Brännskäristä ajoimme aamulla Dalskäriin. Saarella on TSYKin Merilukiolle erityinen merkitys, sillä siellä sijaitsee TSYK:in vuonna 2014 perustama vedenalainen patsaspuisto. Lokin jätimme ankkuriin ja otimme kumivene Usvan esille. Tällä kertaa veteen uskaltautui Christianen lisäksi vain pari opiskelijaa katsomaan patsaita, sillä vesi oli hieman viileähköä.
Dalskärissä pidimme tehokkaan ja hauskan aamupäivän. Dronella otettiin kuvia Dalskärin kannaksesta 3D-skannausta varten, edellä mainitut kävivät sukeltamassa levä- ja simpukkanäytteitä Kallen oppituntia varten ja Asmo toimi lautturina Lokin ja rannan välillä.
Dalskäristä onkin suunta kohti Turkua. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, joten koko matkan otimme moottorilla. Tätä kirjoittaessa näkyykin jo ”maailmankahvat”, eli Meyer Turun telakan nosturit. Tässä tämä taisi olla. III legi kiittää ja kuittaa tältä erää.
TSYKin merilukion NNE-purjehduksella 2025 on mitattu suolapitoisuuden ja lämpötilan vaihtelua Itämeren eri osissa. Mittaukset aloitettiin eteläiseltä Itämereltä ja päättyivät Saaristomerelle. Hypoteesimme oli, että suolapitoisuus laskee tultaessa pohjoiseen. Lisäksi oletimme meriveden lämpötilan laskevan kolmen viikon aikana. Näytteenotto suoritettiin vedennäytteenotin Limnosilla, nestelämpömittarilla ja Labquest:n suolapitoisuusanturilla. Näytteet otettiin 2 ja n. 20 metrin syvyydestä.
Ensimmäiset tulokset tukivat hypoteesiamme, sillä suolapitoisuus laski tasaisesti tutkimuksen edetessä kohti pohjoista. Tämän matkan tuloksiin vaikuttivat myös suolaiset pintavirtaukset, jotka saapuvat Atlantilta Pohjanmeren ja Tanskan salmien läpi Itämerelle. Nämä virtaukset etenevät kohti pohjoista ja kääntyvät mm. coriolis-ilmiön seurauksena kiertämään Itämerta vastapäivään.
Tukholman saariston vesien suolapitoisuus oli muuta aluetta alhaisempi Pohjanlahdelta tulevien virtausten takia. Pohjanlahteen useat isot joet tuovat makeaa vettä sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Sen sijaan Ahvenanmeren itäpuolella suolapitoisuus oli korkeampi. Tämä johtuu suolaisen pintavirtauksen vaikutuksesta.
NNE:n ensimmäisillä näytteenottopaikoilla pystyimme havaitsemaan termokliinin, eli lämpötilan harppauskerroksen. Saaristomerelle päästyämme emme kuitenkaan enää havainneet sitä, sillä tuuliset päivät ja matalammat vedet olivat sekoittaneet pohja- ja pintavedet. Halokliiniä, eli suolaisuuden harppauskerrosta emme havainneet millään näytteenottopaikoista, sillä tähän aikaan vuodesta sitä on hankalampaa havaita ja toisaalta mittauspisteitä ei ollut kovin laajalti. Pintavedet olivat mittauksissamme hieman suolaisempia kuin pohjavedet, koska suolainen pintavirtaus nosti suolapitoisuutta erityisesti Saaristomeren eteläosissa.
Matkan aikana olemme mitanneet myös näkösyvyyttä. Paras mittaamamme näkösyvyys oli Christianö:ssa kahdeksan metriä ja huonoin näkösyvyys oli Dalskärissä 2,5 metriä.
Purjehtiessa olemme oppineet sään tuntemisen tärkeyden. Moni taivasta katsellessaan etsii hauskan muotoisia pilviä, mutta harva tietää, että niistä voi ennustaa säätä.
