti etelää tyynissä oloissa tuulta odotellen. Ehdimme ajaa neljä tuntia moottorin avulla, kunnes tuuli yltyi ja nostimme purjeet ensimmäistä kertaa. Ehdimme mennä puoli tuntia purjeajoa, kunnes tuuli tyssäsi kuin seinään ja jouduimme vaihtamaan takaisin moottoriin. Tällä hetkellä olemme matkalla yöksi Arholmaan Ruotsin puolelle.

Köydet kiinni Arholm 21.53 Ruotsin aikaa

Olavi, Mauno, Samuel, Liinus, Otto ja Eero