Blogi

Leikki on lasten työtä 🙂

Tuetun leikkihetken tavoitteena pienryhmässä on saada kaikki pysymään paremmin yhteisen leikin mukana. Aikuisen rooli näissä hetkissä on todella tärkeää .Näissä leikki hetkissä aikuisen on tarkoitus kuljettaa leikkiä eteenpäin ja saada se sujuvaksi siten, että kaikkia lapsia kuunnellaan ja heidän ajatuksia leikin kulkuun tuetaan sekä kannustetaan.

Pöytäpuuhat innostaa myös pelaamaan,värittämään, piirtämään, muovailemaan, tekemään palapelejä, pujottelemaan helmiä, tekemään hamahelmiä …jne.

Ulkona saa tehtyä mahtavia kakkuja ja on huippu kivaa kuulemma keinua.

Kisällien 5-vuotiaat kutsuttiin TPS-juniorijääkiekon järjestämään luistelutapahtumaan Impivaaran jäähalliin marraskuussa.

Samaisella viikolla saatiin myös ensilumi 🙂

 

Lokakuussa odotettiin ja odotettiin…Milloin on Halloween? Milloin saa pukeutua? Mitä kivaa tehdään?

Huh, tulipa se halloween vihdoin ja viimein 🙂

Pikkaisen taiteiltiin ja koristeltiin ennen juhlapäivää.

Kisällit sai pukeutua haluamaansa rooliasuun. Tulipa paljon erilaisia kavereita halloween päivänä päiväkotiin.

Alussa aamupiirissä jokainen pääsi musiikin mukana esittäytymään. Aika moni myös uskaltautui tanssimaan tai tekemään erilaisia jumppaliikkeitä. Meillä olikin juhlissa lepakoita, noitia, kurpitsa, vampyyri, spiderman, lohikäärmeitä, dino, ritareita, prinsessoja, lady bug- leppäkerttu. Esittäytymisen jälkeen jakauduttiin kolmeen pienryhmään. Vuorollaan kierrettiin kolmessa pisteessä.

Pisteet olivat Haamuherran hillopurkit hukassa. – Mitä haamuherra on hillottanut purkkiin?

Kammokäytävä, kontaten pöytien alla pimeässä….mitä kaikkea siellä olikaan?

Kurpitsalta puuttui silmät ja suu- omat silmät sidottuina sai asetella kurpitsalle silmät ja suun. Tulipa niistä hauskoja 🙂

Noidan taikapadassa porisi jos jonkinmoista soppaa, lientä, loitsua, yms.

Luurangotkin laittoi meidät liikkeelle….he piilotteli kummituslinnassaan.

Olipa meillä hauskaa….Vielä lopuksi nautittiin vihreää juomaa ja vihreitä muffineja.

Kisällit ryhmässä syksy on alkanut tutustumalla toisiimme.

Leikkien, laulaen, yhdessä touhuten 🙂

Yläpuolella meillä syysmaalarit työn touhussa!

Paljon on tullut myös lehtiä päiväkodin pihalle ja siellä lapset innoissaan haravoimassa. He toivoivat myös harava taiteilua ja tuumasta toimeen…sakset, liimaa, lehtiä ja valmis!

Tämä laulu on ollut Kisällilasten yksi suosikki koko syksyn. Mahtavaa  myös kun on saanut soittimen käteen ja soittaa 🙂

 

Talvella aloitettiin Ympyräiset – projekti 🙂

Jokainen sai tehdä oman ympyräisensä ja nimetä sen. Ympyräisethän on tehty ympyröistä 🙂

Kirjoja oli monta ja jokaisessa pysähdyttiin miettimään tunteita, kaveritaitoja, empatiataitoja, paljon vuorovaikutusta.

Ympyräiset innosti myös omankuvan piirtämiseen.

Kun Kisälleissä juhlitaan lasten syntymäpäiviä saa lapsi miettiä mitä haluaa sinä päivänä tehdä! (tai sen viikon aikana toteutetaan toive)

Tässä kaksi ehkä toivotuinta toimintaa syntymäpäivänä.