Maantieteen opettaja Kalle Viherä kertoi miten pilvisti voidaan ennustaa säätä. Helpoin tapa ennustaa säätä on kääntää selkä tuuleen ja katsoa mihin suuntaan pilvet liikkuvat. Kääntäessä selän tuuleen asetat matalapaineen keskuksen vasemmalle puolellesi. Mikäli pilvet liikkuvat vasemmalta oikealle, tulee sää huononemaan ja toiseen suuntaan päinvastainen vaikutus. Mikäli pilvet liikkuvat suoraan eteen- tai taaksepäin, pysyttelee sää ennallaan.
Myös eri pilvityypit kertovat meille tulevasta säästä. Alasinpilvi (cumulonimbus capillatus), mikä nousee yli 10 km korkeuteen (näkyi Virosta Ahvenanmerelle selkeästi!), ennustaa todella kovaa kuurottaista sadetta, puuskaista tuulta ja yleensä myös ukkosta. Riveittäin olevista pilvistä (cumulus radiatus) taas voi päätellä tuulen nopeutta ja suuntaa. Pilvirivien väleissä tuulee kovempaa kuin niiden alla ja tuuli kulkee pilvien suuntaisesti.
ukkosrintama Viron yllä
Maanantaina näimme Turun ja Raision yllä olevat ukkospilvet horisontissa ja saimme niistä myöhemmin osamme. Onneksi salamoita ei tullut meidän lähellemme, sillä salama etsii tyypillisesti lyhyimmän reitin alas – ja aika monessa paikkaa olisi korkein kohta ollut jokin Lokin mastoista.
ukkospilvi Turun yllä
Ukkospilvien edellä tulee yleensä lämmintä ilmaa ja kun itse ukkospilvi tulee kohdalle, alkaa lämpötila laskevan kylmän ilmavirtauksen johdosta. Ukkoset voivat myös muodostaa esim. trombeja ja alaspäin suuntautuvia syöksyvirtauksia, mitkä voivat aiheuttaa suurta tuhoa. Heinäkuussa -25 Ulla-myrsky synnytti harvinaisen voimakkaan trombin, joka tuhosi Parkanossa metsää noin 1,5 kilometrin matkalta ja pahimmillaan 200 metrin leveydeltä.
Utössä kiersimme saarta, tutustuimme Utön majakan yli 200-vuotta vanhaan historiaan, vierailimme kappelissa, kirkossa ja opiskelimme sääilmiöitä sekä kävimme Park Victory museossa, jossa näimme mielenkiintoista historiaa liittyen alukseen. Siellä meitä sivistettiin tiedolla kertomalla Park Victory:sta ja sen tekemisistä. Jouko Moisala, joka on sukeltanut aluksen hylyllä 70-luvulta lähtien ja tutkinut Park Victoryn historiaa sekä kirjoittanut aluksesta kirjan kertoi meille lisää tietoa alukseksesta ja sen karmivasta kohtalosta etäyhteydellä. Näyttelyssä näimme mm hylystä nostettuja esineitä kuten Suomen ensimmäisen Coca Cola pullon, aluksen ruorin, varustamon astioita ja ruumaluukun.
Park Victoryn pelastusvene on nähtävillä näyttelyn ulkopuolella
Alus kuului Victory-luokan aluksiin, joita rakennettiin 1937–1952. Itse Park Victory laskettiin veteen 21.4.1945. Rahtialus rakennettiin USA:n hätäohjelmaa varten. Hätäohjelman tavoite oli turvata USA:n joukkojen tarpeet valtamerten takaisilla sotatoimialueilla. Vuosi 1946 kului karjankuljetusmatkoilla, sillä toisen maailmansodan aikana oli kuollut niin paljon ihmisiä ja eläimiä. Laiva teki kuusi kuljetusmatkaa Pohjois-Amerikasta Eurooppaan. Eläimiä vietiin Tšekkoslovakiaan, Jugoslaviaan, Kreikkaan ja Puolaan. Vuoden 1947 Park Victory liikkui ympäri Atlanttia. Laiva tuhoutui jouluaaton yönä 1947, kun se joutui myrskyyn, ankkuri irtosi ja se ajautui karille Utön edustalle. Utölaiset pelastivat laivan miehistön koteihinsa talvimyrskyssä, mutta kymmenen miehistön jäsentä ei selviytynyt. Näistä kymmenestä hukkuneesta muistuttaa utöläisten kappeliin teettämä kymmenhaarainen kynttilänjalka, johon sytytetään kynttilät jouluaattoyönä. Kävimme Utön rukoushuoneella muistamassa Park Victoryn uhreja.
