Blogi

Syyskuu 2021

Syyskuun touhuja Kisälliryhmässä!

”rakensimme” pienryhmissämme olohuone-, makuuhuone-, keittiö- ja kylpyhuonekuvista kodin. Kodin tavarat (kuvakortteina) olivat menneet aika lailla sikin sokin sekaisin!  Lasten avulla koti tuli kuntoon, kun nimesimme esineitä, huonekaluja jne. ja lapset veivät (=lajittelivat) niitä vuorotellen paikoilleen oikeisiin huoneisiin. Harjoittelimme myös vähän sekä kuulo- että näkömuistiamme kodin tavaroiden kanssa esim. keittiötavaroita tutkiskellen:  ”Mikä esine jäi sanomatta?”/”Mikä esine katosi näkyvistä?”

Leikataan viivaa pitkin.

Leikkaamisharjoituksia saksilla enemmän tai vähemmän kiemuraisia reittejä pitkin leikaten. Koska ryhmässämme on hyvin eri-ikäisiä lapsia, ovat lasten leikkaamistaidotkin tietenkin erilaisia, mutta harjoitus tekee meistä kaikista mestareita.

omasta kädestä taiteiltiin poni. Maalattiin kaviot, silmät ja hevosen harja.Kisällit ryhmässä on kolme pienryhmää. Jokainen pienryhmä äänesti oman ryhmänsä nimeä. Tässä yhden pienryhmän taiteilua. He ovat ponit. Hups, vaan omasta kädestä saatiin poni, jolle pensselillä maalattiin kaviot, harja ja silmät.

 

 

Kisällien isoimmat lapset ideoivat ja järjestivät jännittävän parkour-radan, jota jokainen pienryhmä pääsi vuorollaan kiertämään. Ensin  äänestettiin siitä, tuleeko rata ulos vai sisälle…äänestys päättyi tasapeliin ja lopulta asia ratkaistiin vetämällä kahdesta lapusta pitkän tikun tapaan… sisälle! Eikä se ollutkaan mikään tavallinen temppurata! Reitti ihan vilisi lasten keksimiä ”varoituskylttejä” : Varo lohikäärmettä! Kyykkykävele hiiren hiljaa. Kiipeä vuoren (sohvan) yli. Ole tarkkana, saatat nähdä lepakoita. Loikkaa nopeasti pupuloikkia penkin yli, ettei käärmeet nappaa jalasta. Kiipeä laatikolta laatikolle ja varo tulta. Konttaa pimeään luolaan. Älä törmää seiniin. Kiipeä varovasti, ettei tulivuori purkaudu. Uskallatko hypätä? Muistakin hyppiä tasajalkaa, ettei ampiaiset pistä. Jännittävä tarina lisäsi lasten kiinnostusta radan kiertämiseen useampaan kertaan entisestään 😉

 

 

 

taiteiltiin syksyn lehtiä.

On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa
värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Kuka vaahterat kauniiksi saa,
värit muuttaa ne,
nyt punertaa?
Kuka pensselillään
lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa
koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Innostuimme tekemään omia syksyn lehtiä….Nämä olikin taikalehtiä, kun yks, kaks ne olivatkin meidän paperissa. Haimme pihalta syksyn lehtiä lasten kanssa. Laitoimme lehtiä paperin alle ja otimme liidut käteen. Hankaamalla liitua alkoi ilmestyä paperiin lehtiä 🙂 Jännää!

Päivittäin me kuljemme liikunnallista rataa pitkin siitymissä. Kuvat vaihtuvat kahden kuukauden välein. Syyskuussa ilmestyi nämä kuvat lattiaan…ennen ilmestymistä kysyttiin lapsilta mitä he toivoisivat. Matoa pitkin tasapainoilua, kirjaimista löydätkö oman nimen kirjaimet? Hyppää ne, tunnetko muita kirjaimia….Osaatko tehdä mallin mukaan?

Syksyllä meidän piha täyttyy lehdistä. Yhdessä lasten kanssa haravoimme jättikasan lehtiä…ja riemun kiljahduksin hypimme lehtikasaan 🙂

”Ihana, ihana aurinko!”

Hei,

On ollut ihanaa huomata, kun mennään kohti kesää niin valon määrä on lisääntynyt ja luonto heräilee talven jälkeen. Naskalien riemuksi ollaan päästy tutkimaan, vaikka minkälaista ötökkää ja kukkaa.