Metsäretki Suikkilan metsään. Siellä majan rakennusta ja paljon liikkumista.

Tässä leivotaan muffinsseja 🙂

Pääsiäisen aikaan tiput taiteiltiin.

Vappuna touhuttiin pihalla yhdessä Mestareiden ja Naskaleiden kanssa,

 

 

Siellä vappupallot sai kyytiä leikkivarjon avulla, pääsi pussihyppelemään, kantamaan tarkkana vappu palloa, kasvomaalausta, musiikkia ja iloista tanssia.

Kisällit innostui Värikäskansa -laulusta, jonka johdosta teimme omat päähineet lauluun.

Kuukausittain Kisälli eteisen lattiaan on tullut lattiakuvia, jotka innostaa liikkumaan. Tässä on ajateltu kuukausittain harjoiteltuja liikkumistaitoja.

Kirjaimissa hypitään oman nimen kirjaimet, muurahaisissa harjoitellaan vauhdissa pysähtymistä, liike kuvat kuvan mukaan ja numeroissa tasajalka ja yhden jalan hyppyjä.

Aurajokiranta näkyy meidän pihalle. Paljon ovat lapset kyselleet pääsisikö onkimaan….Noh, TOTTAKAI 🙂

Pienissä porukoissa kesäkuussa kävimme onkimassa. Uskokaa tai älkää, mutta joka kerta meillä oli kala onnea.

Värittäminen on myös suosittua…..nyt on aika jäätelöiden.

 

Juhannus kruunasi meidän toimintakauden. Se vietettiin tietysti yhdessä ♥

Musiikkia, juhannusnauhoja kiinnitettiin aitoihin, herkuteltiin vohveleilla, puhallettiin saippuakuplia, leikkittiin vesisotaa ja syötiin yhdessä kaikki ulkona.

♥AURINKOISTA KESÄÄ KAIKILLE ♥

 

 

 

 

Marraskuun viimeisinä päivinä Kisällit ahkeroivat käsiä, joista valmistui ennen joulukuun ensimmäistä päivää hieno kuusi.

Taneli-Tonttu muutti joulukuun ensimmäinen päivä Kisälli-ryhmään. Hänellä oli meille kirje, jossa lupasi muistaa ihan jokaista Kisällilasta. Hänellä oli punainen rasia, jossa on vuorollaan jonkun lapsen nimi ja pieni tarra. Hän saa viedä kotiin kalenterista sen päivän numeron ja piparin.

Joulukuusta tehtiin lasten kanssa joulun puuhat ajatuskartta 🙂 Mitä kaikkea jouluista puuhaa lapset haluavat tehdä?

Tulipa paljon ajatuksia ja kiinnostuksen aiheita.  Tässä muutamia puuhia….

Taiteilua…..

Kävelyretki ison kuusen luokse, kauppahalliin ja stockmannin jouluikkunaan.

Torin poikki takaisin päiväkotiin. Torilla meidät pysäytti Tanniset tori kojun ihana myyjä. Hän antoi meille matka evääksi Tannisen pipareita 🙂 KIITOS!

Piparin tuoksua,

tonttujen juoksua,

siinäkö joulu on?

Leivoimme pipareita…

Paljon erilaisia jouluisia lauluja ja kirjoja. On ollut mukavaa joulun odotusta!

Ihanan lämmintä joulua ihan kaikille!

Teimme isäinpäivälahjaksi hienot mukit isille, joihin piilotimme mukaan maukkaat teepussit.

Vauhtia on riittänyt niin sisällä kuin ulkonakin.

Lajittelimme leikkieläimet oikeiden eläinkuvien viereen ja mietimme, mitenkä eläimet ääntelee. Katsoimme myös padilta, mitenkä ne liikkuu ja ääntelee oikeasti.