Köydet irrotettiin Utössä klo 16.00 ja aloitimme matkan, nostimme purjeet ylös ja navigointi kohti Brännskäriä alkoi. Sää oli melko suotuisa purjehdukselle. Tuuli oli 10 m/s ja puuskissa 13 m/s. Purjehdimme vastatuulessa ja tuuli puhalsi epäsuotuisesta kulmasta. Tuulikulma oli 60–70 ˚ Aurinko paistoi ja oli poutaista. Aallokko oli melko voimakasta ja, koska tuuli oli puuskittaista, vene keikahteli paljon. Hetken kuluttua aallokko rauhoittui ja pääsimme matkaamaan rauhallisemmin.
Aamupäivällä opiskelimme luonnonmaantieteen aihepiirejä biologian ja maantieteen opettaja Kalle Viherän johdolla. Kökarissa. Aloitimme päivän kivilajien tunnistuksella sekä tunnistimme erilaisia pilviä taivaalta ja ennakoimme niiden perusteella tulevaa säätä (epävakaat säät jatkuvat). Tämän jälkeen perehdyimme ilmansuuntien määritykseen ilman kompassia tai karttaa. Näitä tapoja ovat esimerkiksi puiden, jäkälien sekä sammaleiden erilaiset kasvutavat. Kuvassa näkyvässä kalliossa näkyi hyvin myös jäätikön liikkeen suunta (Sandvikissa luode-kaakko). Havainnollistimme myös etelän määrittämistä keppimenetelmällä, seuraten kepin varjon muutosta. Auringon varjon ollessa lyhyimmillään, on Aurinko etelässä.
Opiskelutuokion jälkeen saunoimme, jonka yhteydessä sukellettiin meribiologian näytteitä myöhempiä tutkimuksia varten. Saunan jälkeen teimme pyöräretkeen Hamnöön, jossa tutustuimme fransiskaanikappeliin ja kirkkoon.
Lähdimme Kökarin Sandvikista klo 17.40 kohti Utötä. Miehistön jäsenet ottivat varmuudeksi matkapahoinvointilääkkeitä ennen lähtöä Kökarista, mutta onneksi aallokko ei ollut niin suurta kuin eilen, koska purjehdimme enemmän saariston suojassa. Purjeet (genoa ja staysail 2) nostettiin melkein heti ylös. Tuulen voimakkuus oli parhaimmillaan 15 m/s luoteesta. Loppuosassa matkaa ihailimme upeaa sateenkaarta ja auringonlaskua. Saavuimme illan hämärtyessä Utön saareen n. klo 21.45.
Irrotimme köydet Furusundista klo 12. Sää oli aurinkoinen ja kirkas, pohjois- ja myöhemmin luoteistuulta 10–12 m/s, puuskat jopa 15 m/s. Nostimme purjeet hieman Kapellskärin jälkeen, ylhäällä ykkösreivattu isopurje ja 2. staysail. Ahvenanmerellä kohtasimme Finnsiriuksen, jossa mukana seilasi ykköslegin kipparimme Sakke. Vilkutimme Sakelle ja saimme hienoja kuvia seilauksestamme.
Ahvenanmeren ylitys sujui oikein vauhdikkaasti miehistön kunnon vaihdellessa. Tällä hetkellä olemme jo Ahvenanmaan puolella, suuntana Sandvikin satama Kökarin saarella. Merellä on pilkkopimeää ja etenemme edelleen purjeilla. Tuuli on kylläkin hiljentynyt ja kääntynyt länteen. Matkaa Furusundista Sandvikiin kertyy tällä tuulella noin 80 mailia ja olemme perillä arviolta kahden aikaan yöllä.
”Tänäänkin tosiaan on onnenpäiväni, sen näkee selvästi.” – Peppi Pitkätossu
Saavuimme yöllä Furusundiin. Myös Halsholmenina tunnettu saari on ollut ensimmäinen suojaisa satama avomereltä tultaessa tämän jo 800-luvulla käytetyn laivaliikenneväylän varrella. Väylä on ainoa isoille laivoille mahdollinen reitti Tukholmaan ja sieltä pois.