Päätimme pääsiäisen jälkeen antaa enemmän aikaa leikille ja lasten omille ehdotuksille. Mikäs sen mukavampaa kun huristella isoilla polkuautoilla, johon yhdistimme pienimuotoisen kauppaleikin eli ajelimme autolla kauppaan ostoksille 🙂

Vesileikkitoivomus tulee myös aika usein lapsilta  – erityisesti vessareissuilla se näyttää tulevan lasten mieleen 🙂 –  ja pääsimme vesileikkiin erilaisten paattien kanssa.

Lähdimme retkelle Tuomaanpuistoon, jossa katselimme heti alkumatkasta lasten kanssa kauniin sinistä taivasta…näkyykö pilviä – no, ei sitten ainuttakaan pilvenhattaraa, vaikka pyörähdimme oikein ympäri nähdäksemme joka puolelle. Pilvenhattara  oli lasten mielestä kiinnostava sana – ehkä se kuullosti lasten mielestä vieraalta, ehkä hauskalta…ainakin siitä puhuttiin moneen otteeseen. Paluumatkalla sitten huomasimmekin miten pilvenhattaroita oli ilmestynyt taivaalle kuin tilauksesta. Tuomaanpuistoretkellä lasten tulee liikuttua aktiivisesti. Kaikki kaksivuotiaamme jaksavat kävellä matkan puistoon, pienimmät kaksivuotiaat ainakin toiseen suuntaan!  Puistossa on tilaa juosta, potkaista palloa pitkälle, kiivetä verkkoa pitkin liukumäkeen, tasapainoilla pölkyillä, kiivetä erilaisiin vieterikeinuihin jne.

 

Viikot vierähtävät nopeasti ja kevät etenee vauhdilla. Olemme saaneet nauttia jo ihanan lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Tuntuu myös mukavalta saada keventää vähän pihavaatetusta. Vanhempien tuotua lasten omat vesipullot, istuttiin hiekkalaatikon reunalle kavereiden kanssa nautiskelemaan lämpimästä säästä ja raikkaasta vedestä.

 

 

Jokainen lapsi askarteli vuorollaan keppilinnun. Lapset levittivät liimaa liimapensselillä aika vauhdikkaasti, joten linnutkin syntyivät liimaustyönä viuh vauh vauhdilla.  Kun keppiä huiskuttaa, lintukin huiskuttaa kiharaista pyrtöään iloisesti. Ehkä linnut pääsevät lasten vapputunnelmaan mukaan tai muuten vaan lasten kanssa kevätkävelylle ulos…

Juhlimme vappua pienellä joukolla, koska nuha on harmillisesti ollut useammankin naskalilapsen kiusana. Naamiaisasut ilahduttivat kaikkia ja kaikki pukeutuivat mielellään!  Niinpä saimme nauttia juhlissa hellyttävän tiikerin, söpön tipun, herttaisen haltian, pikkuisen leppäkertun, iloisen harlekiinin, pöperöpääpupun, rempseän täti Monikan ja veikeän kissan mukavasta seurasta. Jokainen sai aluksi esittäytyä vuorollaan sirkusmarssin tahdissa toisten taputtaessa marssirytmiä. Tanssittiin tietenkin, pompittiin vappupomppuja, leikittiin ilmapalloilla ja hernepusseilla ja valokuvattiin jokaista yksin ja yhdessä. Juhlan jälkeen pääsimme vielä yhteiseen juhlapöytään herkuttelemaan perinteisillä vappuherkuilla: nakeilla ja muusilla, munkeilla ja simalla 🙂

 

Leivottiin pullaa. Kokeilimme uuden vinkin mukaan laittaa taikinapalluran pöydälle läpinäkyvän mukin alle ja sitten kävimme vauhdilla pyörittämään mukia pöydän pintaa vasten..   ja totta – hetken kuluttua pulla oli valmis. Nimesimme pullat ”karusellipulliksi”, sen verran paljon voimaa ja vauhtia mukin pyörittämiseen kyllä tarvittiin 🙂 Viimeiset leipojat pääsivät vielä voitelemaan  kohonneet pullat kananmunalla ja ripottelemaan päälle kanelisokerisekoitusta tai raesokeria. Ja tottakai tärkeä osa leipomista on leipomisen päätteeksi maistella kaikkea mahdollista: pullataikinaa, raesokeria ja kanelisokeria – ja jälkiruoaksi valmiita lämpimiä pullia,  nam!  Loput herkkupullistamme laitoimme talteen pakkaseen seuraavaa retkipäiväämme odottamaan.