Lapset jännityksellä katsoivat ”kolme karhua ja kultakutri” satuun perustuvaa keppiteatteriesityksen. Kultakutri söi pikku karhun puuron, rikkoi jakkaran ja lopuksi nukahti pikku karhun sänkyyn. Teatterissa käsiteltiin mm. väsymyksen, pelon ja ilon tunteita. Teatteriesitys herätti lapsissa kysymyksiä ja ajatuksia, joihin me aikuiset tartuttiin hetkessä. Moni lapsi jutteli vielä esityksen tapahtumia ruokapöydässäkin.

Naskalit saivat tuoda pariksi viikoksi omat nallet päiväkotiin, jotka otettiin välillä leikkeihin mukaan.

Nipsut- pienryhmä hoitivat kipeänä olevia nallekarhuja Nallesairaalassa. Potilaita oli ihan ruuhkaksi asti ja välineet meinasivat loppua kesken. Näinhän se taitaa nykyään olla oikeassa sairaalassakin. Lasten kanssa annettiin nalleille lääkkeitä, kuunneltiin stetoskoopilla ja mitattiin kuumemittarilla lämpöä. Hienoa, että kaikki nallet parantuivat ja saivat lähteä kotiin.

Muumit- pienryhmä leikkivät karhuja karhupäähineet päässä. Nallet lähtivät yhdessä tallustamaan metsään syömään mustikoita. Pikku karhut syöttivät innoissaan karhumuoria ja niin paljon, että karhumuorille tuli paha olo. Sitten oli aika tallustaa karhunpesään nukkumaan.

Hemulit-pienryhmä sukelsivat majaan talviunille pikkukarhujen sekaan. Majassa oli vähän jännittävää, kun siellä oli pimeää, mutta siitä huolimatta hauskaa oli.

Liikuntasaliin otettiin mukaan omat nallet. Salissa emme ole käyneetkään koko syksynä, joten jo sinne meneminen ja siellä juokseminen olivat isoja juttuja. Aloitimme kannustuspiirillä (eli yksi lapsi sai juosta piirin ympäri istuallaan olevien kavereiden taputtaessa ja huutaessa juoksijan nimeä). Sitten kokeiltiin, miten erilaiset eläimet liikkuvat (mm. karhukävelyä, mikä olikin jo muutamalle tuttua) Laitoimme omat nallekarhut hyppimään jopa kattoon asti ja kiipeilimme puolapuilla. Harjoittelimme myös karhu nukkuu- leikkiä ja vähän vaati oivallusta, että kuka ottaa kiinni ja kuka juoksee karkuun.

Vietimme pikkujouluja omat tonttulakit päässä. Jokainen sai tervehtiä ryhmäämme tullutta Nalletonttu Nappisilmää. Voi kuinka ihanasti kaikki halailivat Nalletonttua.

Sotkimme pienen nallepehmolelun sormiväreillä ja painoimme sen yhdessä kartongille. Lopuksi painettiin mustalla sormivärillä silmät ja nenän. Oikein kauniita luomuksia niistä tulikin ja vielä tonttulakit päähän nalleille niin ne saivat jouluisen ilmeen.

Teimme omat nallepullat, jotka saatiin päivän päätteeksi viedä kotiin herkuteltaviksi.  Jokainen  sai  tietysti  myös  maistaa  taikinaa  ja ilmeistä  päätellen  oikein hyvä  taikina  tuli.

Enää ei ole pitkä aika joulun herkkupöytiin.

Jännittävää joulun odotusta!

T:Naskalit

Mestareiden esiopetusryhmässä on lokakuun aikana tutustuttu uusiin kirjaimiin toiminnallisesti. Meillä oppiminen tapahtuu itse tekemällä ja kokemalla eri aisteja hyödyntäen. Leikki on tärkeä osa esiopetusta ja parhaimmillaan oppiminen tapahtuu leikinlomassa.

 

Aloitimme S-kirjaimeen tutustumisen äännettä suhisuttamalla ja ”Sisilisko suhisee” –laulua laulamalla ja leikkimällä. Laulusta tuli heti hitti, ja sitä onkin laulettu ryhmässämme eri äänenvoimakkuuksilla, nopeuksilla ja äänenpainoilla. Laululeikissä tuleekin vaivihkaa treenattua niin suunmotoriikkaa kuin kehon keskilinjanylityksiäkin.