Saarella sijaitsee myös yksi pohjoismaiden vanhimmista kallioon kaiverretuista kompassiruusuista vuodelta 1463. Siinä Ruotsin kuninkaan kruunu osoittaa silloiseen magneettiseen pohjoiseen. Nykyään pohjoisnuoli osoittaa hieman eri suuntaan, sillä magneettinen pohjoinen on siirtynyt Pohjois-Kanadasta lähelle nykyistä maantieteellistä pohjoisnapaa.
Ruotsin menetettyä Suomen alueet Venäjälle Haminan rauhassa 1809 perustettiin Furusundille tulli, joka valvoi laivaliikennettä ja maahantuontia. Kun Ruotsissa 1830–1850-luvuilla oli vaikeuksia koleran kanssa, saarelle perustettiin eristyksissä oleva sairaala taudin ehkäisemiseksi.
Vuonna 1883 hovikultaseppä Christian Hammer osti saaren huutokaupassa 70 000 kruunulla, joka nykyään vastaisi suunnilleen puolta miljoonaa euroa. Hän perusti saarelle kylpylän luoden pohjan nykyiselle idylliselle kesänviettosaarelle. Kesäänsä ovat saarella viettäneet mm. kirjailijat Astrid Lindgren ja August Strindberg sekä taiteilija Karl Larsson.
Kävimme katsomassa Lindgrenin kesähuvilaa. Astrid Lindgren oli 27-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran astui Furusundiin. ”Furusund oli minulle kaikki kaikessa. Täällä syntyivät Eemeli, Ronja ja kaikki muut.” Astrid Lindgrenin oma lempihahmo oli Vaahteramäen Eemeli. Eemelin hahmo syntyi, kun Astrid kertoi tarinoita omille lapsenlapsilleen. Joka kerta kun lapset kiukuttelivat, ainut keino rauhoittaa heidät oli kertoa Vaahteramäen tarinoita.
Omia suosikkejamme Pepin viisauksista olivat :
”Jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti.”
”Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti.”
”Hän on maailman väkevin mies” ”Niin, mutta minä olen maailman väkevin tyttö.”
Maisema saarella oli kuin suoraan Lindgrenin omista tarinoista. Huvikumpumaiset puutalot toivat lämpimän tunnelman vehreiden lehtipuiden peittämälle saarelle. Korkealla saaren kalliolla sijaitsee tuulimylly, joka on toiminut maamerkkinä ohikulkeville aluksille.
Klo 12 irroitimme köydet Furusundissa ja lähdimme ikivanhaa laivaväylää kohti Kokaria.
3. legi saapui aamulla Tukholmaan vietettyämme yön Viking Gracella. Viikkarin terminaalista kävelimme yhteysaluslaiturille, mistä SL ystävällisesti kuljetti meidät s/y Lokkiin aamupalalle.
Aamupalan jälkeen aloitimme historiapläjäyksellä. Ensimmäisenä Christiane vei meidät kaikki Estonian muistomerkille. 28.9.1994 Estonia, vasta itsenäistyneen Viron lippulaiva upposi syysmyrskyssä Utön eteläpuolella vieden mukanaan 852 henkeä yhteensä 989 matkustajasta. Salaliittoteorioita on levitelty, mutta varmaa on, että keulavisiiri oli auennut ja vesi tulvinut sieltä sisään. Nykyään Estonian keulavisiiri lepää Ruotsin laivaston Muskön tukikohdassa, Tukholman eteläpuolella.
Vasa-museossa Christiane kertoi meille Vasa-laivan historiasta. 1600-luvulla Ruotsi hallitsi Itämerta ja suurinta osaa sitä ympäröivistä alueista. Kuningas Kustaa II Aadolf halusi parantaa Ruotsin puolustusta erityisesti Puolaa vastaan, ja laittoi laivaston rakenteille. Laivaston lippulaiva oli surullisen kuuluisa Vasa.