Ystävämme Uhjo-sammakko (lapsen keksimä nimi) on saanut kavereita itselleen, kun askartelimme lasten kanssa sammakoita vihreäksi maalatuista kertakäyttölautasista sekä vihreällä maalilla painetuista kädenjäljistämme. Vielä maitotölkin korkeista isot silmät ja lopuksi se ehkä tärkein juttu: pitkän pitkä kieli. Luulen, että olemme ihan jokainen oppineet sammakkolaulumme avulla muistamaan, että ”ei ole sammakolla korvia, ei häntää laisinkaan. Vaan hurjan pitkä kieli on, se sillä pyydystää.” 🙂

Suuntasimme kävelyretkelle kohti Aurajoen rantaa. Tuomioirkkosillan ja Kirjastosillan välisen alueen jokirannan puut molemmin puolin Aurajokea ovat upeita ja värikkäitä käsityöihmisten taiteilemia neulegraffitipuita, joista todella monet olivat hyvinkin ”lapsenmielisiä”  ja pääsimme tutkimaan, koskettelemaan ja ihastelemaan niitä ihan läheltä. Näytimme päiväkodissa lapsille valokuvaa kolmesta eri puusta ja lasten tehtävänä oli bongata nuo kuvien puut jokirannassa – ja löytyiväthän ne kaikki!  Taidepuita oli paljon ja niistä  löytyi vaikka millä mitalla mukavia yksityiskohtia ja lapset huudahtelivat iloisina löydöistään mm. :” kaloja, kissa, hämähäkki, muumipeikko, hattivattteja, joulupukki, ampianen, aurinko”  jne. jne.  Otimme mukaamme luontoretkeä varten askartelemamme kiikarit ja kirjastosillalla olikin oiva paikka pysähtyä kiikaroimaan jokimaisemaa. Jokirannan muurikiviä puhdistava  mies vesiruiskuineen sekä soutaja herättivät kovasti kiinnostusta. Ja kuten luontoretkellämmekin niin myös tällä retkellä lapset saivat ohikulkijoilta paljon ihastelua osakseen kävellessään itse tekemiensä kiikareiden kanssa <3  Voimamehut joimme Aboa Vetuksen portailla. Kiva taideretki ihanassa ulkoilmassa!

Näimme Aurajoki-retkellämme monen monta upeaa neulegraffitipuuta ja  innostuimme Naskalien kanssa taiteilemaan oman taidepuun pihallemme. Keräsimme erivärisiä villalankoja ja muita nauhoja ja lähdimme vuorotellen kieputtelemaan niitä pihapuumme ympärille. Vielä vähän kukkia koristeeksi ja hienohan siitä tuli 🙂

Olemme yrittäneet kuvata naskaleiden vanhemmille mm. näitä em. touhuja kevättervehdyksekseemme. Olemme laulaneet tuttuun tapaan laulupiirissämme ja kuvasimme myös. Olemme saaneet Naskalien kanssa iloita monista mukavista lauluhetkistä ja nyt keväällä vielä lasten viehättävistä yksinlauluista, jotka tulevat useimmiten yllättäen ja ihanan spontaanisti, mutta ei välttämättä pyydettäessä ja kameran edessä, sillä niinhän vanha viisausksin kertoo ”Ei kukko käskien laula” 😉

 

Nyt on vauhdikas kevätkausi päättynyt ja on kiva lähteä kesän viettoon.

Hyvää kesää!

Tv: Naskalit ja Kisällit

 

 

Naskalien kevätpuuhailua

Maaliskuu toi pihallemme lapsia innostavat olosuhteet. Lumet hiekkalaatikon päältä ovat sulaneet jo täysin ja hiekkaleikit tuntuvat lapsista taas talven jälkeen erityisen mukavilta. On ilo katsella, kun lapset ovat pihalla niin puuhakkaita touhutessaan ämpäreiden ja lapioidensa kanssa 🙂

Leikkipäivänä leikimme lasten toivomia leikkejä: hiekkaleikkiä ja majaleikkiä. Majaleikkijöiden leikissä rakennettiin majan lisäksi myös vene, josta kalasteltiin. Hauskaksi lopuksi lapset keksivät rakentaa venepenkeistä uimalaiturin, josta he iloisina hyppivät uimahyppyjä ”veteen”. Hyppiminen on Naskalien mielestä aina niin kivaa ja penkin päältä hyppiminen vielä vähän jännääkin!

Jokainen naskalilapsi on päässyt viikon varrella kokeilemaan kiehtovaa sokerimaalausta. Sokerimaalaus on tekniikaltaan yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Se sopii kaikenikäisille ja tuottaa ihan jokaiselle taiteilijalle ihania elämyksiä, kun sula sokeri saa vesivärit elämään paperilla ja niistä muodostuu uskomattoman kauniita kuvioita.

Kaikkein pienimmät pääsivät vielä sokerimaalauksen lisäksi värikylpyhetkelle. Paperit laitettiin vahaliinan päälle vessan lattialle ja väreinä käytettiin mangososetta ja marjahilloa – ja nyt sai luvan kanssa myös maistaa!

