Saavuimme aamulla klo 6.30 Tukholmaan Viking Linellä ja suuntasimme taksilla Lokille. Lokilla meitä odotti 2-legin valmistama aamupala. Miehistön vaihdon, Wasa – laivaan tutustumisen ja alusperehdytyksen jälkeen köydet irtosivat Wasahamnista klo 14.40. Suuntasimme koneajolla kohti Sandhamnia. Navigoimme Tukholman vilkkaita väyliä, joissa piti olla hereillä jatkuvan liikenteen vuoksi. Matkalla oli pohjoistuulta 5m/s. Emme kuitenkaan saaneet nostettua purjeita salmissa tuulen pyörimisen vuoksi. Saimme genoan nostettua vasta 16.50. Matkalla ohitimme muun muassa Vaxholmin linnan ja vahti vaihtui Vårholman eteläpuolella. Jatkamme vajaan kahdeksan solmun nopeudella kohti Sandhamnia, johon saapumisaika on noin kahdeksalta paikallista aikaa.
NNE2-legin aikana olemme tutustuneet Ruotsin itärannikon ikivanhoihin satamapaikkoihin. Märketin jälkeen yövyimme Arholmassa. Lähdimme heti aamusta Ninan ja Christianen historia-, biologia- ja maantiedekierrokselle saarelle. Kuljimme saaren läpi, vieraillen mm. kukkulan päällä olevalla kirkolla sekä saaren toisella puolella olevassa kylässä.
1700-luvulla Arholman saari sai osansa suuresta pohjan sodasta, jonka aikana venäläiset polttivat koko saaren maan tasalle. Arholmin lisäksi myös Sandhamnin ja Furusundin historiaa varjostaa venäläisten harjoittama isoviha. Isoviha alkoi Venäjän miehitettyä Ruotsin alueita Suuren Pohjan sodan aikana vuodesta 1700 eteenpäin. Isovihasta kärsivät erityisesti suomalaiset naiset, nuoret ja talonpojat, joita venäläiset mm. piinasivat, kiduttivat ja orjuuttivat. Myös Ruotsin hallitsemat alueet kärsivät isovihasta, kun venäläiset polttivat ja tuhosivat asutuksia ja kyliä. Isoviha vaikutti Ruotsin rannikolla asti, mutta Tukholmaan se ei kuitenkaan koskaan ylettynyt. Isoviha päättyi Venäjän ja Ruotsin solmittua Uudenkaupungin rauhan vuonna 1721.
Arholmin kierroksen jälkeen suuntasimme kohti Sandhamnia. Sandhamn oli myös yksi saarista, joka tuhottiin lähes kokonaan. Isovihan jälkeen Sandhamnin tullitalo rakennettiin uudestaan. Tullaus- ja luotsaustoiminta oli alkanut jo 1600-luvulla, kun kuninkaallisen laivaston lisäksi myös kauppalaivasto sai käyttää saaren ohi kulkevaa väylää. Saaren luotsit pyrkivät ohjaamaan veneet turvallisesti satamaan, ja tulleilla tahdottiin kerätä maksuja kuninkaalle.
Myöhemmin saarella pyrittiin keräämään rahaa eri tavalla, kun 1970- ja 1980-luvulla saaren omistaja Fleming Broman pyöritti tunnettua huumeliigaa. Saarella valmistettiin amfetamiinia ravintolan tiloissa, ja sitä kuljetettiin Tukholmaan pikaveneillä, jossa metron säilytyslokeroita käytetiin huumeiden jakeluun. ”Sandhamn-liigasta” on tehty myös ruotsalainen draamaelokuva ”Viattoman sininen taivas”.
Sandhamnin suuresta satamasta matkasimme Furusundiin. Aiempien saarten tapaan myös Furusund tuhottiin. Vuonna Tanskan unionikuningas 1463 Kristian I hakkautti Furusundiin kompassiruusun ennen lähtöään Turkuun, josta matkan oli tarkoitus jatkua Venäjälle sotimaan. Kompassista on edelleen nähtävissä kuninkaan ja häntä seuranneiden aatelismiesten vaakunat. Se on Pohjoismaiden vanhin tunnettu kompassiruusu.
Myös Furusundilla on Sandhamnin tapaan rikoshistoriaa. Saarella pyöritettiin 1920-luvulla Ruotsin kieltolain vastaista väkevän alkoholin valmistusrinkiä, jota salakuljetettiin Suomen mantereellekin asti. Suomeen salakuljetuksesta vastasi tunnettu suomalainen salakuljettaja Algoth Niska.
