Satuhetki kirjastossa

Osa karhuista kävi tänään Seikkailupuiston vuorovaikutteisella satuhetkellä pääkirjastossa. Loput lapsista pääsevät osallistumaan satuhetkelle lokakuussa.

Tämänkertainen satu oli ”Puhtaus on puoli ruokaa!”

Seikkailupuiston sivuilla tarinaa kuvaillaan seuraavasti:
”Tohtori Tötterö on päättänyt tutustua siivouksen kiehtovaan maailmaan.
Kaikki ei suju kuitenkaan aivan käsikirjan mukaan, koska tämä hieman eriskummallinen hahmo inspiroituu kokeilemaan yhtä jos toista kehitellessään vedenpitävää metodia.”

Lapset kertovat, mitä sadusta jäi mieleen:

”Sillä oli semmonen kirja josta tuli semmonen velho ja sitten se peikko ei huomannu ku sieltä pilkisti se velho.”

”Sillä peikolla oli matkalaukku jossa oli monenlaisia siivousvälineitä ja se teki niillä hassuja juttuja.”

”Siellä oli sen siivoushuiskat ja se pesi niillä omia kasvojaan ja se suihkutti myös pesuainetta omaan naamaan ku se avas sitä. Siellä oli siivousrätin keppi ja se laitto siihen päähän pölyhuiskan ja huiskutti meitä. Sillä oli mukeja jotka leiju. Ja sitten sillä oli semmonen mustikkamehukuppi ja semmonen toinen ja se laitto liinoja päälle ettei tulis pölyä ja sit se otti liinat pois ja sitte se oliki tavallista vettä.”

Paluumatkalla kävimme katsomassa ”pienoismallista onko se täynnä vettä”. Samalla arvuuttelimme, missä mahdamme parhaillaan seistä.

Näyttely ja rohkeuspastilleja

Projektimme supersankareiden parissa jatkuu:

Eteisessämme on näyttely, johon olemme koonneet erilaisia supersankareita ja niihin liittyviä asioita. Kiitos kodeille yhteistyöstä!

Supermarsun innoittamana Karhutkin ovat alkaneet kerätä rohkeuspastilleja. Tällä hetkellä rohkeuspastillin saa pudottaa näyttelyssä olevaan kulhoon, kun on rohkeasti pyytänyt yksinäisen lapsen leikkiin mukaan. Jatkossa teemme myös muunlaisia tekoja, joihin tarvitsemme rohkeutta. (kuva Paula Norosen kirjoittamasta ja Terese Bastin kuvittamasta Supermarsun Rohkeuskirjasta)

Syksyistä taidetta

Olemme kertoneet jo aiemmin blogissamme, miten teemme aktiivisesti yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa.

Eskarin toimintaan tutustumista

Tällä kertaa Karhut tekivät syksyistä taidetta lähihoitajaharjoittelijan kanssa. Lapset kertovat ohjeet: ”No piti piirtää se puun runko ja ne oksat ja sit piti maalata niitten päät ja sitten se oli valmis ja sit piti viä kirjottaa oma nimi.”

Lajikokeilua

Urheiluseurat TVS-TENNIS ja Sulkapalloseura CLEAR kävivät opettamassa Karhuille tennistä ja sulkapalloa. Seurat toivovat riveihinsä uusia innokkaita harrastajia, eli ryhmiä on myös lapsille. Lapset kertovat lajikokeilusta:

”Hyvää päivää” -ote

”Pomputeltiin palloa, koitettiin lyödä sitä toiselle kaverille.” ”Sitte me niinku tiputtettiin se maahan ja mätkästiin toiselle kaverille.”

”Me pompoteltiin sitä palloa sillä mailalla niin että ne ei osuisi maahan ja laskettiin kuin monta saatiin kerralla pomputettua.”

”Piti yrittää heittää niitä sulkapalloja oli sulkapallosota.” ”Ku Jukka heitti niin sitten me koitettiin lätkästä sitä.”