 

” Sisilisko sihisee, suhisee ja huiskii.

Kaislakehto havisee ja kissankellot kuiskii.”

(säv. Soili Perkiö & san. Hannele Huovi)

Mestarit harjoittelevat itseohjautuvuutta toiminnallisilla kiertopisteillä, joissa jokainen pääsee harjoittelemaan uutta taitoa monipuolisesti eri oppimisen osa-alueita hyödyntäen. Tällä kertaa pisteistä löytyi syksyn kestosuosikki jättikynän lisäksi lukuharjoituksia älytaululla, s-kirjaimen piirtoa siemeniä ja simpukoita hyödyntäen sekä tavujen muodostamista sanoiksi. Pisteitä kierrettiin innostuneesti ja ilmassa oli paljon oppimisen iloa.

Pistetyöskentelyn jälkeen esikoululaiset saivat tehtäväkseen toimia salapoliisin apureina. Päiväkodin pihalle oli ilmestynyt punaisia johtolankoja, joista löytyi jokin rötös sekä silminnäkijän havainto syyllisestä. Mestareiden tuli parin kanssa etsiä jokaiseen rötökseen oikea syyllinen. Tehtävä vaati tarkkaa silmää, loogista päättelyä ja ennen kaikkea ryhmätyötaitoja.

S-kirjaimeen tutustumista jatkettiin lokakuun sateisten iltapäivien aikana, jolloin Mestarit askartelivat ryhmätilaamme sihiseviä, suhisevia sisiliskoja. Esikoululaiset osallistuvat aktiivisesti oppimisympäristön muokkaamiseen ja sisiliskot muuttivatkin alkusyksystä ikkunaan maalattujen I-kirjaimista ideoitujen auringonkukkien joukkoon.

 

Lokakuun lopussa vietimme Halloweenia, ja harjoittelimme uusia englanninkielisiä Halloween-lauluja.  Laulaessamme kuulimme s-äänteen myös sanojen ”spider” alussa ja ”ghosts” lopussa. Lasten toiveesta valmistimme myös limaa, eli lasten keskuudessa tunnetummin ”slimeä”. Tiedeleikkien lomassa moni eskari huomaisi, että slime-sanan alussa suhisee myös s-kirjain!

Syksyisin terveisin,
Mestari-eskarit

Syyskuun touhuja Kisälliryhmässä!

”rakensimme” pienryhmissämme olohuone-, makuuhuone-, keittiö- ja kylpyhuonekuvista kodin. Kodin tavarat (kuvakortteina) olivat menneet aika lailla sikin sokin sekaisin!  Lasten avulla koti tuli kuntoon, kun nimesimme esineitä, huonekaluja jne. ja lapset veivät (=lajittelivat) niitä vuorotellen paikoilleen oikeisiin huoneisiin. Harjoittelimme myös vähän sekä kuulo- että näkömuistiamme kodin tavaroiden kanssa esim. keittiötavaroita tutkiskellen:  ”Mikä esine jäi sanomatta?”/”Mikä esine katosi näkyvistä?”

Leikkaamisharjoituksia saksilla enemmän tai vähemmän kiemuraisia reittejä pitkin leikaten. Koska ryhmässämme on hyvin eri-ikäisiä lapsia, ovat lasten leikkaamistaidotkin tietenkin erilaisia, mutta harjoitus tekee meistä kaikista mestareita.

Kisällit ryhmässä on kolme pienryhmää. Jokainen pienryhmä äänesti oman ryhmänsä nimeä. Tässä yhden pienryhmän taiteilua. He ovat ponit. Hups, vaan omasta kädestä saatiin poni, jolle pensselillä maalattiin kaviot, harja ja silmät.

