Matka maailman ympäri jatkuu

Ryhmässämme on lapsia eri maista, ja he esittelivät meille Karhuille kulttuuriaan.

Matkustimme Kiinaan. Eräs lapsistamme esitteli kiinalaista kirjoitusta ja esineitä. Kuuntelimme kiinan kieltä äänitietokirjan ja lukevan kynän avulla. Tutkimme Kiinaa maailmankartasta ja katsoimme erilaisia kuvia. Luimme Leena Virtasen ja Salla Savolaisen kirjan ”Xing ja sukulaiset”, joka kertoo Kiinasta adoptoidun lapsen vaiheista, sekä Lippa Lohikäärmeen liikuntasadun Aistiseikkailu-kirjasta. Karhut kertovat: ”Ne oli tosi kiinnostavia ja yllättäviä ja tosi hauskoja ja erilaisia tapoja kuin Suomessa. Ne oli kivoja ja sit se kynäjuttu oli kiva ja mäki haluisin semmosen mut en saa jos en mee Kiinaan.” Kiinalaisen kulttuurin asiantuntija lisää: ”Kiinassa on paljo tollasta lelua jossa on kone ja aina mä saisin sieltä leluja.”

Saimme paljon tietoa Intiasta. Eräs lapsistamme esitteli meille mm. intialaisia rahoja, kieliä, matkakohteita, joogaa, esineitä, vaatteita ja ruokia. Lapset saivat kysellä häneltä sanoja, jotka hän käänsi omalle äidinkielelleen. Harjoittelimme intialaisten kirjainten piirtämistä. Intialaisen kulttuurin asiantuntijamme kertoo: ”Että niinku pitää mennä lentokoneella Intiaan ja mulla on semmonen tanssiva juttu jos liikuttaa vähä se kertominen oli kivaa haluaisin pitää uudestaan ja siellä käytetään semmosii melkein niinku hameita.” Karhut kertovat: ”Intiassa oli tosi mielenkiintosta matkustaa ja siä on tosi paljo erilaisia tapoja. Mäki haluisin tanssivan tyypin. Ja mä haluisin sellasen puvun. Mäki haluisin.”

Viikon loppupuolella tutustuimme vielä ryhmämme lapsen kanssa Sloveniaan. Katsoimme maata kartalta ja karttapallolta. Tutkimme aakkosia ja opimme sanoja sloveniaksi. Juttelimme perinteisestä slovenialaisesta satukirjasta ja kissakirjasta. Ihastelimme älytaululta Slovenian maisemia ja laskettelurinteitä. Asiantuntijamme kertoo: ”Slovenia on tosi kiva maa ja paikka ja se on pieni maa ja siä on kiva askarrella ja mennä lounaalle siä on mun sukulaisia ja siä on tosi kivaa ku siä on kissa ja koira ja siä on vauva ja kun se pistetään nukkumaan ja sen kans on kiva tehdä legoja vaikkei se osaa rakentaa niitä ja ku se nukkuu me tehään palapelejä ja tikkupeliä ja muistipeliä.” Karhut kertovat: ”Tosi kiinnostava mun mielestävä ja siä on vähä erilaisia ruokia. Se on kiinnostava laskettelupaikka. Ja hieno maa. Mä haluisin lasketella siellä. Mäki haluisin kokeilla lasketella. Ja mäki.”

Kirkon kansainvälinen työ

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän työntekijät kävivät kertomassa meille kirkon kansainvälisestä työstä.

Matkustimme laululeikkien myötä Kiinaan ja Afrikkaan. Tansimme ja soitimme maille tyypillisen musiikin tahdissa ja tutustuimme erilaisiin esineisiin, esimerkiksi Kiinassa ”kokeiltiin puikkoja”. Tutustuimme erikielisiin Raamattuihin. Keskustelimme siitä, millaista avustustyötä suomalainen kirkko tekee näissä maissa ja miksi.