TVS-TENNIS: http://www.tvstennis.fi/

Sulkapalloseura CLEAR: https://clear.sporttisaitti.com/

Supersankareiden numero- ja kirjainharjoituksia

Teemme esiopetuksessa erilaisia matemaattisia ja kielellisiä harjoituksia. Tässä esimerkkejä toiminnallisista harjoituksista, jotka pyrimme yhdistämään aina sen hetkiseen projektiimme.

Lapset kertovat matemaattisista harjoituksista:

Supermarsun salaisia rakennelmia: ”Piti kurkata sinne liinan alle ja sitten siä oli joku muoto ja se piti tehdä itse.”

Hämähäkkimiehen verkkoja: ”Siinä piti laittaa herneillä tikkuja yhteen ja tehdä niistä torneja ja muotoja.”

”Tein palapeliä. Siihen tuli Spiderman.”

Peppi Pitkätossun superpastilleja: ”Se on muovailuvahaa.” ”Piti tehä niin paljon palloja ku siinä numerolapussa oli.”

Supertyyppejä: ”Siin piti tehdä sellanen samanlainen mikä siin oli kuvana.”

Robin Hoodin ruoka-apua: ”No tehdä samanlainen.”

Lapset kertovat kielellisistä harjoituksista, joissa tutstuimme supersankari sanaan sekä S-kirjaimeen ja -äänteeseen:

Ensin selvitimme sana-arvoituksen (Hirsipuu-leikki) avulla supersankari sanan. Tutustuimme sanaan tunnistamalla siitä kirjaimia ja äänteitä sekä tavuttaen. ”Tommosilla hyppynaruilla piti tehdä semmonen ässäkirjain ja sit niitten kaikkien toisten ässien päällä piti kävellä semmonen S-rata ja suhista.”

Selfie-suunnistuksen avulla selvitimme supersankarin ominaisuuden: ”Siin piti ettii kirjaimia. Aina ku sen kirjaimen oli löytäny jos se oli oikein siitä sai sen leiman.”

Kirjaimet järjestämällä selvitimme supersankarin ominaisuuden, sinnikkyyden. ”Sinnikkyys on sitä että ei luovuta.” Pohdimme ja keskustelimme lasten kanssa mm. siitä, missä tilanteissa he ovat olleet sinnikkäitä ja minkä taidon harjoittelussa he tarvitsevat nyt tätä kyseistä supersankarin voimaa.

Toiminnallisten harjoitusten jälkeen harjoittelemme kirjainten piirtämistä.

Karhut kirjastokurssilla

Karhut kävivät kirjastokurssilla pääkirjastossa. Lapset kertovat, mitä oppivat kurssilla:

Kurssi alkoi satumetsästä. ”Satumetsässä piti kirjoittaa oma nimensä.”

Tarinoiden talossa ”velho näytti meille kirjoja ja Aku Ankkoja”. ”Se luki Harry Potteria.”

Ystävien talossa etsittiin kirja, jossa oli ystäviä, ”niinku Sofia, Elsa ja Anna niinku Frozen”. ”Me luettiin Tatua ja Patua, kun Tatu ja Patu söi sitä taikinaa eikä tehny siitä mitää mitä niitten piti tehä.”

Satujen talossa koiratohtori korjasi kirjoja, koska ”yks kaatoi hilloo kirjan päälle”, ”ja yhdestä pikkuveli oli pureskellu nurkkaa” ja ”kirjat pitää palauttaa”.

Lukupuistossa oli ”koira, ne luki kirjaa”. ”Pitää istuu, ei saa pomppia.”

Lukupuistossa saimme kuulla Eppu Nuotion runon, joka kertoi kirjatäistä.

”Kun siellä yöllä tapahtuu outoja sinne tulee hattivatteja ja mörkö ja haisuli.” ”Ne kuvatiin sieltä valvontakameroista.”

QR-koodin avulla ”mentiin kattoon kuorsaavaa pupua”.