Värikkäässä jumpassa lapset pääsivät kehittämään itseään ihan uusilla tavoilla mm. saimme kokeilla mahalautoja ja katosta roikkuvia tikapuita.

Ihmettelimme, mitä tapahtui kun toiseen käteen laitettiin keltaista väriä, toiseen sinistä väriä ja kädet hierottiin yhteen, mikä väri siitä syntyi…lapset olivat hämmästyneitä ja sieltä ehdotettiin punaista innostuneesti, mutta vihreähän sieltä tuli.

Pienet naskalit painoivat valkoiset kädet vihreälle paperille. Käsien jäljistä tulikin pääsiäiskanat.

Juhlimme värijuhlaa. Jokainen kävi vuoron perään esittelemässä oman vaatteiden värin kaikkien laulaessa jo tutuksi tullutta värilaulua. Viimeiseksi mentiin vaatteiden värien mukaan leikkivarjon päälle ja laulettiin ”kel’ on jotain punaista sen on vuoro ..hyppiä..” ja laitettiin värit värisemään heiluttelemalla leikkivarjoa. Loppurentoutuksena lapset menivät leikkivarjon alle ja saivat nautiskella, kun leikkivarjon ilmavirta heilutteli hiuksia.

Eläinlääkärileikistä on tullut tätä nykyä yksi lasten suosikkileikeistä. Mm. eläinten korvat tähystettiin huolellisesti ja kipeät/loukkantuneet tassut sidottiin siteillä. Lääkkeen parantavaan voimaan uskottiin myös kovasti, sillä niin suurella innolla eläimiä lääkittiin

Rakensimme kielinupun Rakennetaan sampoa-laulun innoittamina isoista pahvitiileistä oman ihmekoneensa.

Taiteilimme kertakäyttölautasesta lapsille omat pupupäähineet. Päähine tehtiin yhteistyössä aikuisen kanssa. Aikuinen leikkasi ensin lautaseen korvat  ja lasten kanssa pehmopupujen korvia tutkittaessa huomasimme, että pupun korvan sisältä pilkistää usein vaaleanpunaista – siispä maalaamaan!  Koska valmista vaaleanpunaista väriä ei ollut, me sekoitimme sen. Ja voi miten riemullista lapsista taas olikaan (niinkin pieni asia kuin)  hämmentää pienessä kupissa valkoisen värin kanssa pikkuisen punaista ja nähdä kuinka väri kupissa muuttui…”Pinkkiä!”, huudahtivat lapset iloisina.  Toinen mukava hetki oli, kun lapset laittoivat päähineet päähänsä ja  kurkistivat peilistä omaa kuvaansa. Peilistä näkyi oikein söpöjä, tyytyväisen ja iloisen näköisiä pikku pupuja. <3

Pääsiäispurkkien kylvöpäivänä laitoimme ruohot kasvamaan lasten maalaamiin purkkeihin. Multaa, vettä, siemeniä, ”multapeitto” siementen päälle ja lopuksi vielä vettä. Ja mikä oli lapsista mukavinta? No, veden kaataminen pikkuriikkisellä kannulla ja ”multapeitto” – niistä ainakin jälkeenpäin puhuttiin eniten.

Leivoimme taikataikinasta piparkakkujen tapaan munia. Lapset saivat valita itselleen mieluisan painokuvion munien pintaan painettavaksi. Pääsiäismunien ollessa kuivat pääsimme maalaamaan ne vesiväreillä. Niistä tuli ihanan hempeän värisiä ja värejä oli kiva vähän sekoittaa ja katsoa, mitä väriyhdistelmiä muodostui.

Saksiin tutustuttiin tipu askartelun lomassa. Ihanat, ilmeikkäät tiput kurkistivat hauskasti ruohon seasta.

Hyvää pääsiäistä!

Toivoo: Naskalilapset ja aikuiset

Kohti kevättä

Helmikuu on tuonut päiviimme selvästi enemmän valoisaa aikaa ja jopa kaikkien kaipaamaa energisoivaa auringonpaistetta!

Naskalit harjoitteli yhteisleikkitaitoja yhteisen leikkiteeman parissa. Tällä kertaa ryhmissä leikittiin mm. hiekkaleikkiä ja eläinlääkärileikkiä.

Luimme pienryhmissämme mukavan toiminnallisen sadun Siili Severistä.  Kun sadun kuvat olivat löytyneet oikeaan järjestykseen, osasivat isoimmat naskalilapset kertoa kuvien avulla sadun ihan itsekin!