 

 

Kisällien isoimmat lapset ideoivat ja järjestivät jännittävän parkour-radan, jota jokainen pienryhmä pääsi vuorollaan kiertämään. Ensin  äänestettiin siitä, tuleeko rata ulos vai sisälle…äänestys päättyi tasapeliin ja lopulta asia ratkaistiin vetämällä kahdesta lapusta pitkän tikun tapaan… sisälle! Eikä se ollutkaan mikään tavallinen temppurata! Reitti ihan vilisi lasten keksimiä ”varoituskylttejä” : Varo lohikäärmettä! Kyykkykävele hiiren hiljaa. Kiipeä vuoren (sohvan) yli. Ole tarkkana, saatat nähdä lepakoita. Loikkaa nopeasti pupuloikkia penkin yli, ettei käärmeet nappaa jalasta. Kiipeä laatikolta laatikolle ja varo tulta. Konttaa pimeään luolaan. Älä törmää seiniin. Kiipeä varovasti, ettei tulivuori purkaudu. Uskallatko hypätä? Muistakin hyppiä tasajalkaa, ettei ampiaiset pistä. Jännittävä tarina lisäsi lasten kiinnostusta radan kiertämiseen useampaan kertaan entisestään 😉

 

 

 

On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa
värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Kuka vaahterat kauniiksi saa,
värit muuttaa ne,
nyt punertaa?
Kuka pensselillään
lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa
koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Innostuimme tekemään omia syksyn lehtiä….Nämä olikin taikalehtiä, kun yks, kaks ne olivatkin meidän paperissa. Haimme pihalta syksyn lehtiä lasten kanssa. Laitoimme lehtiä paperin alle ja otimme liidut käteen. Hankaamalla liitua alkoi ilmestyä paperiin lehtiä 🙂 Jännää!

Päivittäin me kuljemme liikunnallista rataa pitkin siitymissä. Kuvat vaihtuvat kahden kuukauden välein. Syyskuussa ilmestyi nämä kuvat lattiaan…ennen ilmestymistä kysyttiin lapsilta mitä he toivoisivat. Matoa pitkin tasapainoilua, kirjaimista löydätkö oman nimen kirjaimet? Hyppää ne, tunnetko muita kirjaimia….Osaatko tehdä mallin mukaan?

Syksyllä meidän piha täyttyy lehdistä. Yhdessä lasten kanssa haravoimme jättikasan lehtiä…ja riemun kiljahduksin hypimme lehtikasaan 🙂

Hei,

On ollut ihanaa huomata, kun mennään kohti kesää niin valon määrä on lisääntynyt ja luonto heräilee talven jälkeen. Naskalien riemuksi ollaan päästy tutkimaan, vaikka minkälaista ötökkää ja kukkaa.

Päätimme pääsiäisen jälkeen antaa enemmän aikaa leikille ja lasten omille ehdotuksille. Mikäs sen mukavampaa kun huristella isoilla polkuautoilla, johon yhdistimme pienimuotoisen kauppaleikin eli ajelimme autolla kauppaan ostoksille 🙂

Vesileikkitoivomus tulee myös aika usein lapsilta  – erityisesti vessareissuilla se näyttää tulevan lasten mieleen 🙂 –  ja pääsimme vesileikkiin erilaisten paattien kanssa.

Lähdimme retkelle Tuomaanpuistoon, jossa katselimme heti alkumatkasta lasten kanssa kauniin sinistä taivasta…näkyykö pilviä – no, ei sitten ainuttakaan pilvenhattaraa, vaikka pyörähdimme oikein ympäri nähdäksemme joka puolelle. Pilvenhattara  oli lasten mielestä kiinnostava sana – ehkä se kuullosti lasten mielestä vieraalta, ehkä hauskalta…ainakin siitä puhuttiin moneen otteeseen. Paluumatkalla sitten huomasimmekin miten pilvenhattaroita oli ilmestynyt taivaalle kuin tilauksesta. Tuomaanpuistoretkellä lasten tulee liikuttua aktiivisesti. Kaikki kaksivuotiaamme jaksavat kävellä matkan puistoon, pienimmät kaksivuotiaat ainakin toiseen suuntaan!  Puistossa on tilaa juosta, potkaista palloa pitkälle, kiivetä verkkoa pitkin liukumäkeen, tasapainoilla pölkyillä, kiivetä erilaisiin vieterikeinuihin jne.