Kävimme myös Virossa, jossa kirkon työ eroaa monista muista maista, sillä siellä kirkon työ on esimerkiksi opetusta. Arvailimme mitä eri vironkieliset sanat tarkoittavat suomeksi.

 

Matka arabialaiseen kulttuuriin

Tutustuimme ryhmäavustajamme johdolla arabialaiseen kulttuuriin. Keskustelimme siitä, miten monta maata Lähi-itään kuuluu ja mitä kieltä maissa puhutaan. Opettelimme sanomaan arabiaksi ”tervetuloa”, ”kiitos” ja ”anteeksi”.

Katsoimme osia arabialaisesta kulttuurista kertovasta videosta (https://areena.yle.fi/1-1065743). Nyt tiedämme muun muassa sen, miten Lähi-idässä tervehditään, millaisia rakennuksia siellä on ja millaista on arabian kieli. Lapset saivat myös ehdottaa sanoja, kuten pannukakku, tiekarhu, kello ja Batman, joita avustajamme käänsi heille arabiaksi.

Tutustuimme tyypilliseen vaatetukseen. Naisella on semmonen huivi päässä jos niillä ei oo pipoja ja on se uskonto ja miehillä on siks ettei aurinko pistä lapsella on kultaa jos menee johonki juhliin niin on semmoset kultapipot päässä.

Harjoittelimme oman nimen ja numeroiden kirjoittamista arabiaksi.

Lisäksi leikimme ulkona arabialaista versiota pikipadasta. Arabialaisen kulttuurin lisäksi pääsemme tutustumaan ainakin kiinalaiseen ja intialaiseen kulttuuriin.

Millaista on vammaisuus?

Turun ja Kaarinan seurakuntien vammaistyöryhmä kävi Karhuissa kertomassa vammaistyöstä: kuurojentyöstä, kehitysvammaistyöstä ja muusta vammaistyöstä (https://www.turunseurakunnat.fi/apua-ja-tukea/vammaiset). Lapset kiersivät kolmella eri pisteellä tutustumassa kuurouteen, sokeuteen ja muuhun vammaisuuteen.

Kokeilimme kuulosuojainten avulla, miltä tuntuu, kun ei kuule. Näimme oikeaa viittomakieltä ja harjoittelimme viittomakielellä tärkeän sanan ”kiitos”. ”Tossa me tota tehtiin niin et tunnusteltiin mitä tapahtuu ettei kuule ja se nainen viittos.”

Kuvassa on ”Paapaa”, jolla on pitkät korvat, mutta hän ei kuule. Paapaa pitää laulamisesta ja lauloimme hänelle viittomakielellä Pikku Papun orkesteri -kirjasta laulun ”Leppäkertun aamutoimet”. ”No se oli hauskaa ku se leppäkerttu meni nopeesti.”

Tutkimme peilin avulla, mikä meissä on samanlaista tai erilaista.

Tarkastelimme ja esittelimme kuvia erilaisista ihmisistä ja mietimme, millaista apua he tarvitsevat.

”Me kokeiltiin miten voi pyörätuolis.” Ennen kuin ryntää auttamaan, kannattaa kysyä, ”että voinko auttaa”.

Katsoimme kuvia ja mietimme, mistä sokean tunnistaa. Kokeilimme sokeille suunniteltua kelloa ja harjoittelimme pistekirjoitusta.

Tunnustelimme silmät peitettynä erilaisia esineitä ja saimme kokeilla valkoisen kepin käyttöä.

Saimme työryhmältä kiitokseksi kirjan ”Voihan vammainen”. Kiitos diakoniatyöntekijät Kristiina, Tanja ja Tarja mielenkiintoisesta vierailusta!

 

Vauva-aikani

Käsittelimme aihetta ”minä vauvana”.