Rapsu (kuorsaava pupu) ”vahtii yöllä ettei sinne tullu niitä samoja ku valvontakamerassa”.

Tiedon talossa turkija Virtanen ”tutki tota kirjaa”.

”Me autettiin sitä tutkijaa käyttään lainausautomaattia.” ”Pistetään kortti sinne ekana ja sit se kirja tungetaan sieltä et se tulee läpi ja sit otetaan kuitti.”

”Siin on niit just palautettui kirjoja.”

Kirjan selässä on numeroita ja kirjaimia ”siks et tietäis mistä kirjastosta ne on”.

”Tietokoneita sai käyttää vain lapset vain alle 13-vuotiaat ja siinä pöydäs saa syödä.”

”Elsa ja Anna on niin kauniita.”

”Sitä ravisteltiin ja kuunneltiin mikä siä sisällä voi olla siellä oli kirjastokortti.”

Hyllyjen miniatyyreistä ”piti etsiä satuja siä oli esimerkiksi Jaakko ja pavunvarsi”.

Saimme kirjastosta kotiinviemisiksi kirjanmerkkejä ja lomakkeita oman kirjastokortin hankintaan, joten kurkkaattehan kotona reppuun.

 

Supersankarit-projektin aloitus

Olemme havainnoineet syksyn mittaan lasten leikkejä, kiinnostuksen kohteita sekä tarpeita ja näiden pohjalta aloittaneet supersankarit-projektin. Projektin alussa olemme tutustuneet lasten tuntemiin supersankarihahmoihin ja käsitelleet niitä eri tavoin. Lapset pohtivat, mikä supersankareista tekee todellisia sankareita: ne pelastaa, auttaa ja suojelee. Mietimme yhdessä lasten kanssa, miten jokainen meistä voisi tehdä hyviä tekoja ja olla näin sankari.

Aloitimme teeman käsittelyn etsimällä Karhujen tiloihin piiloutuneita supersankareita ja muistelemalla niitä itse.

Leikimme supersankarihahmoilla Kim-leikkiä ja muodostimme hassuja lauseita. Olettekos aiemmin nähneet, kun esim. Hämähäkkimies syö karkkia Seikkailupuistossa tai My Little Pony pelaa tabletilla vuoristoradassa?

Keksimme ja teimme yhdessä liikkeitä eri supersankareille, kuvassa Robin Hoodin liike.

Lapset värittivät valitsemiaan supersankareita. Samalla harjoittelimme kynäotetta ja tarkkaa, huolellista värittämistä. Väritimme kuvat puuväreillä, sillä puuväreillä värittäessään lapsi säätelee itse jäljen vahvuutta ja tarkkuutta toisin kuin esim. tusseilla värittäessään. Näin vahvistuvat myös kynäilytaidot sekä silmän ja käden yhteistyö.

Keräsimme ulkoa kiviä ja keppejä, joista taiteilimme supersankareiden supervoimakiviä -ja keppejä. Supervoimakiven tai -kepin saa sankariteosta, kuten toisen auttamisesta, leikkiin ottamisesta, uuden asian sinnikkäästä harjoittelusta, rohkeasta yrittämisestä tai muusta hyvästä teosta. Yritämme kerätä yhdessä mahdollisimman monta supervoimakiveä ja -keppiä.

Projektin vaiheet ovat nähtävillä aina eteisessämme. Kannattaa piipahtaa peremmälle muutenkin, sillä eteisessä on esillä myös lasten töitä.

 

Karhut Wäinö Aaltosen museossa

Karhut kävivät ihastelemassa Simo Heleniuksen, Hertta Kiiskin ja Jenna Sutelan taidetta Wäinö Aaltosen museossa. Lapset kertovat näyttelystä:

”Siä oli puusta tehtyjä asioita.”

”Siä oli semmonen laiva kun ihminen makas ja piti purjeista kiinni.”

”Sitte oli semmonen turkoosin sininen pyörä jossa oli monta jalkaa.”

”Siä oli tulivuori ja tyyny jolle oli pistetty tissiliivit.”