 

Viikot vierähtävät nopeasti ja kevät etenee vauhdilla. Olemme saaneet nauttia jo ihanan lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Tuntuu myös mukavalta saada keventää vähän pihavaatetusta. Vanhempien tuotua lasten omat vesipullot, istuttiin hiekkalaatikon reunalle kavereiden kanssa nautiskelemaan lämpimästä säästä ja raikkaasta vedestä.

 

 

Jokainen lapsi askarteli vuorollaan keppilinnun. Lapset levittivät liimaa liimapensselillä aika vauhdikkaasti, joten linnutkin syntyivät liimaustyönä viuh vauh vauhdilla.  Kun keppiä huiskuttaa, lintukin huiskuttaa kiharaista pyrtöään iloisesti. Ehkä linnut pääsevät lasten vapputunnelmaan mukaan tai muuten vaan lasten kanssa kevätkävelylle ulos…

Juhlimme vappua pienellä joukolla, koska nuha on harmillisesti ollut useammankin naskalilapsen kiusana. Naamiaisasut ilahduttivat kaikkia ja kaikki pukeutuivat mielellään!  Niinpä saimme nauttia juhlissa hellyttävän tiikerin, söpön tipun, herttaisen haltian, pikkuisen leppäkertun, iloisen harlekiinin, pöperöpääpupun, rempseän täti Monikan ja veikeän kissan mukavasta seurasta. Jokainen sai aluksi esittäytyä vuorollaan sirkusmarssin tahdissa toisten taputtaessa marssirytmiä. Tanssittiin tietenkin, pompittiin vappupomppuja, leikittiin ilmapalloilla ja hernepusseilla ja valokuvattiin jokaista yksin ja yhdessä. Juhlan jälkeen pääsimme vielä yhteiseen juhlapöytään herkuttelemaan perinteisillä vappuherkuilla: nakeilla ja muusilla, munkeilla ja simalla 🙂

 

Leivottiin pullaa. Kokeilimme uuden vinkin mukaan laittaa taikinapalluran pöydälle läpinäkyvän mukin alle ja sitten kävimme vauhdilla pyörittämään mukia pöydän pintaa vasten..   ja totta – hetken kuluttua pulla oli valmis. Nimesimme pullat ”karusellipulliksi”, sen verran paljon voimaa ja vauhtia mukin pyörittämiseen kyllä tarvittiin 🙂 Viimeiset leipojat pääsivät vielä voitelemaan  kohonneet pullat kananmunalla ja ripottelemaan päälle kanelisokerisekoitusta tai raesokeria. Ja tottakai tärkeä osa leipomista on leipomisen päätteeksi maistella kaikkea mahdollista: pullataikinaa, raesokeria ja kanelisokeria – ja jälkiruoaksi valmiita lämpimiä pullia,  nam!  Loput herkkupullistamme laitoimme talteen pakkaseen seuraavaa retkipäiväämme odottamaan.

Ystävämme Uhjo-sammakko (lapsen keksimä nimi) on saanut kavereita itselleen, kun askartelimme lasten kanssa sammakoita vihreäksi maalatuista kertakäyttölautasista sekä vihreällä maalilla painetuista kädenjäljistämme. Vielä maitotölkin korkeista isot silmät ja lopuksi se ehkä tärkein juttu: pitkän pitkä kieli. Luulen, että olemme ihan jokainen oppineet sammakkolaulumme avulla muistamaan, että ”ei ole sammakolla korvia, ei häntää laisinkaan. Vaan hurjan pitkä kieli on, se sillä pyydystää.” 🙂