Furusundin saarella sijaitsee myös tunnetun ruotsalaiskirjailijan Astrid Lindgrenin kesähuvila, jonka ohi kuljimme kierroksen aikana. Astrid Lindgren tunnetaan mm. kirjasarjoistaan Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli. Astrid kirjoitti Vaahteramäen Eemelin tarinoita Furusundissa, ja otti saaresta inspiraatiota kertoessaan kirjan ympäristöstä.
”Metkuja ei keksitä, niitä vaan syntyy. Eikä sitä tiedä ennen kuin jälkeenpäin, että se oli metku.” – Vaahteramäen Eemeli. Ja Meluiltahan ne metkut onnistuvatkin.
Tällä hetkellä suuntaamme purjeet ylhäällä kohti Tukholmaa ja ennen sitä Vaxholmaan, jossa käymme kaupassa seuraavaa legiä varten.
Lähdimme Furusundista kello 11.38. Tyhjemsimme septitankin ja täytimme vesitankkiin 1500 litraa vettä. Ajoimme moottorilla väylää pitkin kohti Tukholmaa. Matkalla meidät ohitti Ruotsin rannikkovartiosto.Teimme virallisen lipputervehdyksen.
Lipputervehdys tehdään laskemalla veneen lippu hetkellisesti puoleen väliin ja nostamalla sen jälkeen ylös. Lipputervehdyksen tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta ja tervehtiä muita merenkävijöitä. Rannikkovartiosto vastasi tervehdykseemme omalla lipullaan ja vilkuttamalla valoja.
Märketin luodosta tuli Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän keisarikunnan rajasaari, kun Venäjä valtasi Ruotsilta Suomen alueet vuonna 1809. Märketille rakennettiin majakka vuonna 1885 turvaamaan Pohjanlahden laivaliikenne. Majakan rakentaminen johti rajakiistaan Suomen ja Ruotsin välille, koska majakka rakennettiin saaren korkeimpaan kohtaan, joka tajuttiin vasta myöhemmin olevan Ruotsin puolella. Suomen ja Ruotsin valtakunnan raja siirrettiin vuonna 1985, niin että majakka jäi Suomen rajan sisäpuolelle. Tämän takia Märketillä sijaitsee Suomen ainoa paikka, jossa Ruotsi jää Suomen itäpuolelle. Lisäksi Märketillä sijaitsee Suomen läntisin sauna, missä saimmekin vierailullamme käydä kurkkaamassa.
Saimme mahtavan esittelyn saaresta ja sen historiasta Suomen majakkaseuran jäseniltä. Esittelijä Henri Olander on käynyt saarella joka vuosi 80-luvulta asti. Majakkaa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Saarella piti asua majakan toiminnan edellytyksenä, kunnes se automatisoitiin vuonna 1976. Vierailu olikin uniikki kokemus ja maisemat majakkatornin huipulla eivät unohdu koskaan.
Enskärin saarella vietetyn yön jälkeen, irroitimme köydet klo 10.30. Suuntasimme kohti Märketin majakkaa luettuamme Suomen Majakkaseuran blogista, että majakalle kaivattiin vieraita. Tuuli 3/m sekunnissa etelästä, joten kevyet tuulet mahdollistivat vierailun saarelle. Matka Märketiin sujui rattoisasti, vaikkei purjeita saatukaan nostettua. Märketiin saapuessamme olimme ankkuroimassa Lokin saaren pohjoispuolelle, mutta meidät ohjeistettiinkin menemään saaren eteläpuolelle, jossa sijaitsi poiju. Kiinnitimme Lokin poijuun, josta meidät haettiin saarelle kumiveneen avulla parissa erässä.
Märketin majakka rakennettiin vuonna 1885, ja siellä saimme oppia sen historiasta ja ekosysteemistä. Erityisen kiinnostaviksi koimme majakan rakentamisesta johtuneen rajakiistan, joka johti hieman rusettia muistuttavaan rajaan Ruotsin kanssa.
Opimme tunnistamaan erilaiset levävyöhykkeet: sinilevät, viherlevät, ruskolevät ja punalevät. Ylimmässä sinilevävyöhykkeessä esiintyy liukasta ”tömpähdys levää”. Seuraavassa eli viherlevävyöhykkeessä esiintyy suolilevää ja ahdinpartaa, joissa viihtyy leväkatkoja. Vielä hieman syvemmällä sijaitsee ruskolevävyöhyke, josta löysimme pikkuhaurua ja jouhilevää. Syvin vyöhyke on punalevävyöhyke, josta emme valitettavasti saaneet havaintoja.