Ystävänpäiväviikon kunniaksi teimme tällä kertaa yhteistyötaidetta ystävien kanssa. Pienimmät taiteilivat lattialla ison yhteisen maalauksen. Siveltimet saatuaan pienet taiteilijat pääsivät vauhtiin 🙂 Isommat lapset tekivät elämystaidetta silkkipaperimaalauksella. Ensin revittiin eri värisiä silkkipapereita niin että ”paukkui” (lasten hauska ilmaisu), sitten kasteltiin kartonki vedellä ja asetettiin revityt silkkipaperin palat märälle paperille. Lasten suureksi hämmästykseksi ripottelimme vielä lopuksi vähän lunta taideteoksen päälle!  Vesi irrotti silkkipapereista väriä paperiin. Kuivauskaapissa kuivattelun jälkeen irrotimme kuivat sillkkipaperit taideteoksen päältä.

Pääsimme päiväkodin saliin ja lauloimme ja leikimme ystävyysaiheisia  liikunnallisia laululeikkejä. Leivoimme myös lapsista satuhieronnan tavoin ystävänpäiväpullaa ja  laitoimme pullat Leipuri Hiiva-laulun tahtiin uuniin paistumaan. Hetken päästä tuli kiire vetää pullat pois uunista: lapset istuvat jonossa lattialla ja kaksi aikuista vetää lapsen käsistä ja ja jaloista kiinni pitäen lapsen pylly lattiaa pitkin liukuen pienen matkaa pullan uunista ulos. Lasten mielestä hauskaa!

Saimme Naskaleihin uusia pienille tarkoitettuja Smartmax-magneettirakennuspalikoita ja tutustuimme pienryhmissämme, miten palikat toimivat toimivat ja mitä niistä saa rakennettua. Palikat napsahtivat helposti lasten käsissä yhteen ja magneetti selvästikin innosti lapsia pieniin rakennuskokeiluihin. Yksi lapsista tosin totesi, että palikoita on liian vähän – eli intoa olisi ollut suurempaankin projektiin 🙂

Laskiaispäivänä pääsimme viettämään sitä hyvinkin perinteisesti eli päivään kuului mäenlaskua, hernekeittoa ja laskiaispullaka. Saimme isojen pihan Naskalien omaan käyttöön, jossa löytyi huikea jäämäki sekä pienempi pulkkamäki.

Luimme pienryhmissämme lasten päiväkotiin tuomia omia kirjoja.  Niin omat kuin kavereidenkin kirjat toivat mukavaa vaihtelua lukuhetkiimme. Kirjoja luettiin toki muutenkin moneen otteeseen leikkien lomassa ja ihanasti lasten kuuntelijajoukko aina kasvoi aikuisen vierelle, kun lukuhetki alkoi. Oli myös hellyttävää katsoa, miten lapset oma-aloitteisesti ottivat kirjoja korista luettavakseen joko yksin tai kaverin kanssa yhdessä.

Olemme katselleet maailmaa värillisten ”lasien” (=Skyr-purkin värikansien) läpi. Miltä näyttää, kun kaikki ympärillämme muuttuu oranssiksi, lilaksi tai vaikka punaiseksi…  Harjoittelimme silkkipaperisuikaleiden leikkaamista/repimistä ja kun pöydällä oli pala kontaktimuovia, tarttuivat lasten leikkaamat  silput hauskasti kontaktiin. Näin helposti me taiteilimme läpinäkyviin purkin kansiin omat aurinkosiepparit, jotka yhdistimme valmiisiin värillisiin kansiin.

Koulun jumppasalissa kokeilimme, miten lapset tulevat mukaan pienimuotoiseen satujumppaan. No, hyvin he eläytyivät pieniksi hiiriksi, jotka mm. juosta temmelsivät villisti kissan nukkuessa  ja kissan herättyä pujahtivat äkkiä pesäkoloihinsa (jokainen oman vanteen sisälle) piiloon. Keltaisia juustopalloja pyydystettiin myös innokkaasti. Hiiren syntymäpäivillä leikittiin mm. ilmapalloilla ja kärpäslätkillä  sekä lapsille jo tutuksi tullutta hauskaa Kommervenkkaa vemmerkonkkkaa-leikkiä.