”Ja kumista tehty auto.”

”Koirajutusta oli tarina. Yks tyttö tykkäs koirasta ja koira tykkäs tytöstä ja sitte se koira pisti pään sen tytön päälle ja sitä ei tarvinnu taluttaa valjaissa.”

Lisätietoa näyttelyistä:

http://www.wam.fi/tapahtuma/pe-06082018-1000-simo-helenius

http://www.wam.fi/tapahtuma/pe-06082018-1000-hertta-kiiski-jenna-sutela

Metsässä

Reippailimme Karhujen kanssa Vasaramäen metsään. Karhut jaksoivat tarpoa hienosti kaksi kilometriä kumpaankin suuntaan.

Metsässä…

Nautimme pienet ja terveelliset eväät.

Rakensimme majoja yhteistuumin.

Teimme löytöjä.

 

Majassamme oli lemmikki.

Kissatyyny ja kukkakoristeita majaan.

Tarkkailimme syksyn merkkejä…

…ja väritimme niitä Värinauttien syysbingoon. Bingoon voi tehdä merkintöjä pitkin syksyä.
Värinauttien sivuilta löytyy muutakin mukavaa puuhaa: http://varinautit.fi/index.html

Matkalla moikkasimme Kupittaan possuja.
”Ne on niin söpöjä.”
”Ne on ihania.”
”Hei se menee ton yhden päälle.”
”Ne leikkii.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taidenäyttely Ars Novassa

Kävimme Karhujen kanssa 28.8. ihastelemassa taidenäyttelyä Ars Novassa.

Kuvassa taiteilija itse.

Lapset kertovat nähneensä näyttelyssä: hirven, lintuja, kiraffin vähä niinku leopardikiraffin, kilpikonnan, lehmän, koiran joka veti vaunuja joissa sammakko oli kyydissä, norsun jolla oli hattu, yhden jonka häntä olikin kala, leijonan, sammakon, kärsäapinan, kanan sekä norsun millä oli pitkät etusarvet ja täpliä ja joka näytti tiikeriltä.

Tässä Karhut näyttävät, miten museokädet pysyvät selän takana ja miten toisella kädellä voi kätevästi napata vaikka kuvan teoksesta.

Eskarissa sadutimme pienissä ryhmissä tarinoita taidenäyttelyssä olleiden kuvien pohjalta. Näin kuvat heräsivät eloon:

”Olipa kerran pieni possu joka söi omenoita puun alla. Mutta nallet halusivat syödä hunajaa tammenterhopuusta. Niin että ne kaikki tammenterhot ropisivat niiden päälle. Siellä oli ämpäri veden kanssa. Ja toinen laittoi laatikon puun sisälle. Mutta Karhut unohtivat että laatikossa oli kärpäsiä ja ne kärpäset menivät laatikosta suoraan puuhun lehtien luokse. Sitten pikku possu söi lisää omenoita ja se oli värikäs pikku possu. Mutta omenapuu oli vihreä. Mutta sitten sieltä puustakin tippui ne omenat pois. Mutta pikku possu ehtikin mennä pois puun alta omenakasasta. Ja sen alla oli kukkasia mutta se tiesi ettei karhuilla ollut häntää.”

”Eräänä päivänä karhut halusivat syödä kärpäsiä ja hunajaa. Mutta sitten toinen karhu haki purolta vettä ja toinen karhu hänellä kävi pikkuinen ongelma että kärpänen söi hänen kieltänsä. No mutta se ei ollutkaan hänelle ongelma sillä kärpänen yritti päästä kielestä läpi mutta sitten karhu nappasi kärpäsen suuhunsa. Sitten tuli eräänä päivänä sika omenoitten kanssa. Ja pelasti karhut siten että imi kärsällään kärpäset vatsaansa ja kärpäset tulivat kuolleena sen sian tisseistä ulos.”