Kiitämmekin majakkasaaren väkeä hienosta opastuksesta ja loistavista korvapuusteista. Lokilla otimme vesinäytteet 1- ja 21 m. Yhden metrin syvyydessä veden lämpötila oli 17 astetta ja 21 metrin syvyydessä 14 astetta celsiusta.
Lähdimme Märketiltä klo 14.51 kohti etelää tyynissä oloissa tuulta odotellen. Ehdimme ajaa neljä tuntia moottorin avulla, kunnes tuuli yltyi ja nostimme purjeet ensimmäistä kertaa. Ehdimme mennä puoli tuntia purjeajoa, kunnes tuuli tyssäsi kuin seinään ja jouduimme vaihtamaan takaisin moottoriin. Tällä hetkellä olemme matkalla yöksi Arholmaan Ruotsin puolelle.
2. legi lähti aamulla kohti Ahvenanmaata. Kun lähestyimme Viking Glorylla Maarianhaminaa, meille tuli takauma laivasimulaatio elämyksestämme. Tunnistimme nimittäin Gloryn ikkunasta erään saariryhmän, johon ajoimme karille simulation aikana maaliskuussa:). Nyt Gloryn kapteeni ohitti saaret kuitenkin turvalliselta etäisyydeltä. Nousimme maihin, painavat kassit puristivat sormiamme kovasti yhteen. Kävellessämme Maarianhaminan punaisia katuja kohti ÅSS:n marinaa Lokki näkyi jo laiturissa. Fiilis piristyi, kun merelle lähtö lähestyi. Kävimme kaupassa, tyhjensimme septitankinja päällystö piti meille lyhyen perehdytyksen purjehduksen toimintatavoista.
MH Hunters -vahti irrotti lokin satamasta tiistaina klo 17.58 ja suuntasi keulan kohti länttä. Lokki on todellisuudessa aika suuren kokoinen alus. Tuuli on noin 4 m/s ja suuntaamme moottorilla kohti Enskäriä. Monet MEK01-kurssilla opitut tiedot ja taidot ovat konkretisoituneet jo nyt, ja olleet tärkeässä roolissa navigointiharjoittelussamme. Aurinko laskee ihan pian ja Enskär näkyy edessä.
Köydet irtosivat Kastelholman vierasvenesataman laiturista kello 9.15. GG aloitti navigointivahdissa ja saattoi Lokin turvallisesti avoimille vesille. Lähtöhetkellä sää oli puolipilvinen ja tuuli noin 5 m/s luoteesta. Kello 9.40 nostimme isopurjeen, staysailit ja genuan kaikkien vahtien voimin.
Eilen tehtyjen matkasuunnitelmien mukaan suuntana on Lemströmin kanavan kautta Maarianhaminan länsisatama. Lemströmin kanava aukeaa tasatunnein, joten ajoituksen täytyy olla tarkka. Tuulet(7-9 m/s NW) eivät tukeneet suunniteltua aikataulua, joten lähdimme testailemaan venda- ja jiippitaitojamme. Vendassa vene käännetään keulan kautta tuulen yli eli vastatuuleen. Jiipissä taas käännytään perän kautta myötätuuleen. Molemmissa purjeet vaihtavat puolta veneen toiselle puolelle hyvin nopeasti. Vahdinvaihto tapahtui sujuvasti Lumparnin Rödkon loistolta 1,5 nm tosisuuntana 157°, kun GG siirtyi opiskelemaan. Sillit ottivat navigoinnin tehtäväkseen ja ajoivat meidät hienosti Lemströmin kanavan läpi.
Tämän vuoden NNE-purjehduksen ensimmäinen legi on vienyt Lokin Ahvenanmaalle ulkosaariston kautta. Ulkosaaristo on Suomen paras alue lintuharrastukselle ja -tutkimukselle, koska lintujen muuttoaikana keväällä ja syksyllä Suomessa ja Norjan sekä Karjalan pohjoisosissa kesänsä viettävät linnut ohittavat ulkosaariston saaret tai levähtävät niillä. Tämä johtuu siitä, että linnut etsivät muuttoa varten reittiä, jossa on mahdollisimman monta levähdyspaikkaa. Erityisesti Utö ja Jurmo ovat suomalaisten lintuharrastajien ja alan tutkijoiden luottokohteita. Jurmossa on 1960-luvulta alkaen sijainnut lintuasema, jonka haltija on Turun Lintutieteellinen Yhdistys. Siellä rengastetaan eniten lintuja koko Suomessa.