Suuntasimme kävelyretkelle kohti Aurajoen rantaa. Tuomioirkkosillan ja Kirjastosillan välisen alueen jokirannan puut molemmin puolin Aurajokea ovat upeita ja värikkäitä käsityöihmisten taiteilemia neulegraffitipuita, joista todella monet olivat hyvinkin ”lapsenmielisiä”  ja pääsimme tutkimaan, koskettelemaan ja ihastelemaan niitä ihan läheltä. Näytimme päiväkodissa lapsille valokuvaa kolmesta eri puusta ja lasten tehtävänä oli bongata nuo kuvien puut jokirannassa – ja löytyiväthän ne kaikki!  Taidepuita oli paljon ja niistä  löytyi vaikka millä mitalla mukavia yksityiskohtia ja lapset huudahtelivat iloisina löydöistään mm. :” kaloja, kissa, hämähäkki, muumipeikko, hattivattteja, joulupukki, ampianen, aurinko”  jne. jne.  Otimme mukaamme luontoretkeä varten askartelemamme kiikarit ja kirjastosillalla olikin oiva paikka pysähtyä kiikaroimaan jokimaisemaa. Jokirannan muurikiviä puhdistava  mies vesiruiskuineen sekä soutaja herättivät kovasti kiinnostusta. Ja kuten luontoretkellämmekin niin myös tällä retkellä lapset saivat ohikulkijoilta paljon ihastelua osakseen kävellessään itse tekemiensä kiikareiden kanssa <3  Voimamehut joimme Aboa Vetuksen portailla. Kiva taideretki ihanassa ulkoilmassa!

Näimme Aurajoki-retkellämme monen monta upeaa neulegraffitipuuta ja  innostuimme Naskalien kanssa taiteilemaan oman taidepuun pihallemme. Keräsimme erivärisiä villalankoja ja muita nauhoja ja lähdimme vuorotellen kieputtelemaan niitä pihapuumme ympärille. Vielä vähän kukkia koristeeksi ja hienohan siitä tuli 🙂

Olemme yrittäneet kuvata naskaleiden vanhemmille mm. näitä em. touhuja kevättervehdyksekseemme. Olemme laulaneet tuttuun tapaan laulupiirissämme ja kuvasimme myös. Olemme saaneet Naskalien kanssa iloita monista mukavista lauluhetkistä ja nyt keväällä vielä lasten viehättävistä yksinlauluista, jotka tulevat useimmiten yllättäen ja ihanan spontaanisti, mutta ei välttämättä pyydettäessä ja kameran edessä, sillä niinhän vanha viisausksin kertoo ”Ei kukko käskien laula” 😉

 

Nyt on vauhdikas kevätkausi päättynyt ja on kiva lähteä kesän viettoon.

Hyvää kesää!

Tv: Naskalit ja Kisällit

 

 

Maaliskuu toi pihallemme lapsia innostavat olosuhteet. Lumet hiekkalaatikon päältä ovat sulaneet jo täysin ja hiekkaleikit tuntuvat lapsista taas talven jälkeen erityisen mukavilta. On ilo katsella, kun lapset ovat pihalla niin puuhakkaita touhutessaan ämpäreiden ja lapioidensa kanssa 🙂

Leikkipäivänä leikimme lasten toivomia leikkejä: hiekkaleikkiä ja majaleikkiä. Majaleikkijöiden leikissä rakennettiin majan lisäksi myös vene, josta kalasteltiin. Hauskaksi lopuksi lapset keksivät rakentaa venepenkeistä uimalaiturin, josta he iloisina hyppivät uimahyppyjä ”veteen”. Hyppiminen on Naskalien mielestä aina niin kivaa ja penkin päältä hyppiminen vielä vähän jännääkin!

Jokainen naskalilapsi on päässyt viikon varrella kokeilemaan kiehtovaa sokerimaalausta. Sokerimaalaus on tekniikaltaan yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Se sopii kaikenikäisille ja tuottaa ihan jokaiselle taiteilijalle ihania elämyksiä, kun sula sokeri saa vesivärit elämään paperilla ja niistä muodostuu uskomattoman kauniita kuvioita.