Vasa valmistettiin Tukholmassa. Vaikka Vasa olikin näyttävä, se omasi vakavia suunnittelu virheitä. Kuningas oli halunnut Vasaan kaksi tykkikantta yhden sijaan, sillä hän halusi aluksesta mahdollisimman voimakkaan. Toisen tykkikannen lisääminen kuitenkin siirsi aluksen painopisteen ylemmäksi, mikä teki aluksesta erittäin epävakaan. Ongelmaa pahensi entisestään liian vähäinen painolastin määrä.
10.8.1628 tukholmalaiset kokoontuivat katsomaan Ruotsin uuden lippulaivan lähtöä neitsytmatkalleen. Purjehdittuaan vajaat 1300 metriä voimakas tuulen puuska sai Vasan kallistumaan ja se hörppäsi vettä avonaisista tykkiluukuista. 5–20 minuuttia myöhemmin Vasa makasi Tukholman satamaväylän pohjassa. 300 vuotta myöhemmin laiva on nostettuna silmiemme edessä.
Irroitimme köydet Wasahamnenin vierasvenesatamasta 15:10. Yhteysalusten väistelyä lukuun ottamatta sujui matka oikein rauhallisesti Waxholmiin, missä pidimme kaupan mittaisen tauon. Waxholmin linnakkeen pikakierroksen kautta matka jatkuu Furusundiin.
Tiistaina irrotimme köydet kello 17.00 Visbyn satamasta kohti vellovaa maininkia Itämeren sydämeen. Tuuli oli korkeimmillaan 15m/s ja aaltojen korkeus yli kahden metrin. Nuori miehistömme ei ollut täysin varautunut edessä olevaan koetukseen. Kovan kelin takia suurin osa miehistöstä oli kannella ja sisällä keittiöön aseteltu kaunis iltapäiväkahvi ja pullat päätyivätkin valitettavasti Lokin lattialle sisälle jääneen miehistön yrityksistä huolimatta.
Koettelemukset eivät loppuneet siihen, vaan pikaisesti avomerelle päästyämme keulapurjeemme skuutti pamahti ja toimi herätyksenä alkaa reivaamaan purjeita. Seuraavat 23h olikin rankkaa kryssiä kovia aaltoja vastaan. Kaikista kuunari Lokin hyvistä puolista huolimatta kryssiminen ei ole sen vahvuuksia ja matkanteko oli hidasta ja raskasta. Juuri siivottu vene jäi vain muistoksi, kun ykkösprioriteeksi tuli nukkuminen ilman oksentamista.
Matka Visbystä Landsortiin on noin 70 mailia, mutta koska vastatuuleen ei voi purjehtia, jouduimme kryssimään ja matkan pituudeksi muodostuikin kokonaisuudessa noin 140 mailia. Käytimme tähän aikaa 22 tuntia 50 minuuttia. Mikä muodostuu näin ollen matkamme keskinopeudeksi?
Rankalla pätkällä todellakin korostui joustavuus ja yhteistyö, jossa kaikki teki mitä pystyi ja autettiin kaveria. Keulan punkat hyppivät n. kolme metriä ylös alas aalloissa ja oli pakko löytää parempia paikkoja. Keulaluukusta valui vettä aaltojen hakatessa ja kipparin punkan yläpuolella oleva ikkuna hajosi ja alkoi valumaan vettä. Allekirjoittanut on nukkunut kuudessa eri sängyssä vuorokaudessa. Sitloodastakin muodostui suosittu nukkumapaikka. Jotkut viettivätkin kannella makuupussissa melkein koko matkan turvallisesti lifelineihin kiinnitettynä.
Kiinnitimme köydet Ruotsin vanhimmalle majakkasaarelle Landsortiin keskiviikkona klo 15.50 23 tunnin seilauksen jälkeen. Siellä, miehistö, päällystö ja opettajat viettivät yhteenlaskettuna kolme tuntia saunassa ja rentoutuivat kunnolla. Oiva päätös noin vuorokaudelle huonoilla unilla, vähillä ruualla ja reissun tähän asti pahimmilla aalloilla.
Landsortista lähdimme kohti Tukholmaa torstai-aamuna klo 8.00
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.