Olemme puuhailleet myös värien kanssa. Yllättävän monen lapsen sanavarastoon näyttävät kuuluvan värit ja niiden tunnistaminenkin sujuu melko hyvin, vaikka tarkoituksemme ei olekaan vielä tässä vaiheessa niiitä opettamalla opettaa vaan tutustuttaa lapsia leikkien, satujen, laulujen ja ennen kaikkea elämysten avulla värien maailmaan. Leikimme mm. salapoliiseja ja etsimme huoneeseen piiloutuneita erivärisiä lapasia lapasesta löytyvän vihjekuvan mukaisessa järjestyksessä (esim. appelsiinin kuva antoi vihjeen etsiä oranssia lapasta, valkoinen lammas valkoista, musta kissa mustaa lapasta jne.), etsimme myös  lapasen alla piiloutunutta lumipalloa (”Lumipallo, lumipallo, pyöreä ja valkoinen on piilossa alla lapasen – mutta minkä värisen?”),  lajittelimme eri värisiä tavaroita ja leluja oikean värisille alustoille jne.

Jokainen teki myös väritaikoja. Taikatemppuihin tarvitsimme lasipurkkeja, vesivärit ja silveltimen. Värjäsimme ensin yhteen purkkiin sinistä, toiseen keltaista ja kolmanteen punaista vettä. Arvuuttelimme sitten lasten kanssa, mitä mahataakaan tapahtua, jos punaiseen purkkiin sekoitetaan keltaista, keltaiseen sinistä ja siniseen punaista. Taikasanojen jälkeen näimme, miten punainen, keltainen ja sininen väri olivat kadonneet ja saimmekin ihastella oranssia, vihreää ja lilaa väriä! Aina yhtä kiehtovaa ja ihmeellistä 🙂

Lauluistakin on löytynyt väri-iloa. Kielinupun Missä kasvaa punainen kukka? -laulussa lapset saavat etsiä punaiselle kukalle punaisen ruukun, siniselle sinisen jne. Tutkimme myös lasten omia vaatteita ja niiden värejä ja pääsimme liikkumaan värien mukaan eri tavoin.

Aurinkoista maaliskuuta! 🙂

Tv: Naskalit

Tammikuu on pakkaskuu….Helmikuu on….

Kisällit ovat ehtineet tammikuun ja helmikuun aikana puuhastella jos vaikka mitä….

Mäenlaskuun Tuomaanpuistoon….JEEEE!!! Retki 🙂

Lähdimme kävelemään kohti Tuomaanpuiston mäkeä, liukurit ja pulkat mukana.

Pulkkailu ja liukurimäki on aina kiva juttu, niin lapsista kuin aikuisistakin. Oli sinne joku meidän iloksemme tehnyt myös muumien mörön ja muumipeikon. Lumilinna myös houkutti lapsia linnaleikkeihin.

Lumienkeleitä 🙂

lumienkeleitä.

Tammikuu toi tullessaan myös uudet pienryhmä nimet ja niiden mukaan me taiteilimme omat taideteokset.

Karhut värittivät karhun ja tekivät karhulle pesän, jonne käpertyä talviunille.

 

Pöllöt ja oravat repivät tai leikkasivat sanomalehdestä koivupuun rungon ja sinne pääsivät oksille pöllöt ja oravat!

Tammikuu on ollut yhtä juhlaa, kun monella Kisällilapsella on syntymäpäivät Tammikuussa. Meillä tapana, että lapsi saa päättää syntymäpäivän päivänä toiminnan päiväkodissa. Meillä on toivottu, leipomista, lelupäivää, majaleikkejä, ipadilla pelaamista, temppuratoja jne.

Tässä yksi toive; majaleikkejä ja omat pienet eväät syödään majassa 🙂

Temppurata sisällä on ollut monen toive!

Helmikuussa on vietetty ystävänpäivää ulkona yhdessä Mestareiden (esiopetusryhmä) ja isojen Naskalilasten kanssa. Meillä oli jäätimanttien etsintää ja niiden lajittelua, esim: värien mukaan, kaveripulkkailua vetämällä ja työntämällä, vesivärimaalausta ja ”lumipallojen heittoa sydämmiin.

Innostuimme myös tekemään ystävänpäiväkortteja pistely tekniikalla ja niinpä pistellessä sydäntä paperista saimme pienen sydämmen irrotettua….yksi lapsista kysyi; ”mitä me tälle tehdään”. Kysyin; ”Mitä haluaisit tehdä?” Vastaus ”Jäädytetään” 🙂

Koko Kisällijoukko sai myös ystävänpäiväpostia Mestarikavereilta ja siinä vasta riitti ihmettelyä

ystävänpäivä postia omissa lokeroissa.

Leikkiä on mahtunut aivan jokaiseen päivään ja sehän onkin lasten työtä!

Kisällit ovat aika leipureita ja se jos joku on usein toiveena 🙂

Helmikuussa laitoimme kahteen kertaan sormet jauhoon ja teimme ”Molli”pullia ja kaurakeksejä 🙂

Omalla pihalla päästiin laskemaan mäkeä tammi ja helmikuussa päivittäin.