Kaikkein pienimmät pääsivät vielä sokerimaalauksen lisäksi värikylpyhetkelle. Paperit laitettiin vahaliinan päälle vessan lattialle ja väreinä käytettiin mangososetta ja marjahilloa – ja nyt sai luvan kanssa myös maistaa!

Värikkäässä jumpassa lapset pääsivät kehittämään itseään ihan uusilla tavoilla mm. saimme kokeilla mahalautoja ja katosta roikkuvia tikapuita.

Ihmettelimme, mitä tapahtui kun toiseen käteen laitettiin keltaista väriä, toiseen sinistä väriä ja kädet hierottiin yhteen, mikä väri siitä syntyi…lapset olivat hämmästyneitä ja sieltä ehdotettiin punaista innostuneesti, mutta vihreähän sieltä tuli.

Pienet naskalit painoivat valkoiset kädet vihreälle paperille. Käsien jäljistä tulikin pääsiäiskanat.

Juhlimme värijuhlaa. Jokainen kävi vuoron perään esittelemässä oman vaatteiden värin kaikkien laulaessa jo tutuksi tullutta värilaulua. Viimeiseksi mentiin vaatteiden värien mukaan leikkivarjon päälle ja laulettiin ”kel’ on jotain punaista sen on vuoro ..hyppiä..” ja laitettiin värit värisemään heiluttelemalla leikkivarjoa. Loppurentoutuksena lapset menivät leikkivarjon alle ja saivat nautiskella, kun leikkivarjon ilmavirta heilutteli hiuksia.

Eläinlääkärileikistä on tullut tätä nykyä yksi lasten suosikkileikeistä. Mm. eläinten korvat tähystettiin huolellisesti ja kipeät/loukkantuneet tassut sidottiin siteillä. Lääkkeen parantavaan voimaan uskottiin myös kovasti, sillä niin suurella innolla eläimiä lääkittiin

Rakensimme kielinupun Rakennetaan sampoa-laulun innoittamina isoista pahvitiileistä oman ihmekoneensa.

Taiteilimme kertakäyttölautasesta lapsille omat pupupäähineet. Päähine tehtiin yhteistyössä aikuisen kanssa. Aikuinen leikkasi ensin lautaseen korvat  ja lasten kanssa pehmopupujen korvia tutkittaessa huomasimme, että pupun korvan sisältä pilkistää usein vaaleanpunaista – siispä maalaamaan!  Koska valmista vaaleanpunaista väriä ei ollut, me sekoitimme sen. Ja voi miten riemullista lapsista taas olikaan (niinkin pieni asia kuin)  hämmentää pienessä kupissa valkoisen värin kanssa pikkuisen punaista ja nähdä kuinka väri kupissa muuttui…”Pinkkiä!”, huudahtivat lapset iloisina.  Toinen mukava hetki oli, kun lapset laittoivat päähineet päähänsä ja  kurkistivat peilistä omaa kuvaansa. Peilistä näkyi oikein söpöjä, tyytyväisen ja iloisen näköisiä pikku pupuja. <3

Pääsiäispurkkien kylvöpäivänä laitoimme ruohot kasvamaan lasten maalaamiin purkkeihin. Multaa, vettä, siemeniä, ”multapeitto” siementen päälle ja lopuksi vielä vettä. Ja mikä oli lapsista mukavinta? No, veden kaataminen pikkuriikkisellä kannulla ja ”multapeitto” – niistä ainakin jälkeenpäin puhuttiin eniten.

Leivoimme taikataikinasta piparkakkujen tapaan munia. Lapset saivat valita itselleen mieluisan painokuvion munien pintaan painettavaksi. Pääsiäismunien ollessa kuivat pääsimme maalaamaan ne vesiväreillä. Niistä tuli ihanan hempeän värisiä ja värejä oli kiva vähän sekoittaa ja katsoa, mitä väriyhdistelmiä muodostui.

Saksiin tutustuttiin tipu askartelun lomassa. Ihanat, ilmeikkäät tiput kurkistivat hauskasti ruohon seasta.

Hyvää pääsiäistä!

Toivoo: Naskalilapset ja aikuiset