”Olipa kerran Possu-Pulsku ja kaksi karhua Utti ja Putti. Utti ja Putti maalaa. Sitten Utti ja Putti rupesi ottamaan ampiaisia kii koska ne tykkäsivät hunajasta. Sitten Utti ja Putti kastelee kukkia. Koska heillä oli liikaa hunajaa ampiaiset rupes ottaan hunajaa. Utti ja Putti poimii pähkinöitä. Sitten ne halusi tapella. Sitten Possu-Pulsku tuli ratkaisemaan riidan ja sitten kaikki söivät omenia ja pähkinöitä yhdessä Possu-Pulskun kanssa. Sitten kaverukset söivät jäätelöä. Sen jälkeen he menivät hampurilaisille. Sitten ne menee päiväunille. Kun possu meni kukkien luokse niin hänelle ei ollu kaveria niin hän söi yksin omenia. Sitten karhut heräsivät ja päättivät lähtee poimimaan kukkia ja sitte ne tapasivat Possu-Pulskun ja possukin tuli poimimaan kukkia vaikka sorkilla se olikin vaikeaa. Sitten ne menivät kauppaan ostamaan multaa kukille. Sitten ne menee istuttaan ne kukat. Sitten ne nukahti.”

”Olipa kerran tälläinen eläin kun Rapuhirviö ja yhtäkkiä iso lohikäärme heitti sen pois. Se heitti sen syvään veteen. Lohikäärme kuitenkin nosti sen ylös. Elefantti-Keksi on Rapuhirviön kaveri. Kaverukset olivat lähdössä kotiin päin pitkän reissun jälkeen. Kaverukset huomasivat ison kissan joka raapasi Elefantti-Keksiä. Taivas alkoi tummentua ja alkoi sataa. Nousi kova tuuli joka vei jokaisen mennessään aavikolle. Sitten heille tuli kova jano. Sitten Elefantti-Keksi kaatui ja Rapuhirviö kysyi miten sinun kävi. Elefantti-keksi koitti vastata mutta mitään ei tullut mieleen. Rapuhirviö hyppäsi junaan katolle ja meni sen kanssa Helsinkiin. Rapuhirviö huokaisi ja sanoi että hänellä tuli ikävä Elefantti-Keksiä. Lopuksi Rapuhirviö löysi emonsa luokse avaruuteen ja myös Elefantti-keksi löysi emonsa luoksen Afrikkaan. Ja sen pituinen se.”

”Norsu kävi postissa. Ja löysi itselleen kuuluvan kirjeen. Norsu meni kotiin. Vastaan tuli kolmikorvainen eläin. Sitten hän meni tekemään ruokaa. Sitten tuli lintu ikkunaan ja nappasi hänen ruokansa. Sitten hänen päähänsä tippui vesipisara. Alkoi satamaan niin paljon että norsun kärsä vaan näkyi. Sitten norsu huusi kolme kertaa APUA! Sitten hän sai puhallettua kaiken veden pois. Sitten yksi oranssi lintu tuli pelastamaan norsua. Sitten lintu kysyi miksi sinä upposit veteen. Tämän jälkeen norsun herätyskello vain soi. Se oli RIKKI! Sitten rapusammakko raapaisi norsua jalkaan. Sitten tuli vastaan iso kukka joka nosti kolmikorvaisen ilmaan. Sitten se putosi sieltä alas pyllylleen ampiaispesän päälle ja tämän jälkeen hän oli täynnä ampiaishunajaa. Sitten se koitti pyyhkiä ne pois mutta ei saanut. Lopuksi kolmikorvainen ja norsu tapasivat toisensa ja myös töyhtöpalleroinen liittyi joukkoon. Heistä tulivat parhaat kaverit keskenään. Loppu huono mutta kaikki hyvin.”

Taiteilimme myös itse värikkäitä mielikuvituseläimiä ja keksimme niille nimet. Maalauksista löytyvät muun muassa monijalkainen, karvalaisötökkä, liskokonna, jake, lentolennättämätön, marjapuskaeläin ja kolmikorvainen.

Luonnostelua.