Kuukausittain noin vaihtuu ryhmässämme lattiakuvat, joissa pääsee liikkumaan omaehtoisesti. Tässä lapsetkin osallistetaan suunnitteluun ja tekemiseen. Tässä tulossa Maaliskuun lattiakuvia 🙂

Maalisikuu tulla saa ♥

 

 

 

 

 

 

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Nyt on ryhmä saatu kokoon lomilta ja arki on lähtenyt kivasti rullaamaan. Loma näytti tehneen tehtävänsä: lapset palasivat iloisina ja levänneinä joululomaltaan ja aikuisetkin olivat tyytyväisiä työhön paluustaan.

Saimme juuri ennen joulua tontulta lahjapaketteja ja uudet lelut kiinnostivat edelleen kovasti. Lisäksi loman aikana päiväkotiimme oli ilmestynyt myös iso paketillinen isokokoisia pahvisia rakennustiiliä, joilla lapset ovat rakennelleet ahkerasti jättikorkeita torneja sekä rakennelmia, joihin yksi lapsi kerrallaan mahtuu jopa sisään. ”Katto puuttuu”, ilmoitti rakentaja, mutta ei hätää – katto ”taloon” syntyi helposti kankaasta.

Rakennusleikkien lisäksi olemme leikkineet myös hiekkaleikkiä sisällä. Nyt kun pihan hiekka ulkona on kovaa ja koppuraista, oli hiekkaleikki sisällä lasten mielestä mukavaa.

Talvi on tullut kertaheitolla Turkuun ja lunta on tupruttanut oikein toden teolla! Rakensimme yhdessä komean lumiukon pihallemme ja poseerasimme tyytyväisinä lumiukon vieressä valokuvissa. Onneksi otimme kuvia, sillä päiväunien aikana ukkomme oli kellahtanut itsekseen  kumoon 🙁  Rakensimme iltapäivällä sinnikkäästi uuden lumiukon, joka sekin on nyt sympaattisesti kallellaan, mutta kuitenkin pystyssä.

Taiteilimme ns.kelmumaalauksella (=vesivärit ja tuorekelmu) jäänpintaa muistuttavia maalauksia ja  huomasimme iloksemme taas kerran, että vesivärimaalaus on lasten mielestä mukavaa ja vesikupin hämmentäminen ehkä ihan parasta 😉

Koska pakkanen paukkui kunnolla, pääsimme myös oikeisiin jäädytystöihin eli tutkimaan mitä vedelle tapahtuu ulkona pakkasessa.  Ensin kaadettiin vettä kertakäyttölautaselle, veteen lapset pudottelivat valitsemiaan luonnonmateriaaleja  ja lopuksi taideteokset kannettiin ulos jäätymään. Jo seuraavana päivänä saimmekin ihmetellä ja ihastella kaunista jäätaidetta.

Kävimme Tuomaanpuistossa, jossa meitä odotti mukava yllätys, kun puistoon oli rakennettu monenmoista mukavaa lumesta: muumipeikko, muumilaakson mörkö, pikku karhu ja lumilinnake. Lumista muumipeikkoa lapset halusivat moneen otteeseen oikein halata.

Jokainen pääsi turvallisesti aikuisen kanssa laskemaan pulkalla mäkeä.

Liukurilla laskeminen on oma taitolajinsa – pitää jaksaa nostaa jalkoja vähän ylöspäin, ettei kantapäät jarruta vauhtia. Sinnikkäimmät harjoittelijat oppivat tekniikan.

 

Otimme isot pensselit ja paljon valkoista pulloväriä ja maalasimme pienryhmissämme hedelmäkennoja lumilinnoiksi, lumilyhdyiksi ja lumiukoiksi.

Lapsista oli hauskaa tutustua, mitä lumelle ja jäälle käy vedessä.

Otimme lumiukon sisälle ja lapset saivat päivän mittaan ihmetellä, mitä lumiukolle tapahtuu.

Liikuntasalissa jumpattiin talviaiheisesti ja hiki vaan virtasi selkiä ja otsia pitkin.

Aurinkoista pakkasviikon jatkoa kaikille!

Toivoo: Naskalit

 

12.10.-13.11. Naskailua

Sateisen sään innoittamana teimme sateiset maalaustyöt.

Tuomaanpuiston retkellä nautiskeltiin sekä itse tehdyistä omenamuffinseista että kirpsakasta pakkasaamusta. Tunnelma oli tiivis ”muffinssimökissä” mutta sitäkin hauskempi.

Iloksemme saimme mennä ensimmäistä kertaa Aninkaisten koulun jumppasaliin, jossa iso sali loi loistavat puitteet mm. juosta, kiipeillä ja heittää palloa.