Teimme pienryhmissä ajatuskartan vauvojen tarpeista. Pariharjoituksessa jokainen sai olla vuorollaan vauva ja hoitaja. Hoitaja sai hieroa ja silitellä vauvaa kuunnellen samalla vauvarunoja. Keskustelimme myös, minkälainen kosketus tuntuu hyvältä tai epämiellyttävältä ja mietimme, mihin toista ei voi koskea. Lopuksi esiteltiin jokaisen vauvakuva ja lapset saivat arvata, kuka kuvassa on. Jokainen sai kertoa, millainen vauva on ollut. Kaikki koristelivat kehyksen, johon oma vauvakuva laitettiin. Lisäksi pääsimme vierailemaan talomme alle 3-vuotiaiden ryhmissä.

Ihmisen elämänkaari tulee tutuksi, kun vierailemme jälleen huhtikuussa Kerttulin vanhainkodissa.

DaisyLadies ry vierailu

Olemme leikkineet jälleen eri maiden liikuntaleikkejä. Matkustimme eri tavoin esim. Australiaan leikkimään Hait ja kalat -hippaa, Iso-Britanniaan ”What´s the time, Mr. Wolf?” -leikkiä, Japaniin Dorokei-leikkiä ja Kiinaan Syyllisiä hedelmiä.

Tutustumme projektin aikana eri maiden kulttuureihin kirjojen sekä muun toiminnan myötä. Ryhmässämme on lapsia eri maista, ja he saavat kertoa eri tavoin kulttuuristaan.

Karhut pääsivät vierailulle DaisyLadies -yhdistykseen. Meitä vastassa oli suuri, iloinen joukko naisia ympäri maailmaa. Tervehdimme aluksi toisiamme eri kielillä.

DaisyLadies ry on Suomen ensimmäinen maahanmuuttajataustaisten naisten asioihin keskittyvä yhdistys Linnankadulla: http://daisyladies.fi/fi/

Tanssimme ja lauloimme Chu Chu Ua -laululeikin tahdissa: https://www.youtube.com/watch?v=1p2IR1qOmJs 

”Siinä vedettiin narusta ja sitten sieltä tippui karkkia.”

Katsoimme videon maailman lapsista ja keskustelimme siitä, miten jokaisella lapsella ja aikuisella on ”sydän”. Lopuksi lauloimme kiitokseksi vierailusta ja tarjoilusta Skidima Dinke -laulun.

Projektimme on osa rasismin vastaista kasvatusta. Aiheesta on tehty juuri väitöskirja. Lehtijuttu aihessta löytyy täältä: https://yle.fi/uutiset/3-9311695

 

Lapsen oikeuksien lähettiläs Karhuissa

Plan Internationalin lapsen oikeuksien lähettiläs tuli käsittelemään kanssamme lapsen oikeuksia ja erilaisuutta.

Muistelimme, mitä oikeuksia lapsilla on ja harjoittelimme oman mielipiteen ilmaisemista ja perustelemista. Lapsen oikeuksien lähettiläs kertoi väittämän, kuten ”lapsi saa sanoa mitä tahansa”, ”kaikki lapset ovat samanlaisia”, ”on tärkeää käydä eskaria” tai ”kaikilla maailman lapsilla on asiat hyvin”. Jos oli vättämän kanssa samaa mieltä piti nousta varpaille ja jos ei niin sit piti mennä kyykkyyn.

Katsoimme erilaisuudesta kertovan videon (https://www.facebook.com/yleperjantai/videos/492058457942924/) ja keskustelimme sen herättämistä ajatuksista.

Tarkastelimme kuvia erilaisista tilanteista ja pohdimme, miten voisimme niissä itse toimia. Keksimme keinoja, mitä itse voimme tehdä niin, että kaikilla olisi hyvä olla.

Piirsimme yhdessä kaverin kanssa kuvat, miten ratkaisisimme kuvissa olleet tilanteet. Keskustelimme siitä, mikä yhteistyötä tehdessä on tärkeää. Kuvat ovat esillä Karhujen ryhmätiloissa.