Ulkosaaristossa on tavattu jokainen Suomessa pesinyt lintulaji sekä lähes jokainen Suomessa tavattu lintulaji. Monia näistä ei tavata lähes missään muualla Suomessa, kuten kyhmyhaahkaa, allihaahkaa, tunturihaukkaa ja pikkujoutsenta. Edellä mainitut linnut muuttavat alueen läpi päästäkseen arktiselle alueelle pesimään tai takaisin Keski-Eurooppaan talvehtimaan. Ulkosaaristossa tavataan myös harhailijoita Siperiasta ja Islannista, kuten amerikanjääkuikkia ja siperianuunilintuja. Nämä harhailijat päätyvät tänne nuorina ja kokemattomina päätyen menemään muuttoaikana täysin väärään suuntaan.
Meillä ei valitettavasti ole ollut näiden harvinaisten lintujen näkemisen iloa. Tuuli puhalsi pääosin lounaasta tai etelästä Utön ja Jurmon edustalla ollessamme aktiivisen syysmuuton edellyttäessä joko pohjoisesta puhaltavaa tuulta tai myöhäisempää vuodenaikaa, eikä meillä ole ollut ulkosaaristossa lähes pakollista kaukoputkea mukana. Suomen mittapuulla harvinainen, lähinnä ulkosaaristossa tavattu merikihu kuitenkin siunasi kiikarin linssiä Utön edustalla. Purjehduksellamme tähän mennessä havaitut lintulajit:
Yöpurjehduksen jälkeisenä aamuna heräsimme Kastelholman vierasvenesataman laiturista hyvin kosteassa säässä. Myöhäisen aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan Kastelholman linnaan Christianen opastuksella.
Kastelholman alue on saanut nimensä keskiaikaisesta linnoituksestaan, sillä nimessä esiintyvä sana ’kastel’ tarkoittaa pientä linnaa tai linnaketta. Keskiaikaisen Suomen alueelle rakennettiin viisi linnaa: Turun, Olavin, Kastelholman, Hämeen ja Viipurin linnat. Näistä vain neljä on enää Suomen alueella, sillä Viipuri kuuluu nykyään Venäjälle.
Keskiajalla valtion alueiden vallan jakautuminen toimi eri tavalla kuin nykyään; alueet olivat aatelissukujen hallinnassa. Kastelholman linnaa olivat mukana rakentamassa myös talonpojat, jotka joutuivat alueen omistajan alamaisina töihin. Linnan läheisille vesialueille upotettiin tuhansia paaluja, jotta valloittajalaivojen matkan saisi pysäytettyä. Keskiaika oli Suomessa noin 1100–1523, ja se loppui, kun Kustaa Vaasa nousi valtaan ja suoritti Ruotsin uskonpuhdistuksen.
Linna oli tärkeä vallan keskus, koska sieltä käsin pystyi valvomaan merireittejä. Alueella järjestettiin saksanhirvien hupimetsästystä aatelisille. Talonpojilta metsästys oli kielletty, ja jos siitä jäi kiinni, saattoi saada jopa kuolemantuomion.
Säätyjen eriarvoisuutta korosti myös tuonaikainen ruokailutapa. Linnan ulkopuolella talonpojat näkivät nälkää samalla kun kuninkaalliset saivat ruoaksi jopa 30 eri ruokalajia. Tätä määrää ei juuri kukaan jaksa syödä, joten tarvittiin tapa, jolla saada vatsa tyhjäksi lopun ruoan syömistä varten. Ratkaisuna oli linnunsulka, joka laskettiin ruoan viereen ja jolla tökittiin mahdollisimman pitkälle suuhun oksennusrefleksin aikaansaamiseksi. Keskiajan ruokailuissa näkyy muitakin eroja nykypäivään verrattuna, kuten perunan sijaan syöty nauris ja savupiippujen tilalla olleet savuräppänät. Vesi ei aina ollut luotettava nesteytystapa mahdollisien saastumien takia, joten ruoan yhteydessä juotiin usein olutta, joka oli enemmän aatelisille, tai kotikaljaa.