Teimme taikataikinaa, jonka avulla tutkimme mm. minkälaisia jälkiä pikkuautoista/eläimistä tai erilaista hahmoleluistamme jää litteän taikinalevyn pintaan. Kun auton tai eläimen käänsi kyljelleen ja painoi  tässä asennossa taikinalevylle, jäi taikinaan kokonainen hieno auton/eläimen kuva ja se oli lapsista hauskaa.

Naskaleitten syysaskareita 7.9.-9.10.

Teimme lasten jaloista ja käsistä ison ja hienon auringonkukan seinällemme. Siinä me kaikki  olemme yhdessä;  jokainen lapsi tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta eli naskaliryhmää

Naskalit pääsivät pohtimaan kuvakorttien avulla, mistä tekemisestä he tykkäävät ja mistä eivät tykkää. Lapset laittoivat asiat joista tykkäsivät iloiselle auringolle ja asiat joista eivät tykänneet surulliselle pilvelle.

Lapset saivat itse tehdä oman talon, johon sitten vanhemmat liimasivat perheen kuvia.  Monta hienoa lasten kotitaloa valokuvineen on nyt palautunut meille ja kuten arvasimmekin, niitä tutkitaan ahkerasti ja toistellaan tärkeiden ja rakkaiden ihmisten nimiä monta kertaa päivässä.

Kovan tuulen johdosta rakensimme sisätiloihin aistiradan. Tossut ja sukat otettiin pois jaloista ja lähdettiin kokeilemaan aistiradalle, miltä tuntuvat mm. hiekka, riisi, syksyn kuivat lehdet, vesi, karvamatto, kevyt ”piikkimatto”, kylmä ja lämmin jalkojemme alla. Aluksi lapsia vähän ihmetytti moinen puuha, mutta vauhtiin päästyään useimpien teki mieli jatkaa tunnustelemista vielä käsilläkin.  Kylmä ja lämmin jalan alla sai ehkä lapset eniten pysähtymään ja hämmästelemään.

Tuuli laantui ja perjantaina pääsimme eväsreppuinemme matkaan kohti Tuomaanpuistoa. Omat eväät olivat tämän retken kohokohta ja niinpä istahdimmekin heti puistoon päästyämme rumpalipatsaan ympärille syömään. Aika ihanaa: aurinko paistoi, eväät maistuivat ja koko porukka näytti niin tyytyväiseltä ja söpöltä. Saimme eväistämme mukavasti lisäenergiaa leikkipuistossa juoksemiseen, kiipeilemiseen, keinumiseen, liukumiseen ja muuhun hauskan pitoon. Mukava retki ja sen päälle vielä päiväkodissa pienet syntymäpäiväjuhlallisuudet.

Lasten pihalta keräämät tammenterhot ikuistettiin lasten omiin tammipuihin.

Lähdimme isompien naskalilasten kanssa kirjastoon hakemaan kaikille uutta luettavaa. Päiväkodissa pienemmät lapset saivat, sillä aikaa jokainen oman potkuauton/mopon ja runsaasti tilaa ajella omassa liikenneleikissään.

Ehdotimme lapsille majaleikkiä ja siitähän kaikki innostuivat.

Saimme nautiskella saliin rakennetusta temppuradasta ja jokainen pääsi harjoittelemaan tasapaino- ja liikkumistaitojaan.

Tammimetsämme sai myös hauskat tammenterhoasukkaat.

Leivoimme herkullisia omenamuffinseja. Osa lapsista pilkkoi taitavasti tavallisella veitsellä pehmeitä omenanpaloja ja osa lapsista sekoitti taikinan: sokeria, munia, jauhoja, maitoa, margariinia, leivinjauhetta ja vaniljasokeria – ja sitten tietenkin maisteltiin, että tuliko hyvä 🙂

Naskaleitten touhua

Naskalien syyskausi on startannut oikein kivasti ja sääkin on meitä suosinut. Naskalit ovat tutustuneet sekä uusiin kavereihin että aikuisiin. Meillä on ollut ihania syysaiheisia askarteluja ja ollaan monipuolisesti leikitty pienryhmissä. Nyt on ryhmä koossa ja on ihana aloittaa meidän projektit.


Parkkihallissa on ollut välillä ruuhkaa, mutta hauskaa on ollut aina mm. autopesulassa.

Muovailuvahasta saa vaikka, mitä ihmeellistä aikaan.

Räiskyvät mustikkataideteokset ovat kuin suoraan taidegalleriasta.

Rieskojen teko oli mielenkiintoista ja maittavaa. Jokainen osallistui hienosti ja keskittyneesti.

Oikein aurinkoista syksyn jatkoa!

T:Naskalit 🙂