Kastelholman linnan tornin alimmassa kerroksessa sijaitsee vankila, johon tuotiin esimerkiksi noitavainoista tuomittuja naisia odottamaan teloitustaan. Noitien väitettiin vievän lapsia ja lentävän Kyöpelivuorille tapaamaan paholaista. Nämä naiset oli pakotettu tunnustamaan, ja vielä tunnustamisenkin jälkeenkin kuulusteluita jatkettiin. Toisinaan naisia jopa kidutettiin ilmiantamaan toisiakin naisia noituuksista.
Kastelholman linnan vankilassa on istunut myös Ruotsin entinen kuningas ja Kustaa Vaasan poika Erik XIV. Erik oli hyvin vainoharhainen, ja hänen oletetaan kärsineen skitsofreniasta. Noustuaan valtaan hän alkoi murhaamaan muuta hovistoa. Erik meni naimisiin Kaarina Maununtyttären kanssa, jonka ajateltiin olevan ala-arvoinen, sillä Kaarinalla ei ollut kuninkaallista tai aatelista sukutaustaa. Nämä tekijät johtivat siihen, että Juhana syrjäytti Erikin vallasta ja vangitsi hänet. Pelko Erikin vapauttamisesta nousi, ja siksi Erikiä siirrettiin loppuelämänsä vankilasta toiseen. Erikin elämä päättyi Tukholmassa, kun hänet myrkytettiin ruokaan sekoitetulla arsenikilla.
Lauantaiaamuna vierailimme Utön majakassa ja pääsimme ylös majakan huipulle. Erityisen elämyksellistä majakkavierailulla oli sen huipulla oleva linssistö, josta avautui huikeat näkymät saarelle ja merelle. Linssistöön on mahdollista päästä vain kerran vuodessa kansainvälisenä majakkaviikonloppuna.
Utön majakka rakennettiin vuonna 1753, ja se on tärkeä merenkulun turvalaite. Tätä ennen reitin näyttämiseen käytettiin korkeaa valaistua pylvästä. Alkuperäinen majakka tuhoutui Suomen sodan aikana ja uusi rakennettiin osittain säilyneistä materiaaleista 1814. Uuden tornin rakennustöissä huomattiin sen alaosan olevan vinossa, joten siihen rakennettiin taso, jonka päälle loppu tornista pystytettiin.
Suoraan majakan kappelin yläpuolella on majakan linssistö ja valaisin. Näin ylhäällä majakassa sijaitsevat kappelit ovat erittäin harvinaisia. Valaisinta pyörittävä mekanismi on sama kuin joissakin vanhemmissa kelloissa, joissa punnuksen laskeutuminen pyörittää laakeria. Majakan valkopunainen väritys on helppo nähdä pystysuorassa kohoavana horisontin yltä. Väreillä ja raidoilla on myös merkitys signaalilipuissa. Punavalkoinen väritys merkitse kirjainta H, joka tarkoittaa, että aluksessa on luotsi ja että Utössä sijaitsee luotsiasema.
Yli 50 metrin pituisella aluksella vaaditaan olevan luotsi eli merenkulun ammattilainen, joka auttaa vaikeilla vesialueilla navigoinnissa Utössä sijaitsee. Aikoinaan väylien huolto oli luotsien vastuulla. Luotsit olivat alun perin lähisaarille asettuneita sesonkikalastajia, jotka hyödynsivät omia veneitään luotsatessaan väyliä laivoille. Sana luotsi tulee ruotsin kielen sanasta loda, josta se kehittyi sanaksi luodata -> luotsi. Luotsit olivat tärkeitä varsinkin arvokkaiden lastien, muun muassa suolojen kuljetuksessa. Jos vettä päätyi lasteihin huonon navigoinnin seurauksena, suolat sulivat ja kukaan ei saanut tuottoa.
Utön ensimmäiset ympärivuotiset asukkaat asettuivat saarelle 1728, ja he olivat niin sanottuja kruunun luotsaajia, jotka Ruotsin hallitsija oli itse valinnut töihin. Isovihan aikana ulkosaaristosta pakoiltiin Ruotsin suuntaan Venäjän pelossa. Utöläiset palasivat isovihan päätyttyä takaisin saarelle.
Päivän aikana kuulimme tarinoita Utön vaarallisista vesistä. Kaksi kuuluisinta Utön ympäröivällä vesistöllä olevaa hylkyä ovat amerikkalainen Park Victory (upposi v. 1947) ja virolainen Estonia (upposi v. 1994). Utön asukkaat ovat monesti auttaneet hätätilanteissa merellä muun muassa jouluyönä uponneen Park Victoryn ja uusikaupunkilaisen Drakenin onnettomuuksien aikana.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.